Finlandiapalkinto...ihan paska

Istuin tässä iltaa muutaman oluen ja mestareidenliigan pelin kanssa. En yhtään tiedä miksi, mutta väkisten mieleen pirahti Finlandiapalkinto ja sen tämän vuotinen voittaja Sofi Oksanen. Hitto, että siinä on sitten tympeä akka. No, se ei vielä tee kirjailijasta hyvää eikä huonoa. En voi edes kehua lukeneeni Puhdistus-romaania. Enkä ole edes jutellut Sofi Oksasen kanssa. Ties kuinka herttainen tytöntyllerö onkaan livenä...
Varmaan vaikuttaa se, että Sofi nöpönenä pystyssä edustaa pitkälti kaikkea sitä, mitä kirjailijan käsitteeseen liitettynä inhoan. Sofi säntäilee säännöllisesti otsikoissa, milloin mistäkin syystä. Milloin joku kansanedustaja on lähennellyt, milloin seksuaalinen suuntautuminen on valttikorttina.
Pinnalla keinolla millä hyvänsä.
Toisaalta hyvinhän tuo näyttää kantavan hedelmää jos toistakin...

Aikoinaan Kata Kärkkäinen nostatti kulmakarvat pystyy, mutta sinnemmin siihen ajatukseen, että jokainen hyvä perseinen nainen, joka kehtaa esitellä muotojaan julkisesti, jokainen valtalajien menestynyt urheilija ja jokainen poliitikko, "kirjoittaa" kirjan tai pari. Vielä on muistissa vesisängyn lotina. Tosin Paavo Väyrysparan kirjoja kaupiteltiin jo markka aikana yhdellä markalla. Näiden lisäksi, jokainen julkkiksen kanssa sillälailla ollut kirjoittaa kirjan tai aikoo kirjoittaa ja joka tapauksessa häntä vaaditaan kirjoittamaan kirja. Tekstiviestillä erotettu pääministerin ex-muija kirjoitti kirjan ja muutti nimensä Ruususeksi. Ulkoministerille tekstiviesteillä potkut hommannut Tukiainen aikoi kirjoittaa kirjan. Mikä tosin saattaa jäädä kaavailujen varaan, jos televisioura ihan kunnolla urkenee. Tai jospa Johanna kirjallinen sanottava tulikin kerrottua Seitsemän päivää-lehdessä julkaistuissa tekstiviesteissä (joita hän ei tosin ollut itse kirjoittanut, vaan pelkästään vastaanottanut). Ehkä kunnollinen haamukirjailijakaan ei saa kirjaa aikaan Tukiaisen tankotanssi töppäilyistä...tosin tekihän Revontulikin taustajoukkoineen Tony Halmeesta kirjailijan.
No, tuollaiset tekeleet ovat kirjallisia hampurilaisia, helppoja ja nopeita "nauttia", eivät tosin vie nälkää, ainoastaan pierettävät.


Tulipa pitkä sepustus, vaikka tämä ei ollut pääpointti tässä jutussa, mutta tulipahan tuokin sanottua.
Jutun juuri oli se, että itse Finlandiapalkinto haiskahtaa ja pahasti. Ainoa virka, joka palkinnnolla on, on suurten kustantamojen myynnin kasvattaminen.
Tänä vuonna kaikki ehdokkaat tulivat suurten leivistä: Wsoyn, Tammen, Otavan ja WSOY:stä irrotautuneen Siltalan.
Viime vuonna joukkoon oli sentään eksynyt muutama teoksen kirjailija.
Pienten ja keskisuurtenkin kustantajien kirjailijoiden on turha haaveilla moisesta mahdollisuudesta.
Esimerkiksi Sammakolta ja Likeltä löytyisi hyviä ehdokkaita, mutta ei toivettakaan päästä edes ehdolle. Liekkö edes tarjoavat.
Kaiken huippu oli tänä vuonna se, kun Taberman nosti kamalan metakan siitä, ettei Tervo ollut päässyt edes ehdokkaaksi. Samaisessa iltapäivälehdessä, josta jutun luin, oli akateemisen toimitusjohtajan kommentti siitä, miksi Tervon pitäisi olla mukana: Troikka kun on myynyt jo 28 000 kappaletta. Siinä sitä taiteellista mittaria kerrakseen. Hitlerin taisteluni myi aikoinaan 50 miljoonaa pelkästään Saksassa (varmaan yksi syy, miksi Saksasta on turha odottaa listaa kaikkien aikojen parhaiten myyneistä kirjoista). No, Tervo on Wsoy:n kirjailija ja olisi siis hyvin sopinut joukkoon.
Peli päättyi just ja taidan laittaa saunan päälle.
Niin, että sillä mielellä sitten aamulla kirjaostoksille, että ei se Sofin kirja ehkä ole se vuoden paras suomalainen kirja.

Niin meinas ihan unohtua, että yksi hyvä puoli tässä finlandiavoitossa nyt on: Sofi Oksasen ei tarvitse olla kaiken aikaa esillä kaksi neuvoisuudellaan eikä muillakaan kirjallisuuden ulkopuolisilla avuillaan. Finlandiavoittajan ei tarvitse sellaiseen alentua, juttua riittää muutenkin. Säästymme siltä riemulta...jess!
Olkaamme siitä kiitollisia ja ryhtykäämme nukkumaan tai mihin nyt ryhdyttekin.

Ps. Jotain vaikutusta lienee oluilla, kun olin unohtanut julkaista tekstin.
Nyt sitte näin vähän myöhässä...