Vanhoja vitutuksia

Olen ottanut just glaubersuolaa ja paska lentää niin, että voisi spreijata modernia taidetta yksiön seinälle. Tästä johtuen en viitsi enkä kykene nyt kamalasti pinnistämään uutta tekstiä, joten laitan yhden vanhan tekstin tähän ihmeteltäväksi korjaamattomana ja niine hyvineen.

Sovinismista joskus 2006 kesällä kirjoittelin näin:
Miksi naisten oikeuksista puhuminen on positiivista feminismiä ja miesten puolesta edes kommentin heittäminen on kammottava sovinismia?
Miksi naisia suosiva koululaitos pukkaa pihalle vain lellittyjä tyttöjä. Ja poikia, jotka siitä kurimuksesta hengissä selvittyään ovat valmiita johtajiksi.
Vaikka ei heidän saisi.
Nyt sekin paikka pitäisi antaa opettajan silmäterälle. omenaa kuskaavalle lettipää diktaattorille. Kavereista kantelevalle oksetukseen asti kunnolliselle tenavavaaran tylsimykselle ja kesto ilonpilaajalle.
Jos Jokke selviää koulusta kunnialla ja päätyy johtajaksi, niin se on sovinistisen systeemin vika.
Liisa Lettipää, joka on aina oppinut mielistelemään kaikkia ihmettelee ja miksi häntä ei valittu päättäväiseksi johtajaksi.Miten Jokke joka oli jo koulussa täysi kusipää ja komenteli kaikkia pääsi tuolle paikalle. Ope: miksi minusta ei tullut johtajaa. Nyyh.
Miksi Päivi Lipponen, joka on ansainnut suuren osan maineestaan antamalla perinteisesti persettä menestyvälle miehelle, kehtaa puhua tasa-arvosta kovin kovalla äänellä. Ja miksi hän tulee taatusti valituksi eduskuntaan.Ja kaiken huipuksi motoksi riittää se, että sanoo äitiyden olevan hyvää valmentautumista johtajuuteen.
Pohditaanpas tätä: Lapsena olo siis kasvattaa meitä olemaan alamaisia. Ja entäpä sitten isänä olo. Eikö sekin valmenna johtajuuteen.
Niin, eihän miehet tee kotitöitä; eivät tiskaa eivät imuroi, eivät hoida lapsia, eivät imetä eivätkä vaihda vaippoja.Kun katson hupisaaren leikkipuistossa leikkiviä yesmiehiä, niin en voi oikein uskoa tätä. Siellä raavaat miehet pyyhkivät räkää tenavien poskelta ja keinuttavat tenavia siinä missä naisetkin.Missä on miesten oikeus?
Missä on miesten tunnustus, kun kotona siippa lukee Päivin kirjaa niin, että niska punoittaa feministisistä fiboista. Kuka antaa tunnustusta näille arkipäivän perunateatterin sankareille.
Joka kodin remontti Reiskoille, jotka pitkän työpäivän jälkeen haluavat viettää aikaansa perheen kanssa.
Niin, ne johtajat ovat tietenkin vielä liikeillallisella. Ne miesjohtajat. Miehet tekevät enemmän itsemurhia, enemmän murhia. Miksi? Miehen pitää olla kova ja pehmeä samalla kertaa. Hellä kuuntelija ja naisen kyselemättä kaatava uros. Hellä perheen isä ja hulttio rakastaja. Miehen pitää olla boheemi ajattelija ja kuntosalin kuningas. Tunnollinen perheenelättäjä ja syöksyä hulluihin seikkailuihin.Rikas herrasmies ja köyhä runoilija. Jos äitiys on hyvää johtamista niin joko äitiys tai johtajuus on perseestä. Jos määräilee ja komentelee työntekijöitään kuin lapsia niin on vittumainen johtaja. Jos taas neuvottelee lasten kanssa: että teepäs Tytti tätä kun se on hyväksi sinulle on auktoriteetiton äiti. Surkea piipittäjä.
Jos äitiys on hyvää valmentautumista työelämän johtotehtäviin, niin silloin sitä on myös isyys. Ja entäpä oleminen armeijassa alikessuna tai rugbyjoukkueessa kapteenina, eikös nämä käy johtajuusopiksi. Päivi Lipponen tarkoittanee sanoessaan: ”Akat ei anneta periksi” sitä, että ei anneta periksi ”ennen kuin minut on valittu eduskuntaan”. Nyt kun mies on vetänyt eduskunnan portaille asti voi ruveta feministiksi. Jos Päivi Lipponen olisi naimisissa maalaismuurari Jaatisen kanssa, niin hän elelisi sangen tyytyväisenä miehensä kanssa maassa, jossa sentään kaikilla menee suhteellisen hyvin. Myös naisilla ja meillä sovinisti sioilla. Eikö olisi aika antaa jo tunnustusta miehille. Arkipäivän sankareille. Jos tämä on sovinismia, niin olen sovinisti ja olen helvetin ylpeä siitä.
Sovinistit barrikadeille!"

Tuo teksti on ihan asiallaista väpätystä edelleen, joten antaa sen olla tuolleen. Ihan vasta-aikoihin. Kalenterin mukaan 3.10.08 olis ollu Iltasanomissa juttu, joka sai pienvittuilijan pään kuralle (huomatkaa, että tämä on nyt minulle ajankohtainen asia tämä kura).
Tanja neitsyt missi Karpelan pukua oli kommentoitu seksistisesti kun joku mies poliitikko oli tokaissut selän mittaisesta vetoketjusta, että mihinkäs sieltä pääsee? Tanjasta tämä oli yhtä loukkaavaa kuin jos hän kysyisi mies kollegaltaan housun vetoketjusta, että mihinkäs sieltä pääsee? On pikkaisen eri juttu puhua mekon selässä olevasta vetoketjusta kuin munien päällä kulkevasta vastaavasta. Vaikka ei siksi, että tällä olisi mitään sen kummempaa merkitystä muuta kuin, että nykyään ei saa olla mies. Ei saa katsoa hississä puoliksi ulos pullahtaneita rintoja joita misukka tuo esille kuin bingossa voitettua joulukinkkua (eräs "viimeaikojen" kohujuttu). Miksi tuodaan tissit näytille, jos niitä ei haluta nähtävän.
Ihan taatusti jokainen nainen, joka ryhdittää ryntäänsä tanaan ja jättää tissivälin kengänkärkiin asti auki tietää, että miehet katsovat. Tietenkään ei pidä tapittaa niin, että kuolavana viistää maata, mutta tuskin pieni tahaton vilkaisu ketään loukkaa. Ei ainakaan saisi. Se vilkaisuhan vain viestittää alkukantainen lajinsäilymisen kannalta välttämättömän kiinnostuksen vastakkaiseen sukupuoleen yhä olevan hengissään.

Mutta nyt pitää jo kiirehtiä vapautuksen huoneeseen... Syy glaubersuolan "nauttimiseen" on muuten lauantaina kuvioissani olevat kädenväännön PM-kisat. Pitäisi saada paino alle 80 kilon.
Olut on maistunut niin hyvin pitkin kesää ja syksyä, että nyt mennään sitte tällä tavalla...kohti vessaa siis....