Miksi pahuutta vähätellään?

Eilen taas törmäsin otsikon teemaan.
Elokuvassa Perikato, oli totuutta vääristelty. Yhdessä loppupään kohtauksessa Hitler uskoo vielä lopulliseen voittoon uusien aseiden voimalla, kun kenraalit "tietävät" totuuden.
Hitlerin sihteerin muistelmissa, joiden pohjalta Perikato elokuva on tehty, tämä tilanne on juuri päinvastoin. Siinä Kenraalit vakuuttelevat Hitlerille, että sota on vielä voitettavissa.
Hitler suuttuu kenraalien puheista ja haukkuu näitä hulluiksi ja toteaa, ettei mitään pelastusta ole. Sota on hävitty. Järkipuhetta.

Olisi varmaan ollut liian radikaalia valottaa Hitlerin tätä puolta. Ei ole yleisesti hyväksyttyä hakea Hitleristä järjen valoa.
Hitler on pakko leimata hulluksi.
Ei voida myöntää, että hän olisi ollut viisas mies ja siksi juuri niin peloittava.
Viisas ja kylmäverinen ja kova johtaja, kuten Ecclestone asian ilmaisi ja sai vihat niskaansa.
Hitlerin edustama pahuus on pakko leimata hulluudeksi.
Arki-ihmisen moraali ei liene kestä sitä, että tuollaisiin tekoihin kansakunnan ajanut mies, olisi voinut olla hyvinkin viisas.
Perikato elokuvasta tämä juuri käy ilmi. Hitleriä ei voida laittaa järjen puhujaksi lopun häämöttäessä ja muiden odotellessa ihmettä tapahtuvaksi.

On helpompi haukkua hulluksi kuin yrittää ymmärtää sitä, mistä lopulta on kyse tällaisten ihmisten kohdalla.
Miten voi olla yhtä aikaa eläimiä rakastava kasvissyöjä ja samalla ajaa kokonaisia kansoja polttuuneihin?
Mistä kumpuaa se viha, jolla kansa saatiin tekemään näitä hirmutekoja?
Mistä kumpuaa se viha, jolla kansat yhä saadaan tekemään näitä hirmutekoja?
Mistä kumpuaa se viha, jolla Pohjois-Karjalalaiselta näköalapaikalta häädetään pakolaiset?

No, myönnettäköön, että nuo viimeiset tyypit olivat vain turveniska juntteja, joiden maailmakuva on muokkautunut Tarzan-elokuvien pohjalta.

Palatakseni tuohon viisaaseen pahuuteen: Tapahtumien toistumista ei voida estää, jollei niiden syitä tiedetä.
Hulluuden leimalla asia voidaan sivuutta, mutta samalla syyt jäävät selvittämättä.
Ihan hyvin voitaisiin tunnustaa, että Hitler oli loistava puhuja ja nerokas poliitikko. Mannerheimin syntymäpäivien vierailun yhteydessä nauhoitettujen keskustelujen pohjalta, jopa huumorintajuinen mies.
Mikään näistä ei kumoa sitä, että hän samalla oli järkyttävän paha mies. Kylmäverisessä julmuudessa huippuluokkaa. Samalla nero omalla tavallaan.
Syyllinen, muttei hullu. Siinä minusta on suuri ero.
Olisi jo aika myöntää totuus ja esittää kysymyksiä miksi ja miten, ihan oikealta pohjalta.