Oivalsin yöllä pari perusasiaa:
Kaikki tanssivat rahan mukaan.
Käytännössä eniten ne, jotka väittävät sen vähiten merkitsevän.
Ihminen on pohjimmiltaan mukavuudenhaluinen eläin.
Ne, jotka eivät myönnä rahan merkitsevän ovat niitä, joille mielekäs työ on tärkeää.
Mutta juuri heille raha on poikkeuksellisen tärkeää. Se on väline, jonka avulla mielekästä työtä tehdään. Ja sen edestä he ovat valmiit taistelemaan. Maksoi mitä maksoi. Tuli eteen mitä tuli ja poljetaan kenet poljetaan. Tavallinen tallaaja taas ilmoittaa muittamutkitta, että raha on tärkeää elämässä, mutta on valmis tekemään työtä kuin työtä saadakseen rahaa. Ei ole tarpeen mennä maksoi mitä maksoi-linjalle.
Toinen juttu jonka oivalsin oli se, että kirjailija kirjoittaa yhtä ja samaa tarinaa. Minäkin. Huomaan kirjoittaneeni neljä kirjaa jurosta, mutta pohjimmiltaan hyväntahtoisesta miehestä. Tämä on hämmentävää.
Enkö saatana saa muuta ulos.
Tässäkö on aina tulos.
Todellakin hämmentävää. Pienvittuilija vittuilee siis itselleen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Toi rahajuttu on absoluuttisen totta!! Kinusin kerran palkankorotusta niin pomo sanoi, että "tää on sellainen kutsumushomma, että raha ei ole niin suuressa roolissa vaan tahtotila ja inspiraatio ratkaisee" Silleen on helppo sanoa, jos vuosiansiot on lähemmäs 100 000e. Totta helvetissä homma muuttuu "kutsumus hommaksi", kun ladotaan tilille tuollainen kasa rahaa ;)
Lähetä kommentti