torstai 18. joulukuuta 2008

Kun pääsee kukkulan kuninkaaksi...leipäjonon päähän

Aina joskus törmää siihen, että joku on päässyt asemaan, johon ei oikeasti kuuluisi. Asemaan, jossa pitäisi olla oikeasti hyvä ihminen, oikeasti välittää lähimmäisistään, oikeasti olla ihminen isolla I:llä. Tämä tarkoittaa Pienvittuilijan mielestä myös sitä, että ihan oikeasti ja koko sydämestään varoo heittämästä edes kommmenttia, jolla leimaisi autettavia...saati, että julkaisee lehdessä jutun., joka läväyttää jo otsikollaan surkeasta suolet pihalle.
Tämän päivän Forumissa (18.12.08) oli Pienvittuilijan veret seisauttava otsikko: "Jätetään leipäjonot köyhille", Ytyä ry:n toiminnanjohtaja Monika Bulldra haukkuu leipäjonossa jonottajia. Suora lainaus Monikan kirjoituksesta:"...kun on velkaa ja ollaan tiukilla sen vuoksi, että pitää maksaa kuukausilyhennyksiä sinne sun tänne. Mielestäni ei oikeuta tulemaan leipäjonoihin. Se on omaan harkintaan perustuvaa ja itse tehtyä velkaa. Muutenhan kaikki työssä käyvätkin voisivat seistä leipäjonossa"
Jos taas vähänkään mietitään tuota kommenttia ja tuossa asemassa olevan suusta niin voi helvetin helvetti sentään. Kyllä taisi kätilö paskantaa kapaloihin. Vähän sama asia kuin, että kirurgi soimaisi sitä, että keuhkosyöpäleikkausjonoissa on tupakoitsijoita.
Kommenttin kohta: itse tehtyä velkaa...onko olemassa muunlaista velkaa. Perittyä velkaa vai lahjaksi saatua velkaa. Tietääkseni kaikki velka on aina itseaiheutettua. Takausvelka on omaa harkintaa siinä missä muutkin velat. Ei liene olemassa muunlaista velkaa kuin itseaiheutettua.
Sitten tuohon kohtaan: että pitää maksaa kuukausilyhennyksiä sinne sun tänne. Niinpä! Ne kun pitää maksaa. Muistan vielä jutun edellisen laman ajoilta. Silloin oli Iiro Viinaset ja oikea kuristusote sosiaaliturvan yllä. Tuon ajan jälkeen ei ole mikään palannut samaksi. Sosiaaliverkkoon puhkotut reiät jäivät nousukautena paikkaamatta. No, silloin tehtiin tutkimuksia ihmisten ahdingosta. Ja yllätys kyllä(Monicalle), paljon oikeasti nälkää näkeviä oli juuri työssäkäyvien joukossa. Syynä tähän oli (ja on edelleen) se, että sosiaaliturva ei ota huomioon lyhennyksiä ja osamaksuja ja veromätkyjä ja... voi olla, ettei käteen jää juuri mitään tai ei yhtään mitään, tilistä päältä lähtevien lyhennysten jälkeen. Rahaa ei riitä elämiseen, vaikka on töissä. Lienee outo tilanne sinulle Monika.
Ei ole järkevää ottaa lainaa, niin paljon, ettei sen maksamiseen riitä rahat kun korot nousevat. Ei ole järkevää sitoa tulojaan osamaksuihin, jos tulot yllättäen laskevat. Ei ole järkevää luottaa tulevaisuuteen tässä epävarmassa maailmassa. Ei ole järkevää kritisoida ihmisiä leipäjonossa Monika. Jos siellä jonossa onkin joku, joka ei sitä leipäsäkkiä ehkä kuollakseensa tarvitse, niin mitä sitten. Pahempaa on nostaa kynnystä hakea apua, kun apua tarvitsee. Pahempaa on, että vanhempien epätoivo heijastuu lapsiin. Pahempaa on, kun vetäydytään kuoreen sen sijaan, että haetaan apua. Pahempaa on syyllistää ja halventaa, jollain stereotyyppisellä kliseillä, kuten työssäkäyvä... itse hankittua velkaa. Suomessa leipäjonossa leimautuu ja on harvassa ne, jotka sellaiseen tieten tahtoen lähtevät. Kuka sinä olet määräämään millainen nälkä on oikeaa nälkää. Onko se juuri työttömän tai eläkeläisen nälkää. Eikö yhteiskuntaa verovaroin pystyssä pitävä saisi turvautua hätäapuun hädän hetkellä...
Kuka on oikea arvioimaan hädän oikeaa astetta...kuka, jollei hädässä oleva itse.
Vastuullisessa asemassa olevien pitää varoa erityisesti sanomisiaan Monika. Mitäpä jos pakolaisten vastaanottokeskuksen johtaja kommentoisi, että elintasopakolaiset vievät paikkoja oikeilta pakolaisilta. Jos Mainittu lääkäri moittisi, että tupakoitsijoiden itse aiheutettu keuhkosyöpä vie leikkauspaikkoja niitä oikeasti tarvitsevilta.
Ihan sama mitä mitä tällaisilla jutuilla ajetaan takaa, niin aina ne kääntyvät autettavia vastaan. Jätetään leipäjonot köyhille - jutusta saa mahtavan lyömäaseen: Voi sanoa, ettei leipäjonossa olevat oikeasti tarvitse ruoka-apua...pitkät leipäjonot, ovat pitkiä vain koska jonot ovat väärällään hyväosaisia...Leipäjonoista haetaan apua kulutusjuhlaan...Ei Suomessa oikeasti mene ihmisillä huonosti, leipäjonossa ei tarvitse seistä, se on monille oma turhamainen valinta.
Ja voi sanoa, ettei köyhien tukemiseen tarvita lisää varoja riittää, että karsitaan turhia tyyppejä pois jonoista. Voi sanoa, ettei avustustoimintaa kannata antaa rahaa, kun se kuitenkin menee sellaisille, jotka eivät apua tarvitse...yms ja pälä pälä...

Päivä vaihtui juuri torstaista perjantaihin.
Televisiosta tulisi elokuva, vakiorivi pitäisi tarkistaa ja pitäisi laittaa nukkumaan, että jaksaisi nousta aamulla ihmettelemään Nisperon toimimatonta nettiyhteyttä, yhdessä ties minkä tukihenkilön kanssa...mutta tässä minä vain istun ja istun ja naputtelen näppäimistö soiden tekstiä. Varmaan huomaa tästä ja kaikesta muustakin kirjoittamastani, että pienvittuilija inhoaa yli kaiken, itsensä Jumalan asemaan nostavia, kaikkitietäviä, vallassaolevia ja ennen kaikkea ajattelemattomia isoja paskiaisia. Kyrsii ihan saatanasti. Pikku nilkit, kuten minä ja "naapurin Moilanen", saamme olla niin kaikkitietäviä, että hukumme rankkasateessa, meillä kun ei ole valtaa kuin itsemme ja siihenkin vain osittain ja ajoittain.
Nyt katsomaan tellua tai ehkä kuitenkin nukkumaan, mutta näihin juttuihin varmaan palataan...

tiistai 16. joulukuuta 2008

Että se Powerwaven perkele meni sen tekemään!

Edellinen teksti sai pohtimaan sanoja tarkemmin. Antisemitisti on tosiaan pöljä sana.
Mutta ei läheskään niin pöljä kuin joulurauha. Mikä helvetin rauha. Ihmiset säntäilevät edestakaisin kuin kiimaiset kärpäset intialaisessa basaarissa. Rauha on aika kaukainen käsite silloin, jos murkkuikäiselle sattuu ostamaan vääränlaisen lahjan tai jos laittaa vaimolle lahjaksi leipäkoneen (isille toki saa laittaa porakoneen...mutta tuo on taas eri juttua).
Joulurauha on hieno sana, mutta sen toteutus ei ihan aina onnistu.

Tyhmistä sanoista tyhjänpäiväisimpiä on sanayhdistelmä "osakekurssien lasku".
näillä sanoilla koetetaan selittää milloin mitäkin "välttämätöntä" supistustoimepidettä. Kun pörssiyhtiön osakekurssi laskee, niin yhtiön on saneerattava, tehostettava ja supistettava. Jos ajattelee asiaa tarkemmin, niin asiahan on kääntynyt ihan väärinpäin. Alunperin yhtiöt olivat olemassa tuottaakseen palveluja ja hyödykkeitä kuluttajille (ja sitä kautta voittoa omistajille). Jos ne menivät hyvin kaupaksi, niin omistajat saivat osuutensa. Pyrittiin pitkäjänteisyyteen ja pysyvyyteen.
Nyt yhtiöt ovat olemassa tuottaakseen mahdollisimman hyviä osakekursseja. Osakkeenomistajien intressit on nopeasti kerrottu: Maksimaalinen voitto minimaalisessa ajassa-Kestävää kehitystä 2007
Otsikko muuten lainaa aika suorasti yhtä parhaista kommenteista, joita sain Kestävää kehitystä-kirjasta. Eräs Filtronicin johtohahmoista sanoi kuultuaan kirjastani: Että se perkele meni sen tekemään!
Vieläkin lämmittää tuo tunnustus...

Sanojen pyörittelemiseen palaan varmaan myöhemmin uudelleen, mutta nyt muutama kommentti PowerWaven eilen päättyneistä yt-neuvotteluista:
134 sai lähteä.
Tässä sitä sitten ollaan sillä tiellä, joka oli nähtävissä jo vuosia sitten.
Aiemmassa jutussani "Talvisota takaisin" sivusin tätä aihetta.
Eli sitä, että suomalainen tietotaito on myyty ulkomaille. Meidän todellinen ylpeyden aiheemme. Meidän sielumme on paloiteltu ja kaupattu eniten maksavalle. Vähän dramaattisen kuuloista, mutta tuotahan se todellisuudessa on. Filtronic osti aikoinaan LK Productin. Pilkkoi sen kahteen osaan, supisti, ulkoisti toimintaa ja siirsti tuotantoa Kiinaan ja Unkariin, ja lopuksi myi palaset eniten tarjoaville ahneille amerikkalaisille.
Joku voi olla sitä mieltä, että tämä on kehitystä ja jälleen uusi haaste ja mahdollisuus...ja paskat. Kun ihmiseltä viedään työpaikka, siitä selviäminen on aina haaste ihmiselle ja se mahdollisuus, se ei lankea samalle persoonalle.
Tehty työ on yhä sijoitus, joka ei tuota voittoa.
Tsemppiä vain kaikille nyt pois potkituille.

Pienvittuilun alkulähteillä

Tutkailin tuossa omaa kotisivuani ja huomasin siellä ihan turhan osaston: Miksi?
Ei siksi, etteikö olisi syytä esittää tuota kysymystä ihan säännönmukaisesti, vaan siksi, että en ollut saanut sinne äherrettyä kuin yhden tekstin.
Ajattelin siirtää sen blogiin, jossa se on kaltaisiensa seurassa.
Täten ja tällä päätöksellä pienvittuilu päiväkirja saa liitteekseen koko Miksi-osaston tietokannan.
Teksti on ihan asiaa näin muutaman vuoden jälkeenkin ja sitä voi pitää pienvittuilijan esi-isänä. Eräänlaisena dinosauruksena siis.

Tapettiinko juutalaisia syystä

Katsoessani dokumenttia Stalingradin taistelusta minulle heräsi kysymys johon ei oikein voi vastata yksinkertaisesti. Siinä saksalainen sotaveteraani vieläkin vihasi juutalaisia. Hänen lyhyistä sanoistaan ei löytynyt sääliä. Vain pelkkää teräksen kylmää vihaa.
Miksi?
Miten saksalaiset saatiin vihaamaan juutalaisia niin verisesti?
Tässä vaiheessa joku kiihkomieli jo heittää ilmoille, että kirjailijahan on antisemitisti(ehkä jo otsikon katsottuaan) kun kyselee ja asia on sillä selvä. Asiaa ei tarvitse miettiä sen enempää. Juutalaiset olivat viattomia uhreja, jotka tuhottiin kammottavalla tavalla ja uhrit ansaitsevat kaiken myötätunnon. Natsi on natseja ja hulluja psykopaatteja jokainen (ja käärmeet ovat kavalia ja ketut ovelia).
Tiedän. Juuri noilla kommenteilla on keskustelu vaiennettu tai sitä ei ole tohdittu koskaan edes käynnistää.
Mutta miksi tavallinen saksalainen vihasi juutalaisia?
Pelkkä propaganda ei riitä synnyttämään tuollaista vihaa. Vihalle on oltava syy. On löydyttävä vastaus kysymykseen, miksi?
Jos joku tulisi minulle sanomaa, että kaikki kuopiolaiset ovat paskoja ja heidät sopii siirtää gettoon Oulun laidalle, niin aika hankalaa se ajatus olisi saada syötettyä minulle edes joulupuuron seassa.
Mutta jos joku sanoisi, että markkinavoimat asuvat Tuirassa, siis juuri ne henkilöt, jotka pelaavat tavallisella ihmisellä. Ne kasvottomat voimat, jotka aiheuttivat pankkikriisin ja epäsuorasti tuhansien ihmisten kuoleman. Ne mulkvistit, jotka nyt ahnehtivat itselleen lisää, vaikka omistavat jo enemmän kuin koko muu Suomi yhteensä.
Tuirassa asuisivat ne, joilla on todellinen valta. Tunnottomat tyrannit naimassa
naamaan virolaisia palvelijoitaan ökytaloissaan.
Hiekka pilluiset porhomuijat lapsinahka hameissaan (tämä olisi väittämä, joka
esitettäisiin myöhemmin valtion toimesta ja Hannu Karpo tekisi siitä dokumentin
kysyen lapsensa pedofiilien lapsinahkatehtaalle menettäneeltä äidiltä: ”Että miltäs nyt
tuntuu? Tässä sulle satanen…jne”)
Ei tarvitsisi paljoa yllyttää kun jo tällainen rauhan mieskin saataisiin nousemaan
barrikadeille. Jos ei ihan porhojen taloja polttamaan niin ainakin naarmuttamaan
niiden miljoonalimusiineja. Ja liehuttamaan lippua kulkueessa huutaen: Rahat
kansalle(eli minulle persaukiselle kirjailijalle). Ja ummistamaan silmät.
Tästä ei olisikaan enää pitkä matka Geton muureihin ja murhiin. Askel askeleelta lipsuisimme kauemmaksi ihmisyydestä ja ummistaisimme silmämme.
Emme kuulisi. Emme haluaisi tietää.
Kadonneet tuiralaiset eivät aiheuttaisi meissä mielipahaa. Kun Hallitus sanoisi sijoittaneensa heidät uudelleen kauemmaksi tavallisesta kansasta, meistä oikeista suomalaisista. Niin me uskoisimme sen. Me haluaisimme uskoa sen. Sillä eihän meitä oikeasti kiinnostaisi mitä heille on tapahtunut. Olisimme päässeet heistä. He olisivat poissa ja meidän omatuntomme puhdas. Emmehän ME olisi heitä siirtäneet.
Ensimmäisen maailmansodan nujertamassa Saksassa liike-elämä ja teollisuus olivat juutalaisten hallussa. Suuri osa kauppiaista oli juutalaisia. Ja juutalaisilla oli tapana ottaa töihin juutalaisia. He suosivat omiaan. Tavallinen kansa varasti puhelinlankoja ja rautaportaita, kun juutalaiset ostelivat tehtaita ja kartanoita. Tavallisilla saksalaisten lapsilla ei ollut odotettavissa elämältään kuolemaa parempaa. Rahalla ei ollut arvoa. Kiinteä hankittu omaisuus, jota juutalaisilla oli, kasvatti arvoaan. Työ ei merkinnyt mitään kun palkalla ei saanut mitään. Ja jokainen tunsi kitsaan ja rikkaan juutalaisen, joka omisti tehtaan, kartanon, suuryrityksen, kaupan josta he ostivat vaatteensa ja ruokansa, silloin kun siihen oli varaa. Juutalainen omisti heidän työpaikkansa, josta saadulla palkalla ei elänyt. Juutalaisuus ei ollut uskonto vaan se oli yhteiskuntaluokka. Kaikki parempi ja kauniimpi oli juutalaista.
Tuiran markkinavoimilla oli vuonna 1933 kasvot.
Vaikka se ei heidän syynsä ollut, oli heillä hallussaan kaikki valta. Heillä meni hyvin, kun muilla meni todella huonosti. Juutalaisten rikkaus vain kasvoi tavallisten saksalaisten kurjistuessa. Ja sitten tuli Hitler, joka sanoi, että Saksa kuuluu saksalaisille. Tavallinen saksalainen mies palvoi häntä enemmän kuin ikuisuutta. Tätä hän oli odottanut ikuisuuden. Nyt hän saattoi olla vaimonsa ja lastensa edessä muutakin kuin kurjan elämän edellytys. Hän oli saksalainen. Hän oli mies, jonka munat juutalaiset leikkasivat. Mutta nyt hän saattaisi jälleen seisoa ylpeänä. Häntä ei enää alistettaisi. Saksa saksalaisille.
Omanarvontunto. Se on jotain, mitä ei voi mitata ennen kuin sen menettää. Sen arvo on mittaamaton. Se on minuus. Jos jostain löytyy syyllinen sen menettämiseen, niin mikään teko ei ole riittävä paikkaamaan sitä. Onko vaikeaa eläytyä työttömyyden riivaamassa Suomessa saksalaisen tehdastyöläisen mietteisiin?
Leipäjonossa et ole mitään. Erityistä.
Olet vain leipäjonossa. Yksi muiden joukossa. Ei sukupuolta. Ei ikää. Vain äänetön ja kanavaton viha johonkin, jota ei voi paikallistaa. Entä jos voisikin?

Hitler tiesi mistä naruista vedellä saadakseen kansan taakseen ja valtaa. Ei hän ollut hullu diktaattori vaan häikäilemätön ja viisas poliitikko, joka oli valmis mihin tahansa saadakseen valtaa. Tai sitten hän vain uskoi asiaansa.
Taas kumpuaa kysymys: Miksi? "

Kotisivujeni tekstejä voi kommentoida myös it-alan konttorikoneilta. Tämän nykyisen blogin ei todistetusti onnistu. Joku kyttyräselkä kierosilmä paska byrograatti on onnistunut estämään tämänkin riemun.
No, joka tapauksessa sain palautetta ja sen pohjalta tekaisin tekstin:


Nyt tämän kirjoituksen oltua sivuillani kolme viikkoa, saamassani palautteessa ei ole puututtu siihen, että oliko kirjoitukseni loukkaava juutalaisia kohtaan. Ei siihen oliko esittämäni syy yhtään peräänsä pitävä.
Kaikissa vastineissa väitettiin vain, ettei minua ainakaan saisi yllytettyä mihinkään tuollaiseen. Ketään ei kiinnostanut oliko perustelut vääriä.
Tosin mukana oli kommentteja, että natsit olivat pahoja ja Hitler hullu psykopaatti (mitä ei kai pidäkään kokonaan kyseenalaistaa).
Joku intoutui haukkumaan minua rasistiksi?: rasismin vastaisen kirjan kirjoittaneena uskallan olla asiasta erimieltä ja lisäksi voin kysyä, että mitä tekemistä rasismilla on juutalaisten vainoa koskevassa kommentissa.
Kaiken kaikkiaan suurimpana oli kuitenkin huoli, ettei kukaan vai kuvittele MINUN pystyvän tuollaiseen. MINÄ olisin kyllä asettunut vastarintaan. MINÄ olisin kyllä puolustanut juutalaisia. MINÄ…
Kaikki nämä kommentit vain tukivat esittämääni ajatustani, että ihmiset tekevät loppujen lopuksi suuretkin ratkaisut hyvin itsekkäistä syistä: Omanarvontunto, oma työ ja elanto, kateus,…
Kysymykseeni miksi juutalaisia vainottiin taisi tulla jonkinlainen vastaus.

Juttu oli julkaistu kotisivullani elokuussa 2006

Huomasin, että seuraavaksi pitää kait alkaa morkkaamaan mustalaisia, että ei luulla ihan antisemitistiksi. Aikamoinen sanahirviö muuten. Aika hieno sana. Olen antisemitisti kommenttiin voisi saada monenlaisia vastauksia kuten, onneksi olkoon tai kait siihen on olemassa kunnon lääkke tai onko se pahempi kuin tippuri...

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Finlandiapalkinto...ihan paska

Istuin tässä iltaa muutaman oluen ja mestareidenliigan pelin kanssa. En yhtään tiedä miksi, mutta väkisten mieleen pirahti Finlandiapalkinto ja sen tämän vuotinen voittaja Sofi Oksanen. Hitto, että siinä on sitten tympeä akka. No, se ei vielä tee kirjailijasta hyvää eikä huonoa. En voi edes kehua lukeneeni Puhdistus-romaania. Enkä ole edes jutellut Sofi Oksasen kanssa. Ties kuinka herttainen tytöntyllerö onkaan livenä...
Varmaan vaikuttaa se, että Sofi nöpönenä pystyssä edustaa pitkälti kaikkea sitä, mitä kirjailijan käsitteeseen liitettynä inhoan. Sofi säntäilee säännöllisesti otsikoissa, milloin mistäkin syystä. Milloin joku kansanedustaja on lähennellyt, milloin seksuaalinen suuntautuminen on valttikorttina.
Pinnalla keinolla millä hyvänsä.
Toisaalta hyvinhän tuo näyttää kantavan hedelmää jos toistakin...

Aikoinaan Kata Kärkkäinen nostatti kulmakarvat pystyy, mutta sinnemmin siihen ajatukseen, että jokainen hyvä perseinen nainen, joka kehtaa esitellä muotojaan julkisesti, jokainen valtalajien menestynyt urheilija ja jokainen poliitikko, "kirjoittaa" kirjan tai pari. Vielä on muistissa vesisängyn lotina. Tosin Paavo Väyrysparan kirjoja kaupiteltiin jo markka aikana yhdellä markalla. Näiden lisäksi, jokainen julkkiksen kanssa sillälailla ollut kirjoittaa kirjan tai aikoo kirjoittaa ja joka tapauksessa häntä vaaditaan kirjoittamaan kirja. Tekstiviestillä erotettu pääministerin ex-muija kirjoitti kirjan ja muutti nimensä Ruususeksi. Ulkoministerille tekstiviesteillä potkut hommannut Tukiainen aikoi kirjoittaa kirjan. Mikä tosin saattaa jäädä kaavailujen varaan, jos televisioura ihan kunnolla urkenee. Tai jospa Johanna kirjallinen sanottava tulikin kerrottua Seitsemän päivää-lehdessä julkaistuissa tekstiviesteissä (joita hän ei tosin ollut itse kirjoittanut, vaan pelkästään vastaanottanut). Ehkä kunnollinen haamukirjailijakaan ei saa kirjaa aikaan Tukiaisen tankotanssi töppäilyistä...tosin tekihän Revontulikin taustajoukkoineen Tony Halmeesta kirjailijan.
No, tuollaiset tekeleet ovat kirjallisia hampurilaisia, helppoja ja nopeita "nauttia", eivät tosin vie nälkää, ainoastaan pierettävät.


Tulipa pitkä sepustus, vaikka tämä ei ollut pääpointti tässä jutussa, mutta tulipahan tuokin sanottua.
Jutun juuri oli se, että itse Finlandiapalkinto haiskahtaa ja pahasti. Ainoa virka, joka palkinnnolla on, on suurten kustantamojen myynnin kasvattaminen.
Tänä vuonna kaikki ehdokkaat tulivat suurten leivistä: Wsoyn, Tammen, Otavan ja WSOY:stä irrotautuneen Siltalan.
Viime vuonna joukkoon oli sentään eksynyt muutama teoksen kirjailija.
Pienten ja keskisuurtenkin kustantajien kirjailijoiden on turha haaveilla moisesta mahdollisuudesta.
Esimerkiksi Sammakolta ja Likeltä löytyisi hyviä ehdokkaita, mutta ei toivettakaan päästä edes ehdolle. Liekkö edes tarjoavat.
Kaiken huippu oli tänä vuonna se, kun Taberman nosti kamalan metakan siitä, ettei Tervo ollut päässyt edes ehdokkaaksi. Samaisessa iltapäivälehdessä, josta jutun luin, oli akateemisen toimitusjohtajan kommentti siitä, miksi Tervon pitäisi olla mukana: Troikka kun on myynyt jo 28 000 kappaletta. Siinä sitä taiteellista mittaria kerrakseen. Hitlerin taisteluni myi aikoinaan 50 miljoonaa pelkästään Saksassa (varmaan yksi syy, miksi Saksasta on turha odottaa listaa kaikkien aikojen parhaiten myyneistä kirjoista). No, Tervo on Wsoy:n kirjailija ja olisi siis hyvin sopinut joukkoon.
Peli päättyi just ja taidan laittaa saunan päälle.
Niin, että sillä mielellä sitten aamulla kirjaostoksille, että ei se Sofin kirja ehkä ole se vuoden paras suomalainen kirja.

Niin meinas ihan unohtua, että yksi hyvä puoli tässä finlandiavoitossa nyt on: Sofi Oksasen ei tarvitse olla kaiken aikaa esillä kaksi neuvoisuudellaan eikä muillakaan kirjallisuuden ulkopuolisilla avuillaan. Finlandiavoittajan ei tarvitse sellaiseen alentua, juttua riittää muutenkin. Säästymme siltä riemulta...jess!
Olkaamme siitä kiitollisia ja ryhtykäämme nukkumaan tai mihin nyt ryhdyttekin.

Ps. Jotain vaikutusta lienee oluilla, kun olin unohtanut julkaista tekstin.
Nyt sitte näin vähän myöhässä...

tiistai 25. marraskuuta 2008

Natsittaako? Uhrista natsiksi

Eilisen päivän(25.11.2008)Iltalehdessä oli juttu:

"Israelilaistutkijat: Ruotsi ja Norja piilottelevat natsirikollisia
25.11.2008 10:13

Pohjoismaita syytetään juutalaisvastaisuudesta.

Tänään järjestetään Israelin Jerusalemissa konferenssi, jossa ryhmä israelilaisia tiedemiehiä ja tutkijoita aikoo syyttää Pohjoismaita juutalaisvastaisuudesta ja rasismista, Haaretz-lehti kertoi.

Kyseessä on järjestäjien mukaan "todennäköisesti ensimmäinen todellinen pyrkimys tarkastella Pohjoismaiden suhtautumisesta juutalaisiin ja sionismiin".

- On vähän tunnettu fakta, että Ruotsi ja Norja piilottelevat natsi-sotarikollisia, väitti Haaretzille konferenssiin osallistuva tohtori Efraim Zuroff, joka johtaa juutalaisten asiaa ajavaa Simon Wiesenthal -keskusta.

Suomen, Norjan ja Ruotsin suurlähetystöt eivät Haaretzin mukaan kommentoineet konferenssin teemaa. Tanskan suurlähettiläs kiisti, että Tanska olisi juutalaisvastainen valtio.

konferenssin nimi on "Behind the Humanitarian Mask: The Nordic Countries, Israel and the Jews".



...vai, että piilottelevat. Missä? Hautausmaalla vai dementiakodissa!
Sodan loppumisesta on kulunut 63 vuotta. Ja jos olisi "halunnut" olla kunnon natsi jo sodan alussa ja ehtiä tekemään hirmutekoja, olisi pitänyt olla vähintään parikymppinen sodan alussa. Olisi pitänyt olla jonkinlaista valtaa, jotta olisi voinut natsitella hirmutekojen arvoisesti. Olisi pitänyt olla upseerin tai muu nokkamies pystyäkseen sotarikoksiin. Tuollaiseen asemaan ei ihan teininä pääse. Nuorimmat upseerit olivat tuskin paljoa alle 25:sia. Nyt ikää olisi jo yli 90 vuotta.

Aika vähissä lienevät piiloteltavat natsit. Joku hurupää ukko saattaa vielä viipottaa hengissä ja uhota vaippa housuissa maailmanvalloitusta.
Ainoastaan sodan loppuvaiheissa 17:sta vuotiaina rintamalle pakotetut voivat vielä kuikuilla melko terhakkaana. Mutta Hitler Jugentiin kuulumista kummempaa rikosta tuskin näiden kontolta löytyy.

Jos joku sotarikollinen vielä hengissä hengaileekin, niin ne ovat yksittäistapauksia ja tuntuu naivilta, että tällaiset jutut ylittävät aina uutiskynnyksen (melkein yhtä naivilta, kuin USA:n demokratian vienti..mutta tuo on jo toinen juttu).

Etsitään kynttilä kädessä dinosaurusten ikäisiä pahiksia, kun maailma on täynnä reaaliaikaista pahuutta ja kun Israel harjoittaa itse aktiivisesti sortoa "omassa maassa". Tosin paras keino välttää kiusallisia aiheita, on kääntää huomio toisaalle, turvalliseen viholliseen. Natseja vihaavat tasapuolisesti kaikki, poliittiseen tai geopoliittiseen sijaintiin katsomatta. Natsit ja Hitler ovat koko maailman kanonisoimia pahiksia.
Ja hämäys menee läpi. Enennän kuin alkuperäiselle konferenssille, olisi tarvetta mukaillulle versiolle:
"Behind the Humanitarian Mask: Israel and the Jews".

Jos uhraa ajatuksen nykypäivän vainojen uhreille, niin yksi sorretuimmista ryhmistä ovat Länsirannan palestiinalaiset.
Ja se saa kyllä ihmettelemään ihan mahdottomasti sitä, miten juutalaisista tuli vainoojia. Natsien vainojen uhreista. Eikö ihminen opi mitään...tai siis ovathan israelin juutalaiset paljonkin natseilta oppineet. Nimittäin sen, miten vainotaan, miten eristetään, miten halvennetaan, miten viedään ihmisarvo, ammutaan tankilla kiviä heitteleviä lapsia, jyrätään talo vastarinta epäilystä..koko kylä yhdestä syyllisestä.

Noinhan ne vainot kai aina etenevät. Ei vain haluaisi uskoa, että ihminen tavoittelee loppujen lopuksi vain omaa etuaan.
Vainoon, kiristykseen, kidutuksiin, raiskauksiin ja murhiin turvaudutaan aina, kun siihen on mahdollisuus, kun ollaan vahvempia, kun siitä hyödytään.
Siitä tiedosta, miltä tuntuu olla vainottu, ei opita mitään...ainakaan hyvää.

Ettei menisi ihan filosofiseksi kikkailuksi, niin tässä pieni vertailu kahden sortomuurin välillä, Länsirannan muurin ja Varsovan gheton muuri kesken.
Juttuja lukiessa on hyvä muistaa, että natseilla oli hieman vapaammat kädet toteuttaa "itseään" ennen televisiota ja nettiä...ennen pienvittuilijoiden vittuilua.

.....................................
Voiman artikkeli:

MUURI PILKKOI PALESTIINALAISKYLÄN


Puolentoista tunnin bussissa istuskelu Itä-Jerusalemista Tulkarmiin tuntuu matkalta talvesta kevääseen. Sateiset kukkulat ja mutkaiset tiet vaihtuvat tasamaaksi. Oliivipuuviljelmillä tehdään tammikuussa lannoitustöitä.

Perille Qaffinin kylään pääsee service-taxilla. Kiinteää reittiä ajavat, muutaman sekelin kyydistä veloittavat tilataksit ovat palestiinalaisten keskeinen liikkumismuoto Israelin armeijan tarkastuspisteiden halkomalla Länsirannalla.

Qaffinissa Länsirannan pohjoisosan välimerellisessä ilmastossa voi poimia mandariineja suoraan puusta. Pikkulapset kerääntyvät ihmettelemään tulijoita. Villapaitaisia poikia ja muutama vanhempi mies lähtee näyttämään kyläläisten ykköshuolenaihetta. Muuria, joka on pilkkonut lintukodon kolmeen osaan.

”Tässä on Israelin terroristimuuri. Juutalaiset eivät jätä meitä koskaan rauhaan. Meidän täytyy taistella heitä vastaan kuolemaan asti”, lyhyt, luiseva viisitoistakesäinen poika esittelee maisemaa rumentavan näyn. Herkästi hymyilevän kiharapään sanat kylmäävät.

Berliinin muuri jää toiseksi Ariel Sharonin oikeistohallituksen rakennustöille. Qaffinissa ”muuri” koostuu piikkilangasta, vallihaudasta, kolmimetrisestä sähköaidasta ja sotilastiestä. Toisilla alueilla kyse on kahdeksanmetrisestä betonimuurista vartiotorneineen.

Noin 190 kilometriä muurin suunnitellusta 730 kilometrin kokonaispituudesta on nyt valmiina. Vaikka muuria ei Israelin ulkopuolella juuri kukaan rakasta, nimiä sillä riittää.

Sharon puhuu ”turva-aidasta”, hanketta kritisoiva YK ”turvallisuusmuurista”. Stop the Wall -kansalaisjärjestöverkosto kutsuu sitä ”apartheidmuuriksi”.

Randa Siniora Palestiinan suurimmasta ihmisoikeusjärjestöstä al-Haqista käyttää termiä ”maananastusmuuri”.

”Jos kaikki suunnitelmat muurista ja sen laajennusosista toteutuvat, puolet Länsirannasta anastetaan meiltä. Mukana menee maatalousmaita ja 33 tärkeää vesilähdettä.”

Tuleva palestiinalaisvaltio tehdään jo valmiiksi taloudellisesti elinkelvottomaksi. Sinioran mielestä ei olekaan ihme, että islamilaiset ääriliikkeet ovat nousussa.

Qaffinin pormestari Taisir Harasheh, 42, on kiireinen mies. Ennen poliittista virkaansa vuosia konemestarina maailman merillä purjehtinut Harasheh puhuu englantia jenkkimurteella.

Media on kiinnostunut pormestarista. Hän on esiintynyt muun muassa BBC:n 45 Minutes -ohjelmassa ja Guardianissa. Kesken haastattelumme hänelle soitetaan Ranskasta.

Puhelun jälkeen Harasheh pistää tupakaksi ja huokaa.

”Elokuussa 2002 Israelin armeija ripusti kylien porteille huonolla arabialla kirjoitettuja tiedotteita, joissa kerrottiin, että maita takavarikoidaan sotilaskäyttöön.”

Armeija antoi kuntalaisille viikon aikaa vedota oikeuteen, jos heillä olisi vastalauseita. Tulkarmissa oli silloin ulkonaliikkumiskielto, joten harva pääsi oikeuteen asti.

Puskutraktorit tulivat syyskuussa, kaksi viikkoa ennen sadonkorjuuta. ”Ihmiset keräsivät hädissään oliiveja, kun traktorit ja moottorisahat kaatoivat puita”, Harasheh muistelee.

Noin 9 000 asukkaan kunnasta kolme kylää on jäänyt muurin toiselle puolelle. Puolet asukkaista on menettänyt maitaan. Tie pelloille kulkee armeijan tarkastuspisteen kautta – niillä onnekkailla, joilla on tarvittava lupa.

Lintukodon rauha on mennyttä. Kansainvälisen solidaarisuusliikkeen aktiivit ovat auttaneet qaffinilaisia maataloustöissä sekä osoittaneet mieltään. Enää israelilaissotilaat eivät päästä heitä paikan päälle.

Kivienheittely ja kyynelkaasupilvet ovat jokaviikkoisia näkyjä Qaffinin vanhoissa kylissä. Islamistit hyökkäilevät läheistä juutalaissiirtokuntaa vastaan.

”Meidän on vaikea valvoa järjestystä. Israelin sotilaat estävät palestiinalaispoliisien ja ambulanssien tulon Qaffiniin. Talouden romahdus on merkinnyt rikollisuuden nousua sekä muuttoliikettä. Ihmiset lähtevät Ramallahiin ja Nablusiin, joissa on vielä jotain toivoa saada töitä”, Harasheh latelee synkkänä.

Hänen pikkutakkinsa taskut ovat täynnä karttoja. ”Tuskin israelilaisetkaan pystyvät seuraamaan kaikkia suunnitelmia. Muuriin on tulossa laajennusosia raja-alueille, ja siirtokuntien ympärille. Jordanian rajalle kaavaillaan erityistä turvavyöhykettä.”

Pormestarin mukaan Sharonin pitkän tähtäimen suunnitelmana on jakaa Länsiranta kolmeen kantoniin. Gaza muodostaisi neljännen. ”Kun palestiinalaisia tarpeeksi kuristetaan, heidän odotetaan muuttavan vapaaehtoisesti pois.”

Demografialle Sharon ei silti mahda mitään. Palestiinalaisten syntyvyys on selvästi korkeampi kuin Israelissa. Parinkymmenen vuoden kuluttua alueella asuu enemmän arabeja kuin juutalaisia.

Lähtöaamunamme sotilaat ovat kireinä ja Länsirannan tarkastuspisteillä on tuntikausien jonotus. Huhut kertovat terroristiuhasta, mutta kukaan ei tiedä tarkemmin.

Muistan tummakiharaisen pojan ja hänen sanansa.
Jani Saxell
...................................................

Varsovan ghetosta Wikipediasta:

...................................................
Elämä ghetossa

Gheton arkielämän ankaruudesta huolimatta juutalaisneuvosto onnistui muodostamaan ghettoon erilaisia järjestöjä asukkaiden kurjien olosuhteiden helpottamiseksi. Suurimmat huolenaiheet olivat liikakansoitus, nälkä ja asukkaiden toimettomuus. Vastauksena ongelmiin juutalaisneuvosto järjesti yhteisasutuksen – keskimäärin seitsemän ihmistä huonetta kohden – ja hyväntekeväisyysjärjestöt organisoivat ilmaisia keittoaterioita. Nämä soppakeittiöt tarjosivat ruokaa jopa kahdelle kolmasosalle gheton väestöstä. Neuvosto sai myös luvan perustaa neljä alkeisopetuskoulua lyhyeksi aikaa gheton lapsille. Tämän lisäksi ghetossa toimi laaja maanalainen koulujärjestö, joka tarjosi jopa yliopistotason luentoja. Juutalaisneuvosto oli vastuussa myös gheton sairaaloista ja orpokodeista.

Ghetossa toimi vilkas lehdistö kolmella kielellä: jiddišiksi, puolaksi ja hepreaksi. Järjestettiin myös kulttuuri- ja uskonnollista toimintaa, johon sisältyi muun muassa kirkko katolisiksi kääntyneille juutalaisille, luentoja, konsertteja sekä teatteri- ja taidenäytöksiä. Monissa tapauksissa esiintyjät olivat puolalaisen kulttuurielämän eturivin edustajia.

Eräs huomattavimmista gheton asukkaiden ponnistuksista oli historioitsija Emmanuel Ringelblumin ja hänen Oyneg Shabbos -ryhmänsä pyrkimys kerätä talteen mahdollisimman paljon aineistoa gheton elämästä. On arvioitu, että näin onnistuttiin keräämään noin 50 000 dokumenttia eri-ikäisiltä ja eri asemissa toimivilta juutalaisilta. Aineisto sisälsi kirjoituksia, päiväkirjoja, muistelmia, taideteoksia, maanalaisia lehtiä, piirroksia, koulutöitä, julisteita, luentomuistiinpanoja ja muuta sen kaltaista materiaalia, ja se piilotettiin kolmeen eri paikkaan. Näistä kaksi on sittemmin löydetty, ja ne tarjoavat verrattoman arvokasta tietoa gheton arjesta. Kolmannen kätkön uskotaan olevan nykyisen Kiinan suurlähetystön alla Varsovassa, ja sen kaivaminen esiin on suunnitteilla.
..............................................

Ghetto...turvavyöhyke...
Aika vanha sanonta väittää, että historia toistaa itseään!

lauantai 22. marraskuuta 2008

Hallita uutisia=hallita maailmaa

Tänään teksti-TV:ssä (22.11.08) oli uutinen. Ihan tavallinen juttu, jollaisia singahtelee medioissa tuon tuostakin ilman, että niihin edes kiinnittää sen suurempaa huomiota:


"Lentokone terroristi sai surmansa Pakistanissa!

Matkustajalentokoneiden räjäytysyrityksistä epäilty brittiläis-pakistanilainen Rashid Rauf on saanut surmansa yhdysvaltalaisjoukkojen ohjusiskussa Pakistanissa. Pakistanin Pohjois-Waziristanissa tehty ohjusisku surmasi myös egyptiläisen militantin ja kolme muuta ihmistä.

Isku tehtiin miehittämättömillä sotilaslentokoneilla. Asiasta kertovat pakistanilaiset televisiokanavat.

Pakistanin sisäministerin mukaan Rauf kuului terroriverkosto al-Qaidaan ja hänellä on yhteyksiä Afganistaniin. Hänen epäillään osallistuneen salahankkeeseen usean Britanniasta Yhdysvaltoihin matkaavan lentokoneen räjäyttämiseksi nestemäisillä räjähteillä Atlantin yllä vuonna 2006.

Epäilyt johtivat lentomatkustajien nestemäisiä käsimatkatavaroita koskeviin rajoituksiin."


Ei mikään ihmeellinen uutinen tosiaan. Kaikkihan tietävät, että turbaanipäät hautovat jatkuvasti ja ikuisesti viattomien länsimaiden tuhoa...ja varsinkin demokratian riemuvaltiaiden amerikkalaisten, jotka hyvää hyvyyttään tahtovat levittää ilosanomaansa kaikkiin maihin, joissa on öljylähteitä.
Viattomat amerikkalaiset tappavat aina vain aiheesta.
Kaikki amerikkalaisia vastustavat ovat terroristejä, eivät vihollissotureita, eivätkä varsinkaan vapaustaistelijoita.
Joskus aikoinaan pienen autonomisen Suomen Eugen Schauman ampui kenraalikuvernööri Bobrikovin ja sitten itsensä. Itsemurhatappaja on meille sankari. Venäläistämisen vastustaja. Mitä mahdettiin Venäjällä ajatella tuosta sankariteosta. Entäpä jos tuo olisi tapahtunut nykypäivänä ja Schauman olisi ollut Irakilainen, joka olisi ampunut amerikkalaisten joukkojen komentajan, koska vastusti amerikkalaistamista.
Uutisena olisi:
Itsemurhaterroristi tappoi yhdysvaltojen Irakin joukkojen komentajan!

Mietitäänpä hetki tuota teksti-TV:n uutista toisin päin:
Jospa Pakistanilaiset olisivat anpuneet ohjuksella kuoliaaksi amerikkalaisen, jota oltaisiin epäilty pommi-iskun suunnittelusta, vaikka Iranin ydinvoimaloita vastaan tai jota olisi epäilty vakoilusta tai epäilty mistä vain sellaisesta, mitä Yhdysvallat tekee maailmalla kaiken aikaa. Ja jos siinä samassa ohjusiskussa olisi kuollut neljä muuta ihan sivullista eurooppalaista.
Tuskin otsikkona olisi ollut: Amerikkalainen terroristi kuoli Pakistanissa!

torstai 20. marraskuuta 2008

Talvisota takaisin!

Tulin eilen yötä vasten pohjoisesta kotiin. Siskon ja sen hellun kanssa tuli otettua suuntaa-antavaa molempien kanssa yhdessä ja kummankin kanssa erikseen. Juomana oli mm. Karjala-olutta. Hieman heikko olo ja Karjala-oluen miekka sapelia vastassa, saivat herkistymään aina ajankohtaisen ja rakkaan ryssävihan äärelle.
Tutkin Wigipediasta Karjala oluen historiaa. Mistä lienee peräisin noinkin isänmaallinen olut ja onko nimellä ja vaakunalla pullon kyljessä ollut merkitystä.. ja kyllä oli:-)

Wikipedia:
"Karjala on suomalainen Hartwallin valmistama lager-tyyppinen olutmerkki. Karjala-olutta valmisti Osuusliike Itä-Karjalan omistama Sortavalan panimo Oy vuodesta 1932 vuoteen 1944. 1948 sitä alettiin valmistaa uudelleen.

Karjala-olut oli 1960-luvun jo tuote-elinkaarellaan hiipuva olutmerkki, kunnes Neuvostoliiton suurlähettiläs Andrei E. Kovalev totesi 1968 julkisesti, että Karjala-oluen etiketti herättää vääriä mielikuvia sota-ajalta. Karjala-oluen etiketissä on Karjalan vaakuna, missä länsimaista (ruotsalaista) suoraa miekkaa kädessään pitävä käsi miekkailee venäläistä sapelia pitävän käden kanssa. Lehdistössä tapaus sai julkisuutta 14 broadsheet sivua vastaavan palstamillimetrimäärän ja Karjala-olut alkoi jälleen vahvistua tavaramerkkinä. Muodostui myöhemmin sanonta Karjala-oluen juontiin liittyen, että "Karjala takaisin, vaikka pullo kerrallaan." Keskioluen levinneisyyden myötä käytettiin erityisesti itäisessä Suomessa Karjala-oluesta myös nimitysta Evakkokalja, se kun "tulloo aina takasi". Vuosilukujen 1970-1980 vaihteen aikoina suomalaiset nauttivat absoluuttiseksi alkoholiksi muutettuna merkkituotteista eniten Karjala-olutta."
Sellainen opettavainen tarina se.

Ja kas kummaa, Ryssäviha aiheeseen liittyen, löysin päivän Iltasanomista (20.11.08) jutun:
"Venäjän johto haalii maata Suomesta
20.11.2008 8:49

Suomessa suuria maakauppoja tekevällä pietarilaisella liikemiehellä Denis Fokinilla on kytkentöjä Kremliin. MTV3:n 45 minuuttia -ohjelman mukaan liikemies on osa yritysverkostoa, jonka päästä löytyy Medvedevin ja Putinin lähipiiri.

Nytkin liikemies suunnittelee rakentavansa kaksi luksuslomakeskusta Saarijärvelle ja Vammalaan. Hän neuvottelee suurien maa-alueiden ostamisesta.

Miltäs tämä kuulostaa?
Herranjestas"

Kuten arvata saattaa, niin joku kirjoitukseen vastannut oli asian tiimoilta täydessä talvisodan tiimellyksessä, isoisä kun oli maata verissäpäin puolustanut ja nyt se myytiin ryssille tuosta vaan, pala kerrallaan...tana sentään...
Suuri ystävällismielinen itänaapurimme nostattaa suuria tunteita.
Jos maata myytäisiin ruotsalaisille, niin asia ei varmaan herättäisi kummempia mielenkuohuja. Ei siitäkään huolimatta, että juuri ruotsalaiset ovat meitä todellakin sortaneet. Lukemattomissa sodissa suomalaiset ovat kuolleet Svea-mamman puolesta. Ja vielä nykyäänkin meidät pakotetaan koulussa opettelemaan toinen virallinen kielemme. Miksi? Viimeksihän olemme olleet Venäjän alla ja meidänhän pitäisi opiskella venäjää mieluummin kuin ruotsia. Venäjän osaamisesta olis enemmän hyötyä kuin pikkuruisen ruotsinkielen mongertamisesta.
Venäjän edeltäjä Neuvostoliitto antoi Suomelle itsenäisyyden ja oman maan (tosin myöhemmin yrittivät ottaa sen takaisin). Suomenruotsalaiset Ruotsin tuella taas estivät karjalan evakkojen asuttamisen ruotsinkieliselle rannikkoseudulle. "Bätre folk" onnistui taas kertaalleen iskemään suomalaista nivusiin. Suomenruotsalaisten maat jäivät jakamatta ja karjalaiset asutettiin kylmille tiloille kuolevaan korpeen...voi jävlä, etten paremmin sano.
Ja vieläkin "ruotsalaisten" ylivalta nostaa joskus päätään: milloin helsinkiläiselle siirtolapuutarhalle on mahdotonta päästä suomalaisena, milloin keinotekoisilla kuntaliitoksilla ruotsalaisenemmistöisinä pidetyt kunnat hankaloittavat suomenkielisten rakennuslupien saantia, milloin tulee poistumaan ruotsinkielen osaamispakko Ahvenanmaalle muuttoa havittelevalta...
No, joo vähän karkasi aiheesta, mutta ihan aiheesta tuokin vuodatus.

Palatakseni tuohon maanomistusasiaan, niin maa on ja pysyy Suomen rajojen sisäpuolella, oli sen omistaja venäläinen tai kroaatti.
Ja uusi raha luo uusia työpaikkoja tähän maahamme armaaseen.
Maa ei katoa edes laukkuryssän laukussa rajan taa.
Toisin on asianlaita tietotaidon suhteen. Vuosikymmenien perinteet ja suomalaisesta yhteiskunnasta ponnistaneet yritykset ovat siirtyneet kansainvälisten yritysten hallintaan:
Suomalaiset jäänmurtajat, Hartwall, Valtran traktorit, Tunturin polkupyörät, Turun sinappi, Valion jäätelöt...yms..yms..
Kossu pelastui, mutta varmaan vain siksi, että sitä ei kukaan halunnut oikeasti.
Venäläisen votka-asiantuntijan mukaan kossu on kerta kaikkiaan juotavaksi kelpaamatonta.

Parhaiten minulle tuttu on it-alan yritysten "katoaminen" kansainvälisten mustekalayritysten lonkeroihin.
Kun aikoinani, vuonna -95 (ei niin kauan sitten!)menin töihin Kempeleessä kotiaan pitävälle it-alan alihankkijalle, oli firman nimi silloin LK-Products ja töissä oli muistaakseni 1243 henkilöä. Myöhemmin firman osti englantilainen lonkeroyritys, joka takoi rahaa aseteollisuuden alihankkijana. Jotain maaliinhakeutuvien täsmäohjusten ohjausyksiköitä taisivat rakennella Natolle demokratian viennin vauhdittajiksi. Nimi oli tuolloin Filtronic. Sitten nimi muuttui Filtronic LK. Sitten firma jaettiin ja toisen puolen osti Powervave ja nimesi palasen Pulseksi ja toisen puolen osti Technitroll...jotenkin noin se meni ja nimet lienevät lähes oikein. Nyt Powervave on taas vähentämässä porukkaa. 86 saa lopputilin. Tämän jälkeen molemmilla yrityksen puolikkailla on yhteensä noin 300 henkilöä hommissa.
Tuotantoa on siirretty kiinaan ja Unkariin ja mihin lie.
Vaarassa on myös tuotekehityksen siirtyminen muille maille vierahille.

Tässä on vain yksi esimerkki suomalaisen tietotaidon ja sitä myöten nykyisten ja tulevien työpaikkojen katoamisesta ulkomaisten taskuissa ulos maasta.
Yritysten patentit ja huippuosaaminen ,jotka voisivat olla pohja tuleville innovaatioille ja joista voisi ponnahtaa uusia Nokioita, ovat muiden hallussa.
Enemmän kantaisin huolta tästä kehityksestä, kuin venäläisten sijoittamasta rahasta Suomeen...

keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Urheilija: Huora vai sutenööri

Tämän päivän Iltasanomissa (12.11.08) oli juttu:
"Dopingista kärynnyt Ville Tiisanoja kutsuttiin seuransa kunniajäseneksi lokakuun lopussa pidetyssä tilaisuudessa, jossa vantaalaisseura Kenttäurheilijat -58 juhlisti 50-vuotista taivaltaan...Suomen urheiluliiton puheenjohtaja Antti Pihlakoski piti tilaisuudessa juhlapuheen. Pihlakoskelle Tiisanojan nimitys tuli yllätyksenä."
Joopa joo... yllätti ja yllätti. Kilpaurheilussa on tarkoitus menestyä. Ville Tiisanoja on edustanut Suomea useaan otteeseen arvoturnauksissa ja on siis millä tahansa mittarilla menestynyt urheilija.
Sitä, että Kenttäurheilijat -58 palkitsee dopingista kärynneen voi pitää moraalisesti arveluttavana, mutta sääntöjen puitteissa mentiin. Tiisanoja on kilpailukieltorangaistuksensa kärsinyt (joitain dopingrikemaksuja tosin saattaa vielä olla maksamatta...).
Matti Meikäläisestä dopinghörhön palkitseminen saattaa tuntua kohtalaisen kohtuuttomalta kunnianosoitukselta. Vähän samalta kuin jos lastensuojeluliitto palkitsisi tarhatätinä toimineen ja pedofiilinä tuomitun kunniapalkinnolla sen jälkeen kun tuomio olisi kärsitty. Perusteeksi kävisivät aiemmat meriitit... Aika ylilyövä esimerkki tosiaan, sillä urheilija ei ole suoranaisesti vahingoittanut muita kuin itseään dopingin käytöllään (jos jätetään pois laskuista esimerkin näyttäminen nuorille, dopingin aineiden välittäminen muille...).

No, meikäläinen ei olisi hormooniruiskua palkinnut, eikä kovin moni muukaan.
Mutta seuran johdossa työskentelevät ovatkin ihmisiä, jotka tietävät missä ja millä keinoilla huippu-urheilussa mennään. Kilpaurheilussa taistellaan menestyksestä ja sitä kautta rahasta. Kun suuret rahat ovat kyseessä, niin menestystä tavoitellaan kaikin "laillisin" keinoin, mikä tarkoittaa sitä, että kaikkea saa tehdä menestyksen eteen, kunhan ei jää siitä kiinni.

Joskus aina mieleen hiipii kysymys: Mihin kaikkeen urheilija on valmis menestyksen vuoksi?
Suomessa, jossa on muitakin mahdolisuuksia menestyä kuin urheilu, eivät urheilijat ole luultavasti valmiita niin koviin riskeihin kuin paikoissa, joissa ei juuri muita mahdollisuuksia ole.
Vuosia sitten lukemassani jutussa kerrottiin kyselystä, joka oli tehty arfikkalaisille urheilijoille. Urheilijoille oli esitetty kysymys: Suostuisitko syömään pillerin, joka takaisi sinulle olympiavoiton, mutta kuolisit siitä vuoden kuluttua?
Puolet vastasi syövänsä pillerin!

Suomessa ei ehkä olisi kovin monta halukasta nielemään tuollaista pilleriä, mutta paljoon ollaan meilläkin silti valmiita. Omien urheiluharrastuksieni, rugbyn ja kilpakädenväännön, puitteissa on varmasti dopingia mukana. Suomen tasolla ei niinkään rugbyssä, jossa pelin tärkeimpiä asioita on "kolmas puoliaika" eli saunominen ja oluen juonti vastajoukkueen pelaajien kanssa.
Mutta kädenvääntö... Harva se kisa näkee lavalle tanssahtelevan tyypin, jonka rystyset laahaavat maata... Mitään en ole jättänyt ottamatta, lienee sopisi motoksi.
No, ehkä nuo räikeimmät karsiutuvat ajan kuluessa, kun liitto kuitenkin on Wadan alainen... Tai ehkä ainakin vähenee tai sitten ei.

Mutta siihen mihin urheilijat ovat valmiita menestyksen ja varsinkin sponsorirahojen vuoksi, käy hyvänä esimerkkinä viime kesäiset Pegingin Olympialaiset (ne jotka sujuivat hyvin ja olivat kaikkien aikojen urheilutapahtuma jne jne..).
Ihan sai olla naama punaisena ylpeydestä keihäänheittäjä Tero Pitkämäen ja sen vähän vähemmän kuuluisan Tero Järvenpään tempauksista.
Kaksikko oli laittanut nimensä adressiin, jossa tuomitaan Kiinan ihmisoikeusloukkaukset. Kun juttu sitten vuosi julkistuuteen, kiirehtivät Terot Pitkämäki etunenässä managereineen päivineen julistamaan, että meitä huijattiin kirjoittamaan nimet adressiin. Isoon ääneen vakuuttelivat "syyttömyyttään" ja yhteen ääneen kailottivat, "että eihän meillä ole mitään Kiinan ihmisoikeusloukkauksia vastaan". Oli vain tuotu paperi eteen ja pyydetty kirjoittamaan nimi siihen, eikä oltu kerrottu mihin nimeä tarvitaan!!!
Se, että suomalainen laittaa ulkomailla nimensä paperiin, josta ei tiedä mikä se on, on yhtä uskottava kuin Martti Vainion dopingkäryn selitys. Kyseinen juoksulegenda väitti, kuten monet muistavat, että talonmies olisi piikittänyt häneen kiellettyjä aineita hänen nukkuessa.
Olin ihan tyytyväinen, että "ihmisoikeus Terot" eivät pärjänneet kisoissa.
Ja onnea ja menestystä vantaalaisseura Kenttäurheilijat -58:lle :-)

lauantai 1. marraskuuta 2008

Sarjassamme vieläkö muistat: Kenraali Hägglundin Gepardi

Samaisesta varastosta, jonka syövereistä löysin Piitun haastattelun, löysin myös tämän. Juttu ei ole kovinkaan vanha (Kaleva 6.9.08).
Nyt täytyy kyllä sanoa, että en tiedä kumpaa pitäisi ihmetellä enemmän: Sotahullua kenraalia, joka tappaa heti ja välittömästi kaiken mikä liikkuu tai liikahtelee vai lehteä, joka julkaisee kuvan tapetusta ja täytetystä gepardista. Tähän taas selvennyksenä, että pienvittuilija ei vastusta metsästystä yleensä, kuten hirvien kaatamista. Muutenhan ne sarvipäät kaataisivat omat ja naapurin taimikot ja parit autot siinä sivussa, mutta uhanalaisen gepardin ampumista pienvittuilija pitää isona rikoksena (Wigipedian mukaan kaikki gepardin alalajit ovat uhanalaisia).

Kuvassa poseeraa Gustav Hägglund täytetyn gepardin kanssa ja kommentoi näin kuvatekstissä: "Se aisti vaaran ja seisahtui äkkiä kesken juoksun, jolloin ammuin heti. Tuosta meni luoti sisään ja lävisti sydämmen", Gustav Hägglund osoittaa gepardin etujalan kainalon alle. Kenraalin viime vuonna Afrikassa ampuma maailman nopein eläin seisoo täytettynä hänen kotonaan helsingin Veräjämäessä.

Ihan tuli pakko tarkistaa, että kyseessä on tosiaan vuoden 2008 lehti, eikä Kaleva
50 vuotta sitten...onneksi on perjantai (tai nyt siis jo lauantai) ja korkkamaton rommipullo laukussa odottamassa..

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Muistatko vielä tämän Kokoomus?

Näin kunnallisvaalien innoittamana ja eilisen ryyppyillan pehmentämänä ajattelin palata ajassa hieman taaksepäin. Ja muutenkin olisi ihan perseestä jos ei vittuilisi vaalien suurimmalle puolueelle. Suurinta pitää mollata, muita hävettää muutenkin. Pienvittuilijahan ei itse kuulu mihinkään puolueeseen eikä puolisotilaalliseen järjestöön eikä omaa mitään aatteellista kantaa eikä uskonnollista vakaumusta. Pienvittuilijan velvollisuus on vittuilla isoille ja mielestään komeille ja aina oikeassa oleville (joku voisi sanoa edellisen perusteella, että pirun kova kommunisti, mutta sanokoot).

Tällä kertaa ei tarvinnut edes käyttää mielikuvitusta vittuillakseen Kokoomukselle, sillä he nolaavat itsensä ihan omatoimisesti.

Kävin aamutuimaan kaivelemassa varastonpohjia ja löysin sieltä Helsingin Sanomien Nyt-liitteen (vuoden 2000 numero 7).
Lehden kannessa "komeilee" Piia-Noora Kauppi ja otsikkona on:
Kokoomuksesta Päivää!
Käytin tekstistä lainauksia kirjassa Sonniasemanhoitaja Kutvonen ja kirjoitin vastineenkin lehteen, mutta sitä ei koskaan julkaistu.

Tässä muutama ote Piia-Nooran haastattelusta, jottei vain unohtuisi millaisesta uudesta "työväenpuolueesta" työväen presidentteineen on kyse.

Piia-Noora Kauppi: Yhteiskunnan kuuluu turvata minimi, mutta ei sellaista elämää, jossa viihtyy ja nauttii ja pystyy puhumaan kännykkään ja käymään elokuvissa.

Piia-Noora Kauppi: "Kavereiden kanssa pohdimme tällaista hypoteettista kysymystä: On kaksi veljestä, joista toinen on rutiköyhä ja toinen rikas kuin Kroisos. Minulle annetaan tuomarina miljoona, joka pitää jakaa perintönä oikeudenmukaisesti veljesten kesken. Miten se jaettaisiin jos mitään lainsäädäntöä ei huomioitaisi?
Jos kaikki rahat annettaisiin köyhälle, se ei olisi rikkaalle oikein. Jos se jaettaisiin fifty-fifty, köyhä olisi katkera.
Näin minä jakaisin rahat: antaisin rikkaalle 900 000 ja köyhälle 100 000. Suhteessa he saisivat testamentissa yhtä paljon. Eikö ole oikeudenmukaista?

Toimittaja: No onko sinusta?

Piia-Noora Kauppi: Kyllä se on. Jos köyhä saisi valtavan omaisuuden, hänen motivaationsa ylläpitää tätä yhteiskuntaa lakkaisi kokonaan. Hän muuttaisi Monacoon eikä maksaisi penniäkään varallisuusverojakaan. Sadallatonnilla köyhä voisi ostaa perusjuttunsa, ja suhteessa entiseen omaisuuteen se merkkaisi hänelle yhtä paljon uusia mahdollisuuksia kuin rikkaalle."

Eli tiivistetysti: Köyhät pysyköön köyhinä, poissa puhelimesta ja elokuvista.

Lehti takaisin arkistoon "todistusaineistoksi" ja vessan kautta baanalle ihmettelemään.

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Vanhoja vitutuksia

Olen ottanut just glaubersuolaa ja paska lentää niin, että voisi spreijata modernia taidetta yksiön seinälle. Tästä johtuen en viitsi enkä kykene nyt kamalasti pinnistämään uutta tekstiä, joten laitan yhden vanhan tekstin tähän ihmeteltäväksi korjaamattomana ja niine hyvineen.

Sovinismista joskus 2006 kesällä kirjoittelin näin:
Miksi naisten oikeuksista puhuminen on positiivista feminismiä ja miesten puolesta edes kommentin heittäminen on kammottava sovinismia?
Miksi naisia suosiva koululaitos pukkaa pihalle vain lellittyjä tyttöjä. Ja poikia, jotka siitä kurimuksesta hengissä selvittyään ovat valmiita johtajiksi.
Vaikka ei heidän saisi.
Nyt sekin paikka pitäisi antaa opettajan silmäterälle. omenaa kuskaavalle lettipää diktaattorille. Kavereista kantelevalle oksetukseen asti kunnolliselle tenavavaaran tylsimykselle ja kesto ilonpilaajalle.
Jos Jokke selviää koulusta kunnialla ja päätyy johtajaksi, niin se on sovinistisen systeemin vika.
Liisa Lettipää, joka on aina oppinut mielistelemään kaikkia ihmettelee ja miksi häntä ei valittu päättäväiseksi johtajaksi.Miten Jokke joka oli jo koulussa täysi kusipää ja komenteli kaikkia pääsi tuolle paikalle. Ope: miksi minusta ei tullut johtajaa. Nyyh.
Miksi Päivi Lipponen, joka on ansainnut suuren osan maineestaan antamalla perinteisesti persettä menestyvälle miehelle, kehtaa puhua tasa-arvosta kovin kovalla äänellä. Ja miksi hän tulee taatusti valituksi eduskuntaan.Ja kaiken huipuksi motoksi riittää se, että sanoo äitiyden olevan hyvää valmentautumista johtajuuteen.
Pohditaanpas tätä: Lapsena olo siis kasvattaa meitä olemaan alamaisia. Ja entäpä sitten isänä olo. Eikö sekin valmenna johtajuuteen.
Niin, eihän miehet tee kotitöitä; eivät tiskaa eivät imuroi, eivät hoida lapsia, eivät imetä eivätkä vaihda vaippoja.Kun katson hupisaaren leikkipuistossa leikkiviä yesmiehiä, niin en voi oikein uskoa tätä. Siellä raavaat miehet pyyhkivät räkää tenavien poskelta ja keinuttavat tenavia siinä missä naisetkin.Missä on miesten oikeus?
Missä on miesten tunnustus, kun kotona siippa lukee Päivin kirjaa niin, että niska punoittaa feministisistä fiboista. Kuka antaa tunnustusta näille arkipäivän perunateatterin sankareille.
Joka kodin remontti Reiskoille, jotka pitkän työpäivän jälkeen haluavat viettää aikaansa perheen kanssa.
Niin, ne johtajat ovat tietenkin vielä liikeillallisella. Ne miesjohtajat. Miehet tekevät enemmän itsemurhia, enemmän murhia. Miksi? Miehen pitää olla kova ja pehmeä samalla kertaa. Hellä kuuntelija ja naisen kyselemättä kaatava uros. Hellä perheen isä ja hulttio rakastaja. Miehen pitää olla boheemi ajattelija ja kuntosalin kuningas. Tunnollinen perheenelättäjä ja syöksyä hulluihin seikkailuihin.Rikas herrasmies ja köyhä runoilija. Jos äitiys on hyvää johtamista niin joko äitiys tai johtajuus on perseestä. Jos määräilee ja komentelee työntekijöitään kuin lapsia niin on vittumainen johtaja. Jos taas neuvottelee lasten kanssa: että teepäs Tytti tätä kun se on hyväksi sinulle on auktoriteetiton äiti. Surkea piipittäjä.
Jos äitiys on hyvää valmentautumista työelämän johtotehtäviin, niin silloin sitä on myös isyys. Ja entäpä oleminen armeijassa alikessuna tai rugbyjoukkueessa kapteenina, eikös nämä käy johtajuusopiksi. Päivi Lipponen tarkoittanee sanoessaan: ”Akat ei anneta periksi” sitä, että ei anneta periksi ”ennen kuin minut on valittu eduskuntaan”. Nyt kun mies on vetänyt eduskunnan portaille asti voi ruveta feministiksi. Jos Päivi Lipponen olisi naimisissa maalaismuurari Jaatisen kanssa, niin hän elelisi sangen tyytyväisenä miehensä kanssa maassa, jossa sentään kaikilla menee suhteellisen hyvin. Myös naisilla ja meillä sovinisti sioilla. Eikö olisi aika antaa jo tunnustusta miehille. Arkipäivän sankareille. Jos tämä on sovinismia, niin olen sovinisti ja olen helvetin ylpeä siitä.
Sovinistit barrikadeille!"

Tuo teksti on ihan asiallaista väpätystä edelleen, joten antaa sen olla tuolleen. Ihan vasta-aikoihin. Kalenterin mukaan 3.10.08 olis ollu Iltasanomissa juttu, joka sai pienvittuilijan pään kuralle (huomatkaa, että tämä on nyt minulle ajankohtainen asia tämä kura).
Tanja neitsyt missi Karpelan pukua oli kommentoitu seksistisesti kun joku mies poliitikko oli tokaissut selän mittaisesta vetoketjusta, että mihinkäs sieltä pääsee? Tanjasta tämä oli yhtä loukkaavaa kuin jos hän kysyisi mies kollegaltaan housun vetoketjusta, että mihinkäs sieltä pääsee? On pikkaisen eri juttu puhua mekon selässä olevasta vetoketjusta kuin munien päällä kulkevasta vastaavasta. Vaikka ei siksi, että tällä olisi mitään sen kummempaa merkitystä muuta kuin, että nykyään ei saa olla mies. Ei saa katsoa hississä puoliksi ulos pullahtaneita rintoja joita misukka tuo esille kuin bingossa voitettua joulukinkkua (eräs "viimeaikojen" kohujuttu). Miksi tuodaan tissit näytille, jos niitä ei haluta nähtävän.
Ihan taatusti jokainen nainen, joka ryhdittää ryntäänsä tanaan ja jättää tissivälin kengänkärkiin asti auki tietää, että miehet katsovat. Tietenkään ei pidä tapittaa niin, että kuolavana viistää maata, mutta tuskin pieni tahaton vilkaisu ketään loukkaa. Ei ainakaan saisi. Se vilkaisuhan vain viestittää alkukantainen lajinsäilymisen kannalta välttämättömän kiinnostuksen vastakkaiseen sukupuoleen yhä olevan hengissään.

Mutta nyt pitää jo kiirehtiä vapautuksen huoneeseen... Syy glaubersuolan "nauttimiseen" on muuten lauantaina kuvioissani olevat kädenväännön PM-kisat. Pitäisi saada paino alle 80 kilon.
Olut on maistunut niin hyvin pitkin kesää ja syksyä, että nyt mennään sitte tällä tavalla...kohti vessaa siis....

maanantai 20. lokakuuta 2008

Testikirjoitus, sivujen perustamista varten.