lauantai 21. helmikuuta 2009

Arktisen alueen eteläläiset

Taas törmäsin mainokseen, jossa armas Suomemme oli jaettu osasiin.
Luulisi, että 1500 kilometriä tundraa jossain lähes asumattomaksi kelpaamattomalla leveysasteella jaettaisiin tasalokeroihin: 500 kilometriä pohjoisosaa, 500 keskiosaa ja 500 eteläistä osaa. Mutta höpsistä heijaa. Jossain Helsingin pölyttyneessä lähiössä Golfvirran lämmössä itsetuntoaan kiihottaen porukka pitää itseään oikeasti eteläläisinä.
Tässäkin kyseisessä mainoslipareessa Suomi on jaettu eteläiseen ja pohjoiseen osaan jostain Tampereen tietämiltä. Toisinaanhan Etelä-Suomi loppuu jo kehäkolmoseen.
Pitäisi Helsingin juntinkin oikeasti tajuta, ettei Suomessa ole olemassa oikeaa etelää. On vain puhekielen käsitteinä toimivat Pohjois-, Keski- ja Etelä-Suomi. Koko maa on niin helvetin pohjoisessa, että Etelä-Euroopassa luullaan jo, että tappelemme jääkarhujen kanssa lämpimiksemme.

Muistan vuosituhannen vaihteessa kun Hippariksi nimetty kleinbussimme särkyi keskelle Pariisia. Siinä auton jarruja korjatessani viereen pysähtyi auto, josta huikattiin: Terveisiä Göteborgiin, Suomen pääkaupunkiin.

Ehkä kaikkein omituisinta on, että juuri nämä etelässä olevinaan olevat ihmiset pitävät etelää jotenkin parempana kuin pohjoista. Kasvattavat kirsikan kokoisia omenoitaan pingispöydän kokoisilla tonteillaan, siemailevat älykkäästi cafe lattea mannermaisessa kahvilassa ja ovat olevinaan niin bätre folkkea, että Hitleriäkin hävettäisi oma vaatimattomuutensa.
Muistan muuten sellaisen tilastotiedon, että 80% ruotsalaisista asuu etelämpänä kuin yksikään suomalainen: Haluavatko siis itseään etelä-suomalaisiksi kutsuvat olla ruotsalaisia?
Ja heitto loppuun:
Oulu on Keski-Suomea. Lappi ei ala Kemistä, Pohjois-Suomi kylläkin. Lappi alkaa Rovaniemen pohjoispuolelta, sieltä mistä tunturitkin. Ahvenamaa on saari...onneksi. Mutta yhtä kaikki: ollaan niin perkeleen Euroopan laidalla.

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Lex Nokia ja muuta paskaa

Edellisestä kerrasta onkin jo vierähtänyt aikaa.
Aloitin viime keskiviikkona uuden romaanin kirjoittamisen ja jätin tänne tuntojeni turskauttelun suosiolla vähemmälle.
Romaanin kirjoittaminen vie ajatukset aika tarkkaan pois muista kirjallisista intohimoista. No, ei ihan kokonaan sentään. Pitkäjänteisen kirjoittamistyön ohessa on mukava kirjoittaa väliin tällaista lyhytpinnaista tekstiä.
Ja onhan paljon taas maailmalla tapahtunut.
Nokian lanseeraama urkkimislaki on ollut kovasti pinnalla. Jorma Ollila luomat kyyläyskäytännöt haluttaan lainsuojaisiksi.
Tietomurtojen ja tietovuotojen estämiseksi. Ihan sairasta sanon minä. Jos joku haluaa tietoja salakuljettaa, niin tuskin hän niitä Nokian sähköpostilla lähettelee.
Kuinkahan monta tietovuotoa tällaisella kyttäämisellä estetään?
Tuskin kovin monta jos yhtäkään.
Mutta sähköpostien kyttäämisestä onkin hyötyä monissa muissa tilanteissa.
Kuka muistaa vielä kohun Nokian ympärillä, koskien luottamusmiesten työn hankaloittamista.
Jos tepastelee tätä aasinsiltaa pitkin, niin johan helpottaakin kumm asti luottamusmiehen seurantaa ja ahdistelua se, että hänen postiaan voidaan tarkkailla mielin määrin.
Jos posti olisikin laillista, niin kuinka paljon kuluu työaikaa luottamusasioden käsittelyyn?
Millaisia suunnitelmia työntekijöiden etujen ajamiseksi liitossa suunnitellaan ja millä keinoin ne aiotaan toteuttaa?
Paljon on iloa Nokia Stasin miehille.
Niin mutta eihän lakia hyödynnetä tällaisiin tarkoituksiin. Olinpas minä tyhmä kun ajattelin rakkaasta Nokiastamme tällaista paskaa. Pitäisi ihan hävetä, että uskoin Nokian toimivan noin röyhkeän junttimaisesti.
Mutta ehkä asiaan vaikuttaa se, että Nokia ilmoitti perinteiseen junttityyliin, että jollei lakia hyväksytä, niin lähdetään muualle.
Ihan perinteinen junttimenttaliteetti sieltä pilkisti, eli jos ei oma akka anna, niin naidaan sitten naapuria...tana.

Nyt otan kylmän oluen jääkaapista ja alan kattomaan Portugali-Suomi peliä. Ainakin yhden oluen ajan.