torstai 18. joulukuuta 2008

Kun pääsee kukkulan kuninkaaksi...leipäjonon päähän

Aina joskus törmää siihen, että joku on päässyt asemaan, johon ei oikeasti kuuluisi. Asemaan, jossa pitäisi olla oikeasti hyvä ihminen, oikeasti välittää lähimmäisistään, oikeasti olla ihminen isolla I:llä. Tämä tarkoittaa Pienvittuilijan mielestä myös sitä, että ihan oikeasti ja koko sydämestään varoo heittämästä edes kommmenttia, jolla leimaisi autettavia...saati, että julkaisee lehdessä jutun., joka läväyttää jo otsikollaan surkeasta suolet pihalle.
Tämän päivän Forumissa (18.12.08) oli Pienvittuilijan veret seisauttava otsikko: "Jätetään leipäjonot köyhille", Ytyä ry:n toiminnanjohtaja Monika Bulldra haukkuu leipäjonossa jonottajia. Suora lainaus Monikan kirjoituksesta:"...kun on velkaa ja ollaan tiukilla sen vuoksi, että pitää maksaa kuukausilyhennyksiä sinne sun tänne. Mielestäni ei oikeuta tulemaan leipäjonoihin. Se on omaan harkintaan perustuvaa ja itse tehtyä velkaa. Muutenhan kaikki työssä käyvätkin voisivat seistä leipäjonossa"
Jos taas vähänkään mietitään tuota kommenttia ja tuossa asemassa olevan suusta niin voi helvetin helvetti sentään. Kyllä taisi kätilö paskantaa kapaloihin. Vähän sama asia kuin, että kirurgi soimaisi sitä, että keuhkosyöpäleikkausjonoissa on tupakoitsijoita.
Kommenttin kohta: itse tehtyä velkaa...onko olemassa muunlaista velkaa. Perittyä velkaa vai lahjaksi saatua velkaa. Tietääkseni kaikki velka on aina itseaiheutettua. Takausvelka on omaa harkintaa siinä missä muutkin velat. Ei liene olemassa muunlaista velkaa kuin itseaiheutettua.
Sitten tuohon kohtaan: että pitää maksaa kuukausilyhennyksiä sinne sun tänne. Niinpä! Ne kun pitää maksaa. Muistan vielä jutun edellisen laman ajoilta. Silloin oli Iiro Viinaset ja oikea kuristusote sosiaaliturvan yllä. Tuon ajan jälkeen ei ole mikään palannut samaksi. Sosiaaliverkkoon puhkotut reiät jäivät nousukautena paikkaamatta. No, silloin tehtiin tutkimuksia ihmisten ahdingosta. Ja yllätys kyllä(Monicalle), paljon oikeasti nälkää näkeviä oli juuri työssäkäyvien joukossa. Syynä tähän oli (ja on edelleen) se, että sosiaaliturva ei ota huomioon lyhennyksiä ja osamaksuja ja veromätkyjä ja... voi olla, ettei käteen jää juuri mitään tai ei yhtään mitään, tilistä päältä lähtevien lyhennysten jälkeen. Rahaa ei riitä elämiseen, vaikka on töissä. Lienee outo tilanne sinulle Monika.
Ei ole järkevää ottaa lainaa, niin paljon, ettei sen maksamiseen riitä rahat kun korot nousevat. Ei ole järkevää sitoa tulojaan osamaksuihin, jos tulot yllättäen laskevat. Ei ole järkevää luottaa tulevaisuuteen tässä epävarmassa maailmassa. Ei ole järkevää kritisoida ihmisiä leipäjonossa Monika. Jos siellä jonossa onkin joku, joka ei sitä leipäsäkkiä ehkä kuollakseensa tarvitse, niin mitä sitten. Pahempaa on nostaa kynnystä hakea apua, kun apua tarvitsee. Pahempaa on, että vanhempien epätoivo heijastuu lapsiin. Pahempaa on, kun vetäydytään kuoreen sen sijaan, että haetaan apua. Pahempaa on syyllistää ja halventaa, jollain stereotyyppisellä kliseillä, kuten työssäkäyvä... itse hankittua velkaa. Suomessa leipäjonossa leimautuu ja on harvassa ne, jotka sellaiseen tieten tahtoen lähtevät. Kuka sinä olet määräämään millainen nälkä on oikeaa nälkää. Onko se juuri työttömän tai eläkeläisen nälkää. Eikö yhteiskuntaa verovaroin pystyssä pitävä saisi turvautua hätäapuun hädän hetkellä...
Kuka on oikea arvioimaan hädän oikeaa astetta...kuka, jollei hädässä oleva itse.
Vastuullisessa asemassa olevien pitää varoa erityisesti sanomisiaan Monika. Mitäpä jos pakolaisten vastaanottokeskuksen johtaja kommentoisi, että elintasopakolaiset vievät paikkoja oikeilta pakolaisilta. Jos Mainittu lääkäri moittisi, että tupakoitsijoiden itse aiheutettu keuhkosyöpä vie leikkauspaikkoja niitä oikeasti tarvitsevilta.
Ihan sama mitä mitä tällaisilla jutuilla ajetaan takaa, niin aina ne kääntyvät autettavia vastaan. Jätetään leipäjonot köyhille - jutusta saa mahtavan lyömäaseen: Voi sanoa, ettei leipäjonossa olevat oikeasti tarvitse ruoka-apua...pitkät leipäjonot, ovat pitkiä vain koska jonot ovat väärällään hyväosaisia...Leipäjonoista haetaan apua kulutusjuhlaan...Ei Suomessa oikeasti mene ihmisillä huonosti, leipäjonossa ei tarvitse seistä, se on monille oma turhamainen valinta.
Ja voi sanoa, ettei köyhien tukemiseen tarvita lisää varoja riittää, että karsitaan turhia tyyppejä pois jonoista. Voi sanoa, ettei avustustoimintaa kannata antaa rahaa, kun se kuitenkin menee sellaisille, jotka eivät apua tarvitse...yms ja pälä pälä...

Päivä vaihtui juuri torstaista perjantaihin.
Televisiosta tulisi elokuva, vakiorivi pitäisi tarkistaa ja pitäisi laittaa nukkumaan, että jaksaisi nousta aamulla ihmettelemään Nisperon toimimatonta nettiyhteyttä, yhdessä ties minkä tukihenkilön kanssa...mutta tässä minä vain istun ja istun ja naputtelen näppäimistö soiden tekstiä. Varmaan huomaa tästä ja kaikesta muustakin kirjoittamastani, että pienvittuilija inhoaa yli kaiken, itsensä Jumalan asemaan nostavia, kaikkitietäviä, vallassaolevia ja ennen kaikkea ajattelemattomia isoja paskiaisia. Kyrsii ihan saatanasti. Pikku nilkit, kuten minä ja "naapurin Moilanen", saamme olla niin kaikkitietäviä, että hukumme rankkasateessa, meillä kun ei ole valtaa kuin itsemme ja siihenkin vain osittain ja ajoittain.
Nyt katsomaan tellua tai ehkä kuitenkin nukkumaan, mutta näihin juttuihin varmaan palataan...

tiistai 16. joulukuuta 2008

Että se Powerwaven perkele meni sen tekemään!

Edellinen teksti sai pohtimaan sanoja tarkemmin. Antisemitisti on tosiaan pöljä sana.
Mutta ei läheskään niin pöljä kuin joulurauha. Mikä helvetin rauha. Ihmiset säntäilevät edestakaisin kuin kiimaiset kärpäset intialaisessa basaarissa. Rauha on aika kaukainen käsite silloin, jos murkkuikäiselle sattuu ostamaan vääränlaisen lahjan tai jos laittaa vaimolle lahjaksi leipäkoneen (isille toki saa laittaa porakoneen...mutta tuo on taas eri juttua).
Joulurauha on hieno sana, mutta sen toteutus ei ihan aina onnistu.

Tyhmistä sanoista tyhjänpäiväisimpiä on sanayhdistelmä "osakekurssien lasku".
näillä sanoilla koetetaan selittää milloin mitäkin "välttämätöntä" supistustoimepidettä. Kun pörssiyhtiön osakekurssi laskee, niin yhtiön on saneerattava, tehostettava ja supistettava. Jos ajattelee asiaa tarkemmin, niin asiahan on kääntynyt ihan väärinpäin. Alunperin yhtiöt olivat olemassa tuottaakseen palveluja ja hyödykkeitä kuluttajille (ja sitä kautta voittoa omistajille). Jos ne menivät hyvin kaupaksi, niin omistajat saivat osuutensa. Pyrittiin pitkäjänteisyyteen ja pysyvyyteen.
Nyt yhtiöt ovat olemassa tuottaakseen mahdollisimman hyviä osakekursseja. Osakkeenomistajien intressit on nopeasti kerrottu: Maksimaalinen voitto minimaalisessa ajassa-Kestävää kehitystä 2007
Otsikko muuten lainaa aika suorasti yhtä parhaista kommenteista, joita sain Kestävää kehitystä-kirjasta. Eräs Filtronicin johtohahmoista sanoi kuultuaan kirjastani: Että se perkele meni sen tekemään!
Vieläkin lämmittää tuo tunnustus...

Sanojen pyörittelemiseen palaan varmaan myöhemmin uudelleen, mutta nyt muutama kommentti PowerWaven eilen päättyneistä yt-neuvotteluista:
134 sai lähteä.
Tässä sitä sitten ollaan sillä tiellä, joka oli nähtävissä jo vuosia sitten.
Aiemmassa jutussani "Talvisota takaisin" sivusin tätä aihetta.
Eli sitä, että suomalainen tietotaito on myyty ulkomaille. Meidän todellinen ylpeyden aiheemme. Meidän sielumme on paloiteltu ja kaupattu eniten maksavalle. Vähän dramaattisen kuuloista, mutta tuotahan se todellisuudessa on. Filtronic osti aikoinaan LK Productin. Pilkkoi sen kahteen osaan, supisti, ulkoisti toimintaa ja siirsti tuotantoa Kiinaan ja Unkariin, ja lopuksi myi palaset eniten tarjoaville ahneille amerikkalaisille.
Joku voi olla sitä mieltä, että tämä on kehitystä ja jälleen uusi haaste ja mahdollisuus...ja paskat. Kun ihmiseltä viedään työpaikka, siitä selviäminen on aina haaste ihmiselle ja se mahdollisuus, se ei lankea samalle persoonalle.
Tehty työ on yhä sijoitus, joka ei tuota voittoa.
Tsemppiä vain kaikille nyt pois potkituille.

Pienvittuilun alkulähteillä

Tutkailin tuossa omaa kotisivuani ja huomasin siellä ihan turhan osaston: Miksi?
Ei siksi, etteikö olisi syytä esittää tuota kysymystä ihan säännönmukaisesti, vaan siksi, että en ollut saanut sinne äherrettyä kuin yhden tekstin.
Ajattelin siirtää sen blogiin, jossa se on kaltaisiensa seurassa.
Täten ja tällä päätöksellä pienvittuilu päiväkirja saa liitteekseen koko Miksi-osaston tietokannan.
Teksti on ihan asiaa näin muutaman vuoden jälkeenkin ja sitä voi pitää pienvittuilijan esi-isänä. Eräänlaisena dinosauruksena siis.

Tapettiinko juutalaisia syystä

Katsoessani dokumenttia Stalingradin taistelusta minulle heräsi kysymys johon ei oikein voi vastata yksinkertaisesti. Siinä saksalainen sotaveteraani vieläkin vihasi juutalaisia. Hänen lyhyistä sanoistaan ei löytynyt sääliä. Vain pelkkää teräksen kylmää vihaa.
Miksi?
Miten saksalaiset saatiin vihaamaan juutalaisia niin verisesti?
Tässä vaiheessa joku kiihkomieli jo heittää ilmoille, että kirjailijahan on antisemitisti(ehkä jo otsikon katsottuaan) kun kyselee ja asia on sillä selvä. Asiaa ei tarvitse miettiä sen enempää. Juutalaiset olivat viattomia uhreja, jotka tuhottiin kammottavalla tavalla ja uhrit ansaitsevat kaiken myötätunnon. Natsi on natseja ja hulluja psykopaatteja jokainen (ja käärmeet ovat kavalia ja ketut ovelia).
Tiedän. Juuri noilla kommenteilla on keskustelu vaiennettu tai sitä ei ole tohdittu koskaan edes käynnistää.
Mutta miksi tavallinen saksalainen vihasi juutalaisia?
Pelkkä propaganda ei riitä synnyttämään tuollaista vihaa. Vihalle on oltava syy. On löydyttävä vastaus kysymykseen, miksi?
Jos joku tulisi minulle sanomaa, että kaikki kuopiolaiset ovat paskoja ja heidät sopii siirtää gettoon Oulun laidalle, niin aika hankalaa se ajatus olisi saada syötettyä minulle edes joulupuuron seassa.
Mutta jos joku sanoisi, että markkinavoimat asuvat Tuirassa, siis juuri ne henkilöt, jotka pelaavat tavallisella ihmisellä. Ne kasvottomat voimat, jotka aiheuttivat pankkikriisin ja epäsuorasti tuhansien ihmisten kuoleman. Ne mulkvistit, jotka nyt ahnehtivat itselleen lisää, vaikka omistavat jo enemmän kuin koko muu Suomi yhteensä.
Tuirassa asuisivat ne, joilla on todellinen valta. Tunnottomat tyrannit naimassa
naamaan virolaisia palvelijoitaan ökytaloissaan.
Hiekka pilluiset porhomuijat lapsinahka hameissaan (tämä olisi väittämä, joka
esitettäisiin myöhemmin valtion toimesta ja Hannu Karpo tekisi siitä dokumentin
kysyen lapsensa pedofiilien lapsinahkatehtaalle menettäneeltä äidiltä: ”Että miltäs nyt
tuntuu? Tässä sulle satanen…jne”)
Ei tarvitsisi paljoa yllyttää kun jo tällainen rauhan mieskin saataisiin nousemaan
barrikadeille. Jos ei ihan porhojen taloja polttamaan niin ainakin naarmuttamaan
niiden miljoonalimusiineja. Ja liehuttamaan lippua kulkueessa huutaen: Rahat
kansalle(eli minulle persaukiselle kirjailijalle). Ja ummistamaan silmät.
Tästä ei olisikaan enää pitkä matka Geton muureihin ja murhiin. Askel askeleelta lipsuisimme kauemmaksi ihmisyydestä ja ummistaisimme silmämme.
Emme kuulisi. Emme haluaisi tietää.
Kadonneet tuiralaiset eivät aiheuttaisi meissä mielipahaa. Kun Hallitus sanoisi sijoittaneensa heidät uudelleen kauemmaksi tavallisesta kansasta, meistä oikeista suomalaisista. Niin me uskoisimme sen. Me haluaisimme uskoa sen. Sillä eihän meitä oikeasti kiinnostaisi mitä heille on tapahtunut. Olisimme päässeet heistä. He olisivat poissa ja meidän omatuntomme puhdas. Emmehän ME olisi heitä siirtäneet.
Ensimmäisen maailmansodan nujertamassa Saksassa liike-elämä ja teollisuus olivat juutalaisten hallussa. Suuri osa kauppiaista oli juutalaisia. Ja juutalaisilla oli tapana ottaa töihin juutalaisia. He suosivat omiaan. Tavallinen kansa varasti puhelinlankoja ja rautaportaita, kun juutalaiset ostelivat tehtaita ja kartanoita. Tavallisilla saksalaisten lapsilla ei ollut odotettavissa elämältään kuolemaa parempaa. Rahalla ei ollut arvoa. Kiinteä hankittu omaisuus, jota juutalaisilla oli, kasvatti arvoaan. Työ ei merkinnyt mitään kun palkalla ei saanut mitään. Ja jokainen tunsi kitsaan ja rikkaan juutalaisen, joka omisti tehtaan, kartanon, suuryrityksen, kaupan josta he ostivat vaatteensa ja ruokansa, silloin kun siihen oli varaa. Juutalainen omisti heidän työpaikkansa, josta saadulla palkalla ei elänyt. Juutalaisuus ei ollut uskonto vaan se oli yhteiskuntaluokka. Kaikki parempi ja kauniimpi oli juutalaista.
Tuiran markkinavoimilla oli vuonna 1933 kasvot.
Vaikka se ei heidän syynsä ollut, oli heillä hallussaan kaikki valta. Heillä meni hyvin, kun muilla meni todella huonosti. Juutalaisten rikkaus vain kasvoi tavallisten saksalaisten kurjistuessa. Ja sitten tuli Hitler, joka sanoi, että Saksa kuuluu saksalaisille. Tavallinen saksalainen mies palvoi häntä enemmän kuin ikuisuutta. Tätä hän oli odottanut ikuisuuden. Nyt hän saattoi olla vaimonsa ja lastensa edessä muutakin kuin kurjan elämän edellytys. Hän oli saksalainen. Hän oli mies, jonka munat juutalaiset leikkasivat. Mutta nyt hän saattaisi jälleen seisoa ylpeänä. Häntä ei enää alistettaisi. Saksa saksalaisille.
Omanarvontunto. Se on jotain, mitä ei voi mitata ennen kuin sen menettää. Sen arvo on mittaamaton. Se on minuus. Jos jostain löytyy syyllinen sen menettämiseen, niin mikään teko ei ole riittävä paikkaamaan sitä. Onko vaikeaa eläytyä työttömyyden riivaamassa Suomessa saksalaisen tehdastyöläisen mietteisiin?
Leipäjonossa et ole mitään. Erityistä.
Olet vain leipäjonossa. Yksi muiden joukossa. Ei sukupuolta. Ei ikää. Vain äänetön ja kanavaton viha johonkin, jota ei voi paikallistaa. Entä jos voisikin?

Hitler tiesi mistä naruista vedellä saadakseen kansan taakseen ja valtaa. Ei hän ollut hullu diktaattori vaan häikäilemätön ja viisas poliitikko, joka oli valmis mihin tahansa saadakseen valtaa. Tai sitten hän vain uskoi asiaansa.
Taas kumpuaa kysymys: Miksi? "

Kotisivujeni tekstejä voi kommentoida myös it-alan konttorikoneilta. Tämän nykyisen blogin ei todistetusti onnistu. Joku kyttyräselkä kierosilmä paska byrograatti on onnistunut estämään tämänkin riemun.
No, joka tapauksessa sain palautetta ja sen pohjalta tekaisin tekstin:


Nyt tämän kirjoituksen oltua sivuillani kolme viikkoa, saamassani palautteessa ei ole puututtu siihen, että oliko kirjoitukseni loukkaava juutalaisia kohtaan. Ei siihen oliko esittämäni syy yhtään peräänsä pitävä.
Kaikissa vastineissa väitettiin vain, ettei minua ainakaan saisi yllytettyä mihinkään tuollaiseen. Ketään ei kiinnostanut oliko perustelut vääriä.
Tosin mukana oli kommentteja, että natsit olivat pahoja ja Hitler hullu psykopaatti (mitä ei kai pidäkään kokonaan kyseenalaistaa).
Joku intoutui haukkumaan minua rasistiksi?: rasismin vastaisen kirjan kirjoittaneena uskallan olla asiasta erimieltä ja lisäksi voin kysyä, että mitä tekemistä rasismilla on juutalaisten vainoa koskevassa kommentissa.
Kaiken kaikkiaan suurimpana oli kuitenkin huoli, ettei kukaan vai kuvittele MINUN pystyvän tuollaiseen. MINÄ olisin kyllä asettunut vastarintaan. MINÄ olisin kyllä puolustanut juutalaisia. MINÄ…
Kaikki nämä kommentit vain tukivat esittämääni ajatustani, että ihmiset tekevät loppujen lopuksi suuretkin ratkaisut hyvin itsekkäistä syistä: Omanarvontunto, oma työ ja elanto, kateus,…
Kysymykseeni miksi juutalaisia vainottiin taisi tulla jonkinlainen vastaus.

Juttu oli julkaistu kotisivullani elokuussa 2006

Huomasin, että seuraavaksi pitää kait alkaa morkkaamaan mustalaisia, että ei luulla ihan antisemitistiksi. Aikamoinen sanahirviö muuten. Aika hieno sana. Olen antisemitisti kommenttiin voisi saada monenlaisia vastauksia kuten, onneksi olkoon tai kait siihen on olemassa kunnon lääkke tai onko se pahempi kuin tippuri...

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Finlandiapalkinto...ihan paska

Istuin tässä iltaa muutaman oluen ja mestareidenliigan pelin kanssa. En yhtään tiedä miksi, mutta väkisten mieleen pirahti Finlandiapalkinto ja sen tämän vuotinen voittaja Sofi Oksanen. Hitto, että siinä on sitten tympeä akka. No, se ei vielä tee kirjailijasta hyvää eikä huonoa. En voi edes kehua lukeneeni Puhdistus-romaania. Enkä ole edes jutellut Sofi Oksasen kanssa. Ties kuinka herttainen tytöntyllerö onkaan livenä...
Varmaan vaikuttaa se, että Sofi nöpönenä pystyssä edustaa pitkälti kaikkea sitä, mitä kirjailijan käsitteeseen liitettynä inhoan. Sofi säntäilee säännöllisesti otsikoissa, milloin mistäkin syystä. Milloin joku kansanedustaja on lähennellyt, milloin seksuaalinen suuntautuminen on valttikorttina.
Pinnalla keinolla millä hyvänsä.
Toisaalta hyvinhän tuo näyttää kantavan hedelmää jos toistakin...

Aikoinaan Kata Kärkkäinen nostatti kulmakarvat pystyy, mutta sinnemmin siihen ajatukseen, että jokainen hyvä perseinen nainen, joka kehtaa esitellä muotojaan julkisesti, jokainen valtalajien menestynyt urheilija ja jokainen poliitikko, "kirjoittaa" kirjan tai pari. Vielä on muistissa vesisängyn lotina. Tosin Paavo Väyrysparan kirjoja kaupiteltiin jo markka aikana yhdellä markalla. Näiden lisäksi, jokainen julkkiksen kanssa sillälailla ollut kirjoittaa kirjan tai aikoo kirjoittaa ja joka tapauksessa häntä vaaditaan kirjoittamaan kirja. Tekstiviestillä erotettu pääministerin ex-muija kirjoitti kirjan ja muutti nimensä Ruususeksi. Ulkoministerille tekstiviesteillä potkut hommannut Tukiainen aikoi kirjoittaa kirjan. Mikä tosin saattaa jäädä kaavailujen varaan, jos televisioura ihan kunnolla urkenee. Tai jospa Johanna kirjallinen sanottava tulikin kerrottua Seitsemän päivää-lehdessä julkaistuissa tekstiviesteissä (joita hän ei tosin ollut itse kirjoittanut, vaan pelkästään vastaanottanut). Ehkä kunnollinen haamukirjailijakaan ei saa kirjaa aikaan Tukiaisen tankotanssi töppäilyistä...tosin tekihän Revontulikin taustajoukkoineen Tony Halmeesta kirjailijan.
No, tuollaiset tekeleet ovat kirjallisia hampurilaisia, helppoja ja nopeita "nauttia", eivät tosin vie nälkää, ainoastaan pierettävät.


Tulipa pitkä sepustus, vaikka tämä ei ollut pääpointti tässä jutussa, mutta tulipahan tuokin sanottua.
Jutun juuri oli se, että itse Finlandiapalkinto haiskahtaa ja pahasti. Ainoa virka, joka palkinnnolla on, on suurten kustantamojen myynnin kasvattaminen.
Tänä vuonna kaikki ehdokkaat tulivat suurten leivistä: Wsoyn, Tammen, Otavan ja WSOY:stä irrotautuneen Siltalan.
Viime vuonna joukkoon oli sentään eksynyt muutama teoksen kirjailija.
Pienten ja keskisuurtenkin kustantajien kirjailijoiden on turha haaveilla moisesta mahdollisuudesta.
Esimerkiksi Sammakolta ja Likeltä löytyisi hyviä ehdokkaita, mutta ei toivettakaan päästä edes ehdolle. Liekkö edes tarjoavat.
Kaiken huippu oli tänä vuonna se, kun Taberman nosti kamalan metakan siitä, ettei Tervo ollut päässyt edes ehdokkaaksi. Samaisessa iltapäivälehdessä, josta jutun luin, oli akateemisen toimitusjohtajan kommentti siitä, miksi Tervon pitäisi olla mukana: Troikka kun on myynyt jo 28 000 kappaletta. Siinä sitä taiteellista mittaria kerrakseen. Hitlerin taisteluni myi aikoinaan 50 miljoonaa pelkästään Saksassa (varmaan yksi syy, miksi Saksasta on turha odottaa listaa kaikkien aikojen parhaiten myyneistä kirjoista). No, Tervo on Wsoy:n kirjailija ja olisi siis hyvin sopinut joukkoon.
Peli päättyi just ja taidan laittaa saunan päälle.
Niin, että sillä mielellä sitten aamulla kirjaostoksille, että ei se Sofin kirja ehkä ole se vuoden paras suomalainen kirja.

Niin meinas ihan unohtua, että yksi hyvä puoli tässä finlandiavoitossa nyt on: Sofi Oksasen ei tarvitse olla kaiken aikaa esillä kaksi neuvoisuudellaan eikä muillakaan kirjallisuuden ulkopuolisilla avuillaan. Finlandiavoittajan ei tarvitse sellaiseen alentua, juttua riittää muutenkin. Säästymme siltä riemulta...jess!
Olkaamme siitä kiitollisia ja ryhtykäämme nukkumaan tai mihin nyt ryhdyttekin.

Ps. Jotain vaikutusta lienee oluilla, kun olin unohtanut julkaista tekstin.
Nyt sitte näin vähän myöhässä...