Työleirin ihanuus

Kesä meni, että kilahti. Viimeisestä kirjoituksesta on kulunut yli kuukausi. Kaiken kiireen keskellä on vain tuntunut, että ei ole mitään sanottavaa.
84 tunnin viikkoja tornin vahtina, niin ei tule mitään.
Kiire tyhjentää pään.
Mielessä on vain seuraava kiireellinen työ.
Kaikki ylimääräinen ajattelu rasittaa.
Olemassa olevissa murheissakin on jo tarpeeksi, miksi pohtisi muita ja muiden murheita.
Tämä varmaan on pakkotyöleirin idea.
Kiinassa näitä kutsutaan kait uudelleen kasvatusleireiksi.
Uuudistusmieliset ajatukset kanssa sisarien ja veljien puolesta eivät jaksa paljoa kiinnostaa. Tärkeintä on, että jaksaa seuraavaan päivään, iltaan, yöhön.

Työn päätä tyhjentävästä vaikutuksesta varmaan johtuu sekin, ettei vallankumouksia ole aloitettu puhtaasti työläisvoimin.
Kun ei jaksa kiinnostaa, niin ei vain jaksa.

Täällä sitä istun tornissa ja kirjoittelen.
Kesän tahti on hiipunut. On aikaa taas ajatella.
Ja heti tuntuu, että on liikaa ajateltavaa...
Torilta kuuluu ilmakitaran jytinä.
Mitenköhän siellä suomi pärjää?