Urheilija: Huora vai sutenööri

Tämän päivän Iltasanomissa (12.11.08) oli juttu:
"Dopingista kärynnyt Ville Tiisanoja kutsuttiin seuransa kunniajäseneksi lokakuun lopussa pidetyssä tilaisuudessa, jossa vantaalaisseura Kenttäurheilijat -58 juhlisti 50-vuotista taivaltaan...Suomen urheiluliiton puheenjohtaja Antti Pihlakoski piti tilaisuudessa juhlapuheen. Pihlakoskelle Tiisanojan nimitys tuli yllätyksenä."
Joopa joo... yllätti ja yllätti. Kilpaurheilussa on tarkoitus menestyä. Ville Tiisanoja on edustanut Suomea useaan otteeseen arvoturnauksissa ja on siis millä tahansa mittarilla menestynyt urheilija.
Sitä, että Kenttäurheilijat -58 palkitsee dopingista kärynneen voi pitää moraalisesti arveluttavana, mutta sääntöjen puitteissa mentiin. Tiisanoja on kilpailukieltorangaistuksensa kärsinyt (joitain dopingrikemaksuja tosin saattaa vielä olla maksamatta...).
Matti Meikäläisestä dopinghörhön palkitseminen saattaa tuntua kohtalaisen kohtuuttomalta kunnianosoitukselta. Vähän samalta kuin jos lastensuojeluliitto palkitsisi tarhatätinä toimineen ja pedofiilinä tuomitun kunniapalkinnolla sen jälkeen kun tuomio olisi kärsitty. Perusteeksi kävisivät aiemmat meriitit... Aika ylilyövä esimerkki tosiaan, sillä urheilija ei ole suoranaisesti vahingoittanut muita kuin itseään dopingin käytöllään (jos jätetään pois laskuista esimerkin näyttäminen nuorille, dopingin aineiden välittäminen muille...).

No, meikäläinen ei olisi hormooniruiskua palkinnut, eikä kovin moni muukaan.
Mutta seuran johdossa työskentelevät ovatkin ihmisiä, jotka tietävät missä ja millä keinoilla huippu-urheilussa mennään. Kilpaurheilussa taistellaan menestyksestä ja sitä kautta rahasta. Kun suuret rahat ovat kyseessä, niin menestystä tavoitellaan kaikin "laillisin" keinoin, mikä tarkoittaa sitä, että kaikkea saa tehdä menestyksen eteen, kunhan ei jää siitä kiinni.

Joskus aina mieleen hiipii kysymys: Mihin kaikkeen urheilija on valmis menestyksen vuoksi?
Suomessa, jossa on muitakin mahdolisuuksia menestyä kuin urheilu, eivät urheilijat ole luultavasti valmiita niin koviin riskeihin kuin paikoissa, joissa ei juuri muita mahdollisuuksia ole.
Vuosia sitten lukemassani jutussa kerrottiin kyselystä, joka oli tehty arfikkalaisille urheilijoille. Urheilijoille oli esitetty kysymys: Suostuisitko syömään pillerin, joka takaisi sinulle olympiavoiton, mutta kuolisit siitä vuoden kuluttua?
Puolet vastasi syövänsä pillerin!

Suomessa ei ehkä olisi kovin monta halukasta nielemään tuollaista pilleriä, mutta paljoon ollaan meilläkin silti valmiita. Omien urheiluharrastuksieni, rugbyn ja kilpakädenväännön, puitteissa on varmasti dopingia mukana. Suomen tasolla ei niinkään rugbyssä, jossa pelin tärkeimpiä asioita on "kolmas puoliaika" eli saunominen ja oluen juonti vastajoukkueen pelaajien kanssa.
Mutta kädenvääntö... Harva se kisa näkee lavalle tanssahtelevan tyypin, jonka rystyset laahaavat maata... Mitään en ole jättänyt ottamatta, lienee sopisi motoksi.
No, ehkä nuo räikeimmät karsiutuvat ajan kuluessa, kun liitto kuitenkin on Wadan alainen... Tai ehkä ainakin vähenee tai sitten ei.

Mutta siihen mihin urheilijat ovat valmiita menestyksen ja varsinkin sponsorirahojen vuoksi, käy hyvänä esimerkkinä viime kesäiset Pegingin Olympialaiset (ne jotka sujuivat hyvin ja olivat kaikkien aikojen urheilutapahtuma jne jne..).
Ihan sai olla naama punaisena ylpeydestä keihäänheittäjä Tero Pitkämäen ja sen vähän vähemmän kuuluisan Tero Järvenpään tempauksista.
Kaksikko oli laittanut nimensä adressiin, jossa tuomitaan Kiinan ihmisoikeusloukkaukset. Kun juttu sitten vuosi julkistuuteen, kiirehtivät Terot Pitkämäki etunenässä managereineen päivineen julistamaan, että meitä huijattiin kirjoittamaan nimet adressiin. Isoon ääneen vakuuttelivat "syyttömyyttään" ja yhteen ääneen kailottivat, "että eihän meillä ole mitään Kiinan ihmisoikeusloukkauksia vastaan". Oli vain tuotu paperi eteen ja pyydetty kirjoittamaan nimi siihen, eikä oltu kerrottu mihin nimeä tarvitaan!!!
Se, että suomalainen laittaa ulkomailla nimensä paperiin, josta ei tiedä mikä se on, on yhtä uskottava kuin Martti Vainion dopingkäryn selitys. Kyseinen juoksulegenda väitti, kuten monet muistavat, että talonmies olisi piikittänyt häneen kiellettyjä aineita hänen nukkuessa.
Olin ihan tyytyväinen, että "ihmisoikeus Terot" eivät pärjänneet kisoissa.
Ja onnea ja menestystä vantaalaisseura Kenttäurheilijat -58:lle :-)