Pienvittuilun alkulähteillä

Tutkailin tuossa omaa kotisivuani ja huomasin siellä ihan turhan osaston: Miksi?
Ei siksi, etteikö olisi syytä esittää tuota kysymystä ihan säännönmukaisesti, vaan siksi, että en ollut saanut sinne äherrettyä kuin yhden tekstin.
Ajattelin siirtää sen blogiin, jossa se on kaltaisiensa seurassa.
Täten ja tällä päätöksellä pienvittuilu päiväkirja saa liitteekseen koko Miksi-osaston tietokannan.
Teksti on ihan asiaa näin muutaman vuoden jälkeenkin ja sitä voi pitää pienvittuilijan esi-isänä. Eräänlaisena dinosauruksena siis.

Tapettiinko juutalaisia syystä

Katsoessani dokumenttia Stalingradin taistelusta minulle heräsi kysymys johon ei oikein voi vastata yksinkertaisesti. Siinä saksalainen sotaveteraani vieläkin vihasi juutalaisia. Hänen lyhyistä sanoistaan ei löytynyt sääliä. Vain pelkkää teräksen kylmää vihaa.
Miksi?
Miten saksalaiset saatiin vihaamaan juutalaisia niin verisesti?
Tässä vaiheessa joku kiihkomieli jo heittää ilmoille, että kirjailijahan on antisemitisti(ehkä jo otsikon katsottuaan) kun kyselee ja asia on sillä selvä. Asiaa ei tarvitse miettiä sen enempää. Juutalaiset olivat viattomia uhreja, jotka tuhottiin kammottavalla tavalla ja uhrit ansaitsevat kaiken myötätunnon. Natsi on natseja ja hulluja psykopaatteja jokainen (ja käärmeet ovat kavalia ja ketut ovelia).
Tiedän. Juuri noilla kommenteilla on keskustelu vaiennettu tai sitä ei ole tohdittu koskaan edes käynnistää.
Mutta miksi tavallinen saksalainen vihasi juutalaisia?
Pelkkä propaganda ei riitä synnyttämään tuollaista vihaa. Vihalle on oltava syy. On löydyttävä vastaus kysymykseen, miksi?
Jos joku tulisi minulle sanomaa, että kaikki kuopiolaiset ovat paskoja ja heidät sopii siirtää gettoon Oulun laidalle, niin aika hankalaa se ajatus olisi saada syötettyä minulle edes joulupuuron seassa.
Mutta jos joku sanoisi, että markkinavoimat asuvat Tuirassa, siis juuri ne henkilöt, jotka pelaavat tavallisella ihmisellä. Ne kasvottomat voimat, jotka aiheuttivat pankkikriisin ja epäsuorasti tuhansien ihmisten kuoleman. Ne mulkvistit, jotka nyt ahnehtivat itselleen lisää, vaikka omistavat jo enemmän kuin koko muu Suomi yhteensä.
Tuirassa asuisivat ne, joilla on todellinen valta. Tunnottomat tyrannit naimassa
naamaan virolaisia palvelijoitaan ökytaloissaan.
Hiekka pilluiset porhomuijat lapsinahka hameissaan (tämä olisi väittämä, joka
esitettäisiin myöhemmin valtion toimesta ja Hannu Karpo tekisi siitä dokumentin
kysyen lapsensa pedofiilien lapsinahkatehtaalle menettäneeltä äidiltä: ”Että miltäs nyt
tuntuu? Tässä sulle satanen…jne”)
Ei tarvitsisi paljoa yllyttää kun jo tällainen rauhan mieskin saataisiin nousemaan
barrikadeille. Jos ei ihan porhojen taloja polttamaan niin ainakin naarmuttamaan
niiden miljoonalimusiineja. Ja liehuttamaan lippua kulkueessa huutaen: Rahat
kansalle(eli minulle persaukiselle kirjailijalle). Ja ummistamaan silmät.
Tästä ei olisikaan enää pitkä matka Geton muureihin ja murhiin. Askel askeleelta lipsuisimme kauemmaksi ihmisyydestä ja ummistaisimme silmämme.
Emme kuulisi. Emme haluaisi tietää.
Kadonneet tuiralaiset eivät aiheuttaisi meissä mielipahaa. Kun Hallitus sanoisi sijoittaneensa heidät uudelleen kauemmaksi tavallisesta kansasta, meistä oikeista suomalaisista. Niin me uskoisimme sen. Me haluaisimme uskoa sen. Sillä eihän meitä oikeasti kiinnostaisi mitä heille on tapahtunut. Olisimme päässeet heistä. He olisivat poissa ja meidän omatuntomme puhdas. Emmehän ME olisi heitä siirtäneet.
Ensimmäisen maailmansodan nujertamassa Saksassa liike-elämä ja teollisuus olivat juutalaisten hallussa. Suuri osa kauppiaista oli juutalaisia. Ja juutalaisilla oli tapana ottaa töihin juutalaisia. He suosivat omiaan. Tavallinen kansa varasti puhelinlankoja ja rautaportaita, kun juutalaiset ostelivat tehtaita ja kartanoita. Tavallisilla saksalaisten lapsilla ei ollut odotettavissa elämältään kuolemaa parempaa. Rahalla ei ollut arvoa. Kiinteä hankittu omaisuus, jota juutalaisilla oli, kasvatti arvoaan. Työ ei merkinnyt mitään kun palkalla ei saanut mitään. Ja jokainen tunsi kitsaan ja rikkaan juutalaisen, joka omisti tehtaan, kartanon, suuryrityksen, kaupan josta he ostivat vaatteensa ja ruokansa, silloin kun siihen oli varaa. Juutalainen omisti heidän työpaikkansa, josta saadulla palkalla ei elänyt. Juutalaisuus ei ollut uskonto vaan se oli yhteiskuntaluokka. Kaikki parempi ja kauniimpi oli juutalaista.
Tuiran markkinavoimilla oli vuonna 1933 kasvot.
Vaikka se ei heidän syynsä ollut, oli heillä hallussaan kaikki valta. Heillä meni hyvin, kun muilla meni todella huonosti. Juutalaisten rikkaus vain kasvoi tavallisten saksalaisten kurjistuessa. Ja sitten tuli Hitler, joka sanoi, että Saksa kuuluu saksalaisille. Tavallinen saksalainen mies palvoi häntä enemmän kuin ikuisuutta. Tätä hän oli odottanut ikuisuuden. Nyt hän saattoi olla vaimonsa ja lastensa edessä muutakin kuin kurjan elämän edellytys. Hän oli saksalainen. Hän oli mies, jonka munat juutalaiset leikkasivat. Mutta nyt hän saattaisi jälleen seisoa ylpeänä. Häntä ei enää alistettaisi. Saksa saksalaisille.
Omanarvontunto. Se on jotain, mitä ei voi mitata ennen kuin sen menettää. Sen arvo on mittaamaton. Se on minuus. Jos jostain löytyy syyllinen sen menettämiseen, niin mikään teko ei ole riittävä paikkaamaan sitä. Onko vaikeaa eläytyä työttömyyden riivaamassa Suomessa saksalaisen tehdastyöläisen mietteisiin?
Leipäjonossa et ole mitään. Erityistä.
Olet vain leipäjonossa. Yksi muiden joukossa. Ei sukupuolta. Ei ikää. Vain äänetön ja kanavaton viha johonkin, jota ei voi paikallistaa. Entä jos voisikin?

Hitler tiesi mistä naruista vedellä saadakseen kansan taakseen ja valtaa. Ei hän ollut hullu diktaattori vaan häikäilemätön ja viisas poliitikko, joka oli valmis mihin tahansa saadakseen valtaa. Tai sitten hän vain uskoi asiaansa.
Taas kumpuaa kysymys: Miksi? "

Kotisivujeni tekstejä voi kommentoida myös it-alan konttorikoneilta. Tämän nykyisen blogin ei todistetusti onnistu. Joku kyttyräselkä kierosilmä paska byrograatti on onnistunut estämään tämänkin riemun.
No, joka tapauksessa sain palautetta ja sen pohjalta tekaisin tekstin:

Nyt tämän kirjoituksen oltua sivuillani kolme viikkoa, saamassani palautteessa ei ole puututtu siihen, että oliko kirjoitukseni loukkaava juutalaisia kohtaan. Ei siihen oliko esittämäni syy yhtään peräänsä pitävä.
Kaikissa vastineissa väitettiin vain, ettei minua ainakaan saisi yllytettyä mihinkään tuollaiseen. Ketään ei kiinnostanut oliko perustelut vääriä.
Tosin mukana oli kommentteja, että natsit olivat pahoja ja Hitler hullu psykopaatti (mitä ei kai pidäkään kokonaan kyseenalaistaa).
Joku intoutui haukkumaan minua rasistiksi?: rasismin vastaisen kirjan kirjoittaneena uskallan olla asiasta erimieltä ja lisäksi voin kysyä, että mitä tekemistä rasismilla on juutalaisten vainoa koskevassa kommentissa.
Kaiken kaikkiaan suurimpana oli kuitenkin huoli, ettei kukaan vai kuvittele MINUN pystyvän tuollaiseen. MINÄ olisin kyllä asettunut vastarintaan. MINÄ olisin kyllä puolustanut juutalaisia. MINÄ…
Kaikki nämä kommentit vain tukivat esittämääni ajatustani, että ihmiset tekevät loppujen lopuksi suuretkin ratkaisut hyvin itsekkäistä syistä: Omanarvontunto, oma työ ja elanto, kateus,…
Kysymykseeni miksi juutalaisia vainottiin taisi tulla jonkinlainen vastaus.

Juttu oli julkaistu kotisivullani elokuussa 2006

Huomasin, että seuraavaksi pitää kait alkaa morkkaamaan mustalaisia, että ei luulla ihan antisemitistiksi. Aikamoinen sanahirviö muuten. Aika hieno sana. Olen antisemitisti kommenttiin voisi saada monenlaisia vastauksia kuten, onneksi olkoon tai kait siihen on olemassa kunnon lääkke tai onko se pahempi kuin tippuri...