lauantai 6. kesäkuuta 2009

Pisuaarin poliittista satiiria

Joskus harvoin sattuu, että pilasta tulee osuva kannanotto.
Tähän vaaditaan oikea aika ja aikaan sopiva aihe.
Täällä Tähtitornin Kahvilan miesten vessasta löysin seuraanvanlaisen tuotoksen.
Aika vappu.
Aiheeksi kelpaa se, että vappu on työläisten juhla.





keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Murhaaja Mannerheim ja muita sankareita

Eilen tuli Teemalta dokumentti ruotsalaisprikaatista sisällissodassa.
Ihan mielenkiintoinen juttu.
Kaikista kylmäpäisimpiä tappajia taisivat ollakin riikinruotsalaiset. Ainakin heidät otettiin mieluusti teloituskomppaniaan, kun suomalaisiin ei voinut kuulemma luottaa tässä teurastusasiassa. Ihan innokkaana olivat tyrkyllä tappamaan punaisia. Jopa kilpailivat siitä, kuka saa kiväärin ja pääsee ampumaan punikkeja.

Dokumentissa sivuttiin hieman arkaa aihetta. Sitä, että Mannerheim antoi itse henkilökohtaisesti valkoisille ohjeen, jonka pohjalta yksittäiset punavangit käytännössä ammuttiin heti niille sijoilleen.
Vapauden ja vastuun Mannerheim sysäsi joukkueiden johtajille.

Tuota dokumenttia katsoessa tuli taas väkisinkin mieleen se mysteeri, että miksi Mannerheimia nostatetaan Jumalasta seuraavaksi.
Tänään oli iltalehdessä juttua Harlinin Mannerheim-elokuvan uudesta rahoitusratkaisusta.
Elokuvaa on markkinoitu ikään kuin se olisi joku yhteissuomalainen hanke. Suomalaisuuden suorastaan sukupuolinen jatke. Elokuva, jota jokainen suomalainen katsoo penis ojossa tai housut märkänä. Suomalaisuuden ydin: Mannerheim, mies komerosta, kuten eräässä animaatiossa kerrottiin.
Silloinkin iltaspäivälehdistö oli onnistunut kaivamaan jostain hoitokodin nurkasta narisevaäänisen veteraanin, joka väitti kiven kovaan, ettei Mannerheim ollut mikään homo. Ei veteraani ollut tietenkään koskaan tavannut Mannerheimia. Olisikohan kerran seisonut tienlaidassa, kun Mannerheim ajoi ohi autolla.

Mutta tätähän tämä on, kun Suomi on EU:ssa. Itsenäisyys on myyty kasvimaan käyriä kurkkuja myöten. On kai pakko kaivaa sodan vuosilta itsenäisyytemme pelastajia itsetuntoamme tukemaan. Sellaisia suomalaisia. Ei saksalaisten lentue Kuhlmainia. Saksalaisethan ne nytkin EU:ssa meidän kohtalostamme määräävät.
On hienoa vannoa yhteisen sankarin nimeen.
Sankarin, joka hevosella ylväästi ratsastaen (ei homomaisesti). Valkoinen karvalakki päässään rynni puolustamaan suomalaisuuden syvintä itsenäisyyttä. Mannerheim on meidän kaikkien suomalaisten sankari. Mies isolla M:llä. Olkoonkin, että oli ryssä.

Muista sankareista ehkä tuonnempana.
Nyt torni vaikenee.