Jarmo Stoor, Pienvittuilu päiväkirja (Pienvittuilijan päiväkirja)

Saamelainen ja lappalainen

2011-11-17T20:12:00.002+02:00

(Kyseinen kirjoitus on julkaistu myös kulttuurilehti Hallauksen numerossa 13.)

Luin Pekka Aikion jutun Lapin Kansasta (29.1.2011). Siinä hän ihmettelee sitä, ettei saamelaisasioissa olla edistytty 20 vuoteen. Yhtenä ongelmana Aikio mainitsi sen, ettei Suomi ole ratifioinut ILO-sopimusta. Käytännössä sopimus tarkoittaa sitä, että alkuperäisväestön oikeudet maahan, veteen ja luonnonvaroihin taataan.

Löydettyäni vanhoista papereista tietoa oman sukuni vaiheista, ryhdyin tarkemmin pohtimaan syitä pattitilanteeseen. Huomasin, että Suomessa saamelaisten oikeuksien lisääminen merkitsee sitä, että muilta otetaan jotain pois. Miksi näin? Entä kuka oikeastaan on alkuperäisväestöä?

Kyseiset ajatuksia herättäneet paperit oli päivätty vuodelle 1999. Niillä isä haki tunnustusta sille, että oli saamelainen. Paperista ilmeni, että Hindrich Jönsson Kyrö oli merkitty lappalaisten joukkoon Enontekiön Peltojärvellä vuoden 1739 maakirjassa. Lisäksi oli virallisesti todistettu, että isä oli tämän jälkeläinen ja täytti YK:n sosiaali- ja talousneuvoston ihmisoikeuskomission J.R.M. COBO:n sopimuksen sekä ILO:n alkuperäiskansasopimuksen kriteerit.

Isä oli siis kiistatta alkuperäisväestöä, mutta silti häntä ei hyväksytty Saamelaiskäräjillä saamelaiseksi. Samanlaisia sukupohjaisia hakemuksia oli papereiden mukaan tuolloin ollut 1172 kappaletta. Kun luin kielteisen päätöksen perusteita, niin menin aluksi ymmälleni ja samalla oivalsin, että juuri tässä vaiheessa mentiin metsään, kun ILO-sopimusta ryhdyttiin tulkitsemaan tarkoitushakuisesti. Osa alkuperäisväestöstä rajattiin sopimuksen ulkopuolelle.

Yhtenä kielteisen päätöksen perusteluna oli se, ettei papereista löytynyt tuoreempia merkintöjä lappalaisuudesta. Voitiin olettaa, että entiset lappalaiset olisivat nyttemmin siirtyneet tilallisiksi. Mutta eikö lappalaisuudessa ole kyse etnisestä ryhmästä, eikä suinkaan yhteiskunnallisesta luokituksesta, kuten oli kansalaissodan erottelu punaisiin ja valkoisiin? Tilallinen tai ei, on sukuni harjoittanut myös saamelaisiksi leimaavia elinkeinoja, kuten poronhoitoa, metsästystä ja kalastusta. Perustelu ei vakuuttanut.

Toisena perusteena oli se, ettei isä puhunut saamea, jota pidetään tämän lappalaisnimitystä uudemman saamelaismääritelmän kriteerinä. Eikä isän kumpikaan vanhemmista puhunut saamea. Tässä kohtaa olin samoilla linjoilla Saamelaiskäräjien kanssa. Paitsi perustelujen perusteluissa: näin suurelle joukolle (1172) saamea puhumattomia, ei haluttu antaa äänivaltaa Saamelaiskäräjillä. Kerrassaan outo peruste kieltää oikeudet koska pyytäjiä on paljon. Perustelu tuskin pohjaa minkään kirjainyhdistelmän sopimukseen.

Kielellisin perustein isä ei ollut saamelainen. Silti hän oli alkuperäiskansaa, lappalaisten jälkeläinen, kytköksissä lappalaiseen kulttuuriin, perinteeseen, elinkeinoon, metsiin ja maihin. Kyse on määritelmästä: puhuttaessa alkuperäiskansasta, tulisi sen käsittää myös suomea äidinkielenään puhuvien oikeudet. Kyse on kahdesta alkuperäisväestön ryhmästä: saamelaisista ja lappalaisperusteisista. Kummallekin on turvattava oikeutensa. Koska Saamelaiskäräjät esiintyy alkuperäisväestön äänitorvena, pitäisi siellä molempien ryhmien saada äänensä kuuluville. Se on perusoikeus. Sitä kutsutaan demokratiaksi.

Jos pääpaino alkuperäisväestöön kuulumiselle on saamenkieli, niin siitä seuraa absurdeja ristiriitaisuuksia. Jos isä olisi ollut alkujaan syntyperäinen helsinkiläinen ja olisi mennyt naimisiin saamelaisen kanssa, niin hänet olisi hyväksytty Saamelaiskäräjille alkuperäiskansan äänioikeutettuna edustajana, samoin minut siskoineni. Vuosisatainen sukuhistoria ja ILO-sopimuksen ehtojen täyttäminen eivät tuota oikeutta suo.

On totta, että saamea puhuvat ansaitsevat kielelliset oikeutensa, kuten opiskelupaikkakiintiöt, oikeuden asioida virastoissa omalla äidinkielellään ja puitteet, jotka takaavat kielen säilymisen. Näitä oikeuksia on puolustettava ja edistettävä ponnekkaasti. Kieli ei saa kuitenkaan olla syy sivuttaa muiden alkuperäisasukkaiden yhtäläisiä oikeuksia maahan, kulttuuriin ja elinkeinon harjoittamiseen.

Ihmiset, joiden suvut ovat asuttaneet vuosisatoja pohjoisia seutuja, ovat lomittuneet kiinteäksi osaksi lappilaista perinnettä ja kulttuuria. Muna vai kana-keskustelua siitä, kenen suvut olivat, tulivat, menivät ja tekivät jotain ensimmäiseksi, voidaan jatkaa maailman tappiin asti. Ratkaisu ei riitelemällä löydy eivätkä asiat edisty. Nekään, joissa yhteisvoimin voitaisiin saada paljon aikaan. Vanha sanonta, ”sopu sijaa antaa”, sopii tähän erinomaisesti. Varsinkin, kun tilaa on täältä Oulun suunnalta katsottuna ihan jaettavaksi asti.

Päivi Räsäsen töräytys

2011-06-18T11:47:00.005+03:00

Eilen jopa Pienvittuilija meni hetkeksi ihan sanattomaksi luettuaan netistä Iltalehden jutun (17.6.2011). Ottamatta sen kummemmin kantaa itse asiaan, niin Päivi Räsäsen loppukommentti on ristiriitaisuudessaan ihan omaa luokkaansa. Suoranainen töräytys: "Kiitän puolueita suvaitsevaisuudesta..."

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011061713912553_uu.shtml

Alla koko juttu lainattuna:

"Samaa sukupuolta olevat parit eivät saa adoptio-oikeutta

Perjantai 17.6.2011 klo 20.39 (päivitetty klo 21.02)

Kristillisdemokraattien ehdot hallitukseen lähtöön toteutuivat.

Kristillisdemokraattien ehto hallitukseen lähtöön oli, ettei sukupuolineutraalia avioliittolakia tule eivätkä samaa sukupuolta olevat parit saa adoptio-oikeutta.
Kumpaakaan ei kirjattu hallitusohjelmaan.
-Kiitän muita puolueita suvaitsevaisuudesta, puolueen puheenjohtaja Päivi Räsänen iloitsi tavoitteidensa täyttymistä.

IL"

Bin Laden ei kuollut nyt

2011-05-02T23:53:00.002+03:00

Ei tarvitse paljoa miettiä perusteita otsikolle. Muutama peruste väitteelle alkuun laittamassani Facebook-keskustelussa:

Jarmo Stoor eli minä:
Bin Ladenin ruumis on haudattu merellisesti?? Liekö sittenkään kuollut, kun eivät näytille laittaneet.

Nainen: epäilen koko juttua. ei kuvia, merihautaus, dna testin 100% takaa joku nimetön taho ja kaikki tämä tapahtuu samaan aikaan kun amerikassa ollaan pari viikkoa kohkattu obaman kansallisuudesta ja muusta pressan ympärillä.

Nainen: siis uskon et se on kuollu kyllä, mutta ei nyt. Olihan hitlerkin etsinnässä sillon ku se oli jo kuollu.

Jarmo Stoor: Niin kuollut se on ja varmaan jo aikaa sitten. Todennäköisesti heti kaksoistornien iskun jälkeen. Silloin vain elävää Bin Ladenia tarvittiin perusteeksi iskuille öljymaihin.

Nainen: niinpä. ja nyt oli kiva aika julkaista kuolema, ilman kuvia ja todisteita toki.

‎Mies: "Ja suo mulle hauta pohjassa meren, kun vanhuuden peikko mun hyytävi veren!"
Jarmo Stoor Hitler muuten perusteli itsemurhaansa sillä, että venäläiset olisivat laittaneet hänet eläintarhaan näytille, jos olisivat saaneet hengissä kiinni...mitäpäs jos Bin Laden tappoi itsensä heti iskujen jälkeen mutta sehän olisi ollut voitto, joten nyt julkaistiin tuo outo juttu. Se asuntohan on ihan armeijan tukikohdan naapurissa...kyllä joku olisi kavaltanut puolesta miljoonasta dollarista.

Nokia, Elop ja heikoimmat lenkit

2011-02-19T11:16:00.021+02:00

Kirjassani Kestävää kehitystä kuvailin yt-neuvottelujen aikaista tilannetta it-alan yrityksessä. Firma oli Nokian alihankkija ja väliin Noksun omistamakin.
Lainaus kirjasta(27 sivu):
"...Jos joku sai potkut, siitä ei puhuttu mitään. Oltiin kuin ennenkin, päristiin nappiteknologian uusimmista saavutuksista, kuunneltiin heviä ja testattiin nappeja. oltiin vain tyytyväisiä, etteivät potkut koskettaneet itseä. Kaatuneita ei muisteltu. Sellaiseen, joka oli saanut irtisanomislapun, otettiin etäisyyttä jo ennen kuin irtisanominen astui voimaan. Aivan kuin irtisanominen olisi jokin virus, joka tarttui lähietäisyydeltä. Tai kuin syy olisi pois potkittavissa. Heikoimmat lenkit eivät sääliä tarvitse. Erikoinen yhteishenki alkoi jo haista paskalle."

Tämän päivän Kalevassa (19.2.2011) on juttu Nokiasta. Siinä ei sinällää ole mitään ihmeellistä. Nokia ja Microsoft aloittivat juuri yhteistyön ja aihe on kuuma. Irtisanomisia on jälleen tiedossa. Ja sama erikoisen yhteishengen nostatus paistaa lehtijutusta (Stephen Ellop):
"Ei ole kovempaa paikkaa johtajalle kuin sanoa ihmisiä irti. Meillä on kuitenkin vakavia ongelmia, jotka pitää ratkaista. Toivon työntekijöiden tukea, sillä muutos pitää saada mahdollisimman nopeasti läpi. Se on kaikkien etu ja siitä haluamme keskustella avoimesti kaikkien sidosryhmien kanssa ja etsiä ratkaisuja yhdessä."

Kommentti vilisee kirjastani tuttuja kliseisiä fraaseja: meitä, yhdessä, (lopullinen) ratkaisu yms.
Ensimmäisessä lauseessa Ellop tekee itsestään kärsivän osapuolen: "Ei ole kovempaa paikkaa johtajalle kuin sanoa ihmisiä irti."
Eli minähän se tässä joudun kovia päätöksiä tekemään. Olkaa minulle armeliaita.

Ellop: "Toivon työntekijöiden tukea, sillä muutos pitää saada mahdollisimman nopeasti läpi. Se on kaikkien etu ja siitä haluamme keskustella avoimesti kaikkien sidosryhmien kanssa ja etsiä ratkaisuja yhdessä."
Tässä kohdassa minulle palautui mieleen kirjan tapahtumat ja heikoin lenkki -vertaukset.
Yhteinen etu ei voi tarkoittaa irtisanottavien etua, vaan niiden jotka saavat jäädä taloon. Taloon jäävien ei vahingossakaan pidä asettua irtisanottavien puolelle. Heikoimpien lenkkien. Se heikentää vahvan ketjun. Asia on väistämätön, kuten auringon lasku. Ellop ei suoraan tuota sanonut, mutta pohjusti jo tulevaa. Kovia ratkaisuja, joiden uhreiksi jääneet ovat painolastia Nokialaivan purjehduksella kohti älypuhelinten eliittiä ja nousevaa kurssia.
Vielä ei ole selvinnyt ketkä saavat lähteä ja ketkä jäädä, joten puhe ei vielä keneenkään kunnolla uppoa. Mutta sekin aika tulee, kun homma valkenee.

Lehtikuvasta, jossa Ellop kohottaa oikean kätensä, tuli mieleen toinen kirjan kohta, jossa hullu puhuu viisaita. Tämä jo hymyilytti yhtäläisyydessään:

"Rakkaan johtajamme iso käsi nousee jo aamu-usvasta Hitler-tervehdykseen tai kuin Jeesus Vuorisaarnassaan kehottaessaan ihmisiä jakamaan viisi leipää ja kaksi kalaa, tietäen totuuden salatuista voimavaroista. Se on Nokia-tervehdys. Se on kehoitus antaa kaikkensa, vaikkei mitään järjellistä ole enää antaa. Me kuulumme tuohon perheseen.
Me emme ymmärrä, että olemmekin juutalaisia, joiden pakkotyöstä kohoavat Nokian johtajien mahtavat optio-ohjelmat. Me kannatamme kurssia. Me loimme menestyksen Ollila-unioniin. Ja meidät voi kaasuttaa syntyperäisen sopimattomuutemme vuoksi. Mikään ei ole niin helppoa kuin hankkiutua eroon Nokia insinööristä. Yt-kierros ja pihalle. Insinööri raukka luulee vielä pihalla soraa potkiessaan olevansa heikoin lenkki."

Marskijuttuun liittyen

2011-01-24T12:50:00.004+02:00

Iltasanomissa julkaistiin 20.1.2011, pitkään pimennossa ollut filmi Marskin vastavierailusta Hitlerin luo.
Eipä ollut Marskilla hanskoja kädessä kätelessä, kuten oli Hitlerin Suomen vierailulla.
Näyttää kuuluvan protokollaan tuo, että vierasta vastaanottava kättelee hanskat kädessä. Marskikin otettiin samoin vastaan tässä filmissä.
Kovin on lämpimät ja rakkaat välit, ja miksi ei olisi. Yhteinen kun vihulainen on.
Filmi sopii jatko-osaksi edelliseen juttuun.

Linkin osoite alla:
http://www.iltasanomat.fi/videot/Salattu%20elokuva%20-%20Mannerheimin%20vierailu%20Sudenpes%C3%A4ss%C3%A4/vid-1288362929913.html

Vapahtaja Mannerheim

2010-12-30T11:58:00.009+02:00

Pienvittuilija törmäsi tällaiseen Iltalehden juttuun Facebookissa ja intoutui kommentoimaan asiaa siellä. Nyt plätkäisen saman suuntaista kommenttia tänne kaiken maailman luettavaksi.

""Iltalehti Torstai 30.12.2010 klo 06.00

Unohdettu kirja paljastaa:
Marski esti Ruotsin miehityksen

Pääesikunnan tiedotuspäällikkö Kalle Lehmus katsoo Ruotsin pelastuneen Saksan miehitykseltä marsalkka Mannerheimin ansiosta.
Marsalkka Mannerheimin pysyvä, tiukan kielteinen aseen Ruotsin vastaisiin operaatioihin oli Saksan tiedossa.

Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheim on saanut maassamme kansallissankarin aseman. Suomalaisten lisäksi myös ruotsalaisten tulisi omaksua Mannerheim sankarikseen, jos uskomme jatkosodan aikana Suomen armeijan päämajan tiedotuspäällikkönä toimineen eversti Kalle Lehmuksen muistelmia.

Lehmuksen mukaan Mannerheim esti Pohjois-Suomessa ja Lapissa olevien saksalaisten joukkojen käytön Suomen alueelta Pohjois-Ruotsia vastaan mahdollisesti suunnattavaan hyökkäykseen.

Salaisuus puhelimessa

Lehmus kertoo vuonna 1967 ilmestyneessä kirjassaan Tuntematon Mannerheim (Weilin&Göös) puhelusta, jossa Mannerheim oli ilmeisesti puolustusministeri Rudolf Waldenin kanssa keskustellut asiasta. Lehmus oli esittelykäynnillä Mannerheimin luona 6.8.1941 kun hän joutui puhelun todistajaksi.

"Merkitsin siitä muistiin vain, että kysymys oli vuosisataisten suhteiden tuhoutumisesta ja että hän, Mannerheim, ei salli sen tapahtuvan, vaikkapa sitten hänen olisi pantava vaakalaudalle oma asemansa ylipäällikkönä", kirjoittaa Kalle Lehmus kirjassaan.

Mannerheim oli hyvin tietoinen siitä, että Lehmus kuuli ja ymmärsi puhelun sisällön. Hän oli katseellaan viestittänyt asian salaisuudeksi.

Lehmus kertoo muutama päivä puhelun jälkeen saaneensa Helsingissä sosiaalidemokraattien johtajalta Väinö Tannerilta vahvistuksen, että Mannerheim oli torjunut saksalaisjoukkojen käytön Suomen maaperältä Ruotsia vastaan.

Saksa olisi halunnut turvata Ruotsin miehityksellä joukkojensa vapaan kuljetuksen itärintamalle, ennen kaikkea sen pohjoisosiin.

Lue lisää aiheesta torstain (30.12.2010.) Iltalehdestä.

JUHA KESKINEN
juha.keskinen@iltalehti.fi

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010122912900545_uu.shtml

Pienvittuilijalla tuli mieleen, että Suomessa olisi syytä kirjoittaa Uusitestamentti uusiksi: on tuo Marski niin suuri vapahtaja täällä.
Jokunen vuosi sitten väitettiin, että Mannerheim pelasti Neuvostoliiton koska ei katkaissut Leningradin huoltotietä Laatokan yli.

Jos huoltotie olisi katkaistu, olisi kaupunki nääntynyt kokonaan ja Saksalta olisi vapautunut joukkoja Moskovan valtaamiseen.
Jos taas Neuvostoliitto olisi kaatunut, olisi koko maailma joutunut Saksan hallintaan.
Pelkkä Ruotsi...Pöh!Meidän Mannerheim pelasti koko maailman!
Aamen!

Mannerheim uskon julistusta ei haittaa, vaikka noista kaavailuista on tietenkin jätetty huomioonottamatta Neuvostoliiton oma vähäinen panos saksalaisten lyömisessä mm. jopa 22 miljoonan kaatuneen muodossa.
Ja se, että ehkä ne Leningradin saksalaisjoukot eivät kuitenkaan olisi Moskovaan päässeet.
Ja jos olisivatkin, niin mitä sitten: Vladivostogiin on matkaa!
Muuan Napoleon niminen tyyppi valloitti kerran Moskovan vain huomatakseen, ettei se nyt vielä mitään merkaa.

Tässä "uudemmassa" Ruotsia koskevassa väitteessä unohdetaan se, että Saksan ei kannattanut valloittaa Ruotsia, koska tämä näennäisesti puolueeton maa toimitti 80% Saksan tarvitsemasta rautamalmista.
Saksa sai aseisiinsa rautaa tarvitsematta pelätä, että kaivokset räjäytetään paskaksi.
Mitä pidemmälle sota eteni ja Saksan sotaonni heikkeni, sitä tärkeämmäksi tuo asia tuli.

Leikitäänpä ajatuksella, että Mannerheim tosiaan esti Ruotsin valloituksen sodan alkuvaiheessa?
Jos Saksa olisi miehittänyt Ruotsin, niin olisiko se jopa lyhentänyt maailmansotaa?
Ruotsin valloittaminen olisi sitonut muutenkin rajalliseksi osoittautuneita Saksan joukkoja. Lisäksi Ruotsin malmikentät olisivat olleet sotatoimien kohteina.
Juuri rautamalmin toimitukset Ruotsista mahdollistivat Saksan sodankäynnin.
Pidensikö Marski maailmansotaa?

Tämä nyt oli taas yksi kaavailu, mutta ei sen huonompi kuin nuo edellisetkään.
Eiköhän olisi aika lopettaa ylenpalttinen Mannerheimin palvonta.
Ei hän sentään koko maailmaa pelastanut, vaikka olisihan se meistä suomalaisista kivaa.

Matkalla

2010-12-11T23:26:00.003+02:00

Tämä ja muita hyviä juttuja löytyy osoitteesta: http://oulunkirjailijaseura.blogit.fi/

Edellisen juttuni lopuksi jäin työntelemään kylvökonetta pellolle, punainen siilitukka tuulessa huojuen. Jämähdin pellon mutaan ja kiihkossa kirjoitettuihin rakkausrunoihin. Matka kirjailijaksi jäi puolitiehen. Ystäväni Robert Brantberg, ehti oivallisessa kommentissaan rynniä rynnäkkötykin varmuudella teekkarista kirjailijaksi asti. Kirjoittaessani tällä erää viimeistä juttua blogiin, päätin seurata samaa uraa. Varmistan, ettei nuoren kirjailijan matka katkea puolitiehen.

Alkuun kirjoitin runoja puhtaasti kirjakielellä. Pian huomasin, että minulla on paljon enemmän sanottavaa, jos kirjoitan omalla murteellani. Kun sain kasaan kokoelman verran murrerunoja, naputtelin ne puhtaaksi isoisän kirjoituskoneella ja lähetin WSOY:lle. Puolen vuoden kuluttua sieltä tuli vastaus, joka meni tiivistetysti näin: “Murteella kirjoitetut runot eivät ole toimivia, koska kaikki eivät niitä ymmärrä. Murre rajaa tarpeettomasti lukijapiiriä.” Uskoin kerrasta. En lähettänyt runokokoelmaani enää muille kustantajille.

Kirjailijan haaveet jäivät kymmeneksi vuodeksi. Muutin Lapin tuulisilta tuntureilta selluloosan hajuiseen Kemiin. Kävin iltalukion ja tekun. Kun Kemistä ei löytynyt töitä poliittisesti sitoutumattomalle, päädyin kännykkäbuumin sekoittamaan Ouluun. Työpaikka löytyi Kempeleestä LK-Productsilta. Hetkessä minulla oli omakotitalo nukkumalähiössä ja nousujohteinen urakehitys, näennäisen turvattu tulevaisuus ja mahdollisuus vapaaehtoiseen eläkesäästämiseen. Oli kaikki mitä terve sikiö tarvitsi elääkseen. Mutta kaipasin vanhaa ihastustani, kirjoittamista.

Kun kesälomalla Hailuodon hiekkarannalla, lueskelin vanhaa muistivihkoani, yksi kuvaelma tarttui silmään: ”Paikkaan, johon koski laski suureksi suvannoksi, laittelivat miehet verkkojaan. Puinen vene natisi nuoremman miehen soutaessa tasaisin, rauhaisin vedoin. Turrakkoinen mustanharmaapartainen ukko laski verkkoja veteen. Ilta oli tyyni ja aurinkoinen. Lämpöä jokunen hullu aste. Tyypillinen Lapin syysilta.”

Jatkoin tarinaa kirjoittamalla kuittien takapuolelle. Kotona istuin tietokoneella naputtelemassa. Maltoin tuskin nukkua. Olin varma, että lause kantaisi minua kokonaiseen romaaniin asti. Kun olin saanut muutaman sivun valmista tekstiä, annoin kopiot muutamille työkavereille signeerattuna sanoin: Tässä ovat tulevan kirjani ensimmäiset sivut. Varmistin, etten tällä kertaa luovuttaisi. En, vaikka saisin käsikseeni kielteisen kustannuspäätöksen.

Esikoisromaanini Kiehisiä julkaistiin vuonna 1999. Kirjoitin käsiksestä seitsemäntoista eri versiota. Alku, jonka muistivihostani löysin, pysyi muuttumattomana.

Jos tämä olisi dokumenttielokuva, niin tähän kohtaan sopisivat loppufanfaarit lopputeksteineen, kirjailijan seistessä palkintokorokkeen ylimmällä pallilla, hävittäjälaivueen tehdessä kunniaa ylilennolla. Mutta kun ei ole, niin tyydyn taikomaan johtoajatuksen edellä olevasta niille, jotka vasta haaveilevat kirjan kirjoittamisesta: Ei pidä antaa periksi. Koskaan ei ole myöhäistä jatkaa siitä, mihin edellisellä kerralla jäi jumiin.

Outolintu Lapinmaassa

2010-12-09T14:21:00.002+02:00

Tämä ja muita hyviä juttuja löytyy osoitteesta: http://oulunkirjailijaseura.blogit.fi/
Tämä aamu ei lähtenyt kovin kummoisesti liikkeelle. Kirjailijaseuran pikkujouluissa venähti aamupuolelle asti. Hyvä porukka ja hyvä meno. Olo on sitten sen mukainen. Askel on lyhyt kuin vaarilla ja parranajo sattuu. Normipäivä.

Tällaisena päivänä, kun kello loksahti juuri kahteentoista ja ikkunaverhot ovat vielä kiinni, ei jaksa suunnitella suuria eikä ottaa rajusti kantaa. Niinpä päädyin muistelemaan vanhoja. Tulin miettineeksi miten aloin kirjoittamaan?

Yläasteella halusin tehdä vaikutuksen tyttöön, joka lyhyessä mekossaan kiusoitteli minulle. Olin rakastunut siilitukkaani myöten. Kirjoitin runoja, jotka pulppusivat romantiikkaa, pohtivat lemmen ylevyyttä ja ihmissuhteiden ainaista vaikeutta. Ah, mitä siirappista skeidaa! Sopivia tilanteeseen, kun suonissa virtasi puhdasta testosteronia. Motiivit olivat vihreässä mekossa ja tytössä, jonka halusin viedä koulun taakse metsään ja kaataa heinikkoon. Kun kunnon tytölle ei tuollaista voinut suoraan ehdottaa, niin lurittelin runoja päästäkseni lähelle. Näin jälkikäteen ajatellen: on sitä paskempiakin syitä runoiluun.

Jos en lopulta muuta saanutkaan, niin sain kipinän kirjoittaa. Yöllä huoneessani, talon jo nukkuessa, kuuntelin Maukkaa Natikasta ja kirjoitin runoja. Kun äidinkielen tunnilla luettiin Poen Amontilladotynnyri, niin silloin napsahti. Halusin kirjoittaa yhtä hyviä novelleja kuin Poe. Rustasin ruutuvihkoon sinisellä tussilla tarinoita linnoista ja kostoista, kuolleiden maailmasta ja kieroutuneesta mielestä.

Kun sain novellin valmiiksi, kiikutin sen siskon miehelle luettavaksi. Kaikesta kökkösyydestään huolimatta, ne olivat jollain tavalla hyviä, koska Jorma jaksoi niitä kehua. Innostuin tuosta ja lähetin kaksi tarinaa Riekkolehden kirjoituskilpailuun. Tuloksena oli jaettu ykköstila. Kotona äiti kommentoi saavutustani: ”Älä sitte kuvittele alkavasti kirjailijaksi, ettei pietä hulluna niinko Ismoa.” Ismo oli suvun mustalammas. Kausijuoppo metsuri, joka asusteli yksinään pienessä mökissä kotipihan perällä ja sätkä suupielessä kirjoitteli juttuja lehtiin. Meilläpäin kirjoittamista ei pidetty oikeana työnä.

Yökaudet istuskelin huoneessani kirjoittamassa ja mietin, mitä työtä alkaisin tekemään. Mikään muu ei kiinnostanut kuin kirjoittaminen, eikä sillä voinut elää. Isä rinnasti kirjoittamisen onkimiseen ja toisteli vanhan kansan sanontaa: ”Joka kesät kaikki onkii, sillä talvella nälkä persettä ronkii”. Ei ehkä kannustavin kommentti, mutta täytyy myöntää, että nykyisessä apurahatilanteessa, isän sanoissa on vinha perä.

Päädyin siihen, että en lähtenyt opiskelemaan mihinkään. Olin työttömänä. Väliin tein hartiapankilla pätkätöitä. Lähinnä auttelin yhtä eläkemummoa hoitamaan tiluksiaan. Minulla oli punainen siilitukka ja farkkuliivi täynnä hakaneuloja. Kotimaalehden mukaan olin Enontekiön ainoa punkkari. Mahdoin olla näky syksyn mustaamalla pellolla kylvökonetta työntäessä. Outolintu Lapinmaassa. Öisin kirjoitin juttujani ja haaveilin tulevani joku päivä kirjailijaksi. Se päivä koitti ja se onkin jo oma tarinansa.

Petteri Punakuono ja muuta mutinaa

2010-12-07T23:52:00.002+02:00

Tämä juttu ja muita hyviä löytyy osoitteesta:
http://oulunkirjailijaseura.blogit.fi/

Tänä aamuna heräsin varhain. Ulkona oli vielä pimeää. Keitin kahvit ja muistin pohjoisen reissullani syntyneen pienen jouluisen oivalluksen. Ajaessani Oulua kohden huomasin, että lappalaiset olivat ajaneet porot Talvatuksen aitaukseen. Erotus oli meneillään. Radiosta tarttui korvaan laulu: ”Petteri Punakuono oli poro iloinen…”. Mieleen tuli kuva lentävästä valjakosta, jota Petteri veti. Hienot sarvet heiluivat, nenä loisti ja kellot kilkattivat. Silloin välähti: eihän urosporoilla ollut sarvia jouluna. Petteri olikin siis Paula tai mikä pahempaa: joulupukki oli kuohinut Petterin. Hyvänmielen lähettiläs oli tehnyt Petteristä munattoman työorjan. Todisteet olivat kiistattomat: purtuilta poroilta kun eivät sarvet putoa. Pohdin, että liekö tuo Petteri niin kovin iloinen oli. Vielä tänäänkin tuo jaksoi hymyilyttää. Päivä lähti kivasti liikkeelle.

Päivä eteni rennoissa merkeissä. Sain uutta tekstiä käsikseen aikaiseksi ja kävin korjaamassa sitä kahvilassa kupposen ääressä. Netissä webatessa huomasin, että Pauliina oli kommentoinut edellistä juttuani. Ihan varmasti sillä oli siis ollut ainakin yksi lukija. Ei paha.

Pauliina kirjoitti kommentissaan huomanneensa, että monelle kirjailijalle paikallisuus merkitsee enemmän, kuin hän oli ajatellut. Näinhän se on kohdallani. Juuriaan on turha kieltää. Jollei niistä varsinaisesti kirjoita, niin ne vaikuttavat kuitenkin taustalla. Antavat pohjaa sanoille ja mielipiteille. On helpompi kirjoittaa raikkaasti asioista joista tietää. Omakohtaista taustaa vasten voi luoda uuden näkökannan.

Kotiseutu minulla on vaihtunut useaan otteeseen. Peltovuoman kylästä Kemin kautta Kempeleeseen ja Ouluun. Välissä tuli asuttua vuosi Torreviejassa Espanjassa. Jokainen paikka, johon on kodin perustanut, on antanut uutta aihetta kirjoittamiseen. Kolmen edellisen kirjani tapahtumat sijoittuvat tai ainakin saavat alkunsa Kempeleestä, jossa tuli asuttua kymmenen vuotta.

Asuinpaikka ja asiat joiden parissa on touhunnut, antavat minulle kirjoittamisen aiheita. Esimerkiksi edellinen kirjan pohjaa aikaan kun työskentelin it-alalla, asuin vanhassa puutalossa Kempeleessä ja seurasin omakotitalolähiön elämää. Työn alla ovat käsikirjoitukset, joista toisen lähtöajatus syntyi kun opetin ongelmalapsia pommisuojassa Kemissä ja toinen kun aikanaan touhusin pienessä motellissa Kempeleessä.

Aiheita kirjoihini en erityisesti hae, vaan ne syntyvät itsestään. Jonkin ajatuksen ympärille alkaa hahmottumaan maailma, josta haluan kertoa. Kun suutahdan jostain, niin monesti vasta huomaan sellaisen maailman olemassaolon. Se, että otti pattiin, oli alullepanevana voimana edellisessäkin romaanissa. Hullu mies Pohjois-Pohjanmaalta luvun kirjoitin asuessani Espanjassa.

Työn alla oli varsinaisesti romaani Maailmanparantaja Kuikkanen, mutta moninaisten tapahtumien vuoksi tuli tarve kirjoittaa miehisyydestä. Siitä millaista on olla mies tällä seudulla. Tuon luvun kirjoitin yöllä valtavalla vimmalla. Kun käsikirjoitusta muokkattiin kirjaksi, tuosta tekstistä muuttui vain yksi sana. Hullu mies Pohjois-Pohjanmaalta pätkä loi kehyksen koko Kestävää kehitystä romaanille. Jos kursin kokoon tämän ja edellisen kirjoituksen ajatusta, niin se on varmaan lähinnä se, että minun pitää innostua aiheesta josta kirjoitan. Pitää olla sanottavaa. Tutuista asioista, ihmisistä ja seuduista löydän tuon helpoimmin.

Kirjailijatauti

2010-12-05T21:21:00.005+02:00

Tämä juttu ja muita hyviä löytyy myös osoitteessa:
http://oulunkirjailijaseura.blogit.fi/

Robert Brantberg riemastui, kun edellisessä jutussani pääsin kirjailijan arkeen. Tulin kommentin pohjalta miettineeksi enemmänkin aihetta. Mistä syntyy pakko kirjoittaa? Pohdittuani tuota hetkisen, päädyin siihen tulokseen, että aihe on liian moniselitteinen. Tuntui tylsältä kirjoittaa siitä. Päätin kirjoittaa siitä, mikä innostaa minua laittamaan itseni paperille.

Eniten minua inspiroi kirjoittamaan kusetus. Silloin kun tunnen, että joku vetää höplästä niin, että lotina käy, silloin iskee suoranainen pakko kirjoittaa. Hurmioitunut viha. Ihan jokainen vedätys ei tietenkään sytytä. Tärkeää on se, kuka kusettaa. Mitä suurempi, vahvempi ja auktoritäärisempi jymäyttäjä on, mitä suurempaa kunnioitusta nauttii, sitä enemmän minua pännii. Luotettua asemaansa hyväksikäyttävät saavat otsani punoittamaan.

Tärkeimpiä lähteitä kusetuksen havaitsemiseen ovat iltapäivälehdet. Ne ovat huippua sen vuoksi, ettei niiden jutuissa ole juurikaan kritiikkiä käytetty. Jos joku julkkis Pulkkis sanoa lupsauttaa, että huomenna tulee maailmanloppu, niin se on hilkulla päätyä etusivulle painettuun julkaisuun. Taustoja ei tarkisteta lehdessä, joka elää lööpeillään. Edellisessä kirjassani oli jopa otteita iltapäivälehdistä. Niiden turhamaisuus ja mitään merkityksettömyys ovat oma maailmansa. On julkkista ja julkkikseksi suhteella julkkikseen tulleita, on cross mediaa kommentteineen siitä, kuka tanssi urheasti. Mahtavaa potentiaalia. Kahvikupin ääressä, lehti kädessä, on kuin olisi Liisan ihmemaassa.

Tekstitv on toinen hurmioituneen vihan sytyttäjä. Pääsääntöisesti seuraan sitä Ylen puolelta. Muutaman palstan mittaiset pikku-uutiset kotoa ja maailmalta ovat hyvä inspiraation lähde. Esimerkki tällaisesta on Pienvittuilijan päiväkirjaan kirjoittamani juttu (perjantaina 18. syyskuuta 2009). Samalle päivälle sattui kaksi toisiaan vastaan sotivaa uutista. Arvanette kumman uutisen suuntaan on media sittemmin sanoja vuodattanut. Tästä aiheesta syntyi juttu Totuus=tarpeeksi toistettu valhe.

Aina ei provosoitumisesta ole hyötyä, joskus asia on toisinpäin. Jokin luettu juttu saattaa hairitä sitä, mitä olen juuri tekemässä. Otsan punoittaminen vetää suunnitelmat uusiksi. Tuore esimerkki on eiliseltä. Minun piti jatkaa lapsuuteeni sijoittuvan romaanin kirjoittamista. Vuorossa olisi ollut pikku poikana koettu miesten reissu jolle pääsin. Tiedossa kaljaa, punaista Jaffaa ja Enontekiön kuuluisin ilotyttö. Ennen sitä tuli lipsahdettua lukemaan Iltasanomia kahvikupin ääreen. Sieltähän se sitten iski. Kusetus! Maabrändivaltuuskunnan puheenjohtaja Jorma Ollila heitti ilmoille ohjeen, jota ei itse ole noudattanut. Lapsuusaika sai jäädä niille sijoilleen, oli kirjoitettava välittömästi tuosta. Onneksi oli kuitteja, joiden taakse rustata.

Kirjoittaessa innostuksen vallassa ajantaju sumenee. Puhelin saa soida. Kaveri heittää kommenttia kuuroille korville. Ahtaudun pieneen lokeroon, jonne ei mahdu muita. Kun sitten saa kirjoitettua vihan pois mielestään, tulee parempi olo. Olemus rentoutuu. Otsan punoitus laskee ja syke tasaantuu. Puhelimeen kykenee vastaamaan. Vessahätä, jonka olemassaoloa ei vauhdin huumassa huomannut, ilmoittaa itsestään.

Jos tätä ei ole nykyaikana diagnisoitu sairaudeksi, niin ihme on. Jollei tosiaan ole, niin nimeän sen kirjailijataudiksi. Oireet ja niiden synnyttäjät vaihtelevat, mutta aina ne ovat vakavia. Tauti on kaiken lisäksi parantumatonta laatua. Se joka ei sitä sairasta, ei voi ymmärtää kirjailijan hajamielisyyttä luodessaan. Eikä joskus erikoistakin arvojärjestystä. Pienessä mittakaavassa: ruoka saattaa jäähtyä lautaselle, tiskit jäädä tiskaamatta, elokuvan alku näkemättä, auto lämmittämättä ja pyykit viikaamatta. Suuremmissa puitteissa saattavat sotasyylliset kääntyä syyttömiksi ja päinvastoin. Aistiharhaisuutta jos jokin. Tauti on tänäkin päivänä osassa maailmaa hengenvaarallinen. Se on todistetusti syynä siihen, että kirjailijat ovat kärkipaikoilla diktaattorien, ketkä pitää vaientaa-listoilla.

Ps: Juttu maabrändivaltuuskunnan kusetuksesta ei nyt sopinut sotkemaan tätä juttua. Ehkä johonkin myöhempään sitten.

Itsensäpaljastamisesta

2010-12-03T19:24:00.002+02:00

Tämä ja muita hyviä juttuja löytyy osoitteesta:
http://oulunkirjailijaseura.blogit.fi/

Viimeksi kun kirjoitin tätä blogia, niin yksinäinen kettu juoksi pihakaivolla. Äsken yksinäinen pultsari kerjäsi kolikkoa Sivan kulmilla, kun hain maitoa ja leipää. Tuttuja metsästäjiä molemmat veikot. Olen tullut takaisin Ouluun.

Tänne lopputtoman tuntuista matkaa ajellessa, mieleen pyrähti kotipuolessa sukulaisten kanssa katsottu Freetime Machos. Se, etteivät lähisukulaiset heti tunnistaneet minua dokumentin lukijaksi. Ei vaikka luin otteita omasta kirjastani, jonka jokaisen lähisukulaisen on osattava ulkoa vaikka keskellä yötä kysyttäisiin. Se sieppasi välittömästi. Toki ensi-illan kunniaksi korkatut punaviinipullot saattoivat häiritä tulkintaa. Mutta nöksähtämistäni ne eivät hidastaneet, ehkäpä päinvastoin.

Olin ollut vuoden kuvausryhmän piirittämänä, kantanut mikkiä ja lukenut otteita studiossa. Olin laittanut itseni peliin. Paljastunut. Toki halusin jokaisen vaatimattoman taiteilijan tavoin, että työni tulos tunnistetaan heti. Sitä palvotaan tai vähintään sen edessä kumarretaan. Jokainen osaa ulkoa sen, mitä sivulla 78 sanotaan.

Tai ehkä syy oli jossain ihan muualla. Ehkä suutahdin tuolle ajalle, jota Freetime Machos kuvaa. Vuosi 2007 oli kaikinpuolin surkea. Heikosti meni joka rintamalla ja rintaman takana. Jopa Rajalla Kustannus, jolle olin antanut romaanini Kestävää kehitystä julkaisuoikeudet, oli alkanut epäilyttää. Olin varma, ettei kustantamo tule menestymään. Ja niin siinä valitettavasti kävikin. Paska vuosi. Olisi joutanut jo pakettiin, mutta päätyikin koko maailman katseltavaksi. Hyvää siinä vuodessa oli vain, että sain romskun aikaiseksi.

Tällaisia mietin ajaessani kohden Oulua, niin keskittyneesti, että sain Iissä peltipoliisin vilkauttamaan valoa. Kuudenkympin rajoitus. Ajoin kahdeksaakymppiä. Kalliita ajatuksia.

Ensimmäisen kirjan julkkareissa oli samanlainen epämääräinen fiilis, kuin Freetime Machosia katsoessa. Odotin jännittyneenä mitä ihmiset kirjasta sanovat. Huomaavatko he heti, mitä olin kirjan nimellä tahtonut sanoa. Oli kuin olisi ollut munasillaan ja odottanut, että jokainen huomaa pienentyneet pakarat. Kirjojen osalta itsensä paljastamiseen on jo hieman tottunut. Oman elämän vilauttaminen kirjan lehdillä, ei saa aikaan ihan mahdottomia sydämentykytyksiä. Jonkinlaista adrenaliinitason nousua kuitenkin.

Mukanaolo dokumentissa oli ihan oma juttunsa. Siinä ei voinut itse päättää, missä yhteydessä omat ajatukset tulevat esille. Oma persoona ja oma kirja, olivat toisen taiteilijan työkaluja. Vaikka tulos on loistava, ei asia ole itselle niin yksiselitteinen. Vähän kuin päätyisi pippeli paljaana lentokentän lähtöterminaaliin, kun oli tarkoitus mennä yöllä vessaan.

Ps. Freetime Machos ensiesitys TV1:ssä torstaina 30.12 kello 21.05.

Pikkukylän homot

2010-12-01T18:16:00.003+02:00

Tämä Pienvittuilijan juttu löytyy myös osoitteesta:
http://oulunkirjailijaseura.blogit.fi/

Julkisuudessa myllertänyt homokeskustelu on saavuttanut sellaisen pisteen, että sen toivoisi jo loppuvan. Kun Päivi Räsänen räväytti sanoa, että hyväksyy homot, muttei homosuhteita, niin mielestäni ajattelevalla ihmisellä ei voi olla siihen enää lisättävää. Selkokielellä kommentti tarkoittaa samaa kuin, että sanoisi hyväksyvänsä ajokortit, muttei autoilevia ihmisiä.

Itse en ole juurikaan ottanut kantaa homokeskusteluun blogissani, enkä muutenkaan. Mitä nyt ehdotin, että Päivi Räsänen voisi ottaa oppia ydinaseeton Pohjola-hankkeesta ja julistaa lehdissä esitellyn tonttinsa homovapaaksi vyöhykkeeksi. Homoliitto kysymys on sen tyyppinen, ettei siihen saada koskaan sopua aikaiseksi. Omasta mielestään juuri sillä ainoalla ja oikealla tavalla Raamattua tulkitsevat, eivät koskaan tule hyväksymään homoja. Heille on turha tuputtaa omia näkemyksiään. Tädin sanoin: seinille on turha puhua!

Nyt inspiraation kirjoittaa homoaiheesta antoi kotikylän raitti. Tässä tutussa huoneessa istuessa ajatukset luikkivat ihan omia uriaan. Tulin miettineeksi, milloin kuulin ensi kertaa homoista tai lesboista? Milloin tapasin ensimmäisen kerran livenä ihan oikean homon?

Huomasin, että asia meni heti vaikeaksi. Pienessä Lapin kylässä ei ollut homoja eikä lesboja. Ei julkisia. Normaalin kuuden prosentin mukaan, kahdensadan asukkaan kylästä, olisi pitänyt löytyä kuusi lesboa ja kuusi homoa. Ei törmätty kylillä eikä metsissä. Homous pysyi kaapissa. Oli vanhoja poikia ja vanhoja piikoja, jotka eivät koskaan seurustelleet, mutta homoiksi ei heitä mainittu. Korkeintaan onnettomiksi reppanoiksi, jotka eivät löydä kumppania. Kasvoin lapsuuteni umpiheterossa maailmassa, jossa äiti oli nainen ja isä mies. Pojat juoksivat tyttöjen perässä ja tytöt kikattivat jos tykkäsivät siitä. Sen enempää en niistä asioista tiennytkään.

Ensimmäinen muistikuva mistään homomaisesta on yhden kylän ukon kommentti. Taisin olla silloin jotain seitsemän vanha. Ukko kyseli minulta pikku päissään tytöistä. Siitä olinko käynyt jo riiulla. Kun en heti osannut vastata laukoi ukko: ”Jaa, olekko sie semmonen homo? Enempi sie taijakki olla poikien perhän. Sinusta se tullee semmonen peräreiän kutittelija ja pippelin purija.” Mietin pitkään pippelin puremista. Homous ei tuntunut kovin kivalta ajatukselta.

Ensimmäinen tv-sarja, jossa törmäsin homouteen, oli Kupla. Silloin olin jo toisella kymmenellä. Yläasteellakaan en muista törmänneeni mihinkään homomaiseen. Tytöt tekivät itsestään vaikeasti saatavia ja pojat parveilivat ympärillä jos uskalsivat. Muistan ensimmäiset arat pusut ja salaiset hipaisut. Jännityksen ja kun kavereiden kesken vouhotettiin siitä, kuka oli saanut keneltä ja mitä. Mahtavaa aikaa!

Mutta mitä jos olisinkin ollut homo? Miten olisin siitä selvinnyt?

On helppo samaistua pikkukylien homojen ja lesbojen hätään, sillä sitähän se on täytynyt olla. Jos olisin ollut homo, olisi täytynyt noudattaa Päivi Räsäsen onnelliseksi tekevää pidättäytymispolitiikkaa tai sitten touhuta salaa, jos olisi samanhenkisen sattunut löytämään. Olisi pitänyt muuttaa muualle heti kun se on mahdollista. Mahtavan ja jännittävän tilalle olisi tullut pelko ja häpeä.

Kylälle asettunut kettu pyydystää taas hiiriä pihakaivolla. Tuuhea häntä vilkuttaa lumikasan takaa. Sitä seuratessa mieleen tulee muutamia tuttuja vuosien takaa, jotka nyt tiedostan homoiksi. Aika moni on lähtenyt seudulta. Joku on päätynyt tappamaan itsensä. Pelko paljastumisen nöyryytyksestä ajaa ihmisen rankkoihin tekoihin. Nyt homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan täälläkin avoimemmin. Ajat ovat muuttuneet paremmiksi. Surullista, että Kirkko nimiseen pikkukylään sivistys ei ole vielä ehtinyt.

Sukulainen kaukaa

2010-11-29T21:00:00.004+02:00

Tämä ja muita hyviä juttuja löytyy myös osoitteesta: http://oulunkirjailijaseura.blogit.fi/

Istun huoneessani Enontekiön paukkupakkasissa ja mietin jutun juurta. Alunperin olin ajaellut kirjoittaa Venäjästä ja de-stalinisointiprosessista, mutta sukulaislöytö menneisyydestä muutti suunnitelmat. Asia on pakko saada sanotuksi. Nyt ei kynästä muuta irtoa.

Penkoessani vanhaa lipastoa, törmäsin outoon paperiin. Se oli päivätty vuodelle 1999. Siinä isä haki tunnustusta sille, että oli saamelainen. Olin tipahtaa tuolilta. Isä piti itseään saamelaisena! Millä perusteella?

Paperista ilmeni, että Hindrich Jönsson kyrö on merkitty lappalaisten joukkoon Enontekiön Peltojärvellä vuoden 1739 maakirjassa. Lisäksi oli virallisesti todistettu, että isä oli tämän jälkeläinen ja täytti YK:n sosiaali- ja talousneuvoston ihmisoikeuskomission J.R.M. COBO:n sopimuksen sekä ILO:n alkuperäiskansasopimuksen kriteerit.

Oivalsin, ettei isä ollut itse paperia laatinut, moinen paperi kapulakielineen ja nimihirviöineen ei olisi syntynyt metsämiehen kynästä. Joku oli hoitanut isän asiaa tai kyseessä saattoi olla yhteishakemus. Tärkeintä kuitenkin oli, että isä piti itseään saamelaisena ja silloinhan minäkin olisin saamelainen. Minussa on saamelaista verta 300:n vuoden takaa!

Toki olen tiedostanut jo aikoja sitten, että minussa täytyy olla saamelaista verta. Sukuni on asustanut Lapissa ainakin vuodesta 1550 alkaen, joten on ihan varmaa, että pitkinä ja kylminä kaamosöinä esi-isä jos toinenkin on hairahtunut harrastamaan punkkajenkkaa saamelaisen pedissä. Ehkäisykeinojen puuttuminen on varmistanut väistämättömän lopputuloksen. Mutta Hindrich Jönsson Kyrö on virallisesti tunnustettu sukulaiseni. Se on olettamusta rankempi juttu. Hindrich on osa juuriani.

Täällä ketun juostessa pihan poikki ja ikiaikaisten tuntureiden näkyessä keittön ikkunasta, tuntuu mukavalta löytää pala omasta historiasta. Samalla se sekoittaa ajatuksia ja kiepauttaa arvossa pitämäni uskomukset päälaelleen.

Nuoruudestani muistan jatkuvat kiistat lantalaisten ja saamelaisten välillä. Milloin tapeltiin kalastus- ja metsästysoikeuksista, milloin maanomistuksesta. Muistan tapellun siitäkin, kuka on oikea saamelainen. Joskus tapeltiin muuten vaan. Ihan oikeitakin nyrkkitappeluita oli. Muutamassa olin itse mukana, väliin ottavana ja toisinaan antavana osapuolena. Jos joku olisi sanonut minun olevan saamelainen silloin kirkkaana kesäyönä, kun poski lappalaisen nyrkin turvottamana hiippailin kotiin, olisin tyrmännyt sanojan.

Vanhan paperin innoittamana webbailin netistä tietoa aiheesta. Löysin väittämän, että isäni jutun kaltaisia tapauksia, joissa saamelaisuutta olisi haettu kaukaisen esi-isän perusteella, olisi yli tuhat. Taitaakin olla niin, että jokaisessa lantalaisessa asuu pieni saamelainen ja toisinpäin.

Tämän oivalluksen jälkeen saamelaisten ja lantalaisten kiistat vaikuttavat entistä tyhmemmiltä. Ihmiset, jotka harjoittavat samaa ammattia, metsästävät samoissa metsissä, kalastavat samoissa vesissä ja naida nupsuttelevat keskenään, kinastelevat siitä ketkä ovat oikeutettuja elämään täällä. Typerää! Täällä on muutenkin hankala pärjätä. Se olisi helpompaa yhteistyötä tekemällä kuin keskenään riitelemällä. Kunnassa, jossa on tilaa yli neljä neliökilometriä nokkaa kohden, luulisi riittävän puuhamaata kaikille.

Isäni oli vuonna 1999 jo hyvin sairas, enkä tiedä hakiko hän koskaan oikeasti saamelaisuutta. Asiaa tässä paperille purettuani huomaan, että minulle se on yhdentekevää. Olen löytänyt unohdetun palan sukuni historiaa ja se on se mille annan arvoa.

Roosanauha ja Suomen yleisin syöpä

2010-10-28T12:00:00.005+03:00

Tutkaili Roosanauha-kampanjan innoittamana eri syöpiä. Suomen yleisin syöpä onkin miesten eturauhassyöpä. Miksi miehiä ei seulota? Miksi seulontaa ei kehitetä tarkemmaksi, keräämällä rahaa kampanjoilla, kuten rintasyövän kohdalla menetellään?
Roosanauhan rinnalle kuuluisi Mustanauha-kampanja eturauhassyövän vastaiseen taisteluun!

Ote Wikipediasta:
...seulonnalla voidaan vähentää eturauhassyöpäkuolleisuutta 20-30 prosenttia ja että parantumaton syöpä vähenee kolmanneksella. Teho on rintasyövässä käytetyn mammografiaseulonnan tasoa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Eturauhassy%C3%B6p%C3%A4

Hyvä Matti!

2010-10-10T16:36:00.003+03:00

Törmäsin netissä aforismiin: "Parisuhteen ei tarvitse olla ihmissuhde. (Matti Nykänen)."
Alkuun se tuntui ihan loogiselta. Onhan näitä:nähdään-sänkyyn-lähdetään suhteita.
Kritillisestä moraali-ikkunasta tirkistellessä, tuo ei tunnu heti ihmissuhteelta.
Sitten oivalsin, että sehän se vasta onkin oikea ihmissuhde. Siinä ihminen hakee ihmistä, ei mielipidettä eikä poliittista kantaa. Ihoa ja ihmisen lämpöä. Ei ehkä tavoiteltavin suhteen malli, mutta ihmissuhde puhtaimmillaan.
Paska aforismi Matti!
Mutta toisaalta eikö hyvä aforismi ole sellainen, että se laittaa miettimään?
Tämä laittoi.
Hyvä Matti!

No,tulihan siinä tietty mieleen kaikenlaiset lammasviritelmät, mutta ne jääkööt kommentoimatta...

Nokia Jeesus ei pelasta

2010-09-30T00:43:00.009+03:00

Tänään 29.9.2010 oli tällainen uutinen Ylen teksti-tv:ssä.
Jos Nokian johtamisessa on vikaa, niin eikö syy ole Ollilan itsensä?

Mutta myönsikö Nokia Jeesus virheensä. Ei. Hän ei marttyyriksi ruvennut, vaan hän asetti itsensä ongelman yläpuolelle. Hän kommentoi Nokian ongelmaa kuin olisi sen ulkopuolella. Hän joka raapi persensä ruvelle, syyttää muita lakanoiden sotkemisesta.
Tämä Jeesus ei ala marttyyriksi ja hän vapahtaa vain itsensä.

Oppikirjoissa liikaa maskuliinisuutta?

2010-09-13T16:55:00.012+03:00

Törmäsin päivänä syksyisenä tällaiseen tutkimukseen.
Sukupuolijäsennys perusopetuksen oppikirjoissa.
Eli oppikirjoista on laskettu erilaisia eläin- ja ihmishahmoja ja päätelty kumpaa sukupuolta ne edustavat.
Lähtökohtana on "tasa-arvo", mutta kuinkas ollakaan: tekijöinä on kaksi naista, joille näyttää olevan mahdotonta sulattaa miesenemmistöä missään osa-aolueella.
Erityisesti pisti silmään tuossa liirum laarumissa se, että kun vertaillaan tyttöjen ja poikien oppimista. Tyttöjen suhtautuminen äidinkieleen ja kirjallisuuteen on yksinkertaisesti myönteisempää.
Poikien suhtautuminen matematiikkaan on hieman myönteisempää.
Vähättelevä hieman kalskahti heti silmään.

Naisparivaljakkoa ei tunnu yhtään haittaavan se, että suurin osa alempien luokkien koulukirjojen tekijöistä on naisia. Miehiä oli enemmistö vain yhdeksännen luokan matematiikan kirjojen tekijöissä.

Erityisesti tekijöitä näytti vaivaan se, ettei Jii Roikosen kuvittamassa äidinkielen ja kirjallisuuden harjoituskirjassa ollut lainkaan naishahmoja.

En tiedä oikein mitä tuosta pökäleestä ajattelisi: hieman huvittavaa, mutta samalla pelottavaa.
Tai eiköhän kaikki olennainen ollut tuossa sanassa: Pökäle
Kun kirjan tasa-arvosta kirjoittaa kaksi feministiä, niin tulos on ihan sama, kuin jos sen olisi kirjoittanut kaksi sovinistia: Pökäle!

Alla kokonaisuutena nautittavaksi:
http://www.oph.fi/download/126079_Sukupuolijasennys_perusopetuksen_oppikirjoissa.pdf

Kysymyksiä uutisten takaa

2010-06-05T18:08:00.009+03:00

Tämän päivän Ylen teksti-tv:ssä oli muutama ajatuksia herättävä uutinen (5.6.2010.

Tämäkö on sitten sitä demokratian vientiä sivistymättömiin maihin?
Tästäkö demokratiasta pitäisi maailman kansojen ottaa oppia?
Miksi tästäkään jenkkien hirmuteosta ei puhuta kovin pitkään, eikä kovin äänekkäästi?

Holokausti oli ja meni.
Mikä ero on alistetulla palestiinalaisella ja alistetulla juutalaisella?
Jäävätkö juutalaisten natsimaiset teot tuomitsematta siksi, että pelätään leimautumista antisemitistiksi?
Miksi juutalaisvihalle on olemassa oma termi?
Miksi palestiinalaisvihalle ei ole olemassa omaa "haukkuma" nimeä?

Naistyöpaikkojen lopetus harmittaa??

2010-05-08T18:34:00.017+03:00

Eilisen päivän kalevassa (8.5.2010) on juttu joka on otsikoitu:
"Naistyöpaikkojen lopetus harmittaa Rautaruukin väkeä"
Jutussa henkilöstöjohtaja Heli Immonen valittelee palkanlaskennan siirtymistä Raahesta Seinäjoelle. Helipä kommentoi seuraavasti: "Nämä ovat sataprosenttisesti naistyöpaikkoja."

Entä sitten!
Mitä ihmeen merkitystä sillä on ovatko työpaikat mies- vai naistyöpaikkoja.
Miksi naistyöpaikan menetys on jotenkin suurempi asia kuin miestyöpaikan? Miksi asia pitää edes mainita?
Varsinkin, kun tämä nykyinen lama iski erityisesti miesvaltaisiin työpaikkohin, kuten rakennuksille.
Naisvaltaisiset työpaikat säilyivät paremmin, kuten hoitoala kokonaisuudessaan.
Vanhukset ja sairaat on hoidettava vaikka rakentaminen tökkii.

Miksi siis pitää erityisesti voivotella sitä, että nyt sattui nakki napsahtamaan naisvaltaiseen työpaikan osaan. "Pillusta saa plussaa!", totesi tuttu fiktiivihahmo.
Kommentti sopii hyvin tähänkin.
Olisiko Heliä harmittanut vähemmän, jos taas pari metallimiestä olisi saanut kenkää?
Lukuisissa laman kunniaksi julkistetuissa tutkimuksissa on todettu miesten selviävän työttömyydestä naisia heikommin.
Miehen perinteinen rooli perheenelättäjänä asettaa paineita miehen harteille.
Muinainen velvollisuus velvoittaa yhä, vaikka tasa-arvon(lue feminismin) nimissä muuta väitetään.

Otsikosta "naistyöpaikkojen menetys harmittaa", tulee sellainen olo, ettei miehistä ole niin väliä.
Koetappas kirjoittaa samanlainen juttu miesnäkökulmasta: "Mies työpaikkojen menetys harmittaa Haapaveden kuntaa."
Ei menisi läpi ja jos menisi, niin siitä saisi tosiaan kuulla.
Kiltti nykymies saisi taas niskaansa tuhatvuotisen naisten sorron, vaikka on itse siihen täysin syytön.

Naisten itsensä kannalta tällainen sukupuolten vastakkainasettelu ei ole hedelmällistä. Eikä miestenkään.
Ihan suoraan voidaan sanoa, että oikea tasa-arvo miesten ja naisten välillä toteutuu vasta, kun nais- etuliitteestä luovutaan.
Jompi kumpi on niskan päällä, eikä se suinkaa ole aina mies.

Lopuksi hieman asiasta ulkopuolella oleva, mutta miesten asemaa liippaava juttu, jonka haluan linkittää tänne omaankin blogiin:
"
TALOUSSANOMAT 7.4.2010
Sakari Nupponen

Miehet tekevät selvästi enemmän töitä kuin naiset – vuodessa jopa 30 prosenttia naisia enemmän. Tällä raadannallaan miehet pitävät pystyssä hyvinvointiyhteiskunnan, väittää asiantuntija. Hänen mukaansa naisen euro ei olekaan 80 senttiä, vaan euron verran, kun työtuntien määrä otetaan vertailussa huomioon. Lääkkeeksi hän vaatii joko naisten työtuntien lisäämistä tai palkankorotuksia miehille.

Emeritustutkija Pauli Sumanen vaatii miehille suunnattuja palkankorotuksia, jos tasa-arvo on tavoite tässä yhteiskunnassa. Hänen vaatimuksensa perustuu vuoden aikana tehtyihin todellisiin työtunteihin.

Sumasen mukaan julkisessa keskustelussa sotketaan käsitteet ansiotaso ja palkkataso. Miesten ansiotaso on korkeampi kuin naisten, mutta se johtuu siitä, että miehet tekevät selvästi enemmän työtunteja kuin naiset.

– Suomessa 999,999 promillea ihmisistä ei ymmärrä, että ansiotasolla ja palkkatasolla olisi mitään eroa. Kun Tilastokeskus sanoo, että naisen ansiot ovat 81 prosenttia miehen ansioista, sen pitäisi sanoa, ettei kuukausipalkkaisten miesten ja naisten eripituista työaikaa ole silloin huomioitu, Sumanen sanoo Taloussanomien haastattelussa.

– Jos se sanoisi, jokuhan voisi kysyä, mitä se palkkaero olisi, jos se huomioitaisiin. Tuon työaikaeron olemassaolon he ilmoittavat kyllä kaikissa muissa julkaisuissaan.

Sen sijaan, että naisen euro olisi 80 senttiä, se on Sumasen laskelmien mukaan 102 senttiä, kun kyse on nettoeurosta ja mukaan lasketaan ylityöt. Ilman ylitöitä naisen nettoeuro on keskituntipalkassa 104 senttiä. Naisen bruttoeuro ylityöt mukaan lukien on kuitenkin 94 senttiä.

Sumanen kirjoitti myös asiasta viikonvaihteessa Helsingin Sanomien Sunnuntaidebatissa.

– Elämme yhä mieselättäjäyhteiskunnassa, hän kirjoitti ja sanoi, että hyvinvointiyhteiskuntamme romahtaisi, jos miehet eivät tekisi niin paljon töitä.

Kotityöt eivät
selitä eroa

Naisen euro on 80 senttiä -myytin lisäksi Sumanen haluaa särkeä myytin kotitöiden raskauttamista naisista. Miehet tekevät enemmän työntunteja siinäkin tapauksessa, että mukaan lasketaan kotityöt.
Hän viittaa sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiin.

– Parisuhteessa elävä mies tekee viikossa 8,5 tuntia enemmän yhteenlaskettua ansio- ja kotityötä kuin naispuolinen kumppaninsa.

Sumanen myöntää, että se ei ole toki koko totuus.

– Muuten naiset tekevät Suomessa yli tunnin viikossa enemmän yhteenlaskettua ansio- ja kotityötä kuin miehet, mutta ketä kiinnostaa oikeasti, tiskaako vanhapoika Vantaalta enemmän vai vähemmän kuin ikäneito Ikaalisista. Jos puhutaan perheiden työnjaosta, pitää käyttää parisuhteessa asuvien tilastotietoja vertailussa.

"Nyt tarvitaan
miespalkkaerä"

Tasa-arvon nimissä Sumanen korottaisi seuraavalla palkkakierroksella miesten palkkoja.

– Jos tähän asti on puhuttu naispalkkaerästä, kun on luultu, että naisilla on huonompi palkkataso, niin ei tasa-arvotyötä sovi jättää kesken, jos osoitetaan että miehillä on huonompi palkkataso, eli on alettava työstää miespalkkaeriä.

Sumasen vaatimuksena ei ole keventää miesten verotaakkaa laskemalla miesten veroprosenttia.

– Siihenhän hyvinvointiyhteiskunta viimeistään sortuisi. Kun naiset tekevät yhtä paljon työtä kuin miehet, niin veroprosentti tasoittuu ihan itsestään.

"Naisten maksettava enemmän
sairastamisesta ja eläkkeistä"

Palkkojen jälkeen Sumanen kävisi kiinni sairaus- ja eläkevakuutuksiin. Hän viittaa Stakesin julkaisemaan selvitykseen, jonka mukaan naiset maksavat sairausvakuutuksen tuloista 45 prosenttia, mutta naisten osuus julkisen terveydenhuollon ja vanhustenhuollon menoista on 59 prosenttia. Eli miehet joutuvat maksumiehiksi.

– Kun nuo työeläkeasiat ovat täysin kolmikannan hallussa, niin seuraavilla palkkakierroksilla on nekin asiat nostettava pöydälle ja alettava soveltaa Vanhasen ensimmäisen hallituksen Brysselistä anomaa ja saamaa lupaa vakuutusten riskinmukaiseen maksuun sukupuolten kesken.

Ja vielä yksi asia:

– Varusmies- ja siviilipalveluksesta kunnon palkka!

Nyt varusmiespalvelusta ei tilastoida lainkaan työksi.

Esimerkiksi alla olevasta kuvasta näkyvä Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimus sivuuttaa sen. Kuvio kertoo, paljonko miehet ja naiset käyttävät vuorokautisesta ajasta työhön, työmatkoihin sekä kotitalous- ja huoltotöihin koko vuoden ajalta mitattuna. Luvut ovat kymmenen vuoden takaa. Uusi selvitys on parhaillaan tekeillä.

Miehet tekivät rutkasti enemmän töitä

http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2010/04/07/miehet-painavat-toita-niska-limassa--naiset-eivat/20104864/139
"""""""

Kuka hyötyy?

2010-03-21T23:07:00.014+02:00

Ajattelin kommentoida ihan hirmu lyhyesti yhtä tapahtumakaavaa.

Jos sanon, että Meikästä vaan "koko kansan presidentti". Vain heikoin lenkki ei äänestä voittajaa, oletko sinä heikoin lenkki?
Tunnetko epävarmuutta elämässäsi? Miksi et liittyisi voittajiin? Mutta kun voitto tulee, tarvitsenko sinua?
Kuka hyötyy tästä?

1. Keskustan vahvamies Matti Vanhanen on saatu ahdinkoon pitämällä otsikoissa.
2. SDP:n presidenttiä Tarja Halosta on ahdisteltu loputtomilla valta/lautaskiistoilla.
3. Juuri tuli uutisista, että Jutta Urpiaisen ja Eero Heinäluoman kotisivuille on
hyökätty.
4. Mikä "koko kansan puolue" puuttuu porukasta, koko kansan presidentteineen?
5. Kaikille salaliittoteorioiden faneille: Kuka/ketkä ovat kaiken takana?
6. Ketkä polttivat saksassa valtiopäivätalon? (Olivatko he oikealta vai vasemmalta?)
6b. Onko jossain jo ollut puoluen joka on väitänyt olevansa vasemmalla, vaikka on ollut oikeasti ihan oikealla? Kaikkien asialla, vaikka on ollut vain muutaman asialla.
(Vihje: NSDAP, jotain kansallis"sosialistiseen" liittyvää.)
7. Ketkä ovat Suomessa "kauniita" ja "rohkeita"?
8. Ketkä vaativat, että jokaisen on tultava itse toimeen omillaan?
9. Ketkä ovat niitä, jotka tulevat toimeen hyvillä lähtökohdillaan elämään?
10: Ketkä ovat niitä, jotka vaativat niiltä kauhalla, joille on annettu lusikalla, kun itse ovat saaneet ämpärillä?
11. Ketkä ovat hyväosaisia ja luulevat oikeasti ansainneensa sen?
12. Ketkä ovat oikeasti niin typeriä, että eivät kyseenalaista kotoa saamaansa "tietoa"?
13. Mikä puolue löytyy pisuaarin tähtäysmerkistä vapun alla?

Sarjassamme, mitä on uutisten taustalla: Kritillillinen suvaitsevaisuus

2010-02-11T22:47:00.007+02:00

Moni on varmaan kuullut sanonnan: Kristillinen suvaitsevaisuus. Kuuluu samaan kategoriaan kuin kristityn oikeudenmukaisuus. Mutta mitäpä pitääkään sisällään tämä sanonta niin sievä.

Homot hyväksytään, muttei oikeasti hyväksytä. Eihän kirkolla ole muuta virkaa vihkimisessä kuin siunata. Jos sitä ei tee niin ei tee mitään.
Niin mutta jutun mukaan homojen puolesta rukoillaan, jos huvittaa siis. Ei ole pakko. Ei jos homokammo pappi parkaan iskee.
Helvettiin tuollainen lepertely. Sanoisivat edes, etteivät tykkää hinteistä ja sillä hyvä. Myöntäisivät olevansa vanhoillisia konservatiiveja, jotka uskovat jeesuksen uuteen tulemiseen, mutteivät sukupuoliseen tasa-arvoon. Mutta eiväthän ne myönnä. Kierrellään ja kaarrellaan pitäjiä kuin Paavo Väyrynen jalasmökillään.

Mikä muu instituutio voi harjoittaa noin suoraa syrjintää?
Mikä muu kuin valtiollinen kirkkomme?

Aikanani it-alalla törmäsin lauseisiin, joilla kuvailtiin yrityksen arvoja. Niillä ei ollut kissanhännän vertaa kaikupohjaa todellisuudessa. Paskan jauhamisen aatelia.
Kirjassani Kestävää kehitystä kuvaan, kuinka heikosti kävi varsinkin yhdelle niistä. Yksilön kunnioittamiselle.
Samalla linjalla ja kirkkaasti on lause: kristillinen suvaitsevaisuus.
Siinä hukkuu taas yksilön kunniottaminen.
Mutta mukaillakseni edelleen Kestävää kehitystä totean. "Älkää homot ja lesbot olko moksiskaan kirkon nuivasta suhtautumisesta. Se on vain uusi haaste ja mahdollisuus."
Jos et ymmärtänyt ironiaa, niin lue kirja.

Sarjassamme, mitä on uutisten taustalla: Nokia musertaa

2010-01-28T22:31:00.029+02:00

Edellisessä jutussani pohdiskelin sitä, mitä uutinen Turkista mahtaa oikein pitää sisällään. Yhdysvaltojen ahdistelun synnyttämää pakkoa saada tuloksia aikaan terroristijahdissa, kidutuksia kidutusvälineitä valmistavassa maassa. Mahdollisesti yliopistoväen, opiskelijoiden ja opettajien raakaa vaientamista.
Ensimmäisen uutisen jälkeen ei tule enää uutisia. Ihmiset ovat vieläkin varmasti pidätettyinä ja viruvat vankityrmissä peloissaan. Vaikkei ketään olisi vielä kidutettukaan, niin se voidaan aloittaa jo huomenna. Ja vaikkei sitä koskaan tehtäisikään, niin pelko omasta kohtalosta on pidätetyillä todellista.

Tänään oli teksti-TV:ssä hieman mitättömämpi uutinen:

Mutta mitä onkaan päällisin puolin positiivisen uutisen taustalla.
"liikevoitto ilman kertymiä nousi...liikevaihto laski viitisen prosenttia."
Normaalissa kaupankäynnissä lähes mahdoton yhtälö: myynti putoaa, mutta voitto kasvaa.
Nokian tapauksessa tämä saavutetaan suuruudella. Isomman oikeudella lyödään pienempiä lättyyn niin, että tuntuu. Kun valmis puhelin maksaa vähemmän, mutta tuottaa enemmän voittoa Nokialle, niin kärsijänä ovat alihankkijat. Heiltä Nokia tilaa yhä vähemmän ja maksaa entistä surkeammin.
Paska valuu alaspäin, on vanha sanonta mutta pitää taas kutinsa.
Alihankkijat irtisanovat väkeä ja siirtyvät halvemman työvoiman maihin.
Nokian menneiden aikojen lausahdus: Nokia connecting people, saa ihan uusia peilauspintoja tässä alihankkijaketjun orjuuttamisessa.

Kirjassani Kestävää kehitystä sivusin yhtä vähän keskusteltua orjuuttamisen muotoa. Nokialle ei ole eduksi, että jollekkin komponentille on olemassa vain yksi varteenotettava toimittaja, joka voi säädellä hintoja. Yhtä ei voi kilpailuttaa keskenään. Ja yksinäinen komponenttitoimittaja lisää logistiikkaketjun haavoittuvuutta. Jos tämän alihankkijan tehdas palaisi, niin puhelimet jäisivät tekemättä.
Nokian etu ei tosiaankaan ole se, että jokin alihankkija pystyy jättämään muut kilpailijat kelkasta teknisellä ylivoimalla.
Pahin mikä voi tapahtua on se, että kilpailijat kuolevat ympäriltä ja alihankkija saa monopoliaseman.
Alihankkijat tietenkin pyrkivät siihen, että olisivat ylivoimaisesti parempia kuin kilpailijansa. Sillä taattaisiin parempi kannattavuus ja varmempi tulevaisuus.
Se ei kuitenkaan tule koskaan onnistumaan, koska se ei ole "isä kaikkivaltiaan" Nokian etu. Nokian etu on pitää alihankkijoitaan löysässä hirressä.
Ruokkia sopivasti, mutta ei antaa kasvaa liikaa.
Alihankkijat joutuvat elämään tilanteessa, jossa ne milloin tahansa voidaan korvata toisella alihankkijalla.
Tilanteessa, jossa hyvin läpiviety tuoteprojeti ei takaa sauraavan projektin saamista.

Miten estetään yhden alihankkijan ylivoimaistuminen?

Yksi sangen yksinkertainen keino saada alihankkijat kuriin ja nuhteeseen on seuraavanlainen:
Jos yksittäinen alihankkija pääsee tekniselle karkumatkalle kilpailijoistaan, niin mallikappale komponentista toimitetaan "erehdyksessä" muille alihankkijoille ihmeteltäväksi.

Kestävää kehitystä kirjassa olen tosiaan sivunnut tätä aihetta, mutta nyt kertauksena.
Olin tosiaan 11 vuotta töissä IT-alalla. Firmassa, jonka nimi muuttui tiuhaan tahtiin ja väki väheni Suomesta. Ensimmäiset kuusi vuotta olin tuotannon töissä ja viisi viimeistä olin esituotanto-osaston vetäjänä. Yritys jakaantui ja laajentui ja erikoistui ja valtasi markkinoita kilpailijoilta. Oltiin maailman suurin kännykkäantennien valmistaja.
Silloin törmäsin todenteolla tähän todellisuuteen, että Nokian etu menee kaiken edelle. Käytännön tasolla tämä Nokia etu tarkoitti sitä, että kilpailijat pidettiin teknisesti lähellä toisiaan.
Ihan henkilökohtaisesti olen ollut todistamassa tilanteita, joissa kilpailijan antenneja on tullut "vahingossa" meille palautuksena Nokialta. Jopa kiinnitettyinä puhelimen runkoihin. Jokainen kilpailijan antennin yksityiskohta, jokainen vaivalla ja suurella ponnistuksella kehitetty yksityiskohta oli testattavaissa ja mitattavissa.
Kilpailijan etumatka saatiin hetkessä kiinni. Tiedettiin, mitä kilpailija tarjoaa. Missä he ovat parempia. Mitä yksityiskohtia meidän tuli muuttaa tuotteessamme. Mitä materiaaleja kilpailija oli käyttänyt. Mitä valmistusmenetelmiä oli käytetty.
Me tiesimme hetkessä kaiken.
Mutta kuten Kestävää kehitystä kirjassa todetaan, niin varmaan oli, että kilpailija sai samalla tavalla meidän antennejamme.
Nokia jakaa tietoa kilpailijoille. Alihankkijoiden maksamaa tietoa. Alihankkijoiden tuotekehityksen hedelmät jaetaan kaikkien saataville. Se ei ole alihankkijan etu, se on yksistään Nokian etu.
Nokia tekee kapitalismista kommunismin: Kaikkien pitää pyrkiä parhaimpaansa, mutta kukaan ei saa tulla muita paremmaksi. Pätevyydestä ei ole iloa, kun se jaetaan ilmaiseksi kaikkien iloksi.

Nokia ei ikinä myönnä tehneensä tällaista.
Mutta yhtiössä, jossa eletään kvarttaalitaloutta, eletään osakkeenomistajien ehdoilla. Siellä eletään tilanteessa, jossa vain tulos merkitsee. Edellä kerrottua keinoa ei siellä katsota kovinkaan pahalla silmällä.
Loppujen lopuksihan: "liikevoitto ilman kertymiä nousi..."

Tähänkin se johtaa

2010-01-23T11:49:00.008+02:00

Teksti-tv:ssä oli pieni juttu eilen (perjantaina 22.1), joka laittoi mietimään.
Arvailemaan taustoja ja miettimään ihmiskohtaloita jutun taustalla:

""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""
Turkki pidätti al-qaida-epäiltyjä

Turkki on pidättänyt perjantaina useita ihmisiä epäiltynä al-qaida-yhteyksistä, viranomaiset kertovat.

Turkin poliisi iski yhtä aikaa 16 maakunnassa ja teki ilmeisesti kymmeniä pidätyksiä.

Paikallinen media kertoo, että kaikkiaan 120 ihmistä on viety kuulusteluihin. Tarkasta pidätettyjen määrästä ei ole tietoa.

Joukossa on yliopiston henkilökuntaa Vanin kaupungista. Heitä epäillään opiskelijoiden rekrytoinnista ja lähettämisestä edelleen al-qaidan koulutettavaksi Afganistaniin.
""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""

Kuulustelut! Luin muutama vuosi sitten raportin, jossa kerrottiin Turkin olevan ainoa Euroopan maa, jossa toimii kidutusvälineitä valmistava tehdas. Sähköshokkilaitteita kehittelivät. Terrorismiepäillyt joutuvat todennäköisimmin tutustumaan yrityksen tuotekehityksen tuloksiin. Suomalaisten talvisodan huudahdus: Tulta munille, sopii kuvaukseksi.

Pidätettyjen joukossa on yliopiston henkilökuntaa Vanin kaupungista.
Opiskelijoita, opettajia, kirjailijoita, taiteilijoita ja muusikoita on kautta maailman sivu syytetty kapinoinnista ja kapinallisista ajatuksista. Usein aiheestakin.
Olisikohan kuitenkin taustalla se, että Turkkia on painostettu jenkkien toimesta. Jotain on ollut pakko tehdä terrorismin kitkemiseksi ja al-qaidan lannistamiseksi.
Jokin operaatio on ollut pakko käynnistää Amsterdamin tapahtumien jälkeen. On pakko tehdä jotain, että erottuisi Jemenistä. Pahan akselista ei enää Bushin kauden jälkeen puhuta, mutta siihen ei varmaan haluta kuulua.

Hazardi hommista vaan

2010-01-16T21:42:00.002+02:00

Eilen osoittaa mätkäytin suosioni anabolista Halmetta kritisoineelle Hazardille.
Kävin liittymässä Hazardin fanclubiin facebookissa. Kommentissa kehaisin, että kirjoitus oli niin hyvä, että ihan pienvittuilijalla kävi kateeksi.
Tästäkös joku metsiemme mies oli riemastunut ja lähetti minulle s.postin, jonka perusteella miekkonen tuntee hyvin jopa isovanhempani.

Kommentin älykkyys ei pilviä kyllä hiponut. Ja mistäköhän se taas kertoo?
No, junaa seuraavat junaan sopivat vaunut.

Itse asiassa on niin, että en niinkään arvosta Hazardin tekstin sisältöä, vaan sitä, että asiat sanotaan suoraan.
Tämän blogin lukijat sen varmaan tietävätkin.

Jotta en tuhlaa hyvää vastausta pelkästää tuohon onnettomaan kommenttiin, niin tässäpä kirjoittamani vastaus (alkua lukuun ottamatta):

"Helvetin huonoa esimerkkiä antavat nämä anaboliset tyypit nuorille.
Kun on vielä sattunut, että aineiden käyttäjät ovat pärjänneet urheilussa ja bodauksessa ja päässeet ihan Arnoldin malliin kuvernööriksi asti, niin moni haluaa samalle uralle.
Ite harrastan kilpakädenvääntöä ja joskus raskaissa sarjoissa näkee näitä paisuneita tyyppejä. Ja tietysti muutama pienempi Venakko on jäänyt niistä kiinnikkin. Ei kyllä heru sympatian tippaa noille tyypeille, jotka aineiden käytöllä pilaavat koko lajin mainetta.

Ei mulla mitään Halmetta vastaan ole, mutta sitä vastaan on, että asioiden oikeaa puolta ei kerrota. Ja muutenkin se, että lehdissä ei enää ole juttuja, jotka oikeasti jakavat mielipiteitä ja herättävät keskustelu.
Tämä juttu herätti ja siitä voi olla montaa mieltä, mikä on sika hyvä juttu. Oli sitten mitä mieltä tahansa itse asista.
Lisää tällaisia juttuja, vaikka sitten Halmeen puolesta, kunhan pölyt karisee."

Pirullisen perjantain kysymyksiä

2010-01-15T16:36:00.005+02:00

Mitä kertoo tiedonvälityksen tilasta se, että maan rohkein ja roisein tiedonvälittäjä on Iltalehti (Hazard)?

Mitä kertoo poliisien logiikasta se, että luvallisten aseiden haltijoita syynätään entistä terkemmin siksi, että luvattomalla aseella ammuskeltiin Sellossa?
Tunnolliset metsästäjät ja tarkkuusampujat syynätään, mutta juuri heillähän ei ole mitään tekemistä luvattomien aseiden kanssa.
Eikö ihminen, joka voi hankkia luvallisen aseen, ole vihoviimeinen joka tarvitsee luvatonta asetta?
Vähän sama tilanne kuin, jos pankki syynäisi tilinomistajat pankkiryöstön vuoksi.

Miksi Jeesus oli mies?
Missä ovat naiset taivaasta?
Kun Jeesus istuu Jumalan oikealla puolella, niin istuuko jumalan vaimo kenties vasemmalla puolella, pronssipallilla?

Miksi lestaraiskaaja pedofiili sai paneskella kersoja, vaikka äiti ja isä tiesivät asiasta?
Paljon voi asioita ymmärtää, mutta tässä tulee stoppi järjenjuoksulle.
Ei voi ymmärtää tuollaisia paskanaamoja. Tällaisena rauhanmiehenä (ei tekemistä rauhanyhdistysten kanssa) , en normaalisti tällaista sanoisi, mutta tälle isälle ja äidille ainoa sopiva rangaistus olisi pakata pariskunta aikakoneeseen ja lähettää inkvisition käsittelyyn. Mukaan aikakoneeseen tulisi laittaa pari noituus-aiheista kirjaa ja lentävän luudan. Ja ehkä vielä sytkärin, että saavat varmasti tulen syttymään.

Miksi Karthago oli tuhottava?

Miksi maailmanloppu pelottaa ihmisiä?
Kun eihän sitä sitten enää tarvitse mitään surra.

Miksi bakteeri haluaa lisääntyä?
Mikä saa ne tekemään niin, kun eihän se taida niillä niin kivaakaan olla?

Onko se hauskempaa kun on hurjan hauskaa, kuin silloin kun on hurjan kivaa?

Hyvää perjantaita perjantaipulloille ja työmiehille.
Työmies on palkkansa ansainnut, mutta paha saa aina palkkansa. Ja hyvä voi jäädä sitä ilman.

Miksi nelikymppinen kyselee yhtä paljon kuin nelivuotias?

Poliisi armahtaa, Pienvittuilija ei

2010-01-02T11:25:00.013+02:00

Ja niin tuli poliisilta lestapedofiileille merkki, että kaikki pojat on väkisten pantava. Tätä varten ei tarvinnut kulkea Juuttaan maahan Daavidin kaupunkiin eikä aina edes naapuriin. Ja niin tapahtui, että rypsiöljyn ja köyden avulla, saattoi Herraan uskova himoansa helliä.

Tällä kauniilla joulusadulla viitataan edelliseen Pienvittuilu juttuun (Kas, piiloon pedofiili käy) sekä Kalevassa(31.12.09) olleeseen pieneen juttuun:
"Poliisi ei ryhdy tutkimaan kuolleen lestadiolaissaarnaajan pedofiiliepäilyä
....Saarnaajan epäillään käyttäneen hyväksi ainakin yhtätoista lasta. Hän kuoli vuonna 1988. Uhrit ovat nyt nelikymppisiä...."

Suljetuissa lahkoissa ja kulteissa, samoin kuin diktatuureissa, pääsee ihmisen pahuus todella jylläämään.

Vielä näistä uskovaisista:
On se muuten kumma, että ihmiset, jotka tähtäävät kaikissa toimissaan tuonpuoleiseen elämään, ovat niin hanakoita peittelemään teoista pahimpiakin varjellakseen kunniaansa maan päällä.

Kas, piiloon pedofiilit käy

2009-12-29T16:50:00.010+02:00

MTV3:n teksti-tv:ssä oli mielenkiintoinen juttu:
"Pedofiiliskandaali järkyttää lestadiolaisseurakuntaa
29.12.2009 00:26

Lestadiolaisen maallikkosaarnaajan epäillään käyttäneen seksuaalisesti hyväkseen kymmeniä lapsia vuosikausia, kirjoittaa sanomalehti Österbottens Tidning.

Miehen uhrit olivat nuoria poikia.

- Sain tietää tapahtuneesta pari kolme viikkoa sitten, sanoo rauhanyhdistyksen edustaja lehdessä. Hänen mukaansa asia tutkitaan perin pohjin.

Österbottens Tidningin mukaan miehen käyttäytyminen paljastui varhaisessa vaiheessa. Hänen kotiseurakuntansa jäsenet kuitenkin pimittivät väitetyt rikokset, joten mies pystyi jatkamaan toimintaansa kuolemaansa asti, lehti kirjoittaa. Mies kuoli 1980-luvulla.

Poliisi vahvistaa Österbottens Tidningille, että epäillyistä hyväksikäytöistä on tehty rikosilmoitus. Poliisin mukaan tapauksia, joissa epäilty on kuollut, on kuitenkin erittäin vaikea selvittää.

(MTV3 - STT)"

Asia on sikäli erittäin "ajankohtainen" minulle, sillä se liippaa läheltä seuraavan kirjani aihekenttää.
Eli lyhyesti sanottuna, helvetiin sisäänpäin lämpenevät ja paskan tärkeät uskonnon taakse piiloutujat.
Ihan lähipiiristäkin on tällainen samanmoinen tapaus tiedossa.
Ukko tappoi vaimon pölyimurin johdolla ja kavalsi postista rahaa pariin otteeseen. Lahkon suojissa rellesti. Jos ei olisi jäänyt kiinni postiryöstöstä, niin murha olisi jäänyt tuomitsematta.

Ja kuinka paljon näitä tapauksia on tekopyhien uskovaisten liinavaatteissa piilossa?
Nämä tapaukset ovat vain se kuuluisa kliseinen jäävuoren huippu.
Näissä porukoissa katsotaan läpi sormien poikien hanuriin vetoa siinä missä tyttöjen raiskauksia ja vaimojen turpaanvetoja.
Sisäsiittoisen kunnian säilyttäminen on kaikkea tervettä moraalia ja kunniallisuusuutta ylempänä. Mitäpä maallisesta moraalista, kun vasta taivaassa ne palkinnot jaetaan.
Särjetyt sielut ja raiskatut mielet eivät paljoa paina. Miksi jenkkien raamattuvyöhykkeellä kukoistaa pornoteollisuus ja teiniäitiys? Miksi katoliset papit käyttävät hyväkseen kuoripoikia? Olisikohan niin, että kaikenlainen paskan tärkeä kiihkoilu uskonnolla vain lisää lieveilmiöitä.

Sen pituinen se ja kohta suuntaan kotiin, lämmitän saunan ja otan muutaman iltakaljan, ilman turhia tärkeilyjä.

Jo joutui homon mieli

2009-12-27T19:04:00.001+02:00

Jo joutui homon mieli

Mitähän tapahtuisi, jos ravintolaliitto päättäisi, ettei sen jäsenliikkeet noudata savuttomuutta kapakoissa, vaikka laki niin määrää.
Tai, että takseissa ei käytettäisi turvavöitä. Tai, että kouluissa ei opetettaisi pakkoruotsia, koska opettajienliiton puheenjohtaja ei sitä halua. Kaupoissa ei piitattaisi aukioloajoista, eivätkä Hailuodon lauttakuskit aikatauluista.
Heikostihan siinä kävisi.
Tulisi poliisi ja pamputtaisi taas.
Mutta mitä tapahtuu, jos kirkko ei vihi homoparia, jos se lain mukaan olisi sallittu?
Ei mitään!
Ottamatta sen enemmän kantaa homoliittojen oikeutukseen tai oikeudettomuuteen, niin arkkipiispa Paarman pärinä Kalevassa (19.12) sai harvenneet niskavillat pystyyn:
"...Suomen evankelisluterilainen kirkko ei ryhtyisi vihkimään nais- ja miespareja, vaikka se tehtäisiin lainsäädännöllisesti mahdolliseksi..."
Mitä helvetin virkaa sitten on lainsäädännöllä, jos joku arkkipiispan kutale voi laittaa sen lekkeriksi.
Jos tämä ihan ilmeisesti Jumalasta seuraava käskynhaltija päättää, niin eduskunnan laatimat lait jäävät villakoiran asteelle.
Kuka muu voi vihkiä kirkollisesti, jos ei kirkko sitä tee.

Kirkko ei noudata valtion lakeja, vaikka on valtion kirkko.
Ihan käy kateeksi turkkilaisia, siellä kun uskonto ja valtio on erotettu toisistaan jo vuosikymmeniä sitten. Täällä peräpohjolassa valtio ja kirkko kulkevat käsi kädessä paitsi, että kirkko noudattaa vain niitä lakeja joita huvittaa.

Vuosikymmeniä saivat naispappeuden vastustajat kieltäytyä työskentelemästä naispapin kanssa uskonnolliseen vakaumukseen vedoten.
Ei merkannut, että oli olemassa laki.
Ei tullut poliisi pamputtamaan, eikä lakimies ahdistelemaan.

Nyt sama linja pätee homoliittoihin. Lain saa kyllä säätää, mutta kirkko kieltäytyy jo ennakkoon sitä noudattamasta.
Kirkoa koskevat lait voikin tulkita suosituksiksi, joita sitten jesuiittakerho kirkon sisällä vatvoo ja pyörittää ja tekee ihan mitä tahtoo.
Kas tuomio kun tulee vasta taivaassa, vaikka lahjat saadaankin jo maan päällä kirkollisveron muodossa.
Hyvä kirkko!
Hyvä fundamentalistinen Suomemme!

No, eiköhän se ollut tuossa.
Tällaista tarinaa tällä kertaa huiskaistua tiskin takaa päivän päättymistä vartoessa.
Nyt kotiin ja saunaan.

Itseni ympärillä ja muualla

2009-12-08T07:28:00.002+02:00

Hetki sitten kirjoitin facebookiin:
Kello kuusi. Valvottu yö. Taustalla soi Vysotski. Tyhjä paperi on saanut kirjaimia
peitokseen. Hullun hommaa. Taistelua lihamyllyjä vastaan. Viisas nukkuisi. Rikas lepäisi.
En ole kumpaakaan. Sulatan itseäni hieman paremmin.

Kirjailijan elämään varmaan kuuluu tietynlainen ulkopuolisuus. Ympärillä olevaa tulee tarkkailtua hirmu tarkasti. Muiden elämä piirtyy mieleen kuvantarkasti.
Samalla kuitenkin käy niin, ettei omaa elämää tule tarkasteltua kovinkaan tarkoin. Ei silloinkaan, kun kirjoittaa itsestään. Tulee tarkkailtua itseään kuin ulkopuolista.
Aina väliin tulee tunne, että oma elämä on outoa. vierasta. Aivan kuin sitä tarkkailisi ulkopuolelta.
Asiat, jotka ovat monille tärkeitä ja elämän kiintopisteitä, ovat itselle merkityksettömiä. Kunnes aina silloin tällöin ne törmäävät iholle ja on pakko ottaa kantaa merkityksettömiin ja mitättömiin asioihin, kuten riittääkö rahat, onko huomenna tiistai vai jo nyt.
Rahan ympärillä kuitenkin kaikki pyörii ja hyörii.
Kaikki asiat ovat markkinaa ja markkinoitavissa. Ei siinä mitään pahaa, se on elämän laki. Mutta ei siinä ole mitään hyvääkään.

Picasso sanoi aikoinaan kun Matisse kuoli, että nyt ei sitten enää tarvitse keskustella kenenkään kanssa.
Yhtä äkkisesti ajateltuna aivan päätön lause monen mielestä. Mutta tarkemmin ajateltuna aika fiksu veto.
Mitä puhua, jos ei ole sanottavaa.

Luin kerran, että keskivertopariskunta käyttää kommunikointiin sataa sanaa.
Ja that´s it. Eli mitä tänään syödään ja miten Viivi on pärjännyt koulussa, mitä telkusta tulee, muistithan maksaa laskut...ei noista saa kasaan, edes sitä sataa sanaa.
Helvetin tylsää näin ajateltuna.

Entäpä normaali ihmisen normaali aikuiselämä: Hankitaan koulutus, hankitaan ammatti, hankitaan kumppani ja pari tenavaa.
Ostetaan se isompi asunto, kun on perhettä ja kun työuraa on takana riittävästi, niin hankitaan se parempi auto, kun siihen on varaa.
Hankitaan mökki järven rannasta. Käydään Thaimaassa talvilomalla ja Juku Juku-maassa kesälömalla. Kyllästytään ja kyrsiinnytään työhön ja kumppaniin. Hankitaan viikonloppuhellu helpottamaan puutteessa riutuvaa kroppaa. Tai sitten vedetään käteen salassa ja häpeillen. Ostetaan Kallen kestotilaus tai etsitään virusvapaa nettisaitti, jota tihrutetaan kädet töhnässä pitkin yötä.

Lopuksi aikaa käperrytään pieniin lokeroihinsa ja muumioidutaan odottamaan eläkeputkea. Kiukkuunnutaan politikoille, kun yrittävät nostaa eläkeikää. Haukutaan EU:ta kun käyrä kurkku ei kelpaa syötäväksi. Kadehditaan naapuria, kun sillä on kaikki niin paljon helpompaa, ja autokin on parempi ja vaimo nuorempi ja lapset pääsivät yliopistoon opiskelemaan lakia. Se kyllä jo korpeaa, kun oma Teppo poika halusi autonasentajaksi. Vittu, sehän sitten rassaa naapurin lakimieskakaroiden mersuja merkkikorjaamolla kaiket päivät. Ihan niin kuin sillä olisi väliä, miten putkeen kolahtaa, kun putkeen mennään kuitenkin.
Ei elämää voi lansaarata valmiiksi.
Tulee nousukausia ja laskukausia. Kirvesmiehelle on töitä, toisinaan kirvesmiehelle ei ole työtä. Sellainen on maailma, mutta kukapa olikaan linnanjuhlien seksikkäin. Sehän se on tärkeää.

Tällaista tekstiä valvotun yön jälkeen.
Pääsin muuten kohtaan:
Pärjäsin Riekkolehden kirjoituskilpailussa. Jaettu ykköstila ja vielä kahdella novellilla. Äiti sanoi Nortin takaa:
"Älä sitten kuvittele alkavasi kirjailijaksi, ettei pidetä hulluna kuin Ismoa."
Ismo on kuollut, eikä vihreää Norttia enää valmisteta. Pahvinen laatikko täyttyi novelleista.

Kansallinen ruokakulttuurimme?

2009-12-07T18:04:00.012+02:00

Nisperoa vastapäätä avataan parhaillan ravintolaa. Miehiä hyörii ja pyörii ikkunassa aamusta iltaan. Ravintola on saman omistajan kolmas. Yksi niistä välimerellinen ravintola Olympos, vai ikä se oli, on sekin tuossa ihan kulman takana. Asemakadulla taitaa olla Kreikkalainen ravintola. Tämä tässä on sitten ehkä espanjalainen tai jotain muuta Etelä-Eurooppalaista tyyppiä.
Nisperosta katsotuna vastapuolella katua on pitserioita, kebabpaikkoja, Intialainen ravintola ja Mini-marketti, joka myy välimerellisiä herkkuja. Löytyy täytettyä paprikaa ja viininlehtikäärylettä.
Oulussa jokaisessa kulmassa ja käytävässä on pitseriaa ja kebabin vääntäjää.
Ja kun istuu autoon ja matkaa mihin suuntaan vaan, niin aina löytyy pitserioita.

Lätty kyllä irtoaa kylässä kuin kylässä, mutta missä on suomalainen ruoka?
Mistä löytyy nakit ja muusi? Jos ei lasketa nassikoille tarkoitettuja nauravia nakkeja. Mistä karjalanpaisti ja keitetyt perunat? Mistä savusiika ja uuniperunat? Mistä makaronilaatikko ja puolukkahillo?
Jostain löytyy jotain noista, mutta mistä löytyy suomalainen ravintola? Jos ei oteta lukuun hienoja ja kalliita nyrpeänaamaisten eliitti-ihmisten gurmeeravintoloita.
Jonkun voi jostain pongata, mutta ei niitä haitaksi asti ole.
Kaikki kohtuuhintaiset paikat tuppaavat olemaan pitserioita, kebabpaikkoja tai hampparimestoja.

Ruokakulttuurilla tarkoitetaan niitä ruokatottumuksia, joita valtaenemmistö suosii.
Ehdotan täten, että Suomen kansallisruuaksi nimetään pitsa. Toisena listalla olisivat kebab ja hampurilaiset rintarinnan.
Kansallisena alkuruokana pitserian raastettu kiinankaali maustettuna etikassa uitetulla paprikalla ja toisena tietty chiken wings.
Kansallisena jälkiruokana pohjaan palanut suodatinkahvi tai huumekasvin keitinlientä muistuttava haudutettu yrttitee (jota muuten en ole koskaan nähnyt kenenkään ottavan missään, koskaan).

Berlusconi haukkui aikoinaan suomalaista ruokaa. Hänestä Suomi ei kelvannut elintarvikeviraston sijoituspaikaksi. Ei tiennyt Berlusconi mitä haukkui. Minusta meillä ja varsinkin Oulussa, on maailman parhaat pitsat. Paljon on tullut maailmalla pitsaa maistettua, mutta mistään ei ole yhtä hyviä ja suuria pitsoja löytynyt kuin Suomesta. Ja kohtuuhinnalla.
Olkaamme siis ylpeitä suomalaisesta etnisestä pitsastamme ja jättiläismäisistä kebabannoksista.
Kyllä Suomi on tuhansien pitserioiden maa, jonka tuhansiin pitsoihin nälkänsä voi hukuttaa.

Sellaista.
Nälkähän tässä tulee ruuasta kirjoittaessa. Taidan laittaa luukun kiinni ja lähteä pitsalle.

Mitäs jos meitä vedätetään

2009-12-02T12:02:00.011+02:00

Goebbels sanoi aikoinaan, että kerro tarpeeksi suuri vale, niin ihmiset uskovat sen kakistelematta.
Ajattelin tuota eilen illalla. Ehkä itsekin on samoin vietävissä.
Muutamia esimerkkejä pullahti heti mieleen:

Entä, jos jääkautta ei ole ollut olemassakaan. Jo ala-asteen maantiedon kirjoissa tuota tietoa alettiin tuputtamaan. Kukaan ei kyseenalaistanut sitä.
80-luvulla mm. Spede tuki taloudellisesti kirjaa: Jääkautta ei koskaan ollutkaan.
Spede myös teki aiheesta dokumentin, jota ei koskaan esitetty.
Kirjasta mieleeni jäi muutama asia, jotka kyllä tuntuvat ihan järkeviltä.
Rukan huipulle oli jäädytetty 17-metrinen jääkuutio. Se ei sulanut pois edes koko kesän aikana. Kirjassa esitettiin ihan aiheellinen kysymys: Miten kilometri jäätä olisi sulanut pois, jos edes 17-metrinen jääkuutio ei sula Lapin kesässä.
Kun ottaa huomioon vielä sen, että kilometrin jääpatsas jäähdyttää ympäristöä melkoisesti kaikkine heijastusvaikutuksineen.
Kilometrin korkeudessa on ilma myös melkoisen kylmää.
Ihan aiheellista esittää kysymys, miten?

Toinen jääkautta tukeva tieto, jota meille on syötetty ovat siirtolohkareet.
Ne jääkausi nakkeli ympäri pohjolaa.
Kirjassa oli kuva Afrikan savanneilta. Siellä siirtolohkareita nökötti, vaikkei jääkausi ollut käynyt lähelläkään.

Onko jääkautta siis ollut olemassakaan?

Toinen meille valmiina syötetty totuus on, että maapallon ilmasto lämpenee.
Kasvihuonekaasut lisäävät lämpätilaa puoliastetta ja ilmakehään varastoituvan vesihöyryn vuoksi lämpeneminen voi olla jopa kolme astetta.
Napajäätiköt sulavat ja maa joutuu veden valtaan. Vedenpaisumus iskee kuin Nooan aikana konsanaan.

Pari viikkoa sitten satuin kuulemaan toisinajattelija tiedemiehen ajatuksia. Vesihöyry ei varastoidu ilmakehään, kuten on oletettu. Ilmasto lämpenee vain puoliastetta. Itse asiassa jäätiköt ovat alkaneet jälleen kasvaa...

Vedätetäänkö meitä?

Freetime Machosista tutuksi tullut kirja

2009-11-23T12:50:00.003+02:00

Minun pitäisi jo osata olla kamalan kaupallinen ja bisneshenkinen, mutta enpä taida siihen taipua. Jotenkin nolottaa kaupata omaa tuotostaan. Vaikka tosi hyvä kirja onkin kyseessä...Itse kehussa ei moittimista:-)
Nyt se pakollinen mainos:

Osta Freetime Machosissa luettua ja elokuvassa tutuksi tullutta
kirjaa (Kestävää kehitystä) suoraan minulta.

Kirjan saa signeerattuna.

Kirjaa voi tilata tätä kautta:
http://jarmostoor.com/
Osto sivun kautta toimii varmaan jo 25.11

Jälleen uusi haaste ja mahdollisuus

2009-11-19T11:31:00.005+02:00

Eilen Kalevassa oli juttu, joka sai naaman nykimään naurusta.
Aikanaan nämä jutut eivät jaksaneet naurattaa, mutta nyt on aikaa kulunut sen verran it-alan ajasta, että hymy jo pilkehtii suupielessä.

Hän ken on lukenut viimeisimmän kirjani Kestävää kehitystä tietää, kuinka usein it-alalla törmäsi sanontaan: Uusi haaste ja mahdollisuus. Omintakeisen ajattelun seurauksena koskaan mikään asia ei mennyt insinöörillä perseelleen. Aina kyseessä oli vain uusi haaste ja mahdollisuus. Yritys, jossa pelätään kaikkein eniten epäonnistumista ja heikommaksi lenkiksi joutumista. Ihmiset, jotka pitävät itseään voittajaluokkaan kuuluvina huipputeknologian lähettiläinä jotka pelastavat maailman, heidän sanavarastoonsa ei sovi sanonta: nyt meni asiat perseelleen.

Mikään ei ollut koskaan huonosti. Ei vaikka työt siirrettiin Kiinaan ja Unkariin. Ei vaikka yt-neuvotteluja kertyi vuoden aikana jonoksi asti. Ei vaikka yritys myytiin ja pilkottiin palasiksi. Aina kaikki oli vain uusi haaste ja mahdollisuus. Mukavaa huomata, että vanha kunnon verbaalivoimistelu jatkuu kielenkäytössä.

Eilisessä Kalevassa oli juttu:
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=824930

"18.11.2009 ARI VALJAKKA

Uudet haasteet Nokian mahdollisuus

Tietokirja
Martti Häikiö: Nokia, Matka Maailman huipulle. Edita 2009.
Jättiyritys-Nokian 1 000-sivuisen historiikin jo aiemmin kirjoittanut professori Martti Häikiö on onnistunut tiivistämään aineistonsa 220 sivun lukupaketiksi kunnioitettavalla tavalla ja tarkkuudella. Nokia, Matka maailman huipulle -teos on sankaritarina 145-vuotiaan suomalaisyrityksen perustamisesta tähän päivään. Se täyttää sekä yritystoiminnan oppikirjan että jännityskertomuksen mitat......"

Eli seuraavan kerran kun työt lähtevät alta, vaimo jattää ja terveys pettää, niin ei muuta kuin maailmalle kailottamaan: Tämä on vain uusi haaste ja mahdollisuus.

Perusasioissa

2009-11-09T12:18:00.005+02:00

Oivalsin yöllä pari perusasiaa:

Kaikki tanssivat rahan mukaan.
Käytännössä eniten ne, jotka väittävät sen vähiten merkitsevän.
Ihminen on pohjimmiltaan mukavuudenhaluinen eläin.
Ne, jotka eivät myönnä rahan merkitsevän ovat niitä, joille mielekäs työ on tärkeää.
Mutta juuri heille raha on poikkeuksellisen tärkeää. Se on väline, jonka avulla mielekästä työtä tehdään. Ja sen edestä he ovat valmiit taistelemaan. Maksoi mitä maksoi. Tuli eteen mitä tuli ja poljetaan kenet poljetaan. Tavallinen tallaaja taas ilmoittaa muittamutkitta, että raha on tärkeää elämässä, mutta on valmis tekemään työtä kuin työtä saadakseen rahaa. Ei ole tarpeen mennä maksoi mitä maksoi-linjalle.

Toinen juttu jonka oivalsin oli se, että kirjailija kirjoittaa yhtä ja samaa tarinaa. Minäkin. Huomaan kirjoittaneeni neljä kirjaa jurosta, mutta pohjimmiltaan hyväntahtoisesta miehestä. Tämä on hämmentävää.
Enkö saatana saa muuta ulos.
Tässäkö on aina tulos.
Todellakin hämmentävää. Pienvittuilija vittuilee siis itselleen.

Ollaan maailman parhaita...valittamaan

2009-11-07T11:01:00.007+02:00

Joku aika sitten tulla tupsahti tekstitv:n sivulle uutinen: Suomi on maailman paras maa. Ajattelin kopsaavani jutun blogiin jostain suuren lehden kannesta. Onhan kyseessä tosi iso asia, jolla luulisi kehtaavan retostella laman syvässä kurimuksessa. Mutta mitä vielä. Pieniä uutisia siellä täällä. Suuria uutisia Vanhasen lautakasasta ja jatkuvista irtisanomisista. Vihreiden purkkapää Sinnenmäki vakuuttaa, etteivät vihreät lähde hallituksesta, koska nyt on mahdollisuus laatia laki estämään väärinkäytöksiä. Hellou, miksi ei olisi uudellakin hallituksella. Tosin kansallinen purukumipuolue ei uskalla kuin myönnellä mukana. Vallankahvasta on hankalaa luopua.
Vähän lipsahti aiheesta, mutta tällaisessa kirjoituksessa se sallittakoon.
Muistin virkistämiseksi juttu suomesta.

Tuore vaurausindeksi listaa:

Suomi maailman paras!
Maanantai 26.10.2009 klo 10.46

Suomi on noussut maailman parhaaksi maaksi brittiläisen Legatum-tutkimuslaitoksen vaurausindeksissä.

Vaikka loskassa talsiessa ei uskoisi, niin Suomessa voidaan hyvin. Näin väittää Legatum-tutkimuslaitoksen tuore vaurausindeksi, joka nostaa Suomen maailman vauraimmaksi maaksi.

Tutkimus mittaa rahallisen vaurauden lisäksi muun muassa demokratian ja hallinnon laatua. Hyvän hallinnon, sisäisen turvallisuuden ja korkean koulutustason mittareilla Suomi sijoittui tutkimuksessa ensimmäiseksi.

Kokonaispisteissä Suomi oli viime vuonna indeksin kolmosena, mutta nousi tuoreessa tutkimuksessa kärkeen.

- Johtosijaan vaikuttivat sitoutuminen vapauden edistämiseen, turvallisuus, hyvä hallinto ja terve taloudellinen kehitys, totesi Legatum Instituten varatoimitusjohtaja tohtori William Inboden.

Suomen jälkeen kärkipaikoille kipusivat Sveitsi, Ruotsi, Tanska ja Norja. Perää pitivät Sudan, Jemen ja Zimbabwe. Tutkimuksessa käytettiin yhdeksää mittaria, joilla mitattiin hyvinvoinnin perustan muodostavaa talouden kasvua ja henkilökohtaista hyvinvointia.

Bkt:ssä Suomi ei yllä kymppikerhoon

Legatum-tutkimuslaitoksen tuore vaurausindeksi on yksi lukuisista talouden ja hyvinvoinnin kehitystä mittaavista indekseistä. Mittareista eniten tuijotettu talouden tunnusluku on kuitenkin perinteinen bruttokansantuote (bkt). Se mittaa kussakin maassa vuoden aikana tuotettujen tavaroiden ja palvelujen yhteenlaskettua arvoa.

Säännöllisin väliajoin pintaan pulpahtaa kritiikkiä bkt:n hyvyydestä hyvinvoinnin mittarina. Viimeksi kritiikkiä kuultiin reilu kuukausi sitten, kun talousnobelisti Joseph Stiglitz julkisti Ranskan presidentin Nicolas Sarkozyn tilaman raportin talouden kasvun mittaamisesta. Raportissa ruodittiin oikeita tapoja mitata talouden kehitystä ja raportti kritisoi yksioikoista bkt:n tuijottamista talouden kehityksen mittaamisessa. Raportissa muistutettiin, että esimerkiksi kotityön ja luonnonvarojen kulumisen arvo puuttuvat bruttokansantuotteesta.

Kansakuntien bkt-kilvassa Suomi ei pärjää yhtä hyvin kuin Legatum-tutkimuslaitoksen vaurausindeksissä. Suomi ei mahdu maailman kymmenen vauraimman maan joukkoon bkt:llä henkeä kohden mitattuna.

STT

Kuten huomaa, on negatiivisten uutisten värkkääjä tässäkin jutussa päässäyt jutun loppuun hämmentämään. Ei täällä nyt niin hyvin mene.
Ja alussa juttua myös varoitellaan, ettei kyllä uskoisi.

Näin loppuyhteenvetona voi todeta viimeaikaisista uutisista, että emme me tästä lamasta selviä vuosiin jos silloinkaan. Eli kaikki vain narua ostamaan kun on vielä rahaa ja lähimpään kuuseen/mäntyyn itseään hirttämään. niin kauan kuin niitäkään riittää. Ilmaston lämpeneminen ne tappaa kuitenkin. Eikä tilalle saada tosiaankaan palmuja, vaan lähinnä hirvikärpäsiä Lappiin ja punkkeja Peltovuomaan. Hirvikärpäsistä ei tosin ole haittaa, sillä silloin Lappin on jo autioitunut asuinkelvottomaksi kansainvälisten kaivosyhtiöiden takapihaksi.

Varmaan saman toivottoman asenteen vuoksi Suomessa poliitikot saavat rellestää mielin määrin. Asenteena tuntuu olevan: Mitä niitä vaihtamaan. Samanlaisia paskoja ne on kaikki poliitikot. Ei se vaihtamalla parane, pitää suomalaisten mielestä paikkaansa tässä asiassa.
Ruotsin vallan, Venäjän vallan, Kekkosen vallan, suomettumisen vallan, maailmantalouden vallan, aina alla vallan olleen kansan itsetunto ei nouse hetkessä.
Eikä uutisointi tätä ainakaan edistä...taas yksi syy lisää hakea sitä köyttä.

Silmänkääntäjä Tommy the Taabermanni

2009-10-06T23:07:00.013+03:00

Vanha viisaus on, että huomion kiinnittyessä kiusalliseen asiaan, tulee huomio saada kiinnitettyä toisaalle. Taikurit käyttävät tätä sovellusta antoisasti hyväkseen. Kukaan ei huomaa laatikon takana lymyilevää taikuria kun lavalla sipsuttelee hehkeä naikkonen. Miehet katsovat sitä itseään ja naisten huomio herpaantuu siihen, kun omaa röllypersettä verrataan napakkaan ahteriin.

Politiikan saralla tätä "silmänkääntötemppua" on viime aikoina käyttänyt hyväkseen alias runoilia uutisvuoto Taabermanni. Kiitos ja ylistys siitä hänelle, sillä en uskonut miehestä moista poliittista peluria löytyvän.
Taaberman kun möläyttää mäksäytti juoneensa vuosia kolme pulloa viiniä päivässä. Ja sehän taas tarkoittaisi sitä, että arvoisa herra kansanedustaja on ollut saatanallisessa tokkurassa jokaisessa eduskunnan täysistunnossa ja muussa meiningissä, missä maan tulevaisuutta armottoman taantuman kourissa on käsitelty. Ehkä ei kansanedustaja, mutta sentään kansanmies, sanan syvällisessä merkityksessä.
Voimme tosin lohduttautua sillä, etteivät Taabermannin teot olisi kovin korkealle yltäneet selvänäkään. Hän nimittäin julistautui heti ensi töikseen rakkauden lähettilääksi eduskuntaan. Eräänlaiseksi rakkausministeriksi. Rakkautta eduskuntaan sopisi tiivistelmäksi Taabermannin vaalikauden ohjelmasta.
Rakkautta paikkaan, jossa häpykarvoihin asti tissivakoaan esittelevä Tanja Karpela kiukkuaa siitä, että hississä miehet katsovat hänen rintojaan.
Paikkaan, jossa eroottinen tekstiviesti hellulle johtaa kohuun ja jossa tekstiviesti eroottiselle tanssijalle johtaa erottamiseen.

Palataksemme "Rakkaus" Taabermanniin, niin mitä tekikään armas kansanedustajamme huomattuaan mokansa aamun selvänä hetkenä ennen ensimmäistä viinihörppyään: hän käänsi huomion muualle.
Julkisuuteen ponnahti tieto Taabermannin kasvaimesta päässä. Voi sitä säälin ja sympatian tulvaa jota onnettoman juopon, anteeksi sairaan, osaksi lankesi. Jo vaikenivat keltaiset lehdet ja jopa Seitsemän päivää-lehti. Kansa kun ei tykkää heikompien hakkaamisesta julkisesti. Jo sana syöpä herättää itsessään säälin ja pelon tunteita. Syövästä ei revitä mukaansa tempaavia hävistysjuttuja. Kaikki mikä oli ennen muuttuu kun lukuun lisätään sana syöpä.
Juoposta kansanedustajasta tuli hetkessä kaiken rusentavan sairauden heijastuma. Mukaan revittiin toinen uutisvuodon kestotähti Jari Tervo, joka kertoi tukeneensa kaveriaan hädän hetkellä. "Kun tiukkaa oli, Jarin tuki oli..."
Kuka tai mikä enää tohtii tuoda esiin sitä tosiasiaa, että Taaberman on ollut ympäri kännissä eduskunnassa eikä siis ole voinut hoitaa tehtäviään kunnolla tai ollenkaan.
Eipä kukaan muu, kuin Taabermannin kanssa yhtä känninen Pienvittuilija.

Jos ja kun Taaberman paranee taudistaan, niin hän paranee siitä voittajana. Unholaan ovat jääneet viinin höyrystämät vuodet, jolloin olisi pitänyt ajaa kansan etuja, mutta tulikin vain ajettua kännissä taksilla.
Nerokasta. Suorastaan nerokasta sanoo Pienvittuilija.
Tommyssä on selvästi politikon ainesta. Hänestä saamme vielä oivan valtiomiehen kansanlaivaa ohjaamaan. Totuus on, että kansa kyllä muistaa. Eikä kansa rakasta nuhteettomia ritareitaan. Tämä tuhansien Matti Nykästen maa, jonka tuhansiin järviin hukkua saa...Täällä kansa rakastaa renttujaan. Taabermannilla on siis kaikki hyvin, jollei erehdy taas alkamaan liian snobiksi ja suomenruotsalaiseksi, kun sen viitan voisi heitää harteiltaan. Meillä kun heRRat hirtetään munistaan, paitsi Lahtari Mannerheim, josta on leivottu koko kansan urhea ritari. Mutta se onkin jo "uusi" lukunsa.
Nyt Pienvittuilija kääntää kasvot kohden punkaa.

Totuus=Tarpeeksi toistettu valhe?

2009-09-18T17:35:00.010+03:00

Kuka muistaa vielä Irakin ja Husseini joukkotuhoaseet.
Niitä piti olla pilvin pimein siroteltuna pitkin öljyn kyllästämää hiekka-aavikkoa.
Kun lopulta mitään ei löytynyt, niin koko tuhoisa sota kuitattiin demokratianvientihankkeeksi.

Meilläkin tiedotusvälineet näyttivät kuvia oletetuista myrkkyrekoista ja kaikki Natofanit Hangosta Ivaloon tumputtivat pippeleitään telkun ääressä. Tv-studioihin raahattiin milloin mikäkin sotahullu sotakorkeakoulusta kertomaan tulevasta sodasta ja sen strategiasta.

Sodan oikeutukseksi riitti tarpeeksi toistettu valhe: Irakin joukkotuhoaseet on tuhottava (vrt. Karhago on tuhottava).
Nyt toinen lähes nimikaima valtio on ollut Naton hampaissa ydinaseillaan. Ei vaikuta se, ettei maalla ole todistettavasti ydinaseita eikä ydinaseohjelmaa.
Vaikkei maahan heti huomenna hyökättäisi, niin on hyvä kylvää hyökkäyssyyn siementä hyvissä ajoin. Tarpeen tullen siihen voi vedota.

Alla pari TekstiTv:n sivua tältä päivältä:

Eli Irakilla EI ole ydinaseita eikä ydinaseohjelmaa eikä ole koskaan ollutkaan

Mutta mitäs sanookaan herra isoherra herra Natoherra:
Mistä toiveista pitäisikään luopua?

Kenelle uhraa Jumala?

2009-09-18T13:52:00.015+03:00

Yksi asia on pienvittuilijaa kauan ja hartaasti askarruttanut.
Uhraaminen.
Wikipediassa uhraamisesta kerrotaan näin:
"Uhraaminen on moniin uskontoihin liittyvä toimitus, jossa ihminen antaa lahjan jumalalle, jumalille tai henkiolennolle väärien tekojensa sovitukseksi tai jumalien kiittämiseksi.

Uhrausta harjoitetaan, koska jumalan uskotaan tuomitsevan ihmisen väärät teot taikka kiitokseksi jumalalta saaduista hyvistä asioista. Yleensä uhraamiseen liittyy uhrilahjan jättäminen, hajottaminen, tappaminen, upottaminen, pudottaminen tai polttaminen. Uhratun asian täytyy tavallaan kadota ihmisten maailmasta ja lakata olemasta hyödyksi ihmisille, että se voisi tulla jumalan maailmaan ja olla jumalan hyödyksi. Uhrilahja voi olla luonnonesine kuten kukka, hyötyesine, eläin tai ihminen. Jumala pystyi usein ottamaan uhrin parhaiten vastaan tietyillä uhripaikoilla, jonka vuoksi uhraaminen keskittyi niihin."

Uhraaminen on siis lahja ylemmän miellyttämiseksi. Maallisemmissa maisemissa esimerkkinä käy Japanin mafia yakuza, jonka tehtävässä epäonnistuneet jäsenet leikkavat irti pikkisormensa uhriksi ylemmilleen.
Ihmiset uhraavat miellyttääkseen ylempiään, jumalia ja jumalan asemassa olevia ihmisiä.
Nyt päästäänkin itse pienvittuiljaa askarruttaneeseen pulmaan:
Kenelle Jumala uhraa?
Taannoin yksi kadulla vastaan laahustanut Jeesus-heppu tyrkytti minulle lappua. Ja mumisi matraansa: Niin on Jumala ihmistä rakastanut, että uhrasi ainoan poikansa jne....
Miksi uhrasi?
Kenelle tai mille uhrasi?
Jos Jumala on kaiken yläpuolella ja kaikkivaltias, kuten väitetään, niin mille uhrata ja miksi kun on jo kerta kaikkivaltias?
Ei ymmärrä pieni pää vielä pienipäisempien Raamatun raapustajien aivoituksia.

Yhtä outoa kuin se, että meille vakuutetaan, että kristinusko on yksijumalinen, monoteistinen uskonto, vaikka rippikoulusta asti pannaan toistamaan värssyä, jossa on kolme jumalaa, Isä, Poika ja Pyhähenki.

Ja tämän liirum laarumin vuoksi ihmisiä on tapettu ja kidutettu halki vuosituhansien. Käännytetty väkisten, sodittu ja muuten vaan murhattu.
Kyllä on niin hanurista tämä juttu, etten paremmin sano.

Entäpäs toisinpäin?

2009-09-04T14:19:00.003+03:00

Vesa Keskinen ja ostovaimon ihanuus

2009-09-02T14:22:00.009+03:00

Tämän päivän iltasanomissa 2.9.09) on juttu:

Netissä: "Liikemies Vesa Keskisen ja hänen entisen rakkaansa Natalian suhde päättyi surullisesti. Nuorta brasilialaisnaista epäillään Iltamakasiini-lehden mukaan Vesan omaisuuden anastamisesta.

Tapahtumaketju sai alkunsa, kun Natalia oli vaihtamassa setelitukkua Tuurin Säästöpankissa euroista Brasilian realeiksi. Pankkivirkailija epäili yhtä seteleistä väärennökseksi ja soitti Vesa Keskiselle.

Alavuden poliisi pidätti Natalian epäiltynä Vesan rahojen varastamisesta. Vesa Keskisen mukaan ex-rakas ehti pihistää yhteisestä ruokakassasta kolmen kuukauden aikana vaivihkaa noin 3 800 euroa.

Tuurin kyläkauppias teki asiasta rikosilmoituksen ja katkaisi suhteen välittömästi. Natalia palasi pian perheensä luo Brasiliaan."

Itse lehdessä oli näinkin imelä kohta: "Rakastunut keskinen oli varautunut ihanaan kesään ja nostanut jo keväällä 5000 euron käteiskassan parin ruoka- ja muohin arkimenoihin. Keskinen epäilee, että natalia on anastanut pikkuhiljaa 40 euron päivävauhdilla."

Jokin tässä uutisessa heti ällötti:
Neljän vuoden seurustelun ja pitkän avoliiton jälkeen miljonääri Vesan avovaimolla oli tarvetta "varastaa" 40 euroa parin "yhteisestä" kassasta.
Miksi?
Mies joka nakkelee satatonnisia veteraaneille ja pyörittää miljoonabisneksiä, pitää avovaimoaan rahattomana?
Mikä "yhteisestä ruokakassa", jos siitä rahan ottamisesta seuraa rikosilmoitus?
Onko Vesa pitänyt helluaan vain naimaleluna, jolle ei kannata antaa liikaa rahaa. Sen verran vain, että pysyy hengissä ja pihapiirissä?

Jos olisi kyse normaalista avoliitosta, jossa toinen on miljonääri ja toinen rutiköyhä, niin tällaista tilannetta tuskin tulisi. Miljonääriltä liikenesi rahaa elämänkumppanin tarpeisiin. Mutta eipä liikene Vesa pojalta. Varmaan Vesa on ostanut kalliita koruja ja vaatteita, mutta omaa rahaa ei nähtävästi ole brasilialaiskaunottarella juuri ollut.
Nyt kun tyttö on omin nokkineen ottanut itselleen vähän taskurahaa, niin Vesa laitattaa tytön putkaan ja rikossyytteet päälle..ah, mitä rakkauden huumaa ja leiskuntaa romantikko Vesa Keskiseltä.

Näinhän varmaan jokainen suomalainen mies ensimmäiseksi tekisi: kun muija nappaa yhteisestä kassasta rahaa ja ostaa niillä itselleen vaatteita. Ei muuta kuin akka putkaan ja maitojunalla kotiin.
Tässä yhtälössä Audi-miehen lievästi sovinistiset tokaisut kuulostavat naisen ylistysvirren veisuulta. Bisnesmiehen ihmissuhteet mitataan rahassa.

Loppukevennykseksi vielä ote Iltalehden sivuilta:
Keskinen paikkasi särkynyttä sydäntään eilen Oulussa hanhimetsällä.
- Ei sillä väliä, tuleeko saaliiksi kottaraisia vai mitä. Tärkeintä rauhoittua, jutella kaverin kanssa ja nukkua. Tällä hetkellä tuntuu vain niin pahalta."

No, tui tui...

Miksi pahuutta vähätellään?

2009-08-28T21:36:00.010+03:00

Eilen taas törmäsin otsikon teemaan.
Elokuvassa Perikato, oli totuutta vääristelty. Yhdessä loppupään kohtauksessa Hitler uskoo vielä lopulliseen voittoon uusien aseiden voimalla, kun kenraalit "tietävät" totuuden.
Hitlerin sihteerin muistelmissa, joiden pohjalta Perikato elokuva on tehty, tämä tilanne on juuri päinvastoin. Siinä Kenraalit vakuuttelevat Hitlerille, että sota on vielä voitettavissa.
Hitler suuttuu kenraalien puheista ja haukkuu näitä hulluiksi ja toteaa, ettei mitään pelastusta ole. Sota on hävitty. Järkipuhetta.

Olisi varmaan ollut liian radikaalia valottaa Hitlerin tätä puolta. Ei ole yleisesti hyväksyttyä hakea Hitleristä järjen valoa.
Hitler on pakko leimata hulluksi.
Ei voida myöntää, että hän olisi ollut viisas mies ja siksi juuri niin peloittava.
Viisas ja kylmäverinen ja kova johtaja, kuten Ecclestone asian ilmaisi ja sai vihat niskaansa.
Hitlerin edustama pahuus on pakko leimata hulluudeksi.
Arki-ihmisen moraali ei liene kestä sitä, että tuollaisiin tekoihin kansakunnan ajanut mies, olisi voinut olla hyvinkin viisas.
Perikato elokuvasta tämä juuri käy ilmi. Hitleriä ei voida laittaa järjen puhujaksi lopun häämöttäessä ja muiden odotellessa ihmettä tapahtuvaksi.

On helpompi haukkua hulluksi kuin yrittää ymmärtää sitä, mistä lopulta on kyse tällaisten ihmisten kohdalla.
Miten voi olla yhtä aikaa eläimiä rakastava kasvissyöjä ja samalla ajaa kokonaisia kansoja polttuuneihin?
Mistä kumpuaa se viha, jolla kansa saatiin tekemään näitä hirmutekoja?
Mistä kumpuaa se viha, jolla kansat yhä saadaan tekemään näitä hirmutekoja?
Mistä kumpuaa se viha, jolla Pohjois-Karjalalaiselta näköalapaikalta häädetään pakolaiset?

No, myönnettäköön, että nuo viimeiset tyypit olivat vain turveniska juntteja, joiden maailmakuva on muokkautunut Tarzan-elokuvien pohjalta.

Palatakseni tuohon viisaaseen pahuuteen: Tapahtumien toistumista ei voida estää, jollei niiden syitä tiedetä.
Hulluuden leimalla asia voidaan sivuutta, mutta samalla syyt jäävät selvittämättä.
Ihan hyvin voitaisiin tunnustaa, että Hitler oli loistava puhuja ja nerokas poliitikko. Mannerheimin syntymäpäivien vierailun yhteydessä nauhoitettujen keskustelujen pohjalta, jopa huumorintajuinen mies.
Mikään näistä ei kumoa sitä, että hän samalla oli järkyttävän paha mies. Kylmäverisessä julmuudessa huippuluokkaa. Samalla nero omalla tavallaan.
Syyllinen, muttei hullu. Siinä minusta on suuri ero.
Olisi jo aika myöntää totuus ja esittää kysymyksiä miksi ja miten, ihan oikealta pohjalta.

Kylläpäs sitä nyt ollaan niin neekeriä...

2009-08-27T17:33:00.005+03:00

Yleltä tällainen uutinen tänään 27.8.09:

"Kontioniemessä rajoitetaan turvapaikanhakijoiden ulkonaliikkumista
(http://yle.fi/alueet/pohjois-karjala/)

Kontiolahden Kontioniemessä vastaanottokeskusta pitävä Suomen Punainen Risti ja Kontioniemen kyläyhdistys ovat tehneet keskinäisen sopimuksen, jonka mukaan vastaanottokeskuksen asukkaita suositellaan pysymään poissa muun muassa kunnan yleiseltä jalkapallokentältä. Sopimuksen mukaan paikallisessa kantaväestöllä on oikeus pyytää vastaanottokeskuksen asukkaita poistumaan kentältä. Kontiolahden kunta sanoutuu sopimuksesta irti.

Osa kyläläisistä on vastustanut Kontioniemeen maaliskuussa perustettua SPR:n vastaanottokeskusta alusta alkaen. Kontiolahden kyläyhdistys on valittanut havaitsemistaan ongelmista Kontiolahden kunnanhallitukselle kirjelmällä. Kesällä ongelmaksi on muodostunut turvapaikanhakijoiden vapaa-ajanviettopaikat. Kontioniemen kylän julkisen uimarannan sekä urheilukenttien käyttöaste on noussut huomattavasti vastaanottokeskuksen asukkaiden käytön myötä.

Kyläyhdistyksen pakolaisvastaava Antero Takalan mukaan kunta ei ole kuitenkaan ole ryhtynyt tarvittaviin toimiin ongelmien poistamiseksi.

- Pakolaiset roskaavat, liikkuvat ryhminä, meluavat sekä käyttävät kylän jalkapallokenttää. Kunta on pessyt asiassa kätensä, joten olemme ryhtyneet luomaan oman pakolaispolitiikan perustaa, Takala luonnehtii.

Rajoituksista sovittu paikallisesti

Kyläyhdistyksen painostuksen myötä SPR on myöntynyt tekemään Kontioniemen julkisten alueiden käyttörajoituksia koskevan sopimuksen, jotka koskevat vastaanottokeskuksen asukkaita. Turvapaikanhakijoita suositellaan pysymään poissa kylän jalkapallokentältä, sekä Kontioniemen päässä sijaitsevalta näköalapaikalta. Tämän lisäksi myös yleisen uimarannan käytöstä neuvotellaan.

SPR suunnittelee rakentavansa keskuksen viereen korvaavan jalkapallokentän sekä vuokraavan palan rantaviivaa oman uimapaikan perustamiseksi. Paikallisilla asukkailla on sopimuksen mukaan mahdollisuus pyytää vastaanottokeskuksen asukkaita poistumaan jalkapallokentältä sekä näköalapaikalta, jos heitä siellä tavataan.

- Pakolaiset voidaan ohjata pois ystävällisesti, sitä pyrimme erityisesti painottamaan, Takala kertoo."

Eli pakolaiset puhuvat äänekkästi, ovat likaisia ja saastuttavat yleisen uimarannan veden, kuluttavat nurmea jalkapallokentällä, seisovat näköalan tiellä..
Heitä ei siis syytetä varkauksista, raiskauksista eikä vaikkapa huumekaupasta.
Aikamoinen voitto rasisteille tämä. Pohjois-Karjalassa eivät murjaanit kukkoile.
Kuka muistaa vielä muutaman vuoden takaisen mustien koripallopelaajien paon joensuusta. Silloin syytettiin teosta nuoria.
Taisivat olla samoja kyläyhdistyksen kyttyräselkiä, jotka veritulppa kainalossa tahtovat oman kansan parissa, ihan rauhassa ryypätä ja hakata vaimojaan ja lapsiaan.
Sen pituinen se...ja ehkäpä juuri siitä onkin kysymys.

Työleirin ihanuus

2009-08-21T22:03:00.003+03:00

Kesä meni, että kilahti. Viimeisestä kirjoituksesta on kulunut yli kuukausi. Kaiken kiireen keskellä on vain tuntunut, että ei ole mitään sanottavaa.
84 tunnin viikkoja tornin vahtina, niin ei tule mitään.
Kiire tyhjentää pään.
Mielessä on vain seuraava kiireellinen työ.
Kaikki ylimääräinen ajattelu rasittaa.
Olemassa olevissa murheissakin on jo tarpeeksi, miksi pohtisi muita ja muiden murheita.
Tämä varmaan on pakkotyöleirin idea.
Kiinassa näitä kutsutaan kait uudelleen kasvatusleireiksi.
Uuudistusmieliset ajatukset kanssa sisarien ja veljien puolesta eivät jaksa paljoa kiinnostaa. Tärkeintä on, että jaksaa seuraavaan päivään, iltaan, yöhön.

Työn päätä tyhjentävästä vaikutuksesta varmaan johtuu sekin, ettei vallankumouksia ole aloitettu puhtaasti työläisvoimin.
Kun ei jaksa kiinnostaa, niin ei vain jaksa.

Täällä sitä istun tornissa ja kirjoittelen.
Kesän tahti on hiipunut. On aikaa taas ajatella.
Ja heti tuntuu, että on liikaa ajateltavaa...
Torilta kuuluu ilmakitaran jytinä.
Mitenköhän siellä suomi pärjää?

Uusi kirjallisuus ja sen vastaanotto...kyynisesti

2009-07-07T12:50:00.011+03:00

Tänään täällä tornissa on Nuoren voiman Liiton paneelikeskustelu aiheenaan:
Uusi kirjallisuus ja sen vastaanotto.
Keskustelijoina on muutamia kirjailijoita ja ainakin yksi ei kirjailija.
Tapahtuman lopuksi on kaunokirjallista perfomatiikkaa, eli tekstejä luetaan.

Ulkona sataa sataa ropisee, joten tuskin mitään yleisöryntäystä tilaisuuteen tulee.
Muutenkin tällaisiin tilaisuuksiin harvoin äityy tulemaan haitaksi asti porukkaa.

Eri asia olisi jos esiintymäsä olisi Johanna Tukiainen tai joku Ruusunen tai joku muu salapillu.
Porukkaa saattaisi lappaa paikalle pilvin pimein, vaikka jokainen vakuuttaa, ettei se tyyppi minua häntä kiinnosta, pelkästä uteliaisuudesta vaan.

Siinäpä se tulikin juuri sanottua. Uusi kirjallisuus harvoin kiinnostaa suurta mediaa, jollei se jotenkin riko uutiskynnystä. Jollei kirjailija ole entinen huippu-urheilija, antanut persettä poliitikolle tai heilutellut munaa yleisölle tai jotenkin muuten saavuttanut mainetta ja kunniaa.

Eilen oli lehdessä uutinen, että suomalaisista 41%:lla on tallettava digipoksi.
Se on maailmanennätys!
Kertoohan sekin jo jotain, jostain tilasta.

Sitten pakollinen loppulatistus, kuten laulussa kulkuriveljeni Jan:
Omista kirjoistani olen siihen tyytyväinen, että niitä ovat ostaneet ihmiset, jotka oikeasti lukevat ne.
Sehän se loppupeleissä merkitsee.
Maassa rauha ja hyvä tahto.

Nyt kahville ja jäätelölle, luontaisetu.

Onkos tullut lama, vai vedätetäänkö meitä?

2009-07-06T19:29:00.012+03:00

Totuus on, että lama-aikana rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.
Rikkaat tarvitsevat lamaa rikastuakseen lisää.
Kun lama kolkuttaa ovelle, niin lehdistä katoavat kirjoitukset ihmisten irrottautumisesta oravanpyörän kieputuksesta. Jokainen työssä tyllertajä on onnellinen siitä, että saa pitää paikkansa. Ennen niin vittumaiselta tuntunut työ tuntuu yhtä äkkiä kullan arvoiselta suojalta kylmää maailmaa vastaan.
Laman syövereissä lehdet pursuavat toinen toistaan synkempiä ennusteita.
Kokoomuksen kokkelinokat valovoimaisimmat tähdet etunenässään ennustavat synkkiä aikoja (lue, ei kokoomuslaisille kultalusikkaporukalle).

Perussuomalaiset ovat valmiita sulkemaan rajat ulkomaan eläjiltä, jotta työpaikat pysyvät suomalaisilla. Ja ainakin yhden tyypin mukaan estääkseen raiskauksia, joita juuri ulkomaalaiset tekevät.

Että nyt tulisi haukuttua kaikki osapuolia, niin laman kourissa SDP ja vasemmisto ovat hiljaa, vaikka kerrankin olisi saumaa saada kannatusta.
Keskusta se vain nuoleksii vasemmalle ja oikealle ja kaavailee jopa Vuotoksen altaan rakentamista.
Kansallinen purukumipuolue, eli Vihreät venyy ja paukkuu taas joka suuntaan eikä ole mistään mitään mieltä.
Kristillisten ja Ruotsalaisten teoista ei ole niin väliä ja mielipiteet tiedetään.

Siinäpä tuli vähän politikoitua, vaikka piti vain kirjoittaa siitä, että miksi Suomi on negatiivisten uutisten kultamaa. miksi tätä uutista ei hehkutettu ihan tosissaan kun ajankohtaista oli (ja tehkääpä johtopäätösenne työttömyydestä tämän uutisen pohjalta). :

TekstiTv 6.7.2009
TALOUS

"Työssä käyvien suomalaisten määrä vuonna 2008 oli ennätyksellisen suuri, kertoo Tilastokeskus.
Viime vuonna reilut 2,5 miljoonaa suomalaista oli töissä. Työttömyysaste laski 6,4 prosenttiin.
2000-luvulla ilmennyt työllisten lukumäärän kasvu johtuu siitä, että 55-64-vuotiaat ovat pysyneet työelämässä.
Työssä käyvien määrä nousi vuodesta 2007 kaksi prosenttia, eli vajaat 40 000 suomalaista työllistyi vuoden 2008 aikana.
Vaikka työttömien määrä väheni vuonna 2008, vauhti on hiipunut edellisistä vuosista."

Rippikoulu, armeija, avioliitto

2009-07-04T14:28:00.013+03:00

Täällä sitä taas istutaan vahtimassa tornissa silmä kovana ohi ajavia autoja.
Kylmä on, että perse jäätyy.
Hetki sitten täällä oli tyttöjen polttariporukka. Tuleva morsian laulaa luritti kotiviiniä. Tuleva kaaso kyseli kummia kysymyksiä.
Nuoria ihmisiä täynnä tulevaisuuden uskoa siniset silmät tulvillaan.
Uskoa tulevaisuuteen, ikuiseen rakkauteen, omiin kykyihin ja siihen, että huomenna kaikki on paremmin.

Entäpäs jos ei ole?
Entäpäs jos kaikki muukin kuin avioliiton aloitus menee totuttua kaavaa.
"Rippikoulu, armeija ja avioliitto...Enso kutzeit, Yhtyneet ja metsäliitto, enää 23 vuotta eläkkeelle on..." Näin lauloi aikoinaan Kotka Rankki ohutta yläpilveä.
Bändi on ollut haudattuna jo monta vuotta, mutta sanoma elää.
Ainakin tällaisen kyynisen keski-ikäisen mielessä.

Varmaan ensimmäisiä orastavan vanhuuden oireita on se, ettei usko huomenna minkään olevan paremmin kuin tänään. Huomenna on vain uusi huominen ja tämä huominen on eilinen. Ja se tuntuu hyvältä.
Nuoruuden odotukset ja tolkuttomat toiveet, väsyttävät jo ajatuksen tasolla.
Keski-iän parhaita puolia on ehdottomasti juuri se, että kun ei odota mahdottomia tulevalta, niin voi elää tässä hetkessä ja nauttia juuri siitä.
Ei tarvitse toivoa mitään. Tulee mitä on tullakseen ja nyt on nyt.
(Ja juuri nyt on päällä pieni kankkusen poikanen ja seesteinen laskusudanne...)

Nuorena eli aina huomista. Odotti ajokorttia, koulun loppumista, viinakauppaan pääsemistä. Nyt sitten elelee tätä päivää. Ja tästä vanhempana sitten eletäänkin jo menneessä ajassa.
Niin vanhaksi ei parane ryhtyä.

Kolmas tyttöjen poltariporukka tälle päivälle tuli just sisään. Missi teema, edellinen oli merirosvo porukka.
Jos ottais kahvia.
Tänään on pirun kylmä ilma...millaistahan on huomenna?

Voi Mitro sentään

2009-07-03T21:43:00.008+03:00

Nyt on aikaa edellisestä blogivisiitistä vierähtänyt jo melkoisesti.
Tähtitornin Kahvilan kesärumba on saanut pään tyhjäksi.
Moni asia on vituttanut, mutta se on vituttanut, ettei ole jaksanut eikä ehtinyt kirjoittaa "nerokkaita" ajatuksia ylös.
Omaehtoisesti tornin vankina ovat päivät kuluneet. Nytkin täällä istun. Sää kylmeni, joten ei juuri porukkaa sisään lapa, joten ehtii kirjoittaa.

Europarlamentti vaalit sitten olivat ja menivät. Eniten suomalaisten ääniä kahmi EU kriittittinen Timo Soini, joka siis vastustaa koko liittoa. Tai hienosti ilmaistuna suhtautuu siihen kriittisesti.
Elikkä joopa joo. Mitähän asioita ja millaisessa ryhmässä Soini kriittisesti touhuaa?

Kolmanneksi eniten ääniä saikin sitten isä Mitro (mikähän lienee etunimi). Voi hyvä tytyli sentään. Mitähän virkaa taivasosuuksien vartijalla on Euroopan asioiden hoidossa?
Kyllä on taas Suomen asiat hyvin hoidossa. Toinen äijistä vastustaa ja toinen uskoo, että kuoleman jälkeen kaikki on paremmin.
No, se ei ole tyhmä joka ääniä pyytää, vaan se joka äänensä antaa.

Tällaista tällä kertaa.
Nyt alakerran tyrmä kiinni ja kotiin kaljalle, siellä se jo kylmänä jääkaapissa odottaa...kavereineen.

Pisuaarin poliittista satiiria

2009-06-06T14:55:00.008+03:00

Joskus harvoin sattuu, että pilasta tulee osuva kannanotto.
Tähän vaaditaan oikea aika ja aikaan sopiva aihe.
Täällä Tähtitornin Kahvilan miesten vessasta löysin seuraanvanlaisen tuotoksen.
Aika vappu.
Aiheeksi kelpaa se, että vappu on työläisten juhla.

Murhaaja Mannerheim ja muita sankareita

2009-06-03T16:46:00.004+03:00

Eilen tuli Teemalta dokumentti ruotsalaisprikaatista sisällissodassa.
Ihan mielenkiintoinen juttu.
Kaikista kylmäpäisimpiä tappajia taisivat ollakin riikinruotsalaiset. Ainakin heidät otettiin mieluusti teloituskomppaniaan, kun suomalaisiin ei voinut kuulemma luottaa tässä teurastusasiassa. Ihan innokkaana olivat tyrkyllä tappamaan punaisia. Jopa kilpailivat siitä, kuka saa kiväärin ja pääsee ampumaan punikkeja.

Dokumentissa sivuttiin hieman arkaa aihetta. Sitä, että Mannerheim antoi itse henkilökohtaisesti valkoisille ohjeen, jonka pohjalta yksittäiset punavangit käytännössä ammuttiin heti niille sijoilleen.
Vapauden ja vastuun Mannerheim sysäsi joukkueiden johtajille.

Tuota dokumenttia katsoessa tuli taas väkisinkin mieleen se mysteeri, että miksi Mannerheimia nostatetaan Jumalasta seuraavaksi.
Tänään oli iltalehdessä juttua Harlinin Mannerheim-elokuvan uudesta rahoitusratkaisusta.
Elokuvaa on markkinoitu ikään kuin se olisi joku yhteissuomalainen hanke. Suomalaisuuden suorastaan sukupuolinen jatke. Elokuva, jota jokainen suomalainen katsoo penis ojossa tai housut märkänä. Suomalaisuuden ydin: Mannerheim, mies komerosta, kuten eräässä animaatiossa kerrottiin.
Silloinkin iltaspäivälehdistö oli onnistunut kaivamaan jostain hoitokodin nurkasta narisevaäänisen veteraanin, joka väitti kiven kovaan, ettei Mannerheim ollut mikään homo. Ei veteraani ollut tietenkään koskaan tavannut Mannerheimia. Olisikohan kerran seisonut tienlaidassa, kun Mannerheim ajoi ohi autolla.

Mutta tätähän tämä on, kun Suomi on EU:ssa. Itsenäisyys on myyty kasvimaan käyriä kurkkuja myöten. On kai pakko kaivaa sodan vuosilta itsenäisyytemme pelastajia itsetuntoamme tukemaan. Sellaisia suomalaisia. Ei saksalaisten lentue Kuhlmainia. Saksalaisethan ne nytkin EU:ssa meidän kohtalostamme määräävät.
On hienoa vannoa yhteisen sankarin nimeen.
Sankarin, joka hevosella ylväästi ratsastaen (ei homomaisesti). Valkoinen karvalakki päässään rynni puolustamaan suomalaisuuden syvintä itsenäisyyttä. Mannerheim on meidän kaikkien suomalaisten sankari. Mies isolla M:llä. Olkoonkin, että oli ryssä.

Muista sankareista ehkä tuonnempana.
Nyt torni vaikenee.

Muskelinainen

2009-05-18T09:00:00.008+03:00

Törmäsin tässä yhtenä aamuna auoisena vanhaan opiskelija tuttuuni. Sanottakoon häntä nyt vaikka Irjaksi, paremman nimen puutteessa.
Tervehdittiin kevyesti huikaten. Sydämellisesti en uskaltanut terveisiä toivotella, sillä en tunnistanut tuttuani, paitsi kasvoista ja pöyhötetyistä lyhyistä hiuksista, jollaiset Irjalla oli ollut 70-luvun lopulta asti. Kaikkialle muualle oli ilmestynyt muskeleita. Itse asiassa, jos katsoi tarkkaan, niin leukaperiinkin oli kasvanut lihaksia. Mieleen tuli Ridge Forresteri, jolla on leuka kuin puuliiteri, vai miten se laulu meni.

Päädyttiin patiolle siiderille, kun kaunis kevät päivä oli. Irja otti kevytsitukan, minä otin ison oluen. Siinä sitä sitten höpistiin säästä ja maailman menosta ja siitä mitä tehtiin ja mitä oli tullut tehtyä.
”Olen alkanut harrastaa bodausta.”
”Älä, en olis heti arvannutkaan.”
Äänessäkin tuntui olevan muskeleita mukana.
”Joo, se mun ex-mies jätti minut kuin nallin kalliolle. Lähti jonkun
fitnestytön mukaan. Olin kuulemma rupsahtanut. Silloin päätin, että nyt tämä akka lakkaa lahoamasta.”
”Joo, ei susta kyllä löydy yhtään ylimääräistä.”
”Rasvaprosentti on 14 ja kisoissa vielä paljon alle.”
Irja nousi ja pyörähteli edessäni. Perse oli kuin kaksi kolmen vartin viinipulloa rinnakkain. Käsivarret sen näköiset, että ajattelin pyytää niitä lainaan seuraaviin kädenvääntökisoihin. Selkä leveä kuin ukrainalaisella kiekonheittäjällä. Tissit tököttivät kuin tykit. Varmaan muovia. Ja kaiken tämän päälle vielä paikkakunnan muhkuraisimmat pohkeet.
”Mitäs tykkäät?”
”Joo…ihan olet hyvin kehittynyt. Tiukka on vartalo, ei voi muuta sanoa.”

Aikoinani olin ollut ihastunut Irjaan. Ujo poika kun olin, hipaisin Irjaa muka vahingossa aina kun siihen oli mahdollisuus. Pylly vasten pyllyä, käsivarsi vasten pehmeää rintaa. Salaisia kiihkeitä ajatuksia yksin pimeässä huoneessa. Kosteita unia ja reipasta ranne treeniä. Tyypillinen murkkuikäisen sukupuolisuhde siis.
Nyt naisellisesta pehmeydestä ei ollut häivähdystäkään jäljellä. Eikä minun lämpimistä ajatuksistani. Teki ihan pahaa katsoa entisen ihastuksen ”rupsahtamista”. Solariumissa kärvennetty suonikas iho sai oman ihoni kananlihalle. Olin suorastaan järkyttynyt.

Ei voi mitään. Minusta naisen tulee näyttää naiselta. Nainen, jonka hauis on isompi kuin omani ja joka repii omakotitalon ja tila-auton verran penkistä, ei ole minusta yhtään naisellisempi kuin naapurin Eino.
Niin se vain on, että nainen muskeleilla on suurin piirtein yhtä haluttava kuin DDR:läinen naiskiekonheittäjä piilokivekset kainalossa.

Hihkaisin Irjalle käyväni vessassa. Tuskin Irja edes huomasi poistumistani. Bodarikaveri samasta punttisalin hämärästä kiikutti jo kevytjuomaansa kohden pöytäämme. Oli parempi häipyä. Jos olisin joutunut ”ihastelemaan” toista kevytrasvaista proteiinin purijaa heti perään, niin miehisyyteni olisi voinut saada lopullisen kolauksen.

Kotimatkalla pistäydyin vielä yhdelle patiolle. Keväisessä auringon paisteessa naiset höllensivät talviturkkiaan. Sopiva pyöreys ja pehmeys olivat yhä kunniassaan. Parin pitkän jälkeen tunsin, että olin toipumaan päin.

Tähtitornista maailmaa tihruttaen

2009-05-06T15:18:00.008+03:00

Paljon on tapahtunut sitten viimeisen kirjoituksen. Henkilökohtaisella puolella on tullut alettua uuteen yritykseen. Tähtitorninkahvila Tuiran siltojen kupeessa on nyt meikäläisen valtakuntaa. Linnanherra puisessa tornissa, kaljahanan kingi ja jäätelötötteröherttua, siinä vaikka titteliä.
Vappuna avattiin ja syksyyn asti olis tarkoitus rimpuilla.
Toivottavasti tulee lämmin kesä.
Sitten seuraa mainos. Jos et halua lukea tätä, niin sulje hetkeksi silmäsi.
Tämä on mahtava paikka. Oulun harvinaista säilynyttä, elävää historiaa.
Oulun vanhin kahvilarakennus kaupungin parhaalla näköalalla.
Täältä sää olutta ja muuta mietoa, jäätelöä, kahvia, tazza-kaakaota yms...
Seuraa sivua: www.tahtitorninkahvila.fi

Se bisneksistä.
Ylihuomenna pitäisi lähteä vääntämään kättä Ideaparkkiin Lempäälään.
Se hyvä homma tässä torniin tavaroiden raahaamisessa on ollut, ettei tartte miettiä painoa. Ei glaubersuolaa eikä saunassa istumista. Paino on aika kohdallaan.
Nyt tosin kädet ovat ihan sinkuneet voimattomiksi, mutta jos ottais loman kannalta.

Yksi asia tässä niin kutsutussa lamassa on vituttanut ihan rupena:
Jokainen suuryritys kertoo vuoron perään tappioista. Kuka teki kymmenen miljoonaa ja kuka seitsemän.
Porukkaa on pakko laittaa pihalle, kun homma ei kannata.
Samaan aikaan esille tuodaan edellisvuoden lukuja: 70 miljoonaa voittoa, 136 miljoonaa voittoa.
Herää ajatus, että mihin ne voitot katosivat.
Näin pienessäkin peukalon kokoisessa yrityksessä tulee selväksi se markkinatalouden lainalaisuus, että hyvää aikaa seuraa huonompi. Hyvänä aikana pitäisi varautua huonoon aikaan.
Mutta nyt luetaan vain kasvulukuja ja todetaan, ettei myynti ole enää kasvanut, vaan kääntynyt laskuun.
Mistään ei löydy niitä hyvänä aikana saatuja voittoja. Rahat ovat menneet taskuihin, joista ne eivät milloinkaan palaa.
Tällainen ajattelu ei voi toimia. Mikään ei voi kasvaa ikuisesti ja aina ja kaikenaikaa. Laskuja tulee siinä missä nousujakin.
Nyt laskukausien maksajiksi joutuvat ne, jotka eivät hyötyneet nousukaudesta.
Nirhaaja Niinistö ennustelee seuraavan hallituksen joutuvan leikkaamaan rajusti ties mistä. Vaikka ei tietenkään kansanedustajien palkoista eikä presidentin valtaoikeuksista, mutta kaikesta muusta mikä koskee eiosakkeenomistajia.

Ihan sama käytäntö kuin tässä liikenneministeriön uusimmassa ideassa, jossa voi saada sakot kolmen kilometrin ylinopeudesta. Hurjastelijoiden sijaan rankaistaan niitä, jotka pääsääntöisesti ajavat ihan rajoitusten mukaan. No, ehkä sakkotuloja ei vain tule enää tarpeeksi.

Tällaista tällä erää täältä linnantornista. On muuten pirun kylmä keli.

Voi pappi perkele...

2009-04-01T21:25:00.018+03:00

Just tulin vääntämästä kättä ja pitäis alkaa kirjoitamaan omavalvontasuunnitelmaa terveysviranomaisille. Tuli tuossa männä viikolla vuokrattua Tähtitornin kahvila Tuiran siltojen kupeesta. Vapusta syyskuun loppuun nyt ja ikuisesti. Eli, jos hommassa on yhtään sykettä, niin tämän kesän jälkeen tulee uusi kesä linnakahvilaa ja sitten taas uusi...
No, se on ihan oma tarinansa, mutta jotain oli tehtävä kun päivät vain pitenevät Nispero KirjaKahvilassa, kaikki sisään ostettava kallistuu ja ulos myytävän pitäisi halpua. Hyvällä tarjonnalla ja mieletömällä ammattitaidolla:-) ei välttämättä pärjää.
Tietty vaakakupissa painoi myös se ja varsinkin se, että tämä on kesätyötä. Saa myydä olutta ja siideriä iloisille ihmisille auringon paistaessa oulun ainoan historiallisen rakennuksen yllä...romanttisen rankkaa työtä kellon ympäri. Mutta!
Jos tuo toimii hyvin, niin tulevaisuudessa rehkin oluthiirenä kesät ja kirjoitan talvet. Ei paha!

Meinasi tässä unohtua alkuperäinen otsikko, eli se helvetillisesti ihmetyttävä kysymys:
Miten vanhoillislestadiolainen voi toimia pappina????
Vanhoillislestadiolaiset uskovat, että vain he pelastuvat ja muut palavat helvetin tulessa.
Miten voi toimia pappina ja lohduttaa normaalia kuolevaa evankelisluterilaista vanhusta sanoen, että taivaan ilot odottavat.
Ja kuitenkin koko ajan "tietää" uskonsa perusteella, että vanhus joutuu kadotukseen.

Suomessa työskentelee kirkon piirissä 100-150 lestadiolaista pappia.
Ihan helvetillinen epäkohta kirkolta olla puuttumatta tuollaiseen harhaoppiin.
Itse en kuulu enää kirkkoon ja uskon mihin uskon, silloin kun uskon (aina en edes itseeni), mutta asia on ihan yhtä valheellinen kuin, että lohduttaisin pajatsoon rahansa hävinnyttä sanomalla, että kohta ne rahat sieltä takaisin tulevat.
Helvetin valheellinen ajatus on sama, mutta tilanteen raakuus on papin kohdalla ihan toista luokkaa.

Sama valheellisuus toistuu joka sunnuntai, kun kirkossa rukoillaan syntejä anteeksi. Eiväthän vanhoillislestadiolaiset sillä tavalla usko syntejä anteeksi saatavan.
Entä sitten kun vanhoillislestadiolainen pappi lohduttaa surevia omaisia. Miettiikö hän sisimmässään, että siellä palaa Pekko isäntä helvetin tulessa, vaikka samaan aikaan sanoo tämän olevan taivaassa.
Sanokaa mitä sanotte, mutta minusta tämä on helvetin väärin.
Minusta papiksi ei saisi hyväksyä ihmisiä, jotka oman vakaumuksensa pohjalta eivät siihen ole kykeneviä. Valheellisen paskan puhujia pitäisi välttää.
Kaikkein "huvittavinta" on se, että samat papit käyvät saarnaamassa Rauhanyhdistyksissä.

Kaksi niin erilaista uskontoa: Vanhoillislestadiolaisuus ja evankelisluterilaisuus.
Jos kärjistää asetelmaa, niin kyseessä on kristinusko vastaan Islam.
Molemmissa on yksi Jumala. Kristityillä on Jeesus. Muslimeilla on profeetta.
Evankelisluterilaisilla on vain Jeesus. Vanhoillislestadiolaisilla on myös profeetta: Lars leevi Lestadius.
Kristinusko kannustaa kääntämään toisen poskensa. Lestadiolaisuus kannustaa rankaisemaan lahkouskossaan horjuvia (pientä vihjailua hoitokokouksien suuntaan ja siihen, että nykyäänkin uskossa lipsuvia pyritään "hoitamaan).

Tällainen vaivasi tällä erää pienvittuilijaa.
Pienvittuilijan oma mielipide on, että lestadiolaiset helvettiin papin palleilta.
Ja hyvät ihmiset kysykää näitä kysymyksiä lestapapeilta kun sellaisia kohtaatte.
vaikkapa näin: "Mihinkäs sitä pappi uskoo meikäläisen joutuvan kun kuolema kerran koittaa. Hyvin ja nuhteetta olen elämäni elänyt ja Jeesukseen uskonut. Eikös sen pitäisi riittää?"

Näin lopuksi vielä sellainen vankka kysymys: Jos kaikista maailman uskonnoista jollakin on se oikea vastaus olemassa. Jos juuri he uskovat siihen ainoaan oikeaa ainoalla oikealla tavalla. Jos mormoonit ovatkin oikeassa (kuten southparkin yhdessä jaksossa). Tai jos lestadiolaisuus ja sen vanha siipi on se oikea uskonto, jolla pelastuu. Jos vain he pääsevät taivaaseen nauttimaan ikuisista "iloista". Ja jos taivas on juuri sellainen kuin he sen kuvailevat. Tai jos taivas onkin vain helluntailaisille.
Sitten kuoleman hetkellä saisit poikkeusluvan liittyä joukon jykevän jatkoksi. Ikuisiksi ajoiksi ja ainoana porukasta poikkeavana.
Lähtisitkö jatkoille?
Hyvää yötä!
Nukkukaa hyvin!

Miehisyys avokonttori helvetissä

2009-03-25T16:53:00.013+02:00

Tässä sitä istutaan Nisperossa ja mietitään syntyjä niin syviä.
Muutama istuu kahvilla ja intiaanimusiikki visertää toosasta...on niin helvetillisen rauhallista, että kahdeskymmenes kahvikupillinen ei edes kierrä mahassa.
Tässä kun istuu kassan takana, niin näkee yhdellä vilkaisulla nurkkapöydässä istuvan kasvot.
Supisuomalaisessa lottodemokratiassa tämä on sangen kiusallinen tilanne. Vaikka ympärillä soikin musiikki.
Suomalaisen on aina saatava ympärilleen reviiri. Minne ikinä hän meneekin, niin aina pitää olla selvästi erottuva, yksityinen ja loukkamaton loukko. Sellainen, johon voi piiloutua, olla puhumatta mitään jos ei huvita. Kolo, jossa voi olla olevinaan niin, ettei huomaa mitään eikä ketään ympärillään. Näkymätön muuri erottaa reviirin muista ihmisistä. Jos joku uskaltautuu samaan happivarantoon (yleensä reviireistä piittaamaton ulkomaalainen), niin paikalta poistutaan sopivaksi katsotun hetken kuluessa.

Tätä aasinsiltaa pitkin ajatukset vipelsivät avokonttoriin. Vuonna -95 ollessani mielenkiintoisella vuoden kurssilla nimeltä: elektroniikkateollisuuden tuotantotekniikka (no, huhu huh), kohtasin noita kulttuurikummajaisia nimeltään avokonttori.
Jo silloin katsoessani avokonttorissa tekokiireisen näköisiä insinöörejä, sihteereitä ja markkinointiassistentteja ajattelin, ettei tämä voi olla mitenkään toimivaa.
Akvaario, jossa suomalaiseen perinteeseen pohjautuva toisten kyttääminen on saanut ihan uudet ulottuvuudet. Kun naapuripöydän jalkahieltä haiskahtava, ryyppyputken juuri katkaissut viisikymppinen eronnut ylipainoinen uros istahtaa tähän tekoälykkäiden ja tekopirteiden kuntosalihirmujen luvattuun BB-taloon, niin mitä hän mahtaa miettiä?
Entä miten käy oikean luovuuden tässä olanylikurkkijoiden paratiisissa?
Luovuus vaatii paikalleen asettumista ja hiljentymistä ja paneutumista asioihin.
Avokonttorin johtajan silmien alla hääräävässä muurahaispesässä tällainen tyyppi näyttää nuokkuvalta.
Avokonttorin etuihin kuuluu, että kaikki projektiin osalliset voivat vaivata toisiaan ilman sen kummempia estelyitä, ilman rajoittavia seiniä.
Mihin katoaa luomisrauha naapuripöydän juipin tyrkyttäessä omia ideoitaan, joista suurin osa on varastettu olan yli kurkintataktiikalla.

Niin sanotun tasa-arvon jyllätessä tällainen suomalaisen miehen painajainen nousi it-huuman säestyksellä uusiin fääreihin. Pireskelevän ja nenäänsä kaivelevan tosimiehen toiveita ei avokonttorimaailmassa kunnioitettu.
Merkitystä ei ollut sillä, ettei tosimies viihtynyt työpaikallaan. Oli sopeuduttava Yhdysvalloista rantautuneeseen villitykseen.
Unohdettiin kulttuurillinen tasoero, eli se, että kun jenkkimies kehuu työkaverin hiuksia ja uutta mekkoa, niin hän yrittää vain olla mieliksi ja viljellä sitä ns. mooltolkkia. Jos suomalaisen miehen suusta pääsee jotain samankaltaista, niin se tarkoittaa sitä, että siinä ollaan petaamassa äitiä tuleville yhteisille lapsille.

Että tällaisia mietteitä tällä kertaa ja nyt kotiin miehisesti kättä vääntämään.

Voi Sauli sun pressapeliä...

2009-03-23T16:20:00.001+02:00

Taas on tossut maata tallanneet sitten viimeisen kirjoittelun. Vakaana päätöksenä oli, että nyt kirjoitan jutun Herra Tulevasta presidentistä, eli Herra Niinistöstä. Sauli poika se kun jaksaa pelata pressapeliä niin, että hämäläistä hirvittää. Ei haittaa vaikka siinä pelissä sivutuotteena lama ihmisten mielissä syvenee ja synkkenee.

Sauli on ihan äitynyt pahanilman linnuksi. Totuushan on, että suomalaiset ihailevat synkistelijöitä. Synkistelijöistä leivotaan presidenttejä ja optimistit leimataan taivaanrannan maalareiksi.
Iltalehdessä 27.2.2009 Niinistö povaa mm. seuraavaa: "Julkisia menoja tullaan vielä leikkaamaan rajusti."
Kalevassa 6.3.2009 Niinistö jatkaa samoilla linjoilla:"...holtiton velanotto on eduskunnan puhemiehen mukaan suurempi huoli...Seuraava hallitus ilmeisesti joutuu sen vastuun kantamaan: veronkorotukset, leikkaukset ja rakenteelliset uudistukset."
Synkkääkin synkempää synkistelyä mieheltä, jolla on vähemmän ilmeitä kuin kahden ilmeen Clint Eastwoodilla konsanaan (hattu päässä ja ilman hattua).

Turhaa yrittävät pankkien pääekonomistit kilvan lepytellä velkapaniikkia (Kuten tänään Sampopankin pääekonomisti, joka laskeskeli, että Suomen valtiolla on enemmän osinkotuloja kuin korkomenoja. Eikä Suomen velkatasokaan yllä lähellekään pahimpien Euroopan maitten tasoa).
Ihan turhaa turvan soitto, kun viisas mies Sauli Niinistö on jo ehtinyt maalata tulevaisuuden mustaakin mustemmaksi.

Se, että kurssit laskevat pörssissä on yksi asia. Pörssikurssit ovat keinotekoisesti luotuja odotusarvoja, joihin sijoitetaan ylimääräisiä rahoja voiton toivossa. Se, ettei voittoa synnykkään on ihan normaali tapahtuma. Aina kun ei voi voittaa.
Mutta se, että tavallinen asvaltin tallaaja tinkii kesäisestä lenkkimakkara ostoksestaan, niin se luo oikeasti lamaa.
Setä Saulin puheet aiheuttavat viimeksi mainittua. Vaikka Sauli uskoisikin laman syvenevän ja muutenkin kaiken menevän perseelleen, niin hänen ei sitä pitäisi sanoa.
"Viisaana" miehenä hänen tulisi tietää, että tuollaisilla puheilla ei saavuteta mitään hyvää.

Tilanne on sama lähtökohdiltaan, kuin oli jutussani leipäjonoista. Puhujan pitäisi tiedostaa asemansa: Jos minä renttuna kirjailijana ennustaisin lamaa, velkakierrettä, veronkorotuksia ja hampaiden kiristystä, niin se ei vielä paljoa taloutta alas paina, mutta kun Sauli Niinistö sanoo tuon, niin johan mummojen sukan suut menevät entistä tiukemmin säppiin.

Asiaan erittäin ohuesti liittyvä tapahtuma:
Kustantamo Savukeitaalta yksi tyyppi pyörähti täällä mennä viikolla. Niinistön nuorikolta on ilmestymässä runokokoelma. Aikoivat ottaa ison painoksen, kun on niin "hyvä" kirja. Sanoin, että kannattaa ihan varmasti ottaa iso painos, riippumatta millaisia runot ovat.
Ihan sama vaikka olisivat tankarunoja Tankavaarasta, kunhan ovat Niinistön nuoren siipan aikaan saannoksia, niin myyvät taatusti.
En muuten muista ollenkaan minkä niminen tämä runoilija tyttö on. Tuskin kirjaa sentään saa hankittua "Niinistön vaimo"- hakusanoilla:-)

Kansallinen purukumipuolue

2009-03-13T11:08:00.007+02:00

Paljon on tapahtunut sitten viimeisen kirjoittelun: Niinistö leikkii pahanilman profeettaa julkisuudessa, Vanhanen hiihteli eläkeiän nostoon ja takaisin ja Lex Nokia hyväksyttiin. Purukumipuolue Vihreät oli sitä vastaan, mutta liekkö kukaan heikäläisistä äänestänyt sitä vastaan. Taisi olla sama systeemi käytössä kuin oli rypäleaseiden kieltämisestä käydyn äänestyksen aikoihin: Jos joku vielä muistaa, niin silloin Vihreät olivat ehdottomasti rypäleaseiden kieltämisen kannalla, mutta lähettivätpä äänestystilaisuuteen Cronbergin sijasta sijaisen, jolla ei ollut äänioikeutta. Näin hallitus oli yksimielisesti rypäleaseiden kieltoa vastaan.
Hallituksen linjasta ei haluttu livetä. Eli käytännössä tuo tahtoo sanoa, että Vihreät eivät äänestä suurten hallituspuolueiden päätöksiä vastaan siksi, että se vaarantaisi hallitusyhteistyön. Eli hyväpalkkaiset ja julkisuuden täyteiset hommat olisivat vaarassa.

Ja kun on päästy alkuun kansallisen purukumipuolueen arvostelussa, niin jatketaan samaa linjaa: Kuka muistaa vielä Vihreiden uhittelun ydinvoimasta? Puolue lupasi aikoinaan lähteä hallituksesta, jos ydinvoiman lisärakentaminen hyväksyttäisiin.
Kun lisärakentamisesta sitten päätettiin, niin eivätpä Vihreät hallituksesta mihinkään lähteneetkään. Ihan arvattavaa käyttäytymistä puolueelta, jonka linja on laaja kuin Siperian arot (en ole käynyt, mutta kuulemma ovat). Millaiseksi voi kuvailla sellaisen puolueen linjaa, jossa Osmo Soininvaara oli laimentamassa keskiolutta ja osa porukasta olisi halunnut miedot huumeet laillisiksi...

On hyvä, että Suomesta löytyy puolue, jonka riveissä voi olla asioita vastaan, olematta sitä oikeasti. Kohta kolmekymmentä vuotta sitten Koijärvellä töyhtöhyyppiä pelastamaan kasattu ryhmä on edennyt pitkälle. Ja kun ilmasto tästä vielä lämpenee, niin voi povata Vihreille valoisaa tulevaisuutta: Tulee vielä vastaan monia ympäristökysymyksiä, joiden puolesta voi äänestää tyhjää.

Arktisen alueen eteläläiset

2009-02-21T13:05:00.009+02:00

Taas törmäsin mainokseen, jossa armas Suomemme oli jaettu osasiin.
Luulisi, että 1500 kilometriä tundraa jossain lähes asumattomaksi kelpaamattomalla leveysasteella jaettaisiin tasalokeroihin: 500 kilometriä pohjoisosaa, 500 keskiosaa ja 500 eteläistä osaa. Mutta höpsistä heijaa. Jossain Helsingin pölyttyneessä lähiössä Golfvirran lämmössä itsetuntoaan kiihottaen porukka pitää itseään oikeasti eteläläisinä.
Tässäkin kyseisessä mainoslipareessa Suomi on jaettu eteläiseen ja pohjoiseen osaan jostain Tampereen tietämiltä. Toisinaanhan Etelä-Suomi loppuu jo kehäkolmoseen.
Pitäisi Helsingin juntinkin oikeasti tajuta, ettei Suomessa ole olemassa oikeaa etelää. On vain puhekielen käsitteinä toimivat Pohjois-, Keski- ja Etelä-Suomi. Koko maa on niin helvetin pohjoisessa, että Etelä-Euroopassa luullaan jo, että tappelemme jääkarhujen kanssa lämpimiksemme.

Muistan vuosituhannen vaihteessa kun Hippariksi nimetty kleinbussimme särkyi keskelle Pariisia. Siinä auton jarruja korjatessani viereen pysähtyi auto, josta huikattiin: Terveisiä Göteborgiin, Suomen pääkaupunkiin.

Ehkä kaikkein omituisinta on, että juuri nämä etelässä olevinaan olevat ihmiset pitävät etelää jotenkin parempana kuin pohjoista. Kasvattavat kirsikan kokoisia omenoitaan pingispöydän kokoisilla tonteillaan, siemailevat älykkäästi cafe lattea mannermaisessa kahvilassa ja ovat olevinaan niin bätre folkkea, että Hitleriäkin hävettäisi oma vaatimattomuutensa.
Muistan muuten sellaisen tilastotiedon, että 80% ruotsalaisista asuu etelämpänä kuin yksikään suomalainen: Haluavatko siis itseään etelä-suomalaisiksi kutsuvat olla ruotsalaisia?
Ja heitto loppuun:
Oulu on Keski-Suomea. Lappi ei ala Kemistä, Pohjois-Suomi kylläkin. Lappi alkaa Rovaniemen pohjoispuolelta, sieltä mistä tunturitkin. Ahvenamaa on saari...onneksi. Mutta yhtä kaikki: ollaan niin perkeleen Euroopan laidalla.

Lex Nokia ja muuta paskaa

2009-02-11T22:19:00.007+02:00

Edellisestä kerrasta onkin jo vierähtänyt aikaa.
Aloitin viime keskiviikkona uuden romaanin kirjoittamisen ja jätin tänne tuntojeni turskauttelun suosiolla vähemmälle.
Romaanin kirjoittaminen vie ajatukset aika tarkkaan pois muista kirjallisista intohimoista. No, ei ihan kokonaan sentään. Pitkäjänteisen kirjoittamistyön ohessa on mukava kirjoittaa väliin tällaista lyhytpinnaista tekstiä.
Ja onhan paljon taas maailmalla tapahtunut.
Nokian lanseeraama urkkimislaki on ollut kovasti pinnalla. Jorma Ollila luomat kyyläyskäytännöt haluttaan lainsuojaisiksi.
Tietomurtojen ja tietovuotojen estämiseksi. Ihan sairasta sanon minä. Jos joku haluaa tietoja salakuljettaa, niin tuskin hän niitä Nokian sähköpostilla lähettelee.
Kuinkahan monta tietovuotoa tällaisella kyttäämisellä estetään?
Tuskin kovin monta jos yhtäkään.
Mutta sähköpostien kyttäämisestä onkin hyötyä monissa muissa tilanteissa.
Kuka muistaa vielä kohun Nokian ympärillä, koskien luottamusmiesten työn hankaloittamista.
Jos tepastelee tätä aasinsiltaa pitkin, niin johan helpottaakin kumm asti luottamusmiehen seurantaa ja ahdistelua se, että hänen postiaan voidaan tarkkailla mielin määrin.
Jos posti olisikin laillista, niin kuinka paljon kuluu työaikaa luottamusasioden käsittelyyn?
Millaisia suunnitelmia työntekijöiden etujen ajamiseksi liitossa suunnitellaan ja millä keinoin ne aiotaan toteuttaa?
Paljon on iloa Nokia Stasin miehille.
Niin mutta eihän lakia hyödynnetä tällaisiin tarkoituksiin. Olinpas minä tyhmä kun ajattelin rakkaasta Nokiastamme tällaista paskaa. Pitäisi ihan hävetä, että uskoin Nokian toimivan noin röyhkeän junttimaisesti.
Mutta ehkä asiaan vaikuttaa se, että Nokia ilmoitti perinteiseen junttityyliin, että jollei lakia hyväksytä, niin lähdetään muualle.
Ihan perinteinen junttimenttaliteetti sieltä pilkisti, eli jos ei oma akka anna, niin naidaan sitten naapuria...tana.

Nyt otan kylmän oluen jääkaapista ja alan kattomaan Portugali-Suomi peliä. Ainakin yhden oluen ajan.

Gazasta kalapuikkoihin ja Natosta nakkarille

2009-01-26T10:26:00.025+02:00

Viimeisen jutun jälkeen onkin tapahtunut paljon.
Gazaan on saatu "rauha" ja yksinäinen kalapuikkoterroristi on saatu kuriin Vantaalla.
Yhtäkkiä kun näitä juttuja vilkaisee, niin niillä ei ole kerta kaikkiaan mitään yhteistä. Mutta niilläpä onkin.
Vantaalaisen keittiön keskitysleirikorpraali, muusikauha kädessään, kiristämässä pikku pojalta pois ylimääräistä kastikkeessa lilluvaa kalapuikkoa ja Israelin armeija jenkeiltä saamillaan uusilla aseilla pakottamassa ruuatonta, vedetöntä ja sähkötöntä Gazaa rauhaan. Jotain samaa ylireagointia on havaittavissa molemmissa tapauksissa.
Poliisin kutsuminen kouluun kärjistyneen kalapuikkokiistan vuoksi osoittaa koululta samanlaista tilanteen tajua ja kriisinhallintaa kuin Israelilta hyökkääminen hävittäjin ja panssarein motitettuun ja eristettyyn "kaupunginosaan".
Pojan uhittelun rauhoittamiseen tarvittiin ihan poliiseja ronskeja miesopettajia kuhisevassa koulussa. Israelilaiset tarvitsivat tankkeja vallatakseen vallassapidetyn.
Poliisit saivat kalapuikoja rohmivan poikalapsen kuriin ja panssarit pärjäsivät kebabinpurijoille.
Pienvittuilija suuttuu tällaisille nopeasti kuin arabi silmään kusevalle kamelille.
Ei muuta kuin onnea molemmille järjestyksenvalvojille onnistumisen johdosta. Kyllä maailma nyt pelastuu.

Vantaan ruokapoliittinen kriisi lienee tällä hetkellä käsitelty loppuun.
Sen sijaan Gazan tilanne voi kärjistyä uudelleen hetkenä minä hyvänsä.
Homman kruunaa se, että rauhanneuvottelijaksi on kaavailtu oululaisnakkarilähtöistä ja vahvasti Natomielistä Martti Ahtisaarta.
Marttipojan puolueettomuutta tässä tilanteessa voi ihan hyvällä syyllä kyseenalaistaa, onhan Oulun kasvatti ollut ennenkin jenkkien puolella, miksi ei siis jenkkien tukemien puolella.
Kovin sumein silmin on Martti maailmaa jenkkilän suuntaan katsellut: Kuinka moni muistaa Ylen haastattelun 28.2.2003? Joitain viikkoja ennen Irakin sotaa Ahtisaari moitti Hans Blixin johtamia asetarkastajia siitä, että Irakin joukkotuhoaseita ei löydy. Neljä päivää ennen sotaa, 16.maaliskuuta MTV 3 kertoo, että "presidentti Martti Ahtisaari puolustaa voimakkaasti Yhdysvaltain toimintaa Irakin kriisissä (lähde: Voima 09/2008).

Jotenkin näistä Martti Ahtisaaren kommenttikömmellyksistä tulee mieleen vanha taistolaisten laulu "Lenin-setä asuu Venäjällä". Samaa naiviutta on sotaa tukevassa Nobelin rauhanpalkinnon voittajassa ja meripioneerien lapsikuoron esittämässä "rauhanlaulussa". Tuumikaa itse. Ote laulusta: "Leninillä on niin suuri otsa, että siihen mahtuu koko maailma...ja taivaskin. Lenin-setä rakastaa meitä ja meille hän on yhtä kultainen kuin setä Ho Tsi Min. Minä olen pikku pioneeri ja vähäinen on vielä minun voimani. Mutta pienikin voi taistella, rauhan puolesta kuin Lenin ja setä Ho Tsi Min".
Että silleen.
Pienvittuilijan mielipide: Sodat pysyvät, mutta rauhantekijät vaihtuvat.

Perkeleen punainen kiinalainen sohva

2009-01-07T11:32:00.004+02:00

Eilen kirosin syvimpään helvettiin kaikki kiinalaiset tuotteet.
Eilen oli se päivä, jolloin minun oli pakattava yppöisen yksiöni kaikki tavarat laatikoihin ja rahdattava ne saunaan tai parvekkeelle paleltumaan. Syynä tähän oli kiinalainen sohva, joka puolitoista vuotta aiemmin oli värjännyt lattian punaiseksi. Oli tullut lattiamaton vaihdon aika.
Muista tuon kesäisen päivän "hyvin". Olin raahautunut kotiin rugbyn kolmannelta puoliajalta joskus aamuauringon kajastuksessa.
Uuden uutukainen Jyskin kiinalainen sohva kiileli houkuttelevasti.
Humalatila oli sen verran rankka, että hädin tuskin jaksoin avata sohvan ja kömpiä parin lakanan väliin nukkumaan.

Aamulla parin asperiinin jälkeen katsoin kuvaani eteisen peilistä.
Ei helvetti. Olin kaatunut kännissä ja lyönyt poskeni vai oliko vamma tullut rugbyssä, mutta en ollut huomannut sitä.
Vasen poski oli ihan verenpunainen.
Tarkempi tutkiskelu vessassa paljasti, että poski oli värjäytynyt punaiseksi.
Ruokaöljytuppoon irtosi punaista väriä.
Pikainen vilkaisu sohvan suuntaan ja huomasin kaikken olevan punaisen värin peitossa: lakanat, seinä, lattia, tyyny, kaikki oli kiinalaisen kommunismin helakan punaisen värin peitossa.
Sohvan suojamuovit olivat vielä lattialla ja niissä lappu: made in china.

Soitin Jyskiin ja siitä alkoi puolentoista vuoden rupeama tähän päivään asti.
Aamulla kahdeksalta lattiamaton vaihtajat saapuivat. Nyt asustelen pari päivää hotellissa.
Että tähän päästiin kävi maton puhdistamista yrittämässä vaikka minkälaista asiantuntijaa. Väri ei irronnut mistään muusta kuin sohvasta. Lattiassa, seinässä ja vaatteissa se istui lopullisesti. Naamasta se irtosi onneksi pikku hiljaa.

Jyskissä asiaan suhtauduttiin ihan alkua lukuunottamatta ymmärtävästi sain lahjakorttia, lakanaa ja liinavaatetta ja lupauksen vuokraasunnon lattian korjaamisesta. Ja uuden samanlaisen sohvan, koska samanlaista ongelmaa ei ollut koskaan aikaisemmin ilmennyt.

No, joopa joo. Kuten arvata saattaa, niin uusikin sohva sohi punaista väriä sinne tänne. Naama säästyi tällä kertaa, koska en alkuunkaan luottanut kiinalaiseen petikaveriini.
Tässä vaiheessa sain uuden sohvan ja todella ystävällistä palvelua Jyskiltä.
Ei mitään valittamista siihen suuntaan.
Kuinkahan monta punaista sohvaa ehti mennä jakeluun ennen kuin ne katosivat Jyskin valikoimista ja olikohan niissä kaikissa samaa vikaa, vaiko vain yhdessä erässä?
No, hienosti ovat homman hoitaneet, koska tästä ei ole saanut lehdistä lukea, kuten olisi helposti voinut käydä.

Huomasin tuossa muuten tuossa eilen aamulla lukiessani vanhoja teksejäni blogissa, että ihan iholle menevä henkilökohtainen vitutusteksti on harvoin kovinkaan hyvää.
Tällaiseen virheeseen olen sortunut nyt vasta yhden kerran ja sillonkin oli oikeaa asiaa jutun sivussa. Se minulle siis anteeksi suokaa.

Menetetyn "laadun" parantamiseski ajattelin laittaa luettavaksi joitain vuosia sitten kirjoittamani novellin Heikoimman ääni, joka kuvaa hyvin tämän blogin asennetta: heikompi vastaan vahva paskiainen. Tai siis sitä mitä ainakin yritän suurimman osan aikaa tehdä.
Nytkin tämä perkeleen punainen kiinalainen sohva oli ihan ylivoimainen vastustaja.
Ja kaiken lisäksi punainen sotkeva väri on tässä novellissakin avainasemassa.

Novelli: Heikoimman ääni

2009-01-07T10:47:00.011+02:00

Heikoimman ääni

Mummoporukka oli kokoontunut viikoittaiselle yhteiskahville Laimin rivitalokaksioon ihan kaupungin keskustaan.
Tapana oli vaihtaa kuulumiset kahvin lomassa ja jalkautua sitten kaupungille asioita hoitamaan. Kahvinkeittovuoro vaihtui viikoittain, mutta päivä ja aika olivat aina samat, perjantai kello 10.

Sama neljän sakki oli kokoontunut tällä tavoin jo yli kuusi vuotta.
Kaikki tunsivat toisensa jo nuoruusvuosilta, oltiin oltu samassa koulussa ja kilvoiteltu samoista miehistä. Itse kukin oli sitten jonkun napannut, perustanut perheen ja elänyt elämänsä. Lapset oli tehty ja kasvatettu maailmalle, nyt jokainen porukasta oli vähintään yksinkertainen isomummo.

Silloin perheellisenä ja työikäisenä ei oltu keskenään juuri yhteyttä pidetty. Kaikilla oli olleet omat kiireet. Nyt eläkkeellä sitten kokoonnuttiin perjantaiaamuisin ja mietittiin, että miten se elämä oikein ohi humpsahti.
- Se on Lassilan Leenakin nyt sitten kuollut, sanoi Hanna-Kaisa Kuokkanen sokeri hampaiden välissä ja kahvia ryystäen.
- No, voi voi, miten se meni?, valitteli Laimi Kaipainen, joka oli porukasta nuorin, isokokoinen ja yhä pikimusta hiuksiltaan.
- Se oli saanut kotona jonkin kohtauksen. Tytön tyttö sen löysi. Ei ollu lääkäri vielä osannu sanoa mihin se kuoli, mutta se sydänhän se varmaan…
- Niin, sitähän se on kovasti valitellut. Ei ollut apua niistä uusista lääkkeistä.
- Mutta niitäpä ei saakaan ottaa yhdessä unilääkkeitten kanssa, hihkaisi Raija Roivainen. Hän oli suunnattoman kiinnostunut lääkkeistä ja taudeista ja onnistui aina kääntämään keskustelun niihin aiheesta kuin aiheesta.
- Mistäs sinä sen tiedät?, kysyi Minna-Mari Huuskonen kujeilevalla äänellä. Hän oli porukan pienin, hädin tuskin puoltatoista metriä; harmaa nutturalle taiteltu tukka ja nauravat silmät tekivät hänestä joka lapsen ihanne isoäidin.
- Minä luin sitä Terveys Nyt –lehdestä, sanoi Raija suorastaan säteillen pätemisen riemua. - Se oli alun perin amerikkalainen tutkimus, mutta nyt sitä oli alettu tutkimaan täällä meilläkin. Unilääkkeissä on kuulemma sellaisia aineosia, jotka yhdessä Termoks -sydänlääkkeen kanssa paksuntavat verta. Ja jos siihen vielä liittyy rasvaiset ruuat niin kuin Lassilan Leenalla, niin se on varma, että on lähtö edessä.

- Ottaako kukaan lisää kahvia?, kysyi Laimi estääkseen Raijan pitemmän luennoinnin.
Kaikille kelpasi ja Laimi kaatoi pannusta kupit täyteen.
Entä saako olla pullaa? Ihan on tuoretta; tänä aamulla leivottua.
Kylläpä osaakin Laimi keittää hyvät kahvit, kehui Hanna-Kaisa.
– Ja niin on hyvää pullaa, että…
Minna-Mari ja Raija nyökyttelivät päätään ja mumisivat saman suuntaisia sanoja. Kahvia ryystettiin taas hartaasti ja hiljaisuuden vallitessa. Jokainen oli kokenut sodan ja korvikekahvin ja niiltä päiviltä oli jäänyt tietty kunnioitus oikeaa kahvia kohtaan.
- On se muuten kummaa tämä nykynuoriso, sanoi Laimi kun kahvit oli
juotu.
- Kaiken maailman pillereitä popsivat ja sitten ryöstävät ihmisiltä rahat.
Sekin se Heikkisen Maija oli joutunu ryöstöyrityksen kohteeksi viime lauantaina.
- Eihän!, huudahti Hanna-Kaisa.
- Kyllä se on paha tämä nykymaailma.
On se kumma mikä niitä nykyisin vaivaa, tuhahti Raija.
– Jotakin rauhottavaa niille pitäisi antaa…on niitä semmoisiakin lääkkeitä, että…
- Eihän nuo nyt niin pahoja ole, Minna-Mari toppuutteli.
– Meidän sukupolvi sai aikaan maailmansodan; pientä se tuommoinen on sen rinnala.
Laimille nuorison kurittomuus oli periaatteellinen asia ja hän kivahti:
- Mutta se on aivan eri asia, meillä ei ollut muuta mahdollisuutta silloin.
- Vai ei ollut? Kovastihan tuota oltiin Suur-Suomea rakentamassa. Ja eikös se sinunkin miehesi ollut niitä Lapuanliikkeen jäseniä. Pientä se on nuorten tappelut niihin pesäpallomailoilla hakkaamisiin ja rajan taa muiluttamisiin verrattuna.
- Pyh, tuhahti Laimi loukkaantuneena.
– Mutta nämä nykynuoret sotkevat seiniäkin niillä tyhmillä söherryksillään; ei me silloin semmoista harrastettu.
Kyllä se nuoriso on vallatonta!
- Niin, minun se pitääkin jo tästä lähteä, sanoi Minna-Mari vilkuillen teennäisesti kelloaan. Kokemuksesta hän tiesi, että juttelu menisi kiistelyksi eikä nyt ollut oikeanlainen mieli siihen.
– Minun pitää käydä Kelan konttorissa selvittämässä sitä leskeneläkettä, sanoi hän ovelta.
- Kiitoksia vain Laimille hyvästä kahvista ja pullasta.
Minunko vuoro se on seuraavaksi tarjota?
- Niin se on, myönsi Raija.
– Sitten on taas Hanna-Kaisan vuoro, elikkä kierros alkaa uudestaan.
- No, näkemiin sitten, huusi Minna-Mari vielä.
Hanna-Kaisa ja Raija vastasivat, mutta Laimi vain tupisi itsekseen, oli vielä tuohtunut Minna-Marin kommenteista.

Kelan konttorissa Minna-Mari sai jonotusnumeron 225 ja valotaulu näytti sillä hetkellä numeroa 178, avoimia kassoja oli tasan kaksi kappaletta; tyhjiä tiskejä oli puolenkymmentä.
Minna-Mari päätti silti istua odottamaan; kassalle saattoi päästä nopeastikin, koskaan kun ei voinut tietää kuinka monta oli vain käynyt ottamassa numerolapun ja lähtenyt huomattuaan jonon pituuden.
Minna-Mari otti Kelan lehden ja alkoi selailemaan sitä.

Kovin moni ei ollut pyörtänyt ovelta takaisin, sillä Minna-Mari sai odottaa tunnin ja vartin, ennen kuin pääsi kassalle.
- Minulla olisi taas asiaa siitä leskeneläkkeestä, aloitti Minna-Mari kaivellen käsilaukkuaan. – Minulla on tässä nyt tämä oma yrittäjäeläketodistus ja sitten tämä selvitys Matin Ruotsista saamasta eläkkeestä. Siinä on nyt viimeinkin laskettu oikein se työtulo.
- Niin, mitä muutosta te haette?, kysyi virkailija.
- No, siihen tietenkin, siihen aikaisemmin maksettuun eläkkeeseen. Se leskeneläkkeen pohjaksi laskettu työtulo on ollut monta vuotta väärä. Pitäähän siihen saada korjaus taannehtivasti.
- Niin, sanoi virkailija tutkien papereita.
– Odotatteko vähän aikaa, sanoi hän sitten ja kipitti yhden peremmällä olevan oven eteen, summerin suraus ja ovi aukesi.
Minna-Mari katsoi virkailija katoamista huoneeseen, vilaukselta hän ehti nähdä leveän työpöytänsä takana istuvan miehen, pyylevän ja kravattikaulaisen. Oven pielessä oli nimikyltti: Eläkejohtaja Keijo Mullenberg.
Kymmenen minuutin kuluttua tuli virkailija takaisin lomakkeen kanssa.
- Ei se asia ollut niin yksinkertainen, on olemassa aivan selvä käytäntö tällaisien tapauksien varalle.
Virkailija työnsi lomakeen Minna-Marin nokan eteen.
– Tässä on tällainen lomake, jolla voitte anoa saatavianne. Täyttäkää tämä ja tulkaa sitten käymään.
Minna-Mari selasi kaksi sivuista lomaketta.
- Mutta tässähän kysytään taas näitä samoja liitteitä. Ei kai niitä tarvitse uudelleen tänne toimittaa?
-Kyllä tähän nimenomaiseen lomakkeeseen pitää liittää nämä mainitut liitteet, muuten me emme voi ottaa asiaa käsittelyyn. Valitettavasti käytäntö on tällainen.
- Mitä tämä tarkoittaa, tämä Ruotsista saadun eläkkeen muutostosite?
Minna-Mari osoitti lomakkeen kohtaa sormellaan.
Virkailija otti lomakkeen itselleen ja käänsi sitä auki takasivun.
- Täällä tämä selitetään selvästi, sanoi virkailija näyttäen lomakkeen takasivua Minna-Marille.
Virkailija kohensi asentoaan ja luki lomakkeen kohdan.
- Tässä sanotaan näin: jotta leskelle voitaisiin maksaa korotettua leskeneläkettä tulee hänen liittää lomakkeen mukaan ulkomailta vainajalle maksetun työtulon/eläkkeen maksutositteet. Jos vainajan eläkkeeseen on tehty taannehtivia korjauksia, on muutosperusteista toimitettava selvitys Kelan viralliselle muutoslomakkeella 19367b.
Virkailija kaivoi laatikosta toisen lomakkeen.
– Tässä on tämä kyseinen muutoslomake 19367b.
Minna-Mari mietti hetkisen, hän oli eläkkeittensä vuoksi joutunut vuosia asioimaan erilaisissa virastoissa ja oli kehittynyt hyväksi kapulakielen tulkiksi. Asioita piti vain pureskella hieman aikaa.
- Ymmärsinkö nyt oikein, tuhahti Minna-Mari oivallettuaan sekavan lauseen
yksinkertaisen sisällön, tarkoittaako tämä sitä, että ensin pitää saada eläke takautuvasti maksettuna Ruotsista ulos, ennen kuin voin hakea Suomesta muutosta eläkkeeseen.
- Niin, ja älkääkä unohtako selvitystä. Ruotsin eläkehallinnon selvitys miehenne eläkkeen maksuperusteista on oltava ehdottomasti hakemuksen mukana, täytettynä lomakkeelle…
Minna-Mari tempaisi lomakkeet virkailijan kädestä itselleen.
- Eikä täällä puhuta missään takautuvasta korvauksesta. Sehän tässä on pääasia. Matti on kuollut jo 14 vuotta sitten ja koko sen ajan olen saanut liian pientä leskeneläkettä.
- Niin vanhat saatavat ovat jo vanhentuneet. Mutta voitte tietysti täyttää sen lomakkeen ja laittaa vaatimuksenne sinne lisätietoja –kohtaan; kyllä sekin luetaan. Jatkossa teillä tietenkin on oikeus saada korotettua eläkettä. Mutta se tietysti vaikuttaa harkinnanvaraisiin etuuksiin. Saatteko te esimerkiksi asumistukea?
Minna-Mari nyökkäsi.
- No, siinä tapauksessa asumistukenne määräytyy jatkossa uusien tulojen mukaan.
Minna-Marin ryppyisille poskille nousi puna, suututti niin vietävästi.
Virkailija laittoi lomakkeet kirjekuoreen ja ojensi sen Minna-Marille.
- Täyttäkää nämä ja palatkaa sitten uudelleen asiaan, niin laitamme asiat kuntoon, sanoi virkailija hymyillen pää vinossa.
Ulkona Minna-Mari tunki kuoren roskalaatikkoon.

Minna-Mari istuutui tutulle puistonpenkille ja kaivoi käsilaukustaan ranskanleivän. Sorsat olivat tunnistaneet jo kaukaa tutut piirteet ja taapersivat ruokapaikalle.
Saa nähdä, milloin eivät rahat riitä enää tähänkään.
Muutamat sorsat kallistelivat päätään kuin ymmärtäen ruokkijansa surun.
- No, aina minä jostain teille leivän löydän, itsestäni en ole niinkään varma. Kuolla tässä joutaisi. Ei tällainen kituminen ole ihmisen elämää.
Minna-Mari mursi leivästä palasia ja nakkoi niitä sorsille. Yhä uusia lintuja nousi vedestä havittelemaan murusia. Pari puluakin pyrähti paikalle.
- Vaikka mitä minä teille valitan, ei teilläkään helppoa ole. Armonpaloilla elätte tekin ja aina löytyy toinen lintu, joka on valmis viemään senkin suusta.
Minna-Mari kaivoi käsilaukustaan nenäliinaa niistääkseen nokkaansa ja
kuivatakseen silmäkulmiaan. Sattumalta käteen sattui spray-maalitölkki. Sen hän oli hankkinut pyörän korjausta varten, vanha Helkama oli jo kovin ruostunut ja kaipasi uutta maalia pintaansa.

Yhtäkkiä Minna-Marin mieleen juolahti tyttöporukan kesken käyty keskustelu. Laimin kommentti nuorten seinien töhrimisvimmasta synnytti Minna-Marin päässä idean: miksipä hänkin ei voisi vähän suhhuutella, oli hänellä vähintään yhtä hyvä syy kapinoida kuin nuorillakin.
Minna-Mari pyöritteli tölkkiä kädessään. Punainen oli värinä hyvä, mutta jostain piti saada graffitin mallia, vaikka niitä oli usein nähnyt, ei niihin ollut koskaan kiinnittänyt erityistä huomiota.
Minna-Mari suunnisti rautatieasemalle, sinne johtavassa alikulussa hän muisti nähneensä lukemattomia graffiteja.

Minna-Mari tutkiskeli alikulun kirjavia seiniä ja kopioi mielestään parhaat graffitit ostoskuitin takapuolelle. Osa graffiteista oli suorastaan taidokkaita, sellaisia hän ei osaisi aloittelijana tehdä. Muutenkaan paikka, jonka hän aikoi sotkea, ei ansainnut kuin herjauksia seinälleen.
Vielä oli odotettava illan pimenemistä, sitten pääsisi sprayaamaan. Minna-Mari tunsi kuinka häntä alkoi jännittää, mahassa myllersi niin, että oli hakeuduttava rautatieaseman vessaan.
Aseman kahviossa Minna-Mari siten odotti illan pimenemistä, siemaili kahvia ja opetteli kopioimiaan graffiteja.

Kello oli puoli yksi yöllä, kun Minna-Mari käveli kohden tulevaa kohdettaan. Pari vartioliikkeen miestä käveli häntä vastaan ja Minna-Mari jähmettyi, mutta vartijat tuskin edes huomasivat häntä. Kävelivät ohi jutellen keskenään jalkapallosta.
Baareista virtasi nuoria diskojen edessä jököttäviin jonoihin.
Ei ollut maailma paljoa muuttunut, vaihtanut vain merkitystään, Minna-Mari tuumi. Hän oli jonottanut annostelukorteilla ruokaa ja viinakortilla viinaa, nyt jonotettiin kapakoihin.

Käveltyään Kelan konttorin luo, vilkuili Minna-Mari ympärilleen, hiipi lasisten ovien kohdalle ja kaivoi laukustaan spraymaalitölkin.
Valaistus oli sen verran huono, että Minna-Marin oli kaivettava laukusta myös lukulasinsa, ennen kuin saattoi alkaa suhhuuttelemaan.

Tuore maali tuoksui hyvälle ja jännitys sai korvat hikoamaan. Muutamassa minuutissa oli tölkki tyhjä.
Minna-Mari vilkuili ympärilleen, kun ketään ei näkynyt, otti hän etäisyyttä ja ihasteli aikaansaannoksiaan. Ovessa luki:
FUCK YOU !!! PASKA MESTA !!!
Seinässä oli samansuuntaisia lauseita ja tikku-ukko roikkumassa hirressä, alla teksti
KELA TAPPAA !!! Tästä Minna-Mari oli erityisen ylpeä, sillä sen hän oli suunnitellut ihan itse. Aluksi Minna-Mari oli ajatellut tekstiä, Mullenberg on mulkku, mutta siitä hän oli luopunut, koska se oli hänen suuhunsa liian hävytön.
Minna-Mari laittoi tyhjän tölkin laukkuunsa, oikoi vaatteensa ja lähti tyytyväisenä kotia kohden.
Matkalla tulivat vastaan samat vartioliikkeen miehet kuin tulomatkalla, mutta enää Minna-Mari ei edes säpsähtänyt, vaan käveli ripeästi ohi.

Keskiviikkoiltana sai kunnan terveyskeskus samanlaisen kuorrutuksen, tosin väri oli tällä kertaa neonkeltainen, punaisessa tiiliseinässä kun ei punainen väri olisi näkynyt. Se oli vahinko, sillä punainen oli Minna-Marin lempiväri.
Erityisesti Minna-Mari oli ylpeä tekstistään:
KANSANEDUSTAJIEN PALKKA PUOLIKSI JA HOITAJIEN KAKSINKERTAISEKSI, SILLÄ KANSA TERVEHTYY!!!
Itse graffitien teon lisäksi kuului Minna-Marin uuteen harrastukseen suunnittelu ja harjoittelu turvallisessa paikassa.
Minna-Mari oivalsi heti alkuunsa, että mitä nopeammin graffitin onnistui suhhuuttelemaan, sitä pienempi oli kiinnijäämisen riski.
Minna-Mari uskoi taitojensa kasvaessa pystyvänsä paljon vaativimpiin graffiti-iskuihin kuin nuoret, sillä häntä ei kukaan heti epäilisi. Rysän päältä vain ei saanut jäädä kiinni, silloin hän olisi huonommassa asemassa kuin nuoret, joilla oli vielä terveet jalat. Mummoudesta oli tässä asiassa niin etua kuin haittaakin. Piti käyttää oveluutta.

Minna-Mari oli suorastaan hullaantunut graffitien tekoon, ne mahdollistivat loputtoman itsensä kehittämisen, koskaan ei olisi liian nopea eikä hyvä, aina saattoi parantaa. Minna-Mari halusi joskus osata tehdä taidokkaitakin graffiteja, sellaisia kuin hän oli nähnyt alikulkutunnelissa. Parasta hommassa kuitenkin oli, että sai kerrankin äänensä kuuluville ilman liitteitä.

Perjantaina kokoontui taas mummokerho, nyt oltiin sitten Minna-Marin luona. Kahvin ja pullantuoksu täyttivät kerrostaloyksiön. Puheet kiersivät tuttuja uria, kukaan ei nyt ollut kuollut, joten Hanna-Kaisa oli vain vähän äänessä. Sen sijaan Raija oli löytänyt pari uutta ja mielenkiintoista sairauksiin liittyvää artikkelia ja selosti ne perinpohjaisesti.
Laimilla puhe kääntyi taas nuorien mollaamiseen:
- Kyllä se nuoriso on vallatonta, totesi hän taas saarnansa lopuksi.
- Niin, vaikka onhan meilläkin omat kujeemme, totesi Minna-Mari ja nosti kahvikupin huulilleen neonkeltaisilla sormillaan.

Joulurauha Jerusalemissa

2009-01-01T10:49:00.010+02:00

Taas on joulurauha julistettu Daavidin maahan. Gazassa yli kolmesataa on saanut lopullisen joulurauhan. Ja saa lapset soihduin ja kynttilöin tätä ihmettä todistaa, kun sähköt ovat poikki...

Jotenkin tästä jutusta ei irtoa kepeyttä, vaikka kuinka yrittää. Israelin iskut Gazaan ovat liian hapokasta juttua.
Nuo tapahtumat ovat kuin aiemmassa blogijutustani, "Natsittaako? Uhrista natsiksi". Hyvin ovat juutalaiset ottaneet natseilta opikseen ja pistäneet vielä paremmaksi.
Nyt hyökätään hävittäjillä ja väitetään, että ollaan hyvällä asialla. Aika vittumaista uhreja kohtaan, kun hyökkääjä kerää sympatioita tappamalla. Uhreilta viedään se ainoa voitto, jonka he kuolemallaan saavuttavat, eli maailman tuomio tappajille.
Vähän kuin jenkkien demokratian vienti Irakiin.
Paska juttu, että jossain piireissä tuollaiset jutut menevät läpi.

Jos maailmasta hakee paikkaa, jossa syntyneenä olisi joutunut varmimmin keskelle levottumuuksia, niin se lienee Gaza.
Taisi olla Ciceron kirjoituksia, joita tässä päivänä menneenä luin. Tekstin kohta: "Gazassa levotonta", on ajankohtainen nytkin.

Kun pääsee kukkulan kuninkaaksi...leipäjonon päähän

2008-12-18T23:14:00.036+02:00

Aina joskus törmää siihen, että joku on päässyt asemaan, johon ei oikeasti kuuluisi. Asemaan, jossa pitäisi olla oikeasti hyvä ihminen, oikeasti välittää lähimmäisistään, oikeasti olla ihminen isolla I:llä. Tämä tarkoittaa Pienvittuilijan mielestä myös sitä, että ihan oikeasti ja koko sydämestään varoo heittämästä edes kommmenttia, jolla leimaisi autettavia...saati, että julkaisee lehdessä jutun., joka läväyttää jo otsikollaan surkeasta suolet pihalle.
Tämän päivän Forumissa (18.12.08) oli Pienvittuilijan veret seisauttava otsikko: "Jätetään leipäjonot köyhille", Ytyä ry:n toiminnanjohtaja Monika Bulldra haukkuu leipäjonossa jonottajia. Suora lainaus Monikan kirjoituksesta:"...kun on velkaa ja ollaan tiukilla sen vuoksi, että pitää maksaa kuukausilyhennyksiä sinne sun tänne. Mielestäni ei oikeuta tulemaan leipäjonoihin. Se on omaan harkintaan perustuvaa ja itse tehtyä velkaa. Muutenhan kaikki työssä käyvätkin voisivat seistä leipäjonossa"
Jos taas vähänkään mietitään tuota kommenttia ja tuossa asemassa olevan suusta niin voi helvetin helvetti sentään. Kyllä taisi kätilö paskantaa kapaloihin. Vähän sama asia kuin, että kirurgi soimaisi sitä, että keuhkosyöpäleikkausjonoissa on tupakoitsijoita.
Kommenttin kohta: itse tehtyä velkaa...onko olemassa muunlaista velkaa. Perittyä velkaa vai lahjaksi saatua velkaa. Tietääkseni kaikki velka on aina itseaiheutettua. Takausvelka on omaa harkintaa siinä missä muutkin velat. Ei liene olemassa muunlaista velkaa kuin itseaiheutettua.
Sitten tuohon kohtaan: että pitää maksaa kuukausilyhennyksiä sinne sun tänne. Niinpä! Ne kun pitää maksaa. Muistan vielä jutun edellisen laman ajoilta. Silloin oli Iiro Viinaset ja oikea kuristusote sosiaaliturvan yllä. Tuon ajan jälkeen ei ole mikään palannut samaksi. Sosiaaliverkkoon puhkotut reiät jäivät nousukautena paikkaamatta. No, silloin tehtiin tutkimuksia ihmisten ahdingosta. Ja yllätys kyllä(Monicalle), paljon oikeasti nälkää näkeviä oli juuri työssäkäyvien joukossa. Syynä tähän oli (ja on edelleen) se, että sosiaaliturva ei ota huomioon lyhennyksiä ja osamaksuja ja veromätkyjä ja... voi olla, ettei käteen jää juuri mitään tai ei yhtään mitään, tilistä päältä lähtevien lyhennysten jälkeen. Rahaa ei riitä elämiseen, vaikka on töissä. Lienee outo tilanne sinulle Monika.
Ei ole järkevää ottaa lainaa, niin paljon, ettei sen maksamiseen riitä rahat kun korot nousevat. Ei ole järkevää sitoa tulojaan osamaksuihin, jos tulot yllättäen laskevat. Ei ole järkevää luottaa tulevaisuuteen tässä epävarmassa maailmassa. Ei ole järkevää kritisoida ihmisiä leipäjonossa Monika. Jos siellä jonossa onkin joku, joka ei sitä leipäsäkkiä ehkä kuollakseensa tarvitse, niin mitä sitten. Pahempaa on nostaa kynnystä hakea apua, kun apua tarvitsee. Pahempaa on, että vanhempien epätoivo heijastuu lapsiin. Pahempaa on, kun vetäydytään kuoreen sen sijaan, että haetaan apua. Pahempaa on syyllistää ja halventaa, jollain stereotyyppisellä kliseillä, kuten työssäkäyvä... itse hankittua velkaa. Suomessa leipäjonossa leimautuu ja on harvassa ne, jotka sellaiseen tieten tahtoen lähtevät. Kuka sinä olet määräämään millainen nälkä on oikeaa nälkää. Onko se juuri työttömän tai eläkeläisen nälkää. Eikö yhteiskuntaa verovaroin pystyssä pitävä saisi turvautua hätäapuun hädän hetkellä...
Kuka on oikea arvioimaan hädän oikeaa astetta...kuka, jollei hädässä oleva itse.
Vastuullisessa asemassa olevien pitää varoa erityisesti sanomisiaan Monika. Mitäpä jos pakolaisten vastaanottokeskuksen johtaja kommentoisi, että elintasopakolaiset vievät paikkoja oikeilta pakolaisilta. Jos Mainittu lääkäri moittisi, että tupakoitsijoiden itse aiheutettu keuhkosyöpä vie leikkauspaikkoja niitä oikeasti tarvitsevilta.
Ihan sama mitä mitä tällaisilla jutuilla ajetaan takaa, niin aina ne kääntyvät autettavia vastaan. Jätetään leipäjonot köyhille - jutusta saa mahtavan lyömäaseen: Voi sanoa, ettei leipäjonossa olevat oikeasti tarvitse ruoka-apua...pitkät leipäjonot, ovat pitkiä vain koska jonot ovat väärällään hyväosaisia...Leipäjonoista haetaan apua kulutusjuhlaan...Ei Suomessa oikeasti mene ihmisillä huonosti, leipäjonossa ei tarvitse seistä, se on monille oma turhamainen valinta.
Ja voi sanoa, ettei köyhien tukemiseen tarvita lisää varoja riittää, että karsitaan turhia tyyppejä pois jonoista. Voi sanoa, ettei avustustoimintaa kannata antaa rahaa, kun se kuitenkin menee sellaisille, jotka eivät apua tarvitse...yms ja pälä pälä...

Päivä vaihtui juuri torstaista perjantaihin.
Televisiosta tulisi elokuva, vakiorivi pitäisi tarkistaa ja pitäisi laittaa nukkumaan, että jaksaisi nousta aamulla ihmettelemään Nisperon toimimatonta nettiyhteyttä, yhdessä ties minkä tukihenkilön kanssa...mutta tässä minä vain istun ja istun ja naputtelen näppäimistö soiden tekstiä. Varmaan huomaa tästä ja kaikesta muustakin kirjoittamastani, että pienvittuilija inhoaa yli kaiken, itsensä Jumalan asemaan nostavia, kaikkitietäviä, vallassaolevia ja ennen kaikkea ajattelemattomia isoja paskiaisia. Kyrsii ihan saatanasti. Pikku nilkit, kuten minä ja "naapurin Moilanen", saamme olla niin kaikkitietäviä, että hukumme rankkasateessa, meillä kun ei ole valtaa kuin itsemme ja siihenkin vain osittain ja ajoittain.
Nyt katsomaan tellua tai ehkä kuitenkin nukkumaan, mutta näihin juttuihin varmaan palataan...

Että se Powerwaven perkele meni sen tekemään!

2008-12-16T22:52:00.014+02:00

Edellinen teksti sai pohtimaan sanoja tarkemmin. Antisemitisti on tosiaan pöljä sana.
Mutta ei läheskään niin pöljä kuin joulurauha. Mikä helvetin rauha. Ihmiset säntäilevät edestakaisin kuin kiimaiset kärpäset intialaisessa basaarissa. Rauha on aika kaukainen käsite silloin, jos murkkuikäiselle sattuu ostamaan vääränlaisen lahjan tai jos laittaa vaimolle lahjaksi leipäkoneen (isille toki saa laittaa porakoneen...mutta tuo on taas eri juttua).
Joulurauha on hieno sana, mutta sen toteutus ei ihan aina onnistu.

Tyhmistä sanoista tyhjänpäiväisimpiä on sanayhdistelmä "osakekurssien lasku".
näillä sanoilla koetetaan selittää milloin mitäkin "välttämätöntä" supistustoimepidettä. Kun pörssiyhtiön osakekurssi laskee, niin yhtiön on saneerattava, tehostettava ja supistettava. Jos ajattelee asiaa tarkemmin, niin asiahan on kääntynyt ihan väärinpäin. Alunperin yhtiöt olivat olemassa tuottaakseen palveluja ja hyödykkeitä kuluttajille (ja sitä kautta voittoa omistajille). Jos ne menivät hyvin kaupaksi, niin omistajat saivat osuutensa. Pyrittiin pitkäjänteisyyteen ja pysyvyyteen.
Nyt yhtiöt ovat olemassa tuottaakseen mahdollisimman hyviä osakekursseja. Osakkeenomistajien intressit on nopeasti kerrottu: Maksimaalinen voitto minimaalisessa ajassa-Kestävää kehitystä 2007
Otsikko muuten lainaa aika suorasti yhtä parhaista kommenteista, joita sain Kestävää kehitystä-kirjasta. Eräs Filtronicin johtohahmoista sanoi kuultuaan kirjastani: Että se perkele meni sen tekemään!
Vieläkin lämmittää tuo tunnustus...

Sanojen pyörittelemiseen palaan varmaan myöhemmin uudelleen, mutta nyt muutama kommentti PowerWaven eilen päättyneistä yt-neuvotteluista:
134 sai lähteä.
Tässä sitä sitten ollaan sillä tiellä, joka oli nähtävissä jo vuosia sitten.
Aiemmassa jutussani "Talvisota takaisin" sivusin tätä aihetta.
Eli sitä, että suomalainen tietotaito on myyty ulkomaille. Meidän todellinen ylpeyden aiheemme. Meidän sielumme on paloiteltu ja kaupattu eniten maksavalle. Vähän dramaattisen kuuloista, mutta tuotahan se todellisuudessa on. Filtronic osti aikoinaan LK Productin. Pilkkoi sen kahteen osaan, supisti, ulkoisti toimintaa ja siirsti tuotantoa Kiinaan ja Unkariin, ja lopuksi myi palaset eniten tarjoaville ahneille amerikkalaisille.
Joku voi olla sitä mieltä, että tämä on kehitystä ja jälleen uusi haaste ja mahdollisuus...ja paskat. Kun ihmiseltä viedään työpaikka, siitä selviäminen on aina haaste ihmiselle ja se mahdollisuus, se ei lankea samalle persoonalle.
Tehty työ on yhä sijoitus, joka ei tuota voittoa.
Tsemppiä vain kaikille nyt pois potkituille.

Pienvittuilun alkulähteillä

2008-12-16T22:19:00.013+02:00

Tutkailin tuossa omaa kotisivuani ja huomasin siellä ihan turhan osaston: Miksi?
Ei siksi, etteikö olisi syytä esittää tuota kysymystä ihan säännönmukaisesti, vaan siksi, että en ollut saanut sinne äherrettyä kuin yhden tekstin.
Ajattelin siirtää sen blogiin, jossa se on kaltaisiensa seurassa.
Täten ja tällä päätöksellä pienvittuilu päiväkirja saa liitteekseen koko Miksi-osaston tietokannan.
Teksti on ihan asiaa näin muutaman vuoden jälkeenkin ja sitä voi pitää pienvittuilijan esi-isänä. Eräänlaisena dinosauruksena siis.

Tapettiinko juutalaisia syystä

Katsoessani dokumenttia Stalingradin taistelusta minulle heräsi kysymys johon ei oikein voi vastata yksinkertaisesti. Siinä saksalainen sotaveteraani vieläkin vihasi juutalaisia. Hänen lyhyistä sanoistaan ei löytynyt sääliä. Vain pelkkää teräksen kylmää vihaa.
Miksi?
Miten saksalaiset saatiin vihaamaan juutalaisia niin verisesti?
Tässä vaiheessa joku kiihkomieli jo heittää ilmoille, että kirjailijahan on antisemitisti(ehkä jo otsikon katsottuaan) kun kyselee ja asia on sillä selvä. Asiaa ei tarvitse miettiä sen enempää. Juutalaiset olivat viattomia uhreja, jotka tuhottiin kammottavalla tavalla ja uhrit ansaitsevat kaiken myötätunnon. Natsi on natseja ja hulluja psykopaatteja jokainen (ja käärmeet ovat kavalia ja ketut ovelia).
Tiedän. Juuri noilla kommenteilla on keskustelu vaiennettu tai sitä ei ole tohdittu koskaan edes käynnistää.
Mutta miksi tavallinen saksalainen vihasi juutalaisia?
Pelkkä propaganda ei riitä synnyttämään tuollaista vihaa. Vihalle on oltava syy. On löydyttävä vastaus kysymykseen, miksi?
Jos joku tulisi minulle sanomaa, että kaikki kuopiolaiset ovat paskoja ja heidät sopii siirtää gettoon Oulun laidalle, niin aika hankalaa se ajatus olisi saada syötettyä minulle edes joulupuuron seassa.
Mutta jos joku sanoisi, että markkinavoimat asuvat Tuirassa, siis juuri ne henkilöt, jotka pelaavat tavallisella ihmisellä. Ne kasvottomat voimat, jotka aiheuttivat pankkikriisin ja epäsuorasti tuhansien ihmisten kuoleman. Ne mulkvistit, jotka nyt ahnehtivat itselleen lisää, vaikka omistavat jo enemmän kuin koko muu Suomi yhteensä.
Tuirassa asuisivat ne, joilla on todellinen valta. Tunnottomat tyrannit naimassa
naamaan virolaisia palvelijoitaan ökytaloissaan.
Hiekka pilluiset porhomuijat lapsinahka hameissaan (tämä olisi väittämä, joka
esitettäisiin myöhemmin valtion toimesta ja Hannu Karpo tekisi siitä dokumentin
kysyen lapsensa pedofiilien lapsinahkatehtaalle menettäneeltä äidiltä: ”Että miltäs nyt
tuntuu? Tässä sulle satanen…jne”)
Ei tarvitsisi paljoa yllyttää kun jo tällainen rauhan mieskin saataisiin nousemaan
barrikadeille. Jos ei ihan porhojen taloja polttamaan niin ainakin naarmuttamaan
niiden miljoonalimusiineja. Ja liehuttamaan lippua kulkueessa huutaen: Rahat
kansalle(eli minulle persaukiselle kirjailijalle). Ja ummistamaan silmät.
Tästä ei olisikaan enää pitkä matka Geton muureihin ja murhiin. Askel askeleelta lipsuisimme kauemmaksi ihmisyydestä ja ummistaisimme silmämme.
Emme kuulisi. Emme haluaisi tietää.
Kadonneet tuiralaiset eivät aiheuttaisi meissä mielipahaa. Kun Hallitus sanoisi sijoittaneensa heidät uudelleen kauemmaksi tavallisesta kansasta, meistä oikeista suomalaisista. Niin me uskoisimme sen. Me haluaisimme uskoa sen. Sillä eihän meitä oikeasti kiinnostaisi mitä heille on tapahtunut. Olisimme päässeet heistä. He olisivat poissa ja meidän omatuntomme puhdas. Emmehän ME olisi heitä siirtäneet.
Ensimmäisen maailmansodan nujertamassa Saksassa liike-elämä ja teollisuus olivat juutalaisten hallussa. Suuri osa kauppiaista oli juutalaisia. Ja juutalaisilla oli tapana ottaa töihin juutalaisia. He suosivat omiaan. Tavallinen kansa varasti puhelinlankoja ja rautaportaita, kun juutalaiset ostelivat tehtaita ja kartanoita. Tavallisilla saksalaisten lapsilla ei ollut odotettavissa elämältään kuolemaa parempaa. Rahalla ei ollut arvoa. Kiinteä hankittu omaisuus, jota juutalaisilla oli, kasvatti arvoaan. Työ ei merkinnyt mitään kun palkalla ei saanut mitään. Ja jokainen tunsi kitsaan ja rikkaan juutalaisen, joka omisti tehtaan, kartanon, suuryrityksen, kaupan josta he ostivat vaatteensa ja ruokansa, silloin kun siihen oli varaa. Juutalainen omisti heidän työpaikkansa, josta saadulla palkalla ei elänyt. Juutalaisuus ei ollut uskonto vaan se oli yhteiskuntaluokka. Kaikki parempi ja kauniimpi oli juutalaista.
Tuiran markkinavoimilla oli vuonna 1933 kasvot.
Vaikka se ei heidän syynsä ollut, oli heillä hallussaan kaikki valta. Heillä meni hyvin, kun muilla meni todella huonosti. Juutalaisten rikkaus vain kasvoi tavallisten saksalaisten kurjistuessa. Ja sitten tuli Hitler, joka sanoi, että Saksa kuuluu saksalaisille. Tavallinen saksalainen mies palvoi häntä enemmän kuin ikuisuutta. Tätä hän oli odottanut ikuisuuden. Nyt hän saattoi olla vaimonsa ja lastensa edessä muutakin kuin kurjan elämän edellytys. Hän oli saksalainen. Hän oli mies, jonka munat juutalaiset leikkasivat. Mutta nyt hän saattaisi jälleen seisoa ylpeänä. Häntä ei enää alistettaisi. Saksa saksalaisille.
Omanarvontunto. Se on jotain, mitä ei voi mitata ennen kuin sen menettää. Sen arvo on mittaamaton. Se on minuus. Jos jostain löytyy syyllinen sen menettämiseen, niin mikään teko ei ole riittävä paikkaamaan sitä. Onko vaikeaa eläytyä työttömyyden riivaamassa Suomessa saksalaisen tehdastyöläisen mietteisiin?
Leipäjonossa et ole mitään. Erityistä.
Olet vain leipäjonossa. Yksi muiden joukossa. Ei sukupuolta. Ei ikää. Vain äänetön ja kanavaton viha johonkin, jota ei voi paikallistaa. Entä jos voisikin?

Hitler tiesi mistä naruista vedellä saadakseen kansan taakseen ja valtaa. Ei hän ollut hullu diktaattori vaan häikäilemätön ja viisas poliitikko, joka oli valmis mihin tahansa saadakseen valtaa. Tai sitten hän vain uskoi asiaansa.
Taas kumpuaa kysymys: Miksi? "

Kotisivujeni tekstejä voi kommentoida myös it-alan konttorikoneilta. Tämän nykyisen blogin ei todistetusti onnistu. Joku kyttyräselkä kierosilmä paska byrograatti on onnistunut estämään tämänkin riemun.
No, joka tapauksessa sain palautetta ja sen pohjalta tekaisin tekstin:

Nyt tämän kirjoituksen oltua sivuillani kolme viikkoa, saamassani palautteessa ei ole puututtu siihen, että oliko kirjoitukseni loukkaava juutalaisia kohtaan. Ei siihen oliko esittämäni syy yhtään peräänsä pitävä.
Kaikissa vastineissa väitettiin vain, ettei minua ainakaan saisi yllytettyä mihinkään tuollaiseen. Ketään ei kiinnostanut oliko perustelut vääriä.
Tosin mukana oli kommentteja, että natsit olivat pahoja ja Hitler hullu psykopaatti (mitä ei kai pidäkään kokonaan kyseenalaistaa).
Joku intoutui haukkumaan minua rasistiksi?: rasismin vastaisen kirjan kirjoittaneena uskallan olla asiasta erimieltä ja lisäksi voin kysyä, että mitä tekemistä rasismilla on juutalaisten vainoa koskevassa kommentissa.
Kaiken kaikkiaan suurimpana oli kuitenkin huoli, ettei kukaan vai kuvittele MINUN pystyvän tuollaiseen. MINÄ olisin kyllä asettunut vastarintaan. MINÄ olisin kyllä puolustanut juutalaisia. MINÄ…
Kaikki nämä kommentit vain tukivat esittämääni ajatustani, että ihmiset tekevät loppujen lopuksi suuretkin ratkaisut hyvin itsekkäistä syistä: Omanarvontunto, oma työ ja elanto, kateus,…
Kysymykseeni miksi juutalaisia vainottiin taisi tulla jonkinlainen vastaus.

Juttu oli julkaistu kotisivullani elokuussa 2006

Huomasin, että seuraavaksi pitää kait alkaa morkkaamaan mustalaisia, että ei luulla ihan antisemitistiksi. Aikamoinen sanahirviö muuten. Aika hieno sana. Olen antisemitisti kommenttiin voisi saada monenlaisia vastauksia kuten, onneksi olkoon tai kait siihen on olemassa kunnon lääkke tai onko se pahempi kuin tippuri...

Finlandiapalkinto...ihan paska

2008-12-10T00:04:00.031+02:00

Istuin tässä iltaa muutaman oluen ja mestareidenliigan pelin kanssa. En yhtään tiedä miksi, mutta väkisten mieleen pirahti Finlandiapalkinto ja sen tämän vuotinen voittaja Sofi Oksanen. Hitto, että siinä on sitten tympeä akka. No, se ei vielä tee kirjailijasta hyvää eikä huonoa. En voi edes kehua lukeneeni Puhdistus-romaania. Enkä ole edes jutellut Sofi Oksasen kanssa. Ties kuinka herttainen tytöntyllerö onkaan livenä...
Varmaan vaikuttaa se, että Sofi nöpönenä pystyssä edustaa pitkälti kaikkea sitä, mitä kirjailijan käsitteeseen liitettynä inhoan. Sofi säntäilee säännöllisesti otsikoissa, milloin mistäkin syystä. Milloin joku kansanedustaja on lähennellyt, milloin seksuaalinen suuntautuminen on valttikorttina.
Pinnalla keinolla millä hyvänsä.
Toisaalta hyvinhän tuo näyttää kantavan hedelmää jos toistakin...

Aikoinaan Kata Kärkkäinen nostatti kulmakarvat pystyy, mutta sinnemmin siihen ajatukseen, että jokainen hyvä perseinen nainen, joka kehtaa esitellä muotojaan julkisesti, jokainen valtalajien menestynyt urheilija ja jokainen poliitikko, "kirjoittaa" kirjan tai pari. Vielä on muistissa vesisängyn lotina. Tosin Paavo Väyrysparan kirjoja kaupiteltiin jo markka aikana yhdellä markalla. Näiden lisäksi, jokainen julkkiksen kanssa sillälailla ollut kirjoittaa kirjan tai aikoo kirjoittaa ja joka tapauksessa häntä vaaditaan kirjoittamaan kirja. Tekstiviestillä erotettu pääministerin ex-muija kirjoitti kirjan ja muutti nimensä Ruususeksi. Ulkoministerille tekstiviesteillä potkut hommannut Tukiainen aikoi kirjoittaa kirjan. Mikä tosin saattaa jäädä kaavailujen varaan, jos televisioura ihan kunnolla urkenee. Tai jospa Johanna kirjallinen sanottava tulikin kerrottua Seitsemän päivää-lehdessä julkaistuissa tekstiviesteissä (joita hän ei tosin ollut itse kirjoittanut, vaan pelkästään vastaanottanut). Ehkä kunnollinen haamukirjailijakaan ei saa kirjaa aikaan Tukiaisen tankotanssi töppäilyistä...tosin tekihän Revontulikin taustajoukkoineen Tony Halmeesta kirjailijan.
No, tuollaiset tekeleet ovat kirjallisia hampurilaisia, helppoja ja nopeita "nauttia", eivät tosin vie nälkää, ainoastaan pierettävät.

Tulipa pitkä sepustus, vaikka tämä ei ollut pääpointti tässä jutussa, mutta tulipahan tuokin sanottua.
Jutun juuri oli se, että itse Finlandiapalkinto haiskahtaa ja pahasti. Ainoa virka, joka palkinnnolla on, on suurten kustantamojen myynnin kasvattaminen.
Tänä vuonna kaikki ehdokkaat tulivat suurten leivistä: Wsoyn, Tammen, Otavan ja WSOY:stä irrotautuneen Siltalan.
Viime vuonna joukkoon oli sentään eksynyt muutama teoksen kirjailija.
Pienten ja keskisuurtenkin kustantajien kirjailijoiden on turha haaveilla moisesta mahdollisuudesta.
Esimerkiksi Sammakolta ja Likeltä löytyisi hyviä ehdokkaita, mutta ei toivettakaan päästä edes ehdolle. Liekkö edes tarjoavat.
Kaiken huippu oli tänä vuonna se, kun Taberman nosti kamalan metakan siitä, ettei Tervo ollut päässyt edes ehdokkaaksi. Samaisessa iltapäivälehdessä, josta jutun luin, oli akateemisen toimitusjohtajan kommentti siitä, miksi Tervon pitäisi olla mukana: Troikka kun on myynyt jo 28 000 kappaletta. Siinä sitä taiteellista mittaria kerrakseen. Hitlerin taisteluni myi aikoinaan 50 miljoonaa pelkästään Saksassa (varmaan yksi syy, miksi Saksasta on turha odottaa listaa kaikkien aikojen parhaiten myyneistä kirjoista). No, Tervo on Wsoy:n kirjailija ja olisi siis hyvin sopinut joukkoon.
Peli päättyi just ja taidan laittaa saunan päälle.
Niin, että sillä mielellä sitten aamulla kirjaostoksille, että ei se Sofin kirja ehkä ole se vuoden paras suomalainen kirja.

Niin meinas ihan unohtua, että yksi hyvä puoli tässä finlandiavoitossa nyt on: Sofi Oksasen ei tarvitse olla kaiken aikaa esillä kaksi neuvoisuudellaan eikä muillakaan kirjallisuuden ulkopuolisilla avuillaan. Finlandiavoittajan ei tarvitse sellaiseen alentua, juttua riittää muutenkin. Säästymme siltä riemulta...jess!
Olkaamme siitä kiitollisia ja ryhtykäämme nukkumaan tai mihin nyt ryhdyttekin.

Ps. Jotain vaikutusta lienee oluilla, kun olin unohtanut julkaista tekstin.
Nyt sitte näin vähän myöhässä...

Natsittaako? Uhrista natsiksi

2008-11-25T12:11:00.058+02:00

Eilisen päivän(25.11.2008)Iltalehdessä oli juttu:

"Israelilaistutkijat: Ruotsi ja Norja piilottelevat natsirikollisia
25.11.2008 10:13

Pohjoismaita syytetään juutalaisvastaisuudesta.

Tänään järjestetään Israelin Jerusalemissa konferenssi, jossa ryhmä israelilaisia tiedemiehiä ja tutkijoita aikoo syyttää Pohjoismaita juutalaisvastaisuudesta ja rasismista, Haaretz-lehti kertoi.

Kyseessä on järjestäjien mukaan "todennäköisesti ensimmäinen todellinen pyrkimys tarkastella Pohjoismaiden suhtautumisesta juutalaisiin ja sionismiin".

- On vähän tunnettu fakta, että Ruotsi ja Norja piilottelevat natsi-sotarikollisia, väitti Haaretzille konferenssiin osallistuva tohtori Efraim Zuroff, joka johtaa juutalaisten asiaa ajavaa Simon Wiesenthal -keskusta.

Suomen, Norjan ja Ruotsin suurlähetystöt eivät Haaretzin mukaan kommentoineet konferenssin teemaa. Tanskan suurlähettiläs kiisti, että Tanska olisi juutalaisvastainen valtio.

konferenssin nimi on "Behind the Humanitarian Mask: The Nordic Countries, Israel and the Jews".

...vai, että piilottelevat. Missä? Hautausmaalla vai dementiakodissa!
Sodan loppumisesta on kulunut 63 vuotta. Ja jos olisi "halunnut" olla kunnon natsi jo sodan alussa ja ehtiä tekemään hirmutekoja, olisi pitänyt olla vähintään parikymppinen sodan alussa. Olisi pitänyt olla jonkinlaista valtaa, jotta olisi voinut natsitella hirmutekojen arvoisesti. Olisi pitänyt olla upseerin tai muu nokkamies pystyäkseen sotarikoksiin. Tuollaiseen asemaan ei ihan teininä pääse. Nuorimmat upseerit olivat tuskin paljoa alle 25:sia. Nyt ikää olisi jo yli 90 vuotta.

Aika vähissä lienevät piiloteltavat natsit. Joku hurupää ukko saattaa vielä viipottaa hengissä ja uhota vaippa housuissa maailmanvalloitusta.
Ainoastaan sodan loppuvaiheissa 17:sta vuotiaina rintamalle pakotetut voivat vielä kuikuilla melko terhakkaana. Mutta Hitler Jugentiin kuulumista kummempaa rikosta tuskin näiden kontolta löytyy.

Jos joku sotarikollinen vielä hengissä hengaileekin, niin ne ovat yksittäistapauksia ja tuntuu naivilta, että tällaiset jutut ylittävät aina uutiskynnyksen (melkein yhtä naivilta, kuin USA:n demokratian vienti..mutta tuo on jo toinen juttu).

Etsitään kynttilä kädessä dinosaurusten ikäisiä pahiksia, kun maailma on täynnä reaaliaikaista pahuutta ja kun Israel harjoittaa itse aktiivisesti sortoa "omassa maassa". Tosin paras keino välttää kiusallisia aiheita, on kääntää huomio toisaalle, turvalliseen viholliseen. Natseja vihaavat tasapuolisesti kaikki, poliittiseen tai geopoliittiseen sijaintiin katsomatta. Natsit ja Hitler ovat koko maailman kanonisoimia pahiksia.
Ja hämäys menee läpi. Enennän kuin alkuperäiselle konferenssille, olisi tarvetta mukaillulle versiolle:
"Behind the Humanitarian Mask: Israel and the Jews".

Jos uhraa ajatuksen nykypäivän vainojen uhreille, niin yksi sorretuimmista ryhmistä ovat Länsirannan palestiinalaiset.
Ja se saa kyllä ihmettelemään ihan mahdottomasti sitä, miten juutalaisista tuli vainoojia. Natsien vainojen uhreista. Eikö ihminen opi mitään...tai siis ovathan israelin juutalaiset paljonkin natseilta oppineet. Nimittäin sen, miten vainotaan, miten eristetään, miten halvennetaan, miten viedään ihmisarvo, ammutaan tankilla kiviä heitteleviä lapsia, jyrätään talo vastarinta epäilystä..koko kylä yhdestä syyllisestä.

Noinhan ne vainot kai aina etenevät. Ei vain haluaisi uskoa, että ihminen tavoittelee loppujen lopuksi vain omaa etuaan.
Vainoon, kiristykseen, kidutuksiin, raiskauksiin ja murhiin turvaudutaan aina, kun siihen on mahdollisuus, kun ollaan vahvempia, kun siitä hyödytään.
Siitä tiedosta, miltä tuntuu olla vainottu, ei opita mitään...ainakaan hyvää.

Ettei menisi ihan filosofiseksi kikkailuksi, niin tässä pieni vertailu kahden sortomuurin välillä, Länsirannan muurin ja Varsovan gheton muuri kesken.
Juttuja lukiessa on hyvä muistaa, että natseilla oli hieman vapaammat kädet toteuttaa "itseään" ennen televisiota ja nettiä...ennen pienvittuilijoiden vittuilua.

.....................................
Voiman artikkeli:

MUURI PILKKOI PALESTIINALAISKYLÄN

Puolentoista tunnin bussissa istuskelu Itä-Jerusalemista Tulkarmiin tuntuu matkalta talvesta kevääseen. Sateiset kukkulat ja mutkaiset tiet vaihtuvat tasamaaksi. Oliivipuuviljelmillä tehdään tammikuussa lannoitustöitä.

Perille Qaffinin kylään pääsee service-taxilla. Kiinteää reittiä ajavat, muutaman sekelin kyydistä veloittavat tilataksit ovat palestiinalaisten keskeinen liikkumismuoto Israelin armeijan tarkastuspisteiden halkomalla Länsirannalla.

Qaffinissa Länsirannan pohjoisosan välimerellisessä ilmastossa voi poimia mandariineja suoraan puusta. Pikkulapset kerääntyvät ihmettelemään tulijoita. Villapaitaisia poikia ja muutama vanhempi mies lähtee näyttämään kyläläisten ykköshuolenaihetta. Muuria, joka on pilkkonut lintukodon kolmeen osaan.

”Tässä on Israelin terroristimuuri. Juutalaiset eivät jätä meitä koskaan rauhaan. Meidän täytyy taistella heitä vastaan kuolemaan asti”, lyhyt, luiseva viisitoistakesäinen poika esittelee maisemaa rumentavan näyn. Herkästi hymyilevän kiharapään sanat kylmäävät.

Berliinin muuri jää toiseksi Ariel Sharonin oikeistohallituksen rakennustöille. Qaffinissa ”muuri” koostuu piikkilangasta, vallihaudasta, kolmimetrisestä sähköaidasta ja sotilastiestä. Toisilla alueilla kyse on kahdeksanmetrisestä betonimuurista vartiotorneineen.

Noin 190 kilometriä muurin suunnitellusta 730 kilometrin kokonaispituudesta on nyt valmiina. Vaikka muuria ei Israelin ulkopuolella juuri kukaan rakasta, nimiä sillä riittää.

Sharon puhuu ”turva-aidasta”, hanketta kritisoiva YK ”turvallisuusmuurista”. Stop the Wall -kansalaisjärjestöverkosto kutsuu sitä ”apartheidmuuriksi”.

Randa Siniora Palestiinan suurimmasta ihmisoikeusjärjestöstä al-Haqista käyttää termiä ”maananastusmuuri”.

”Jos kaikki suunnitelmat muurista ja sen laajennusosista toteutuvat, puolet Länsirannasta anastetaan meiltä. Mukana menee maatalousmaita ja 33 tärkeää vesilähdettä.”

Tuleva palestiinalaisvaltio tehdään jo valmiiksi taloudellisesti elinkelvottomaksi. Sinioran mielestä ei olekaan ihme, että islamilaiset ääriliikkeet ovat nousussa.

Qaffinin pormestari Taisir Harasheh, 42, on kiireinen mies. Ennen poliittista virkaansa vuosia konemestarina maailman merillä purjehtinut Harasheh puhuu englantia jenkkimurteella.

Media on kiinnostunut pormestarista. Hän on esiintynyt muun muassa BBC:n 45 Minutes -ohjelmassa ja Guardianissa. Kesken haastattelumme hänelle soitetaan Ranskasta.

Puhelun jälkeen Harasheh pistää tupakaksi ja huokaa.

”Elokuussa 2002 Israelin armeija ripusti kylien porteille huonolla arabialla kirjoitettuja tiedotteita, joissa kerrottiin, että maita takavarikoidaan sotilaskäyttöön.”

Armeija antoi kuntalaisille viikon aikaa vedota oikeuteen, jos heillä olisi vastalauseita. Tulkarmissa oli silloin ulkonaliikkumiskielto, joten harva pääsi oikeuteen asti.

Puskutraktorit tulivat syyskuussa, kaksi viikkoa ennen sadonkorjuuta. ”Ihmiset keräsivät hädissään oliiveja, kun traktorit ja moottorisahat kaatoivat puita”, Harasheh muistelee.

Noin 9 000 asukkaan kunnasta kolme kylää on jäänyt muurin toiselle puolelle. Puolet asukkaista on menettänyt maitaan. Tie pelloille kulkee armeijan tarkastuspisteen kautta – niillä onnekkailla, joilla on tarvittava lupa.

Lintukodon rauha on mennyttä. Kansainvälisen solidaarisuusliikkeen aktiivit ovat auttaneet qaffinilaisia maataloustöissä sekä osoittaneet mieltään. Enää israelilaissotilaat eivät päästä heitä paikan päälle.

Kivienheittely ja kyynelkaasupilvet ovat jokaviikkoisia näkyjä Qaffinin vanhoissa kylissä. Islamistit hyökkäilevät läheistä juutalaissiirtokuntaa vastaan.

”Meidän on vaikea valvoa järjestystä. Israelin sotilaat estävät palestiinalaispoliisien ja ambulanssien tulon Qaffiniin. Talouden romahdus on merkinnyt rikollisuuden nousua sekä muuttoliikettä. Ihmiset lähtevät Ramallahiin ja Nablusiin, joissa on vielä jotain toivoa saada töitä”, Harasheh latelee synkkänä.

Hänen pikkutakkinsa taskut ovat täynnä karttoja. ”Tuskin israelilaisetkaan pystyvät seuraamaan kaikkia suunnitelmia. Muuriin on tulossa laajennusosia raja-alueille, ja siirtokuntien ympärille. Jordanian rajalle kaavaillaan erityistä turvavyöhykettä.”

Pormestarin mukaan Sharonin pitkän tähtäimen suunnitelmana on jakaa Länsiranta kolmeen kantoniin. Gaza muodostaisi neljännen. ”Kun palestiinalaisia tarpeeksi kuristetaan, heidän odotetaan muuttavan vapaaehtoisesti pois.”

Demografialle Sharon ei silti mahda mitään. Palestiinalaisten syntyvyys on selvästi korkeampi kuin Israelissa. Parinkymmenen vuoden kuluttua alueella asuu enemmän arabeja kuin juutalaisia.

Lähtöaamunamme sotilaat ovat kireinä ja Länsirannan tarkastuspisteillä on tuntikausien jonotus. Huhut kertovat terroristiuhasta, mutta kukaan ei tiedä tarkemmin.

Muistan tummakiharaisen pojan ja hänen sanansa.
Jani Saxell
...................................................

Varsovan ghetosta Wikipediasta:

...................................................
Elämä ghetossa

Gheton arkielämän ankaruudesta huolimatta juutalaisneuvosto onnistui muodostamaan ghettoon erilaisia järjestöjä asukkaiden kurjien olosuhteiden helpottamiseksi. Suurimmat huolenaiheet olivat liikakansoitus, nälkä ja asukkaiden toimettomuus. Vastauksena ongelmiin juutalaisneuvosto järjesti yhteisasutuksen – keskimäärin seitsemän ihmistä huonetta kohden – ja hyväntekeväisyysjärjestöt organisoivat ilmaisia keittoaterioita. Nämä soppakeittiöt tarjosivat ruokaa jopa kahdelle kolmasosalle gheton väestöstä. Neuvosto sai myös luvan perustaa neljä alkeisopetuskoulua lyhyeksi aikaa gheton lapsille. Tämän lisäksi ghetossa toimi laaja maanalainen koulujärjestö, joka tarjosi jopa yliopistotason luentoja. Juutalaisneuvosto oli vastuussa myös gheton sairaaloista ja orpokodeista.

Ghetossa toimi vilkas lehdistö kolmella kielellä: jiddišiksi, puolaksi ja hepreaksi. Järjestettiin myös kulttuuri- ja uskonnollista toimintaa, johon sisältyi muun muassa kirkko katolisiksi kääntyneille juutalaisille, luentoja, konsertteja sekä teatteri- ja taidenäytöksiä. Monissa tapauksissa esiintyjät olivat puolalaisen kulttuurielämän eturivin edustajia.

Eräs huomattavimmista gheton asukkaiden ponnistuksista oli historioitsija Emmanuel Ringelblumin ja hänen Oyneg Shabbos -ryhmänsä pyrkimys kerätä talteen mahdollisimman paljon aineistoa gheton elämästä. On arvioitu, että näin onnistuttiin keräämään noin 50 000 dokumenttia eri-ikäisiltä ja eri asemissa toimivilta juutalaisilta. Aineisto sisälsi kirjoituksia, päiväkirjoja, muistelmia, taideteoksia, maanalaisia lehtiä, piirroksia, koulutöitä, julisteita, luentomuistiinpanoja ja muuta sen kaltaista materiaalia, ja se piilotettiin kolmeen eri paikkaan. Näistä kaksi on sittemmin löydetty, ja ne tarjoavat verrattoman arvokasta tietoa gheton arjesta. Kolmannen kätkön uskotaan olevan nykyisen Kiinan suurlähetystön alla Varsovassa, ja sen kaivaminen esiin on suunnitteilla.
..............................................

Ghetto...turvavyöhyke...
Aika vanha sanonta väittää, että historia toistaa itseään!

Hallita uutisia=hallita maailmaa

2008-11-22T14:30:00.021+02:00

Tänään teksti-TV:ssä (22.11.08) oli uutinen. Ihan tavallinen juttu, jollaisia singahtelee medioissa tuon tuostakin ilman, että niihin edes kiinnittää sen suurempaa huomiota:

"Lentokone terroristi sai surmansa Pakistanissa!

Matkustajalentokoneiden räjäytysyrityksistä epäilty brittiläis-pakistanilainen Rashid Rauf on saanut surmansa yhdysvaltalaisjoukkojen ohjusiskussa Pakistanissa. Pakistanin Pohjois-Waziristanissa tehty ohjusisku surmasi myös egyptiläisen militantin ja kolme muuta ihmistä.

Isku tehtiin miehittämättömillä sotilaslentokoneilla. Asiasta kertovat pakistanilaiset televisiokanavat.

Pakistanin sisäministerin mukaan Rauf kuului terroriverkosto al-Qaidaan ja hänellä on yhteyksiä Afganistaniin. Hänen epäillään osallistuneen salahankkeeseen usean Britanniasta Yhdysvaltoihin matkaavan lentokoneen räjäyttämiseksi nestemäisillä räjähteillä Atlantin yllä vuonna 2006.

Epäilyt johtivat lentomatkustajien nestemäisiä käsimatkatavaroita koskeviin rajoituksiin."

Ei mikään ihmeellinen uutinen tosiaan. Kaikkihan tietävät, että turbaanipäät hautovat jatkuvasti ja ikuisesti viattomien länsimaiden tuhoa...ja varsinkin demokratian riemuvaltiaiden amerikkalaisten, jotka hyvää hyvyyttään tahtovat levittää ilosanomaansa kaikkiin maihin, joissa on öljylähteitä.
Viattomat amerikkalaiset tappavat aina vain aiheesta.
Kaikki amerikkalaisia vastustavat ovat terroristejä, eivät vihollissotureita, eivätkä varsinkaan vapaustaistelijoita.
Joskus aikoinaan pienen autonomisen Suomen Eugen Schauman ampui kenraalikuvernööri Bobrikovin ja sitten itsensä. Itsemurhatappaja on meille sankari. Venäläistämisen vastustaja. Mitä mahdettiin Venäjällä ajatella tuosta sankariteosta. Entäpä jos tuo olisi tapahtunut nykypäivänä ja Schauman olisi ollut Irakilainen, joka olisi ampunut amerikkalaisten joukkojen komentajan, koska vastusti amerikkalaistamista.
Uutisena olisi:
Itsemurhaterroristi tappoi yhdysvaltojen Irakin joukkojen komentajan!

Mietitäänpä hetki tuota teksti-TV:n uutista toisin päin:
Jospa Pakistanilaiset olisivat anpuneet ohjuksella kuoliaaksi amerikkalaisen, jota oltaisiin epäilty pommi-iskun suunnittelusta, vaikka Iranin ydinvoimaloita vastaan tai jota olisi epäilty vakoilusta tai epäilty mistä vain sellaisesta, mitä Yhdysvallat tekee maailmalla kaiken aikaa. Ja jos siinä samassa ohjusiskussa olisi kuollut neljä muuta ihan sivullista eurooppalaista.
Tuskin otsikkona olisi ollut: Amerikkalainen terroristi kuoli Pakistanissa!

Talvisota takaisin!

2008-11-20T15:28:00.007+02:00

Tulin eilen yötä vasten pohjoisesta kotiin. Siskon ja sen hellun kanssa tuli otettua suuntaa-antavaa molempien kanssa yhdessä ja kummankin kanssa erikseen. Juomana oli mm. Karjala-olutta. Hieman heikko olo ja Karjala-oluen miekka sapelia vastassa, saivat herkistymään aina ajankohtaisen ja rakkaan ryssävihan äärelle.
Tutkin Wigipediasta Karjala oluen historiaa. Mistä lienee peräisin noinkin isänmaallinen olut ja onko nimellä ja vaakunalla pullon kyljessä ollut merkitystä.. ja kyllä oli:-)

Wikipedia:
"Karjala on suomalainen Hartwallin valmistama lager-tyyppinen olutmerkki. Karjala-olutta valmisti Osuusliike Itä-Karjalan omistama Sortavalan panimo Oy vuodesta 1932 vuoteen 1944. 1948 sitä alettiin valmistaa uudelleen.

Karjala-olut oli 1960-luvun jo tuote-elinkaarellaan hiipuva olutmerkki, kunnes Neuvostoliiton suurlähettiläs Andrei E. Kovalev totesi 1968 julkisesti, että Karjala-oluen etiketti herättää vääriä mielikuvia sota-ajalta. Karjala-oluen etiketissä on Karjalan vaakuna, missä länsimaista (ruotsalaista) suoraa miekkaa kädessään pitävä käsi miekkailee venäläistä sapelia pitävän käden kanssa. Lehdistössä tapaus sai julkisuutta 14 broadsheet sivua vastaavan palstamillimetrimäärän ja Karjala-olut alkoi jälleen vahvistua tavaramerkkinä. Muodostui myöhemmin sanonta Karjala-oluen juontiin liittyen, että "Karjala takaisin, vaikka pullo kerrallaan." Keskioluen levinneisyyden myötä käytettiin erityisesti itäisessä Suomessa Karjala-oluesta myös nimitysta Evakkokalja, se kun "tulloo aina takasi". Vuosilukujen 1970-1980 vaihteen aikoina suomalaiset nauttivat absoluuttiseksi alkoholiksi muutettuna merkkituotteista eniten Karjala-olutta."
Sellainen opettavainen tarina se.

Ja kas kummaa, Ryssäviha aiheeseen liittyen, löysin päivän Iltasanomista (20.11.08) jutun:
"Venäjän johto haalii maata Suomesta
20.11.2008 8:49

Suomessa suuria maakauppoja tekevällä pietarilaisella liikemiehellä Denis Fokinilla on kytkentöjä Kremliin. MTV3:n 45 minuuttia -ohjelman mukaan liikemies on osa yritysverkostoa, jonka päästä löytyy Medvedevin ja Putinin lähipiiri.

Nytkin liikemies suunnittelee rakentavansa kaksi luksuslomakeskusta Saarijärvelle ja Vammalaan. Hän neuvottelee suurien maa-alueiden ostamisesta.

Miltäs tämä kuulostaa?
Herranjestas"

Kuten arvata saattaa, niin joku kirjoitukseen vastannut oli asian tiimoilta täydessä talvisodan tiimellyksessä, isoisä kun oli maata verissäpäin puolustanut ja nyt se myytiin ryssille tuosta vaan, pala kerrallaan...tana sentään...
Suuri ystävällismielinen itänaapurimme nostattaa suuria tunteita.
Jos maata myytäisiin ruotsalaisille, niin asia ei varmaan herättäisi kummempia mielenkuohuja. Ei siitäkään huolimatta, että juuri ruotsalaiset ovat meitä todellakin sortaneet. Lukemattomissa sodissa suomalaiset ovat kuolleet Svea-mamman puolesta. Ja vielä nykyäänkin meidät pakotetaan koulussa opettelemaan toinen virallinen kielemme. Miksi? Viimeksihän olemme olleet Venäjän alla ja meidänhän pitäisi opiskella venäjää mieluummin kuin ruotsia. Venäjän osaamisesta olis enemmän hyötyä kuin pikkuruisen ruotsinkielen mongertamisesta.
Venäjän edeltäjä Neuvostoliitto antoi Suomelle itsenäisyyden ja oman maan (tosin myöhemmin yrittivät ottaa sen takaisin). Suomenruotsalaiset Ruotsin tuella taas estivät karjalan evakkojen asuttamisen ruotsinkieliselle rannikkoseudulle. "Bätre folk" onnistui taas kertaalleen iskemään suomalaista nivusiin. Suomenruotsalaisten maat jäivät jakamatta ja karjalaiset asutettiin kylmille tiloille kuolevaan korpeen...voi jävlä, etten paremmin sano.
Ja vieläkin "ruotsalaisten" ylivalta nostaa joskus päätään: milloin helsinkiläiselle siirtolapuutarhalle on mahdotonta päästä suomalaisena, milloin keinotekoisilla kuntaliitoksilla ruotsalaisenemmistöisinä pidetyt kunnat hankaloittavat suomenkielisten rakennuslupien saantia, milloin tulee poistumaan ruotsinkielen osaamispakko Ahvenanmaalle muuttoa havittelevalta...
No, joo vähän karkasi aiheesta, mutta ihan aiheesta tuokin vuodatus.

Palatakseni tuohon maanomistusasiaan, niin maa on ja pysyy Suomen rajojen sisäpuolella, oli sen omistaja venäläinen tai kroaatti.
Ja uusi raha luo uusia työpaikkoja tähän maahamme armaaseen.
Maa ei katoa edes laukkuryssän laukussa rajan taa.
Toisin on asianlaita tietotaidon suhteen. Vuosikymmenien perinteet ja suomalaisesta yhteiskunnasta ponnistaneet yritykset ovat siirtyneet kansainvälisten yritysten hallintaan:
Suomalaiset jäänmurtajat, Hartwall, Valtran traktorit, Tunturin polkupyörät, Turun sinappi, Valion jäätelöt...yms..yms..
Kossu pelastui, mutta varmaan vain siksi, että sitä ei kukaan halunnut oikeasti.
Venäläisen votka-asiantuntijan mukaan kossu on kerta kaikkiaan juotavaksi kelpaamatonta.

Parhaiten minulle tuttu on it-alan yritysten "katoaminen" kansainvälisten mustekalayritysten lonkeroihin.
Kun aikoinani, vuonna -95 (ei niin kauan sitten!)menin töihin Kempeleessä kotiaan pitävälle it-alan alihankkijalle, oli firman nimi silloin LK-Products ja töissä oli muistaakseni 1243 henkilöä. Myöhemmin firman osti englantilainen lonkeroyritys, joka takoi rahaa aseteollisuuden alihankkijana. Jotain maaliinhakeutuvien täsmäohjusten ohjausyksiköitä taisivat rakennella Natolle demokratian viennin vauhdittajiksi. Nimi oli tuolloin Filtronic. Sitten nimi muuttui Filtronic LK. Sitten firma jaettiin ja toisen puolen osti Powervave ja nimesi palasen Pulseksi ja toisen puolen osti Technitroll...jotenkin noin se meni ja nimet lienevät lähes oikein. Nyt Powervave on taas vähentämässä porukkaa. 86 saa lopputilin. Tämän jälkeen molemmilla yrityksen puolikkailla on yhteensä noin 300 henkilöä hommissa.
Tuotantoa on siirretty kiinaan ja Unkariin ja mihin lie.
Vaarassa on myös tuotekehityksen siirtyminen muille maille vierahille.

Tässä on vain yksi esimerkki suomalaisen tietotaidon ja sitä myöten nykyisten ja tulevien työpaikkojen katoamisesta ulkomaisten taskuissa ulos maasta.
Yritysten patentit ja huippuosaaminen ,jotka voisivat olla pohja tuleville innovaatioille ja joista voisi ponnahtaa uusia Nokioita, ovat muiden hallussa.
Enemmän kantaisin huolta tästä kehityksestä, kuin venäläisten sijoittamasta rahasta Suomeen...

Urheilija: Huora vai sutenööri

2008-11-12T10:36:00.003+02:00

Tämän päivän Iltasanomissa (12.11.08) oli juttu:
"Dopingista kärynnyt Ville Tiisanoja kutsuttiin seuransa kunniajäseneksi lokakuun lopussa pidetyssä tilaisuudessa, jossa vantaalaisseura Kenttäurheilijat -58 juhlisti 50-vuotista taivaltaan...Suomen urheiluliiton puheenjohtaja Antti Pihlakoski piti tilaisuudessa juhlapuheen. Pihlakoskelle Tiisanojan nimitys tuli yllätyksenä."
Joopa joo... yllätti ja yllätti. Kilpaurheilussa on tarkoitus menestyä. Ville Tiisanoja on edustanut Suomea useaan otteeseen arvoturnauksissa ja on siis millä tahansa mittarilla menestynyt urheilija.
Sitä, että Kenttäurheilijat -58 palkitsee dopingista kärynneen voi pitää moraalisesti arveluttavana, mutta sääntöjen puitteissa mentiin. Tiisanoja on kilpailukieltorangaistuksensa kärsinyt (joitain dopingrikemaksuja tosin saattaa vielä olla maksamatta...).
Matti Meikäläisestä dopinghörhön palkitseminen saattaa tuntua kohtalaisen kohtuuttomalta kunnianosoitukselta. Vähän samalta kuin jos lastensuojeluliitto palkitsisi tarhatätinä toimineen ja pedofiilinä tuomitun kunniapalkinnolla sen jälkeen kun tuomio olisi kärsitty. Perusteeksi kävisivät aiemmat meriitit... Aika ylilyövä esimerkki tosiaan, sillä urheilija ei ole suoranaisesti vahingoittanut muita kuin itseään dopingin käytöllään (jos jätetään pois laskuista esimerkin näyttäminen nuorille, dopingin aineiden välittäminen muille...).

No, meikäläinen ei olisi hormooniruiskua palkinnut, eikä kovin moni muukaan.
Mutta seuran johdossa työskentelevät ovatkin ihmisiä, jotka tietävät missä ja millä keinoilla huippu-urheilussa mennään. Kilpaurheilussa taistellaan menestyksestä ja sitä kautta rahasta. Kun suuret rahat ovat kyseessä, niin menestystä tavoitellaan kaikin "laillisin" keinoin, mikä tarkoittaa sitä, että kaikkea saa tehdä menestyksen eteen, kunhan ei jää siitä kiinni.

Joskus aina mieleen hiipii kysymys: Mihin kaikkeen urheilija on valmis menestyksen vuoksi?
Suomessa, jossa on muitakin mahdolisuuksia menestyä kuin urheilu, eivät urheilijat ole luultavasti valmiita niin koviin riskeihin kuin paikoissa, joissa ei juuri muita mahdollisuuksia ole.
Vuosia sitten lukemassani jutussa kerrottiin kyselystä, joka oli tehty arfikkalaisille urheilijoille. Urheilijoille oli esitetty kysymys: Suostuisitko syömään pillerin, joka takaisi sinulle olympiavoiton, mutta kuolisit siitä vuoden kuluttua?
Puolet vastasi syövänsä pillerin!

Suomessa ei ehkä olisi kovin monta halukasta nielemään tuollaista pilleriä, mutta paljoon ollaan meilläkin silti valmiita. Omien urheiluharrastuksieni, rugbyn ja kilpakädenväännön, puitteissa on varmasti dopingia mukana. Suomen tasolla ei niinkään rugbyssä, jossa pelin tärkeimpiä asioita on "kolmas puoliaika" eli saunominen ja oluen juonti vastajoukkueen pelaajien kanssa.
Mutta kädenvääntö... Harva se kisa näkee lavalle tanssahtelevan tyypin, jonka rystyset laahaavat maata... Mitään en ole jättänyt ottamatta, lienee sopisi motoksi.
No, ehkä nuo räikeimmät karsiutuvat ajan kuluessa, kun liitto kuitenkin on Wadan alainen... Tai ehkä ainakin vähenee tai sitten ei.

Mutta siihen mihin urheilijat ovat valmiita menestyksen ja varsinkin sponsorirahojen vuoksi, käy hyvänä esimerkkinä viime kesäiset Pegingin Olympialaiset (ne jotka sujuivat hyvin ja olivat kaikkien aikojen urheilutapahtuma jne jne..).
Ihan sai olla naama punaisena ylpeydestä keihäänheittäjä Tero Pitkämäen ja sen vähän vähemmän kuuluisan Tero Järvenpään tempauksista.
Kaksikko oli laittanut nimensä adressiin, jossa tuomitaan Kiinan ihmisoikeusloukkaukset. Kun juttu sitten vuosi julkistuuteen, kiirehtivät Terot Pitkämäki etunenässä managereineen päivineen julistamaan, että meitä huijattiin kirjoittamaan nimet adressiin. Isoon ääneen vakuuttelivat "syyttömyyttään" ja yhteen ääneen kailottivat, "että eihän meillä ole mitään Kiinan ihmisoikeusloukkauksia vastaan". Oli vain tuotu paperi eteen ja pyydetty kirjoittamaan nimi siihen, eikä oltu kerrottu mihin nimeä tarvitaan!!!
Se, että suomalainen laittaa ulkomailla nimensä paperiin, josta ei tiedä mikä se on, on yhtä uskottava kuin Martti Vainion dopingkäryn selitys. Kyseinen juoksulegenda väitti, kuten monet muistavat, että talonmies olisi piikittänyt häneen kiellettyjä aineita hänen nukkuessa.
Olin ihan tyytyväinen, että "ihmisoikeus Terot" eivät pärjänneet kisoissa.
Ja onnea ja menestystä vantaalaisseura Kenttäurheilijat -58:lle :-)

Sarjassamme vieläkö muistat: Kenraali Hägglundin Gepardi

2008-11-01T09:38:00.004+02:00

Samaisesta varastosta, jonka syövereistä löysin Piitun haastattelun, löysin myös tämän. Juttu ei ole kovinkaan vanha (Kaleva 6.9.08).
Nyt täytyy kyllä sanoa, että en tiedä kumpaa pitäisi ihmetellä enemmän: Sotahullua kenraalia, joka tappaa heti ja välittömästi kaiken mikä liikkuu tai liikahtelee vai lehteä, joka julkaisee kuvan tapetusta ja täytetystä gepardista. Tähän taas selvennyksenä, että pienvittuilija ei vastusta metsästystä yleensä, kuten hirvien kaatamista. Muutenhan ne sarvipäät kaataisivat omat ja naapurin taimikot ja parit autot siinä sivussa, mutta uhanalaisen gepardin ampumista pienvittuilija pitää isona rikoksena (Wigipedian mukaan kaikki gepardin alalajit ovat uhanalaisia).

Kuvassa poseeraa Gustav Hägglund täytetyn gepardin kanssa ja kommentoi näin kuvatekstissä: "Se aisti vaaran ja seisahtui äkkiä kesken juoksun, jolloin ammuin heti. Tuosta meni luoti sisään ja lävisti sydämmen", Gustav Hägglund osoittaa gepardin etujalan kainalon alle. Kenraalin viime vuonna Afrikassa ampuma maailman nopein eläin seisoo täytettynä hänen kotonaan helsingin Veräjämäessä.

Ihan tuli pakko tarkistaa, että kyseessä on tosiaan vuoden 2008 lehti, eikä Kaleva
50 vuotta sitten...onneksi on perjantai (tai nyt siis jo lauantai) ja korkkamaton rommipullo laukussa odottamassa..

Muistatko vielä tämän Kokoomus?

2008-10-29T11:43:00.009+02:00

Näin kunnallisvaalien innoittamana ja eilisen ryyppyillan pehmentämänä ajattelin palata ajassa hieman taaksepäin. Ja muutenkin olisi ihan perseestä jos ei vittuilisi vaalien suurimmalle puolueelle. Suurinta pitää mollata, muita hävettää muutenkin. Pienvittuilijahan ei itse kuulu mihinkään puolueeseen eikä puolisotilaalliseen järjestöön eikä omaa mitään aatteellista kantaa eikä uskonnollista vakaumusta. Pienvittuilijan velvollisuus on vittuilla isoille ja mielestään komeille ja aina oikeassa oleville (joku voisi sanoa edellisen perusteella, että pirun kova kommunisti, mutta sanokoot).

Tällä kertaa ei tarvinnut edes käyttää mielikuvitusta vittuillakseen Kokoomukselle, sillä he nolaavat itsensä ihan omatoimisesti.

Kävin aamutuimaan kaivelemassa varastonpohjia ja löysin sieltä Helsingin Sanomien Nyt-liitteen (vuoden 2000 numero 7).
Lehden kannessa "komeilee" Piia-Noora Kauppi ja otsikkona on:
Kokoomuksesta Päivää!
Käytin tekstistä lainauksia kirjassa Sonniasemanhoitaja Kutvonen ja kirjoitin vastineenkin lehteen, mutta sitä ei koskaan julkaistu.

Tässä muutama ote Piia-Nooran haastattelusta, jottei vain unohtuisi millaisesta uudesta "työväenpuolueesta" työväen presidentteineen on kyse.

Piia-Noora Kauppi: Yhteiskunnan kuuluu turvata minimi, mutta ei sellaista elämää, jossa viihtyy ja nauttii ja pystyy puhumaan kännykkään ja käymään elokuvissa.

Piia-Noora Kauppi: "Kavereiden kanssa pohdimme tällaista hypoteettista kysymystä: On kaksi veljestä, joista toinen on rutiköyhä ja toinen rikas kuin Kroisos. Minulle annetaan tuomarina miljoona, joka pitää jakaa perintönä oikeudenmukaisesti veljesten kesken. Miten se jaettaisiin jos mitään lainsäädäntöä ei huomioitaisi?
Jos kaikki rahat annettaisiin köyhälle, se ei olisi rikkaalle oikein. Jos se jaettaisiin fifty-fifty, köyhä olisi katkera.
Näin minä jakaisin rahat: antaisin rikkaalle 900 000 ja köyhälle 100 000. Suhteessa he saisivat testamentissa yhtä paljon. Eikö ole oikeudenmukaista?

Toimittaja: No onko sinusta?

Piia-Noora Kauppi: Kyllä se on. Jos köyhä saisi valtavan omaisuuden, hänen motivaationsa ylläpitää tätä yhteiskuntaa lakkaisi kokonaan. Hän muuttaisi Monacoon eikä maksaisi penniäkään varallisuusverojakaan. Sadallatonnilla köyhä voisi ostaa perusjuttunsa, ja suhteessa entiseen omaisuuteen se merkkaisi hänelle yhtä paljon uusia mahdollisuuksia kuin rikkaalle."

Eli tiivistetysti: Köyhät pysyköön köyhinä, poissa puhelimesta ja elokuvista.

Lehti takaisin arkistoon "todistusaineistoksi" ja vessan kautta baanalle ihmettelemään.

Vanhoja vitutuksia

2008-10-22T22:11:00.002+03:00

Olen ottanut just glaubersuolaa ja paska lentää niin, että voisi spreijata modernia taidetta yksiön seinälle. Tästä johtuen en viitsi enkä kykene nyt kamalasti pinnistämään uutta tekstiä, joten laitan yhden vanhan tekstin tähän ihmeteltäväksi korjaamattomana ja niine hyvineen.

Sovinismista joskus 2006 kesällä kirjoittelin näin:
Miksi naisten oikeuksista puhuminen on positiivista feminismiä ja miesten puolesta edes kommentin heittäminen on kammottava sovinismia?
Miksi naisia suosiva koululaitos pukkaa pihalle vain lellittyjä tyttöjä. Ja poikia, jotka siitä kurimuksesta hengissä selvittyään ovat valmiita johtajiksi.
Vaikka ei heidän saisi.
Nyt sekin paikka pitäisi antaa opettajan silmäterälle. omenaa kuskaavalle lettipää diktaattorille. Kavereista kantelevalle oksetukseen asti kunnolliselle tenavavaaran tylsimykselle ja kesto ilonpilaajalle.
Jos Jokke selviää koulusta kunnialla ja päätyy johtajaksi, niin se on sovinistisen systeemin vika.
Liisa Lettipää, joka on aina oppinut mielistelemään kaikkia ihmettelee ja miksi häntä ei valittu päättäväiseksi johtajaksi.Miten Jokke joka oli jo koulussa täysi kusipää ja komenteli kaikkia pääsi tuolle paikalle. Ope: miksi minusta ei tullut johtajaa. Nyyh.
Miksi Päivi Lipponen, joka on ansainnut suuren osan maineestaan antamalla perinteisesti persettä menestyvälle miehelle, kehtaa puhua tasa-arvosta kovin kovalla äänellä. Ja miksi hän tulee taatusti valituksi eduskuntaan.Ja kaiken huipuksi motoksi riittää se, että sanoo äitiyden olevan hyvää valmentautumista johtajuuteen.
Pohditaanpas tätä: Lapsena olo siis kasvattaa meitä olemaan alamaisia. Ja entäpä sitten isänä olo. Eikö sekin valmenna johtajuuteen.
Niin, eihän miehet tee kotitöitä; eivät tiskaa eivät imuroi, eivät hoida lapsia, eivät imetä eivätkä vaihda vaippoja.Kun katson hupisaaren leikkipuistossa leikkiviä yesmiehiä, niin en voi oikein uskoa tätä. Siellä raavaat miehet pyyhkivät räkää tenavien poskelta ja keinuttavat tenavia siinä missä naisetkin.Missä on miesten oikeus?
Missä on miesten tunnustus, kun kotona siippa lukee Päivin kirjaa niin, että niska punoittaa feministisistä fiboista. Kuka antaa tunnustusta näille arkipäivän perunateatterin sankareille.
Joka kodin remontti Reiskoille, jotka pitkän työpäivän jälkeen haluavat viettää aikaansa perheen kanssa.
Niin, ne johtajat ovat tietenkin vielä liikeillallisella. Ne miesjohtajat. Miehet tekevät enemmän itsemurhia, enemmän murhia. Miksi? Miehen pitää olla kova ja pehmeä samalla kertaa. Hellä kuuntelija ja naisen kyselemättä kaatava uros. Hellä perheen isä ja hulttio rakastaja. Miehen pitää olla boheemi ajattelija ja kuntosalin kuningas. Tunnollinen perheenelättäjä ja syöksyä hulluihin seikkailuihin.Rikas herrasmies ja köyhä runoilija. Jos äitiys on hyvää johtamista niin joko äitiys tai johtajuus on perseestä. Jos määräilee ja komentelee työntekijöitään kuin lapsia niin on vittumainen johtaja. Jos taas neuvottelee lasten kanssa: että teepäs Tytti tätä kun se on hyväksi sinulle on auktoriteetiton äiti. Surkea piipittäjä.
Jos äitiys on hyvää valmentautumista työelämän johtotehtäviin, niin silloin sitä on myös isyys. Ja entäpä oleminen armeijassa alikessuna tai rugbyjoukkueessa kapteenina, eikös nämä käy johtajuusopiksi. Päivi Lipponen tarkoittanee sanoessaan: ”Akat ei anneta periksi” sitä, että ei anneta periksi ”ennen kuin minut on valittu eduskuntaan”. Nyt kun mies on vetänyt eduskunnan portaille asti voi ruveta feministiksi. Jos Päivi Lipponen olisi naimisissa maalaismuurari Jaatisen kanssa, niin hän elelisi sangen tyytyväisenä miehensä kanssa maassa, jossa sentään kaikilla menee suhteellisen hyvin. Myös naisilla ja meillä sovinisti sioilla. Eikö olisi aika antaa jo tunnustusta miehille. Arkipäivän sankareille. Jos tämä on sovinismia, niin olen sovinisti ja olen helvetin ylpeä siitä.
Sovinistit barrikadeille!"

Tuo teksti on ihan asiallaista väpätystä edelleen, joten antaa sen olla tuolleen. Ihan vasta-aikoihin. Kalenterin mukaan 3.10.08 olis ollu Iltasanomissa juttu, joka sai pienvittuilijan pään kuralle (huomatkaa, että tämä on nyt minulle ajankohtainen asia tämä kura).
Tanja neitsyt missi Karpelan pukua oli kommentoitu seksistisesti kun joku mies poliitikko oli tokaissut selän mittaisesta vetoketjusta, että mihinkäs sieltä pääsee? Tanjasta tämä oli yhtä loukkaavaa kuin jos hän kysyisi mies kollegaltaan housun vetoketjusta, että mihinkäs sieltä pääsee? On pikkaisen eri juttu puhua mekon selässä olevasta vetoketjusta kuin munien päällä kulkevasta vastaavasta. Vaikka ei siksi, että tällä olisi mitään sen kummempaa merkitystä muuta kuin, että nykyään ei saa olla mies. Ei saa katsoa hississä puoliksi ulos pullahtaneita rintoja joita misukka tuo esille kuin bingossa voitettua joulukinkkua (eräs "viimeaikojen" kohujuttu). Miksi tuodaan tissit näytille, jos niitä ei haluta nähtävän.
Ihan taatusti jokainen nainen, joka ryhdittää ryntäänsä tanaan ja jättää tissivälin kengänkärkiin asti auki tietää, että miehet katsovat. Tietenkään ei pidä tapittaa niin, että kuolavana viistää maata, mutta tuskin pieni tahaton vilkaisu ketään loukkaa. Ei ainakaan saisi. Se vilkaisuhan vain viestittää alkukantainen lajinsäilymisen kannalta välttämättömän kiinnostuksen vastakkaiseen sukupuoleen yhä olevan hengissään.

Mutta nyt pitää jo kiirehtiä vapautuksen huoneeseen... Syy glaubersuolan "nauttimiseen" on muuten lauantaina kuvioissani olevat kädenväännön PM-kisat. Pitäisi saada paino alle 80 kilon.
Olut on maistunut niin hyvin pitkin kesää ja syksyä, että nyt mennään sitte tällä tavalla...kohti vessaa siis....

2008-10-20T19:25:00.000+03:00

Testikirjoitus, sivujen perustamista varten.