Natsittaako? Uhrista natsiksi

Eilisen päivän(25.11.2008)Iltalehdessä oli juttu:

"Israelilaistutkijat: Ruotsi ja Norja piilottelevat natsirikollisia
25.11.2008 10:13

Pohjoismaita syytetään juutalaisvastaisuudesta.

Tänään järjestetään Israelin Jerusalemissa konferenssi, jossa ryhmä israelilaisia tiedemiehiä ja tutkijoita aikoo syyttää Pohjoismaita juutalaisvastaisuudesta ja rasismista, Haaretz-lehti kertoi.

Kyseessä on järjestäjien mukaan "todennäköisesti ensimmäinen todellinen pyrkimys tarkastella Pohjoismaiden suhtautumisesta juutalaisiin ja sionismiin".

- On vähän tunnettu fakta, että Ruotsi ja Norja piilottelevat natsi-sotarikollisia, väitti Haaretzille konferenssiin osallistuva tohtori Efraim Zuroff, joka johtaa juutalaisten asiaa ajavaa Simon Wiesenthal -keskusta.

Suomen, Norjan ja Ruotsin suurlähetystöt eivät Haaretzin mukaan kommentoineet konferenssin teemaa. Tanskan suurlähettiläs kiisti, että Tanska olisi juutalaisvastainen valtio.

konferenssin nimi on "Behind the Humanitarian Mask: The Nordic Countries, Israel and the Jews".


...vai, että piilottelevat. Missä? Hautausmaalla vai dementiakodissa!
Sodan loppumisesta on kulunut 63 vuotta. Ja jos olisi "halunnut" olla kunnon natsi jo sodan alussa ja ehtiä tekemään hirmutekoja, olisi pitänyt olla vähintään parikymppinen sodan alussa. Olisi pitänyt olla jonkinlaista valtaa, jotta olisi voinut natsitella hirmutekojen arvoisesti. Olisi pitänyt olla upseerin tai muu nokkamies pystyäkseen sotarikoksiin. Tuollaiseen asemaan ei ihan teininä pääse. Nuorimmat upseerit olivat tuskin paljoa alle 25:sia. Nyt ikää olisi jo yli 90 vuotta.

Aika vähissä lienevät piiloteltavat natsit. Joku hurupää ukko saattaa vielä viipottaa hengissä ja uhota vaippa housuissa maailmanvalloitusta.
Ainoastaan sodan loppuvaiheissa 17:sta vuotiaina rintamalle pakotetut voivat vielä kuikuilla melko terhakkaana. Mutta Hitler Jugentiin kuulumista kummempaa rikosta tuskin näiden kontolta löytyy.

Jos joku sotarikollinen vielä hengissä hengaileekin, niin ne ovat yksittäistapauksia ja tuntuu naivilta, että tällaiset jutut ylittävät aina uutiskynnyksen (melkein yhtä naivilta, kuin USA:n demokratian vienti..mutta tuo on jo toinen juttu).

Etsitään kynttilä kädessä dinosaurusten ikäisiä pahiksia, kun maailma on täynnä reaaliaikaista pahuutta ja kun Israel harjoittaa itse aktiivisesti sortoa "omassa maassa". Tosin paras keino välttää kiusallisia aiheita, on kääntää huomio toisaalle, turvalliseen viholliseen. Natseja vihaavat tasapuolisesti kaikki, poliittiseen tai geopoliittiseen sijaintiin katsomatta. Natsit ja Hitler ovat koko maailman kanonisoimia pahiksia.
Ja hämäys menee läpi. Enennän kuin alkuperäiselle konferenssille, olisi tarvetta mukaillulle versiolle:
"Behind the Humanitarian Mask: Israel and the Jews".

Jos uhraa ajatuksen nykypäivän vainojen uhreille, niin yksi sorretuimmista ryhmistä ovat Länsirannan palestiinalaiset.
Ja se saa kyllä ihmettelemään ihan mahdottomasti sitä, miten juutalaisista tuli vainoojia. Natsien vainojen uhreista. Eikö ihminen opi mitään...tai siis ovathan israelin juutalaiset paljonkin natseilta oppineet. Nimittäin sen, miten vainotaan, miten eristetään, miten halvennetaan, miten viedään ihmisarvo, ammutaan tankilla kiviä heitteleviä lapsia, jyrätään talo vastarinta epäilystä..koko kylä yhdestä syyllisestä.

Noinhan ne vainot kai aina etenevät. Ei vain haluaisi uskoa, että ihminen tavoittelee loppujen lopuksi vain omaa etuaan.
Vainoon, kiristykseen, kidutuksiin, raiskauksiin ja murhiin turvaudutaan aina, kun siihen on mahdollisuus, kun ollaan vahvempia, kun siitä hyödytään.
Siitä tiedosta, miltä tuntuu olla vainottu, ei opita mitään...ainakaan hyvää.

Ettei menisi ihan filosofiseksi kikkailuksi, niin tässä pieni vertailu kahden sortomuurin välillä, Länsirannan muurin ja Varsovan gheton muuri kesken.
Juttuja lukiessa on hyvä muistaa, että natseilla oli hieman vapaammat kädet toteuttaa "itseään" ennen televisiota ja nettiä...ennen pienvittuilijoiden vittuilua.

.....................................
Voiman artikkeli:

MUURI PILKKOI PALESTIINALAISKYLÄN


Puolentoista tunnin bussissa istuskelu Itä-Jerusalemista Tulkarmiin tuntuu matkalta talvesta kevääseen. Sateiset kukkulat ja mutkaiset tiet vaihtuvat tasamaaksi. Oliivipuuviljelmillä tehdään tammikuussa lannoitustöitä.

Perille Qaffinin kylään pääsee service-taxilla. Kiinteää reittiä ajavat, muutaman sekelin kyydistä veloittavat tilataksit ovat palestiinalaisten keskeinen liikkumismuoto Israelin armeijan tarkastuspisteiden halkomalla Länsirannalla.

Qaffinissa Länsirannan pohjoisosan välimerellisessä ilmastossa voi poimia mandariineja suoraan puusta. Pikkulapset kerääntyvät ihmettelemään tulijoita. Villapaitaisia poikia ja muutama vanhempi mies lähtee näyttämään kyläläisten ykköshuolenaihetta. Muuria, joka on pilkkonut lintukodon kolmeen osaan.

”Tässä on Israelin terroristimuuri. Juutalaiset eivät jätä meitä koskaan rauhaan. Meidän täytyy taistella heitä vastaan kuolemaan asti”, lyhyt, luiseva viisitoistakesäinen poika esittelee maisemaa rumentavan näyn. Herkästi hymyilevän kiharapään sanat kylmäävät.

Berliinin muuri jää toiseksi Ariel Sharonin oikeistohallituksen rakennustöille. Qaffinissa ”muuri” koostuu piikkilangasta, vallihaudasta, kolmimetrisestä sähköaidasta ja sotilastiestä. Toisilla alueilla kyse on kahdeksanmetrisestä betonimuurista vartiotorneineen.

Noin 190 kilometriä muurin suunnitellusta 730 kilometrin kokonaispituudesta on nyt valmiina. Vaikka muuria ei Israelin ulkopuolella juuri kukaan rakasta, nimiä sillä riittää.

Sharon puhuu ”turva-aidasta”, hanketta kritisoiva YK ”turvallisuusmuurista”. Stop the Wall -kansalaisjärjestöverkosto kutsuu sitä ”apartheidmuuriksi”.

Randa Siniora Palestiinan suurimmasta ihmisoikeusjärjestöstä al-Haqista käyttää termiä ”maananastusmuuri”.

”Jos kaikki suunnitelmat muurista ja sen laajennusosista toteutuvat, puolet Länsirannasta anastetaan meiltä. Mukana menee maatalousmaita ja 33 tärkeää vesilähdettä.”

Tuleva palestiinalaisvaltio tehdään jo valmiiksi taloudellisesti elinkelvottomaksi. Sinioran mielestä ei olekaan ihme, että islamilaiset ääriliikkeet ovat nousussa.

Qaffinin pormestari Taisir Harasheh, 42, on kiireinen mies. Ennen poliittista virkaansa vuosia konemestarina maailman merillä purjehtinut Harasheh puhuu englantia jenkkimurteella.

Media on kiinnostunut pormestarista. Hän on esiintynyt muun muassa BBC:n 45 Minutes -ohjelmassa ja Guardianissa. Kesken haastattelumme hänelle soitetaan Ranskasta.

Puhelun jälkeen Harasheh pistää tupakaksi ja huokaa.

”Elokuussa 2002 Israelin armeija ripusti kylien porteille huonolla arabialla kirjoitettuja tiedotteita, joissa kerrottiin, että maita takavarikoidaan sotilaskäyttöön.”

Armeija antoi kuntalaisille viikon aikaa vedota oikeuteen, jos heillä olisi vastalauseita. Tulkarmissa oli silloin ulkonaliikkumiskielto, joten harva pääsi oikeuteen asti.

Puskutraktorit tulivat syyskuussa, kaksi viikkoa ennen sadonkorjuuta. ”Ihmiset keräsivät hädissään oliiveja, kun traktorit ja moottorisahat kaatoivat puita”, Harasheh muistelee.

Noin 9 000 asukkaan kunnasta kolme kylää on jäänyt muurin toiselle puolelle. Puolet asukkaista on menettänyt maitaan. Tie pelloille kulkee armeijan tarkastuspisteen kautta – niillä onnekkailla, joilla on tarvittava lupa.

Lintukodon rauha on mennyttä. Kansainvälisen solidaarisuusliikkeen aktiivit ovat auttaneet qaffinilaisia maataloustöissä sekä osoittaneet mieltään. Enää israelilaissotilaat eivät päästä heitä paikan päälle.

Kivienheittely ja kyynelkaasupilvet ovat jokaviikkoisia näkyjä Qaffinin vanhoissa kylissä. Islamistit hyökkäilevät läheistä juutalaissiirtokuntaa vastaan.

”Meidän on vaikea valvoa järjestystä. Israelin sotilaat estävät palestiinalaispoliisien ja ambulanssien tulon Qaffiniin. Talouden romahdus on merkinnyt rikollisuuden nousua sekä muuttoliikettä. Ihmiset lähtevät Ramallahiin ja Nablusiin, joissa on vielä jotain toivoa saada töitä”, Harasheh latelee synkkänä.

Hänen pikkutakkinsa taskut ovat täynnä karttoja. ”Tuskin israelilaisetkaan pystyvät seuraamaan kaikkia suunnitelmia. Muuriin on tulossa laajennusosia raja-alueille, ja siirtokuntien ympärille. Jordanian rajalle kaavaillaan erityistä turvavyöhykettä.”

Pormestarin mukaan Sharonin pitkän tähtäimen suunnitelmana on jakaa Länsiranta kolmeen kantoniin. Gaza muodostaisi neljännen. ”Kun palestiinalaisia tarpeeksi kuristetaan, heidän odotetaan muuttavan vapaaehtoisesti pois.”

Demografialle Sharon ei silti mahda mitään. Palestiinalaisten syntyvyys on selvästi korkeampi kuin Israelissa. Parinkymmenen vuoden kuluttua alueella asuu enemmän arabeja kuin juutalaisia.

Lähtöaamunamme sotilaat ovat kireinä ja Länsirannan tarkastuspisteillä on tuntikausien jonotus. Huhut kertovat terroristiuhasta, mutta kukaan ei tiedä tarkemmin.

Muistan tummakiharaisen pojan ja hänen sanansa.
Jani Saxell
...................................................

Varsovan ghetosta Wikipediasta:

...................................................
Elämä ghetossa

Gheton arkielämän ankaruudesta huolimatta juutalaisneuvosto onnistui muodostamaan ghettoon erilaisia järjestöjä asukkaiden kurjien olosuhteiden helpottamiseksi. Suurimmat huolenaiheet olivat liikakansoitus, nälkä ja asukkaiden toimettomuus. Vastauksena ongelmiin juutalaisneuvosto järjesti yhteisasutuksen – keskimäärin seitsemän ihmistä huonetta kohden – ja hyväntekeväisyysjärjestöt organisoivat ilmaisia keittoaterioita. Nämä soppakeittiöt tarjosivat ruokaa jopa kahdelle kolmasosalle gheton väestöstä. Neuvosto sai myös luvan perustaa neljä alkeisopetuskoulua lyhyeksi aikaa gheton lapsille. Tämän lisäksi ghetossa toimi laaja maanalainen koulujärjestö, joka tarjosi jopa yliopistotason luentoja. Juutalaisneuvosto oli vastuussa myös gheton sairaaloista ja orpokodeista.

Ghetossa toimi vilkas lehdistö kolmella kielellä: jiddišiksi, puolaksi ja hepreaksi. Järjestettiin myös kulttuuri- ja uskonnollista toimintaa, johon sisältyi muun muassa kirkko katolisiksi kääntyneille juutalaisille, luentoja, konsertteja sekä teatteri- ja taidenäytöksiä. Monissa tapauksissa esiintyjät olivat puolalaisen kulttuurielämän eturivin edustajia.

Eräs huomattavimmista gheton asukkaiden ponnistuksista oli historioitsija Emmanuel Ringelblumin ja hänen Oyneg Shabbos -ryhmänsä pyrkimys kerätä talteen mahdollisimman paljon aineistoa gheton elämästä. On arvioitu, että näin onnistuttiin keräämään noin 50 000 dokumenttia eri-ikäisiltä ja eri asemissa toimivilta juutalaisilta. Aineisto sisälsi kirjoituksia, päiväkirjoja, muistelmia, taideteoksia, maanalaisia lehtiä, piirroksia, koulutöitä, julisteita, luentomuistiinpanoja ja muuta sen kaltaista materiaalia, ja se piilotettiin kolmeen eri paikkaan. Näistä kaksi on sittemmin löydetty, ja ne tarjoavat verrattoman arvokasta tietoa gheton arjesta. Kolmannen kätkön uskotaan olevan nykyisen Kiinan suurlähetystön alla Varsovassa, ja sen kaivaminen esiin on suunnitteilla.
..............................................

Ghetto...turvavyöhyke...
Aika vanha sanonta väittää, että historia toistaa itseään!