Rippikoulu, armeija, avioliitto

Täällä sitä taas istutaan vahtimassa tornissa silmä kovana ohi ajavia autoja.
Kylmä on, että perse jäätyy.
Hetki sitten täällä oli tyttöjen polttariporukka. Tuleva morsian laulaa luritti kotiviiniä. Tuleva kaaso kyseli kummia kysymyksiä.
Nuoria ihmisiä täynnä tulevaisuuden uskoa siniset silmät tulvillaan.
Uskoa tulevaisuuteen, ikuiseen rakkauteen, omiin kykyihin ja siihen, että huomenna kaikki on paremmin.

Entäpäs jos ei ole?
Entäpäs jos kaikki muukin kuin avioliiton aloitus menee totuttua kaavaa.
"Rippikoulu, armeija ja avioliitto...Enso kutzeit, Yhtyneet ja metsäliitto, enää 23 vuotta eläkkeelle on..." Näin lauloi aikoinaan Kotka Rankki ohutta yläpilveä.
Bändi on ollut haudattuna jo monta vuotta, mutta sanoma elää.
Ainakin tällaisen kyynisen keski-ikäisen mielessä.

Varmaan ensimmäisiä orastavan vanhuuden oireita on se, ettei usko huomenna minkään olevan paremmin kuin tänään. Huomenna on vain uusi huominen ja tämä huominen on eilinen. Ja se tuntuu hyvältä.
Nuoruuden odotukset ja tolkuttomat toiveet, väsyttävät jo ajatuksen tasolla.
Keski-iän parhaita puolia on ehdottomasti juuri se, että kun ei odota mahdottomia tulevalta, niin voi elää tässä hetkessä ja nauttia juuri siitä.
Ei tarvitse toivoa mitään. Tulee mitä on tullakseen ja nyt on nyt.
(Ja juuri nyt on päällä pieni kankkusen poikanen ja seesteinen laskusudanne...)

Nuorena eli aina huomista. Odotti ajokorttia, koulun loppumista, viinakauppaan pääsemistä. Nyt sitten elelee tätä päivää. Ja tästä vanhempana sitten eletäänkin jo menneessä ajassa.
Niin vanhaksi ei parane ryhtyä.

Kolmas tyttöjen poltariporukka tälle päivälle tuli just sisään. Missi teema, edellinen oli merirosvo porukka.
Jos ottais kahvia.
Tänään on pirun kylmä ilma...millaistahan on huomenna?