Ensimmäisen uutisen jälkeen ei tule enää uutisia. Ihmiset ovat vieläkin varmasti pidätettyinä ja viruvat vankityrmissä peloissaan. Vaikkei ketään olisi vielä kidutettukaan, niin se voidaan aloittaa jo huomenna. Ja vaikkei sitä koskaan tehtäisikään, niin pelko omasta kohtalosta on pidätetyillä todellista.
Tänään oli teksti-TV:ssä hieman mitättömämpi uutinen:
Mutta mitä onkaan päällisin puolin positiivisen uutisen taustalla.
"liikevoitto ilman kertymiä nousi...liikevaihto laski viitisen prosenttia."
Normaalissa kaupankäynnissä lähes mahdoton yhtälö: myynti putoaa, mutta voitto kasvaa.
Nokian tapauksessa tämä saavutetaan suuruudella. Isomman oikeudella lyödään pienempiä lättyyn niin, että tuntuu. Kun valmis puhelin maksaa vähemmän, mutta tuottaa enemmän voittoa Nokialle, niin kärsijänä ovat alihankkijat. Heiltä Nokia tilaa yhä vähemmän ja maksaa entistä surkeammin.
Paska valuu alaspäin, on vanha sanonta mutta pitää taas kutinsa.
Alihankkijat irtisanovat väkeä ja siirtyvät halvemman työvoiman maihin.
Nokian menneiden aikojen lausahdus: Nokia connecting people, saa ihan uusia peilauspintoja tässä alihankkijaketjun orjuuttamisessa.
Kirjassani Kestävää kehitystä sivusin yhtä vähän keskusteltua orjuuttamisen muotoa. Nokialle ei ole eduksi, että jollekkin komponentille on olemassa vain yksi varteenotettava toimittaja, joka voi säädellä hintoja. Yhtä ei voi kilpailuttaa keskenään. Ja yksinäinen komponenttitoimittaja lisää logistiikkaketjun haavoittuvuutta. Jos tämän alihankkijan tehdas palaisi, niin puhelimet jäisivät tekemättä.
Nokian etu ei tosiaankaan ole se, että jokin alihankkija pystyy jättämään muut kilpailijat kelkasta teknisellä ylivoimalla.
Pahin mikä voi tapahtua on se, että kilpailijat kuolevat ympäriltä ja alihankkija saa monopoliaseman.
Alihankkijat tietenkin pyrkivät siihen, että olisivat ylivoimaisesti parempia kuin kilpailijansa. Sillä taattaisiin parempi kannattavuus ja varmempi tulevaisuus.
Se ei kuitenkaan tule koskaan onnistumaan, koska se ei ole "isä kaikkivaltiaan" Nokian etu. Nokian etu on pitää alihankkijoitaan löysässä hirressä.
Ruokkia sopivasti, mutta ei antaa kasvaa liikaa.
Alihankkijat joutuvat elämään tilanteessa, jossa ne milloin tahansa voidaan korvata toisella alihankkijalla.
Tilanteessa, jossa hyvin läpiviety tuoteprojeti ei takaa sauraavan projektin saamista.
Miten estetään yhden alihankkijan ylivoimaistuminen?
Yksi sangen yksinkertainen keino saada alihankkijat kuriin ja nuhteeseen on seuraavanlainen:
Jos yksittäinen alihankkija pääsee tekniselle karkumatkalle kilpailijoistaan, niin mallikappale komponentista toimitetaan "erehdyksessä" muille alihankkijoille ihmeteltäväksi.
Kestävää kehitystä kirjassa olen tosiaan sivunnut tätä aihetta, mutta nyt kertauksena.
Olin tosiaan 11 vuotta töissä IT-alalla. Firmassa, jonka nimi muuttui tiuhaan tahtiin ja väki väheni Suomesta. Ensimmäiset kuusi vuotta olin tuotannon töissä ja viisi viimeistä olin esituotanto-osaston vetäjänä. Yritys jakaantui ja laajentui ja erikoistui ja valtasi markkinoita kilpailijoilta. Oltiin maailman suurin kännykkäantennien valmistaja.
Silloin törmäsin todenteolla tähän todellisuuteen, että Nokian etu menee kaiken edelle. Käytännön tasolla tämä Nokia etu tarkoitti sitä, että kilpailijat pidettiin teknisesti lähellä toisiaan.
Ihan henkilökohtaisesti olen ollut todistamassa tilanteita, joissa kilpailijan antenneja on tullut "vahingossa" meille palautuksena Nokialta. Jopa kiinnitettyinä puhelimen runkoihin. Jokainen kilpailijan antennin yksityiskohta, jokainen vaivalla ja suurella ponnistuksella kehitetty yksityiskohta oli testattavaissa ja mitattavissa.
Kilpailijan etumatka saatiin hetkessä kiinni. Tiedettiin, mitä kilpailija tarjoaa. Missä he ovat parempia. Mitä yksityiskohtia meidän tuli muuttaa tuotteessamme. Mitä materiaaleja kilpailija oli käyttänyt. Mitä valmistusmenetelmiä oli käytetty.
Me tiesimme hetkessä kaiken.
Mutta kuten Kestävää kehitystä kirjassa todetaan, niin varmaan oli, että kilpailija sai samalla tavalla meidän antennejamme.
Nokia jakaa tietoa kilpailijoille. Alihankkijoiden maksamaa tietoa. Alihankkijoiden tuotekehityksen hedelmät jaetaan kaikkien saataville. Se ei ole alihankkijan etu, se on yksistään Nokian etu.
Nokia tekee kapitalismista kommunismin: Kaikkien pitää pyrkiä parhaimpaansa, mutta kukaan ei saa tulla muita paremmaksi. Pätevyydestä ei ole iloa, kun se jaetaan ilmaiseksi kaikkien iloksi.
Nokia ei ikinä myönnä tehneensä tällaista.
Mutta yhtiössä, jossa eletään kvarttaalitaloutta, eletään osakkeenomistajien ehdoilla. Siellä eletään tilanteessa, jossa vain tulos merkitsee. Edellä kerrottua keinoa ei siellä katsota kovinkaan pahalla silmällä.
Loppujen lopuksihan: "liikevoitto ilman kertymiä nousi..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti