Perkeleen punainen kiinalainen sohva

Eilen kirosin syvimpään helvettiin kaikki kiinalaiset tuotteet.
Eilen oli se päivä, jolloin minun oli pakattava yppöisen yksiöni kaikki tavarat laatikoihin ja rahdattava ne saunaan tai parvekkeelle paleltumaan. Syynä tähän oli kiinalainen sohva, joka puolitoista vuotta aiemmin oli värjännyt lattian punaiseksi. Oli tullut lattiamaton vaihdon aika.
Muista tuon kesäisen päivän "hyvin". Olin raahautunut kotiin rugbyn kolmannelta puoliajalta joskus aamuauringon kajastuksessa.
Uuden uutukainen Jyskin kiinalainen sohva kiileli houkuttelevasti.
Humalatila oli sen verran rankka, että hädin tuskin jaksoin avata sohvan ja kömpiä parin lakanan väliin nukkumaan.

Aamulla parin asperiinin jälkeen katsoin kuvaani eteisen peilistä.
Ei helvetti. Olin kaatunut kännissä ja lyönyt poskeni vai oliko vamma tullut rugbyssä, mutta en ollut huomannut sitä.
Vasen poski oli ihan verenpunainen.
Tarkempi tutkiskelu vessassa paljasti, että poski oli värjäytynyt punaiseksi.
Ruokaöljytuppoon irtosi punaista väriä.
Pikainen vilkaisu sohvan suuntaan ja huomasin kaikken olevan punaisen värin peitossa: lakanat, seinä, lattia, tyyny, kaikki oli kiinalaisen kommunismin helakan punaisen värin peitossa.
Sohvan suojamuovit olivat vielä lattialla ja niissä lappu: made in china.

Soitin Jyskiin ja siitä alkoi puolentoista vuoden rupeama tähän päivään asti.
Aamulla kahdeksalta lattiamaton vaihtajat saapuivat. Nyt asustelen pari päivää hotellissa.
Että tähän päästiin kävi maton puhdistamista yrittämässä vaikka minkälaista asiantuntijaa. Väri ei irronnut mistään muusta kuin sohvasta. Lattiassa, seinässä ja vaatteissa se istui lopullisesti. Naamasta se irtosi onneksi pikku hiljaa.

Jyskissä asiaan suhtauduttiin ihan alkua lukuunottamatta ymmärtävästi sain lahjakorttia, lakanaa ja liinavaatetta ja lupauksen vuokraasunnon lattian korjaamisesta. Ja uuden samanlaisen sohvan, koska samanlaista ongelmaa ei ollut koskaan aikaisemmin ilmennyt.

No, joopa joo. Kuten arvata saattaa, niin uusikin sohva sohi punaista väriä sinne tänne. Naama säästyi tällä kertaa, koska en alkuunkaan luottanut kiinalaiseen petikaveriini.
Tässä vaiheessa sain uuden sohvan ja todella ystävällistä palvelua Jyskiltä.
Ei mitään valittamista siihen suuntaan.
Kuinkahan monta punaista sohvaa ehti mennä jakeluun ennen kuin ne katosivat Jyskin valikoimista ja olikohan niissä kaikissa samaa vikaa, vaiko vain yhdessä erässä?
No, hienosti ovat homman hoitaneet, koska tästä ei ole saanut lehdistä lukea, kuten olisi helposti voinut käydä.

Huomasin tuossa muuten tuossa eilen aamulla lukiessani vanhoja teksejäni blogissa, että ihan iholle menevä henkilökohtainen vitutusteksti on harvoin kovinkaan hyvää.
Tällaiseen virheeseen olen sortunut nyt vasta yhden kerran ja sillonkin oli oikeaa asiaa jutun sivussa. Se minulle siis anteeksi suokaa.

Menetetyn "laadun" parantamiseski ajattelin laittaa luettavaksi joitain vuosia sitten kirjoittamani novellin Heikoimman ääni, joka kuvaa hyvin tämän blogin asennetta: heikompi vastaan vahva paskiainen. Tai siis sitä mitä ainakin yritän suurimman osan aikaa tehdä.
Nytkin tämä perkeleen punainen kiinalainen sohva oli ihan ylivoimainen vastustaja.
Ja kaiken lisäksi punainen sotkeva väri on tässä novellissakin avainasemassa.