Lex Nokia ja muuta paskaa

Edellisestä kerrasta onkin jo vierähtänyt aikaa.
Aloitin viime keskiviikkona uuden romaanin kirjoittamisen ja jätin tänne tuntojeni turskauttelun suosiolla vähemmälle.
Romaanin kirjoittaminen vie ajatukset aika tarkkaan pois muista kirjallisista intohimoista. No, ei ihan kokonaan sentään. Pitkäjänteisen kirjoittamistyön ohessa on mukava kirjoittaa väliin tällaista lyhytpinnaista tekstiä.
Ja onhan paljon taas maailmalla tapahtunut.
Nokian lanseeraama urkkimislaki on ollut kovasti pinnalla. Jorma Ollila luomat kyyläyskäytännöt haluttaan lainsuojaisiksi.
Tietomurtojen ja tietovuotojen estämiseksi. Ihan sairasta sanon minä. Jos joku haluaa tietoja salakuljettaa, niin tuskin hän niitä Nokian sähköpostilla lähettelee.
Kuinkahan monta tietovuotoa tällaisella kyttäämisellä estetään?
Tuskin kovin monta jos yhtäkään.
Mutta sähköpostien kyttäämisestä onkin hyötyä monissa muissa tilanteissa.
Kuka muistaa vielä kohun Nokian ympärillä, koskien luottamusmiesten työn hankaloittamista.
Jos tepastelee tätä aasinsiltaa pitkin, niin johan helpottaakin kumm asti luottamusmiehen seurantaa ja ahdistelua se, että hänen postiaan voidaan tarkkailla mielin määrin.
Jos posti olisikin laillista, niin kuinka paljon kuluu työaikaa luottamusasioden käsittelyyn?
Millaisia suunnitelmia työntekijöiden etujen ajamiseksi liitossa suunnitellaan ja millä keinoin ne aiotaan toteuttaa?
Paljon on iloa Nokia Stasin miehille.
Niin mutta eihän lakia hyödynnetä tällaisiin tarkoituksiin. Olinpas minä tyhmä kun ajattelin rakkaasta Nokiastamme tällaista paskaa. Pitäisi ihan hävetä, että uskoin Nokian toimivan noin röyhkeän junttimaisesti.
Mutta ehkä asiaan vaikuttaa se, että Nokia ilmoitti perinteiseen junttityyliin, että jollei lakia hyväksytä, niin lähdetään muualle.
Ihan perinteinen junttimenttaliteetti sieltä pilkisti, eli jos ei oma akka anna, niin naidaan sitten naapuria...tana.

Nyt otan kylmän oluen jääkaapista ja alan kattomaan Portugali-Suomi peliä. Ainakin yhden oluen ajan.