Viimeisen jutun jälkeen onkin tapahtunut paljon.
Gazaan on saatu "rauha" ja yksinäinen kalapuikkoterroristi on saatu kuriin Vantaalla.
Yhtäkkiä kun näitä juttuja vilkaisee, niin niillä ei ole kerta kaikkiaan mitään yhteistä. Mutta niilläpä onkin.
Vantaalaisen keittiön keskitysleirikorpraali, muusikauha kädessään, kiristämässä pikku pojalta pois ylimääräistä kastikkeessa lilluvaa kalapuikkoa ja Israelin armeija jenkeiltä saamillaan uusilla aseilla pakottamassa ruuatonta, vedetöntä ja sähkötöntä Gazaa rauhaan. Jotain samaa ylireagointia on havaittavissa molemmissa tapauksissa.
Poliisin kutsuminen kouluun kärjistyneen kalapuikkokiistan vuoksi osoittaa koululta samanlaista tilanteen tajua ja kriisinhallintaa kuin Israelilta hyökkääminen hävittäjin ja panssarein motitettuun ja eristettyyn "kaupunginosaan".
Pojan uhittelun rauhoittamiseen tarvittiin ihan poliiseja ronskeja miesopettajia kuhisevassa koulussa. Israelilaiset tarvitsivat tankkeja vallatakseen vallassapidetyn.
Poliisit saivat kalapuikoja rohmivan poikalapsen kuriin ja panssarit pärjäsivät kebabinpurijoille.
Pienvittuilija suuttuu tällaisille nopeasti kuin arabi silmään kusevalle kamelille.
Ei muuta kuin onnea molemmille järjestyksenvalvojille onnistumisen johdosta. Kyllä maailma nyt pelastuu.
Vantaan ruokapoliittinen kriisi lienee tällä hetkellä käsitelty loppuun.
Sen sijaan Gazan tilanne voi kärjistyä uudelleen hetkenä minä hyvänsä.
Homman kruunaa se, että rauhanneuvottelijaksi on kaavailtu oululaisnakkarilähtöistä ja vahvasti Natomielistä Martti Ahtisaarta.
Marttipojan puolueettomuutta tässä tilanteessa voi ihan hyvällä syyllä kyseenalaistaa, onhan Oulun kasvatti ollut ennenkin jenkkien puolella, miksi ei siis jenkkien tukemien puolella.
Kovin sumein silmin on Martti maailmaa jenkkilän suuntaan katsellut: Kuinka moni muistaa Ylen haastattelun 28.2.2003? Joitain viikkoja ennen Irakin sotaa Ahtisaari moitti Hans Blixin johtamia asetarkastajia siitä, että Irakin joukkotuhoaseita ei löydy. Neljä päivää ennen sotaa, 16.maaliskuuta MTV 3 kertoo, että "presidentti Martti Ahtisaari puolustaa voimakkaasti Yhdysvaltain toimintaa Irakin kriisissä (lähde: Voima 09/2008).
Jotenkin näistä Martti Ahtisaaren kommenttikömmellyksistä tulee mieleen vanha taistolaisten laulu "Lenin-setä asuu Venäjällä". Samaa naiviutta on sotaa tukevassa Nobelin rauhanpalkinnon voittajassa ja meripioneerien lapsikuoron esittämässä "rauhanlaulussa". Tuumikaa itse. Ote laulusta: "Leninillä on niin suuri otsa, että siihen mahtuu koko maailma...ja taivaskin. Lenin-setä rakastaa meitä ja meille hän on yhtä kultainen kuin setä Ho Tsi Min. Minä olen pikku pioneeri ja vähäinen on vielä minun voimani. Mutta pienikin voi taistella, rauhan puolesta kuin Lenin ja setä Ho Tsi Min".
Että silleen.
Pienvittuilijan mielipide: Sodat pysyvät, mutta rauhantekijät vaihtuvat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti