Tänään täällä tornissa on Nuoren voiman Liiton paneelikeskustelu aiheenaan:
Uusi kirjallisuus ja sen vastaanotto.
Keskustelijoina on muutamia kirjailijoita ja ainakin yksi ei kirjailija.
Tapahtuman lopuksi on kaunokirjallista perfomatiikkaa, eli tekstejä luetaan.
Ulkona sataa sataa ropisee, joten tuskin mitään yleisöryntäystä tilaisuuteen tulee.
Muutenkin tällaisiin tilaisuuksiin harvoin äityy tulemaan haitaksi asti porukkaa.
Eri asia olisi jos esiintymäsä olisi Johanna Tukiainen tai joku Ruusunen tai joku muu salapillu.
Porukkaa saattaisi lappaa paikalle pilvin pimein, vaikka jokainen vakuuttaa, ettei se tyyppi minua häntä kiinnosta, pelkästä uteliaisuudesta vaan.
Siinäpä se tulikin juuri sanottua. Uusi kirjallisuus harvoin kiinnostaa suurta mediaa, jollei se jotenkin riko uutiskynnystä. Jollei kirjailija ole entinen huippu-urheilija, antanut persettä poliitikolle tai heilutellut munaa yleisölle tai jotenkin muuten saavuttanut mainetta ja kunniaa.
Eilen oli lehdessä uutinen, että suomalaisista 41%:lla on tallettava digipoksi.
Se on maailmanennätys!
Kertoohan sekin jo jotain, jostain tilasta.
Sitten pakollinen loppulatistus, kuten laulussa kulkuriveljeni Jan:
Omista kirjoistani olen siihen tyytyväinen, että niitä ovat ostaneet ihmiset, jotka oikeasti lukevat ne.
Sehän se loppupeleissä merkitsee.
Maassa rauha ja hyvä tahto.
Nyt kahville ja jäätelölle, luontaisetu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti