Silmänkääntäjä Tommy the Taabermanni

Vanha viisaus on, että huomion kiinnittyessä kiusalliseen asiaan, tulee huomio saada kiinnitettyä toisaalle. Taikurit käyttävät tätä sovellusta antoisasti hyväkseen. Kukaan ei huomaa laatikon takana lymyilevää taikuria kun lavalla sipsuttelee hehkeä naikkonen. Miehet katsovat sitä itseään ja naisten huomio herpaantuu siihen, kun omaa röllypersettä verrataan napakkaan ahteriin.

Politiikan saralla tätä "silmänkääntötemppua" on viime aikoina käyttänyt hyväkseen alias runoilia uutisvuoto Taabermanni. Kiitos ja ylistys siitä hänelle, sillä en uskonut miehestä moista poliittista peluria löytyvän.
Taaberman kun möläyttää mäksäytti juoneensa vuosia kolme pulloa viiniä päivässä. Ja sehän taas tarkoittaisi sitä, että arvoisa herra kansanedustaja on ollut saatanallisessa tokkurassa jokaisessa eduskunnan täysistunnossa ja muussa meiningissä, missä maan tulevaisuutta armottoman taantuman kourissa on käsitelty. Ehkä ei kansanedustaja, mutta sentään kansanmies, sanan syvällisessä merkityksessä.
Voimme tosin lohduttautua sillä, etteivät Taabermannin teot olisi kovin korkealle yltäneet selvänäkään. Hän nimittäin julistautui heti ensi töikseen rakkauden lähettilääksi eduskuntaan. Eräänlaiseksi rakkausministeriksi. Rakkautta eduskuntaan sopisi tiivistelmäksi Taabermannin vaalikauden ohjelmasta.
Rakkautta paikkaan, jossa häpykarvoihin asti tissivakoaan esittelevä Tanja Karpela kiukkuaa siitä, että hississä miehet katsovat hänen rintojaan.
Paikkaan, jossa eroottinen tekstiviesti hellulle johtaa kohuun ja jossa tekstiviesti eroottiselle tanssijalle johtaa erottamiseen.

Palataksemme "Rakkaus" Taabermanniin, niin mitä tekikään armas kansanedustajamme huomattuaan mokansa aamun selvänä hetkenä ennen ensimmäistä viinihörppyään: hän käänsi huomion muualle.
Julkisuuteen ponnahti tieto Taabermannin kasvaimesta päässä. Voi sitä säälin ja sympatian tulvaa jota onnettoman juopon, anteeksi sairaan, osaksi lankesi. Jo vaikenivat keltaiset lehdet ja jopa Seitsemän päivää-lehti. Kansa kun ei tykkää heikompien hakkaamisesta julkisesti. Jo sana syöpä herättää itsessään säälin ja pelon tunteita. Syövästä ei revitä mukaansa tempaavia hävistysjuttuja. Kaikki mikä oli ennen muuttuu kun lukuun lisätään sana syöpä.
Juoposta kansanedustajasta tuli hetkessä kaiken rusentavan sairauden heijastuma. Mukaan revittiin toinen uutisvuodon kestotähti Jari Tervo, joka kertoi tukeneensa kaveriaan hädän hetkellä. "Kun tiukkaa oli, Jarin tuki oli..."
Kuka tai mikä enää tohtii tuoda esiin sitä tosiasiaa, että Taaberman on ollut ympäri kännissä eduskunnassa eikä siis ole voinut hoitaa tehtäviään kunnolla tai ollenkaan.
Eipä kukaan muu, kuin Taabermannin kanssa yhtä känninen Pienvittuilija.

Jos ja kun Taaberman paranee taudistaan, niin hän paranee siitä voittajana. Unholaan ovat jääneet viinin höyrystämät vuodet, jolloin olisi pitänyt ajaa kansan etuja, mutta tulikin vain ajettua kännissä taksilla.
Nerokasta. Suorastaan nerokasta sanoo Pienvittuilija.
Tommyssä on selvästi politikon ainesta. Hänestä saamme vielä oivan valtiomiehen kansanlaivaa ohjaamaan. Totuus on, että kansa kyllä muistaa. Eikä kansa rakasta nuhteettomia ritareitaan. Tämä tuhansien Matti Nykästen maa, jonka tuhansiin järviin hukkua saa...Täällä kansa rakastaa renttujaan. Taabermannilla on siis kaikki hyvin, jollei erehdy taas alkamaan liian snobiksi ja suomenruotsalaiseksi, kun sen viitan voisi heitää harteiltaan. Meillä kun heRRat hirtetään munistaan, paitsi Lahtari Mannerheim, josta on leivottu koko kansan urhea ritari. Mutta se onkin jo "uusi" lukunsa.
Nyt Pienvittuilija kääntää kasvot kohden punkaa.