Homot hyväksytään, muttei oikeasti hyväksytä. Eihän kirkolla ole muuta virkaa vihkimisessä kuin siunata. Jos sitä ei tee niin ei tee mitään.
Niin mutta jutun mukaan homojen puolesta rukoillaan, jos huvittaa siis. Ei ole pakko. Ei jos homokammo pappi parkaan iskee.
Helvettiin tuollainen lepertely. Sanoisivat edes, etteivät tykkää hinteistä ja sillä hyvä. Myöntäisivät olevansa vanhoillisia konservatiiveja, jotka uskovat jeesuksen uuteen tulemiseen, mutteivät sukupuoliseen tasa-arvoon. Mutta eiväthän ne myönnä. Kierrellään ja kaarrellaan pitäjiä kuin Paavo Väyrynen jalasmökillään.
Mikä muu instituutio voi harjoittaa noin suoraa syrjintää?
Mikä muu kuin valtiollinen kirkkomme?
Aikanani it-alalla törmäsin lauseisiin, joilla kuvailtiin yrityksen arvoja. Niillä ei ollut kissanhännän vertaa kaikupohjaa todellisuudessa. Paskan jauhamisen aatelia.
Kirjassani Kestävää kehitystä kuvaan, kuinka heikosti kävi varsinkin yhdelle niistä. Yksilön kunnioittamiselle.
Samalla linjalla ja kirkkaasti on lause: kristillinen suvaitsevaisuus.
Siinä hukkuu taas yksilön kunniottaminen.
Mutta mukaillakseni edelleen Kestävää kehitystä totean. "Älkää homot ja lesbot olko moksiskaan kirkon nuivasta suhtautumisesta. Se on vain uusi haaste ja mahdollisuus."
Jos et ymmärtänyt ironiaa, niin lue kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti