keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Miehisyys avokonttori helvetissä

Tässä sitä istutaan Nisperossa ja mietitään syntyjä niin syviä.
Muutama istuu kahvilla ja intiaanimusiikki visertää toosasta...on niin helvetillisen rauhallista, että kahdeskymmenes kahvikupillinen ei edes kierrä mahassa.
Tässä kun istuu kassan takana, niin näkee yhdellä vilkaisulla nurkkapöydässä istuvan kasvot.
Supisuomalaisessa lottodemokratiassa tämä on sangen kiusallinen tilanne. Vaikka ympärillä soikin musiikki.
Suomalaisen on aina saatava ympärilleen reviiri. Minne ikinä hän meneekin, niin aina pitää olla selvästi erottuva, yksityinen ja loukkamaton loukko. Sellainen, johon voi piiloutua, olla puhumatta mitään jos ei huvita. Kolo, jossa voi olla olevinaan niin, ettei huomaa mitään eikä ketään ympärillään. Näkymätön muuri erottaa reviirin muista ihmisistä. Jos joku uskaltautuu samaan happivarantoon (yleensä reviireistä piittaamaton ulkomaalainen), niin paikalta poistutaan sopivaksi katsotun hetken kuluessa.

Tätä aasinsiltaa pitkin ajatukset vipelsivät avokonttoriin. Vuonna -95 ollessani mielenkiintoisella vuoden kurssilla nimeltä: elektroniikkateollisuuden tuotantotekniikka (no, huhu huh), kohtasin noita kulttuurikummajaisia nimeltään avokonttori.
Jo silloin katsoessani avokonttorissa tekokiireisen näköisiä insinöörejä, sihteereitä ja markkinointiassistentteja ajattelin, ettei tämä voi olla mitenkään toimivaa.
Akvaario, jossa suomalaiseen perinteeseen pohjautuva toisten kyttääminen on saanut ihan uudet ulottuvuudet. Kun naapuripöydän jalkahieltä haiskahtava, ryyppyputken juuri katkaissut viisikymppinen eronnut ylipainoinen uros istahtaa tähän tekoälykkäiden ja tekopirteiden kuntosalihirmujen luvattuun BB-taloon, niin mitä hän mahtaa miettiä?
Entä miten käy oikean luovuuden tässä olanylikurkkijoiden paratiisissa?
Luovuus vaatii paikalleen asettumista ja hiljentymistä ja paneutumista asioihin.
Avokonttorin johtajan silmien alla hääräävässä muurahaispesässä tällainen tyyppi näyttää nuokkuvalta.
Avokonttorin etuihin kuuluu, että kaikki projektiin osalliset voivat vaivata toisiaan ilman sen kummempia estelyitä, ilman rajoittavia seiniä.
Mihin katoaa luomisrauha naapuripöydän juipin tyrkyttäessä omia ideoitaan, joista suurin osa on varastettu olan yli kurkintataktiikalla.

Niin sanotun tasa-arvon jyllätessä tällainen suomalaisen miehen painajainen nousi it-huuman säestyksellä uusiin fääreihin. Pireskelevän ja nenäänsä kaivelevan tosimiehen toiveita ei avokonttorimaailmassa kunnioitettu.
Merkitystä ei ollut sillä, ettei tosimies viihtynyt työpaikallaan. Oli sopeuduttava Yhdysvalloista rantautuneeseen villitykseen.
Unohdettiin kulttuurillinen tasoero, eli se, että kun jenkkimies kehuu työkaverin hiuksia ja uutta mekkoa, niin hän yrittää vain olla mieliksi ja viljellä sitä ns. mooltolkkia. Jos suomalaisen miehen suusta pääsee jotain samankaltaista, niin se tarkoittaa sitä, että siinä ollaan petaamassa äitiä tuleville yhteisille lapsille.

Että tällaisia mietteitä tällä kertaa ja nyt kotiin miehisesti kättä vääntämään.

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Voi Sauli sun pressapeliä...

Taas on tossut maata tallanneet sitten viimeisen kirjoittelun. Vakaana päätöksenä oli, että nyt kirjoitan jutun Herra Tulevasta presidentistä, eli Herra Niinistöstä. Sauli poika se kun jaksaa pelata pressapeliä niin, että hämäläistä hirvittää. Ei haittaa vaikka siinä pelissä sivutuotteena lama ihmisten mielissä syvenee ja synkkenee.

Sauli on ihan äitynyt pahanilman linnuksi. Totuushan on, että suomalaiset ihailevat synkistelijöitä. Synkistelijöistä leivotaan presidenttejä ja optimistit leimataan taivaanrannan maalareiksi.
Iltalehdessä 27.2.2009 Niinistö povaa mm. seuraavaa: "Julkisia menoja tullaan vielä leikkaamaan rajusti."
Kalevassa 6.3.2009 Niinistö jatkaa samoilla linjoilla:"...holtiton velanotto on eduskunnan puhemiehen mukaan suurempi huoli...Seuraava hallitus ilmeisesti joutuu sen vastuun kantamaan: veronkorotukset, leikkaukset ja rakenteelliset uudistukset."
Synkkääkin synkempää synkistelyä mieheltä, jolla on vähemmän ilmeitä kuin kahden ilmeen Clint Eastwoodilla konsanaan (hattu päässä ja ilman hattua).

Turhaa yrittävät pankkien pääekonomistit kilvan lepytellä velkapaniikkia (Kuten tänään Sampopankin pääekonomisti, joka laskeskeli, että Suomen valtiolla on enemmän osinkotuloja kuin korkomenoja. Eikä Suomen velkatasokaan yllä lähellekään pahimpien Euroopan maitten tasoa).
Ihan turhaa turvan soitto, kun viisas mies Sauli Niinistö on jo ehtinyt maalata tulevaisuuden mustaakin mustemmaksi.

Se, että kurssit laskevat pörssissä on yksi asia. Pörssikurssit ovat keinotekoisesti luotuja odotusarvoja, joihin sijoitetaan ylimääräisiä rahoja voiton toivossa. Se, ettei voittoa synnykkään on ihan normaali tapahtuma. Aina kun ei voi voittaa.
Mutta se, että tavallinen asvaltin tallaaja tinkii kesäisestä lenkkimakkara ostoksestaan, niin se luo oikeasti lamaa.
Setä Saulin puheet aiheuttavat viimeksi mainittua. Vaikka Sauli uskoisikin laman syvenevän ja muutenkin kaiken menevän perseelleen, niin hänen ei sitä pitäisi sanoa.
"Viisaana" miehenä hänen tulisi tietää, että tuollaisilla puheilla ei saavuteta mitään hyvää.

Tilanne on sama lähtökohdiltaan, kuin oli jutussani leipäjonoista. Puhujan pitäisi tiedostaa asemansa: Jos minä renttuna kirjailijana ennustaisin lamaa, velkakierrettä, veronkorotuksia ja hampaiden kiristystä, niin se ei vielä paljoa taloutta alas paina, mutta kun Sauli Niinistö sanoo tuon, niin johan mummojen sukan suut menevät entistä tiukemmin säppiin.

Asiaan erittäin ohuesti liittyvä tapahtuma:
Kustantamo Savukeitaalta yksi tyyppi pyörähti täällä mennä viikolla. Niinistön nuorikolta on ilmestymässä runokokoelma. Aikoivat ottaa ison painoksen, kun on niin "hyvä" kirja. Sanoin, että kannattaa ihan varmasti ottaa iso painos, riippumatta millaisia runot ovat.
Ihan sama vaikka olisivat tankarunoja Tankavaarasta, kunhan ovat Niinistön nuoren siipan aikaan saannoksia, niin myyvät taatusti.
En muuten muista ollenkaan minkä niminen tämä runoilija tyttö on. Tuskin kirjaa sentään saa hankittua "Niinistön vaimo"- hakusanoilla:-)

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Kansallinen purukumipuolue

Paljon on tapahtunut sitten viimeisen kirjoittelun: Niinistö leikkii pahanilman profeettaa julkisuudessa, Vanhanen hiihteli eläkeiän nostoon ja takaisin ja Lex Nokia hyväksyttiin. Purukumipuolue Vihreät oli sitä vastaan, mutta liekkö kukaan heikäläisistä äänestänyt sitä vastaan. Taisi olla sama systeemi käytössä kuin oli rypäleaseiden kieltämisestä käydyn äänestyksen aikoihin: Jos joku vielä muistaa, niin silloin Vihreät olivat ehdottomasti rypäleaseiden kieltämisen kannalla, mutta lähettivätpä äänestystilaisuuteen Cronbergin sijasta sijaisen, jolla ei ollut äänioikeutta. Näin hallitus oli yksimielisesti rypäleaseiden kieltoa vastaan.
Hallituksen linjasta ei haluttu livetä. Eli käytännössä tuo tahtoo sanoa, että Vihreät eivät äänestä suurten hallituspuolueiden päätöksiä vastaan siksi, että se vaarantaisi hallitusyhteistyön. Eli hyväpalkkaiset ja julkisuuden täyteiset hommat olisivat vaarassa.

Ja kun on päästy alkuun kansallisen purukumipuolueen arvostelussa, niin jatketaan samaa linjaa: Kuka muistaa vielä Vihreiden uhittelun ydinvoimasta? Puolue lupasi aikoinaan lähteä hallituksesta, jos ydinvoiman lisärakentaminen hyväksyttäisiin.
Kun lisärakentamisesta sitten päätettiin, niin eivätpä Vihreät hallituksesta mihinkään lähteneetkään. Ihan arvattavaa käyttäytymistä puolueelta, jonka linja on laaja kuin Siperian arot (en ole käynyt, mutta kuulemma ovat). Millaiseksi voi kuvailla sellaisen puolueen linjaa, jossa Osmo Soininvaara oli laimentamassa keskiolutta ja osa porukasta olisi halunnut miedot huumeet laillisiksi...

On hyvä, että Suomesta löytyy puolue, jonka riveissä voi olla asioita vastaan, olematta sitä oikeasti. Kohta kolmekymmentä vuotta sitten Koijärvellä töyhtöhyyppiä pelastamaan kasattu ryhmä on edennyt pitkälle. Ja kun ilmasto tästä vielä lämpenee, niin voi povata Vihreille valoisaa tulevaisuutta: Tulee vielä vastaan monia ympäristökysymyksiä, joiden puolesta voi äänestää tyhjää.