tiistai 29. joulukuuta 2009

Kas, piiloon pedofiilit käy

MTV3:n teksti-tv:ssä oli mielenkiintoinen juttu:
"Pedofiiliskandaali järkyttää lestadiolaisseurakuntaa
29.12.2009 00:26

Lestadiolaisen maallikkosaarnaajan epäillään käyttäneen seksuaalisesti hyväkseen kymmeniä lapsia vuosikausia, kirjoittaa sanomalehti Österbottens Tidning.

Miehen uhrit olivat nuoria poikia.

- Sain tietää tapahtuneesta pari kolme viikkoa sitten, sanoo rauhanyhdistyksen edustaja lehdessä. Hänen mukaansa asia tutkitaan perin pohjin.

Österbottens Tidningin mukaan miehen käyttäytyminen paljastui varhaisessa vaiheessa. Hänen kotiseurakuntansa jäsenet kuitenkin pimittivät väitetyt rikokset, joten mies pystyi jatkamaan toimintaansa kuolemaansa asti, lehti kirjoittaa. Mies kuoli 1980-luvulla.

Poliisi vahvistaa Österbottens Tidningille, että epäillyistä hyväksikäytöistä on tehty rikosilmoitus. Poliisin mukaan tapauksia, joissa epäilty on kuollut, on kuitenkin erittäin vaikea selvittää.

(MTV3 - STT)"

Asia on sikäli erittäin "ajankohtainen" minulle, sillä se liippaa läheltä seuraavan kirjani aihekenttää.
Eli lyhyesti sanottuna, helvetiin sisäänpäin lämpenevät ja paskan tärkeät uskonnon taakse piiloutujat.
Ihan lähipiiristäkin on tällainen samanmoinen tapaus tiedossa.
Ukko tappoi vaimon pölyimurin johdolla ja kavalsi postista rahaa pariin otteeseen. Lahkon suojissa rellesti. Jos ei olisi jäänyt kiinni postiryöstöstä, niin murha olisi jäänyt tuomitsematta.

Ja kuinka paljon näitä tapauksia on tekopyhien uskovaisten liinavaatteissa piilossa?
Nämä tapaukset ovat vain se kuuluisa kliseinen jäävuoren huippu.
Näissä porukoissa katsotaan läpi sormien poikien hanuriin vetoa siinä missä tyttöjen raiskauksia ja vaimojen turpaanvetoja.
Sisäsiittoisen kunnian säilyttäminen on kaikkea tervettä moraalia ja kunniallisuusuutta ylempänä. Mitäpä maallisesta moraalista, kun vasta taivaassa ne palkinnot jaetaan.
Särjetyt sielut ja raiskatut mielet eivät paljoa paina. Miksi jenkkien raamattuvyöhykkeellä kukoistaa pornoteollisuus ja teiniäitiys? Miksi katoliset papit käyttävät hyväkseen kuoripoikia? Olisikohan niin, että kaikenlainen paskan tärkeä kiihkoilu uskonnolla vain lisää lieveilmiöitä.

Sen pituinen se ja kohta suuntaan kotiin, lämmitän saunan ja otan muutaman iltakaljan, ilman turhia tärkeilyjä.

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Jo joutui homon mieli

Jo joutui homon mieli

Mitähän tapahtuisi, jos ravintolaliitto päättäisi, ettei sen jäsenliikkeet noudata savuttomuutta kapakoissa, vaikka laki niin määrää.
Tai, että takseissa ei käytettäisi turvavöitä. Tai, että kouluissa ei opetettaisi pakkoruotsia, koska opettajienliiton puheenjohtaja ei sitä halua. Kaupoissa ei piitattaisi aukioloajoista, eivätkä Hailuodon lauttakuskit aikatauluista.
Heikostihan siinä kävisi.
Tulisi poliisi ja pamputtaisi taas.
Mutta mitä tapahtuu, jos kirkko ei vihi homoparia, jos se lain mukaan olisi sallittu?
Ei mitään!
Ottamatta sen enemmän kantaa homoliittojen oikeutukseen tai oikeudettomuuteen, niin arkkipiispa Paarman pärinä Kalevassa (19.12) sai harvenneet niskavillat pystyyn:
"...Suomen evankelisluterilainen kirkko ei ryhtyisi vihkimään nais- ja miespareja, vaikka se tehtäisiin lainsäädännöllisesti mahdolliseksi..."
Mitä helvetin virkaa sitten on lainsäädännöllä, jos joku arkkipiispan kutale voi laittaa sen lekkeriksi.
Jos tämä ihan ilmeisesti Jumalasta seuraava käskynhaltija päättää, niin eduskunnan laatimat lait jäävät villakoiran asteelle.
Kuka muu voi vihkiä kirkollisesti, jos ei kirkko sitä tee.

Kirkko ei noudata valtion lakeja, vaikka on valtion kirkko.
Ihan käy kateeksi turkkilaisia, siellä kun uskonto ja valtio on erotettu toisistaan jo vuosikymmeniä sitten. Täällä peräpohjolassa valtio ja kirkko kulkevat käsi kädessä paitsi, että kirkko noudattaa vain niitä lakeja joita huvittaa.

Vuosikymmeniä saivat naispappeuden vastustajat kieltäytyä työskentelemästä naispapin kanssa uskonnolliseen vakaumukseen vedoten.
Ei merkannut, että oli olemassa laki.
Ei tullut poliisi pamputtamaan, eikä lakimies ahdistelemaan.

Nyt sama linja pätee homoliittoihin. Lain saa kyllä säätää, mutta kirkko kieltäytyy jo ennakkoon sitä noudattamasta.
Kirkoa koskevat lait voikin tulkita suosituksiksi, joita sitten jesuiittakerho kirkon sisällä vatvoo ja pyörittää ja tekee ihan mitä tahtoo.
Kas tuomio kun tulee vasta taivaassa, vaikka lahjat saadaankin jo maan päällä kirkollisveron muodossa.
Hyvä kirkko!
Hyvä fundamentalistinen Suomemme!

No, eiköhän se ollut tuossa.
Tällaista tarinaa tällä kertaa huiskaistua tiskin takaa päivän päättymistä vartoessa.
Nyt kotiin ja saunaan.

tiistai 8. joulukuuta 2009

Itseni ympärillä ja muualla

Hetki sitten kirjoitin facebookiin:
Kello kuusi. Valvottu yö. Taustalla soi Vysotski. Tyhjä paperi on saanut kirjaimia
peitokseen. Hullun hommaa. Taistelua lihamyllyjä vastaan. Viisas nukkuisi. Rikas lepäisi.
En ole kumpaakaan. Sulatan itseäni hieman paremmin.

Kirjailijan elämään varmaan kuuluu tietynlainen ulkopuolisuus. Ympärillä olevaa tulee tarkkailtua hirmu tarkasti. Muiden elämä piirtyy mieleen kuvantarkasti.
Samalla kuitenkin käy niin, ettei omaa elämää tule tarkasteltua kovinkaan tarkoin. Ei silloinkaan, kun kirjoittaa itsestään. Tulee tarkkailtua itseään kuin ulkopuolista.
Aina väliin tulee tunne, että oma elämä on outoa. vierasta. Aivan kuin sitä tarkkailisi ulkopuolelta.
Asiat, jotka ovat monille tärkeitä ja elämän kiintopisteitä, ovat itselle merkityksettömiä. Kunnes aina silloin tällöin ne törmäävät iholle ja on pakko ottaa kantaa merkityksettömiin ja mitättömiin asioihin, kuten riittääkö rahat, onko huomenna tiistai vai jo nyt.
Rahan ympärillä kuitenkin kaikki pyörii ja hyörii.
Kaikki asiat ovat markkinaa ja markkinoitavissa. Ei siinä mitään pahaa, se on elämän laki. Mutta ei siinä ole mitään hyvääkään.

Picasso sanoi aikoinaan kun Matisse kuoli, että nyt ei sitten enää tarvitse keskustella kenenkään kanssa.
Yhtä äkkisesti ajateltuna aivan päätön lause monen mielestä. Mutta tarkemmin ajateltuna aika fiksu veto.
Mitä puhua, jos ei ole sanottavaa.

Luin kerran, että keskivertopariskunta käyttää kommunikointiin sataa sanaa.
Ja that´s it. Eli mitä tänään syödään ja miten Viivi on pärjännyt koulussa, mitä telkusta tulee, muistithan maksaa laskut...ei noista saa kasaan, edes sitä sataa sanaa.
Helvetin tylsää näin ajateltuna.

Entäpä normaali ihmisen normaali aikuiselämä: Hankitaan koulutus, hankitaan ammatti, hankitaan kumppani ja pari tenavaa.
Ostetaan se isompi asunto, kun on perhettä ja kun työuraa on takana riittävästi, niin hankitaan se parempi auto, kun siihen on varaa.
Hankitaan mökki järven rannasta. Käydään Thaimaassa talvilomalla ja Juku Juku-maassa kesälömalla. Kyllästytään ja kyrsiinnytään työhön ja kumppaniin. Hankitaan viikonloppuhellu helpottamaan puutteessa riutuvaa kroppaa. Tai sitten vedetään käteen salassa ja häpeillen. Ostetaan Kallen kestotilaus tai etsitään virusvapaa nettisaitti, jota tihrutetaan kädet töhnässä pitkin yötä.

Lopuksi aikaa käperrytään pieniin lokeroihinsa ja muumioidutaan odottamaan eläkeputkea. Kiukkuunnutaan politikoille, kun yrittävät nostaa eläkeikää. Haukutaan EU:ta kun käyrä kurkku ei kelpaa syötäväksi. Kadehditaan naapuria, kun sillä on kaikki niin paljon helpompaa, ja autokin on parempi ja vaimo nuorempi ja lapset pääsivät yliopistoon opiskelemaan lakia. Se kyllä jo korpeaa, kun oma Teppo poika halusi autonasentajaksi. Vittu, sehän sitten rassaa naapurin lakimieskakaroiden mersuja merkkikorjaamolla kaiket päivät. Ihan niin kuin sillä olisi väliä, miten putkeen kolahtaa, kun putkeen mennään kuitenkin.
Ei elämää voi lansaarata valmiiksi.
Tulee nousukausia ja laskukausia. Kirvesmiehelle on töitä, toisinaan kirvesmiehelle ei ole työtä. Sellainen on maailma, mutta kukapa olikaan linnanjuhlien seksikkäin. Sehän se on tärkeää.

Tällaista tekstiä valvotun yön jälkeen.
Pääsin muuten kohtaan:
Pärjäsin Riekkolehden kirjoituskilpailussa. Jaettu ykköstila ja vielä kahdella novellilla. Äiti sanoi Nortin takaa:
"Älä sitten kuvittele alkavasi kirjailijaksi, ettei pidetä hulluna kuin Ismoa."
Ismo on kuollut, eikä vihreää Norttia enää valmisteta. Pahvinen laatikko täyttyi novelleista.

maanantai 7. joulukuuta 2009

Kansallinen ruokakulttuurimme?

Nisperoa vastapäätä avataan parhaillan ravintolaa. Miehiä hyörii ja pyörii ikkunassa aamusta iltaan. Ravintola on saman omistajan kolmas. Yksi niistä välimerellinen ravintola Olympos, vai ikä se oli, on sekin tuossa ihan kulman takana. Asemakadulla taitaa olla Kreikkalainen ravintola. Tämä tässä on sitten ehkä espanjalainen tai jotain muuta Etelä-Eurooppalaista tyyppiä.
Nisperosta katsotuna vastapuolella katua on pitserioita, kebabpaikkoja, Intialainen ravintola ja Mini-marketti, joka myy välimerellisiä herkkuja. Löytyy täytettyä paprikaa ja viininlehtikäärylettä.
Oulussa jokaisessa kulmassa ja käytävässä on pitseriaa ja kebabin vääntäjää.
Ja kun istuu autoon ja matkaa mihin suuntaan vaan, niin aina löytyy pitserioita.

Lätty kyllä irtoaa kylässä kuin kylässä, mutta missä on suomalainen ruoka?
Mistä löytyy nakit ja muusi? Jos ei lasketa nassikoille tarkoitettuja nauravia nakkeja. Mistä karjalanpaisti ja keitetyt perunat? Mistä savusiika ja uuniperunat? Mistä makaronilaatikko ja puolukkahillo?
Jostain löytyy jotain noista, mutta mistä löytyy suomalainen ravintola? Jos ei oteta lukuun hienoja ja kalliita nyrpeänaamaisten eliitti-ihmisten gurmeeravintoloita.
Jonkun voi jostain pongata, mutta ei niitä haitaksi asti ole.
Kaikki kohtuuhintaiset paikat tuppaavat olemaan pitserioita, kebabpaikkoja tai hampparimestoja.

Ruokakulttuurilla tarkoitetaan niitä ruokatottumuksia, joita valtaenemmistö suosii.
Ehdotan täten, että Suomen kansallisruuaksi nimetään pitsa. Toisena listalla olisivat kebab ja hampurilaiset rintarinnan.
Kansallisena alkuruokana pitserian raastettu kiinankaali maustettuna etikassa uitetulla paprikalla ja toisena tietty chiken wings.
Kansallisena jälkiruokana pohjaan palanut suodatinkahvi tai huumekasvin keitinlientä muistuttava haudutettu yrttitee (jota muuten en ole koskaan nähnyt kenenkään ottavan missään, koskaan).

Berlusconi haukkui aikoinaan suomalaista ruokaa. Hänestä Suomi ei kelvannut elintarvikeviraston sijoituspaikaksi. Ei tiennyt Berlusconi mitä haukkui. Minusta meillä ja varsinkin Oulussa, on maailman parhaat pitsat. Paljon on tullut maailmalla pitsaa maistettua, mutta mistään ei ole yhtä hyviä ja suuria pitsoja löytynyt kuin Suomesta. Ja kohtuuhinnalla.
Olkaamme siis ylpeitä suomalaisesta etnisestä pitsastamme ja jättiläismäisistä kebabannoksista.
Kyllä Suomi on tuhansien pitserioiden maa, jonka tuhansiin pitsoihin nälkänsä voi hukuttaa.

Sellaista.
Nälkähän tässä tulee ruuasta kirjoittaessa. Taidan laittaa luukun kiinni ja lähteä pitsalle.

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Mitäs jos meitä vedätetään

Goebbels sanoi aikoinaan, että kerro tarpeeksi suuri vale, niin ihmiset uskovat sen kakistelematta.
Ajattelin tuota eilen illalla. Ehkä itsekin on samoin vietävissä.
Muutamia esimerkkejä pullahti heti mieleen:

Entä, jos jääkautta ei ole ollut olemassakaan. Jo ala-asteen maantiedon kirjoissa tuota tietoa alettiin tuputtamaan. Kukaan ei kyseenalaistanut sitä.
80-luvulla mm. Spede tuki taloudellisesti kirjaa: Jääkautta ei koskaan ollutkaan.
Spede myös teki aiheesta dokumentin, jota ei koskaan esitetty.
Kirjasta mieleeni jäi muutama asia, jotka kyllä tuntuvat ihan järkeviltä.
Rukan huipulle oli jäädytetty 17-metrinen jääkuutio. Se ei sulanut pois edes koko kesän aikana. Kirjassa esitettiin ihan aiheellinen kysymys: Miten kilometri jäätä olisi sulanut pois, jos edes 17-metrinen jääkuutio ei sula Lapin kesässä.
Kun ottaa huomioon vielä sen, että kilometrin jääpatsas jäähdyttää ympäristöä melkoisesti kaikkine heijastusvaikutuksineen.
Kilometrin korkeudessa on ilma myös melkoisen kylmää.
Ihan aiheellista esittää kysymys, miten?

Toinen jääkautta tukeva tieto, jota meille on syötetty ovat siirtolohkareet.
Ne jääkausi nakkeli ympäri pohjolaa.
Kirjassa oli kuva Afrikan savanneilta. Siellä siirtolohkareita nökötti, vaikkei jääkausi ollut käynyt lähelläkään.

Onko jääkautta siis ollut olemassakaan?

Toinen meille valmiina syötetty totuus on, että maapallon ilmasto lämpenee.
Kasvihuonekaasut lisäävät lämpätilaa puoliastetta ja ilmakehään varastoituvan vesihöyryn vuoksi lämpeneminen voi olla jopa kolme astetta.
Napajäätiköt sulavat ja maa joutuu veden valtaan. Vedenpaisumus iskee kuin Nooan aikana konsanaan.

Pari viikkoa sitten satuin kuulemaan toisinajattelija tiedemiehen ajatuksia. Vesihöyry ei varastoidu ilmakehään, kuten on oletettu. Ilmasto lämpenee vain puoliastetta. Itse asiassa jäätiköt ovat alkaneet jälleen kasvaa...


Vedätetäänkö meitä?