tiistai 25. marraskuuta 2008

Natsittaako? Uhrista natsiksi

Eilisen päivän(25.11.2008)Iltalehdessä oli juttu:

"Israelilaistutkijat: Ruotsi ja Norja piilottelevat natsirikollisia
25.11.2008 10:13

Pohjoismaita syytetään juutalaisvastaisuudesta.

Tänään järjestetään Israelin Jerusalemissa konferenssi, jossa ryhmä israelilaisia tiedemiehiä ja tutkijoita aikoo syyttää Pohjoismaita juutalaisvastaisuudesta ja rasismista, Haaretz-lehti kertoi.

Kyseessä on järjestäjien mukaan "todennäköisesti ensimmäinen todellinen pyrkimys tarkastella Pohjoismaiden suhtautumisesta juutalaisiin ja sionismiin".

- On vähän tunnettu fakta, että Ruotsi ja Norja piilottelevat natsi-sotarikollisia, väitti Haaretzille konferenssiin osallistuva tohtori Efraim Zuroff, joka johtaa juutalaisten asiaa ajavaa Simon Wiesenthal -keskusta.

Suomen, Norjan ja Ruotsin suurlähetystöt eivät Haaretzin mukaan kommentoineet konferenssin teemaa. Tanskan suurlähettiläs kiisti, että Tanska olisi juutalaisvastainen valtio.

konferenssin nimi on "Behind the Humanitarian Mask: The Nordic Countries, Israel and the Jews".



...vai, että piilottelevat. Missä? Hautausmaalla vai dementiakodissa!
Sodan loppumisesta on kulunut 63 vuotta. Ja jos olisi "halunnut" olla kunnon natsi jo sodan alussa ja ehtiä tekemään hirmutekoja, olisi pitänyt olla vähintään parikymppinen sodan alussa. Olisi pitänyt olla jonkinlaista valtaa, jotta olisi voinut natsitella hirmutekojen arvoisesti. Olisi pitänyt olla upseerin tai muu nokkamies pystyäkseen sotarikoksiin. Tuollaiseen asemaan ei ihan teininä pääse. Nuorimmat upseerit olivat tuskin paljoa alle 25:sia. Nyt ikää olisi jo yli 90 vuotta.

Aika vähissä lienevät piiloteltavat natsit. Joku hurupää ukko saattaa vielä viipottaa hengissä ja uhota vaippa housuissa maailmanvalloitusta.
Ainoastaan sodan loppuvaiheissa 17:sta vuotiaina rintamalle pakotetut voivat vielä kuikuilla melko terhakkaana. Mutta Hitler Jugentiin kuulumista kummempaa rikosta tuskin näiden kontolta löytyy.

Jos joku sotarikollinen vielä hengissä hengaileekin, niin ne ovat yksittäistapauksia ja tuntuu naivilta, että tällaiset jutut ylittävät aina uutiskynnyksen (melkein yhtä naivilta, kuin USA:n demokratian vienti..mutta tuo on jo toinen juttu).

Etsitään kynttilä kädessä dinosaurusten ikäisiä pahiksia, kun maailma on täynnä reaaliaikaista pahuutta ja kun Israel harjoittaa itse aktiivisesti sortoa "omassa maassa". Tosin paras keino välttää kiusallisia aiheita, on kääntää huomio toisaalle, turvalliseen viholliseen. Natseja vihaavat tasapuolisesti kaikki, poliittiseen tai geopoliittiseen sijaintiin katsomatta. Natsit ja Hitler ovat koko maailman kanonisoimia pahiksia.
Ja hämäys menee läpi. Enennän kuin alkuperäiselle konferenssille, olisi tarvetta mukaillulle versiolle:
"Behind the Humanitarian Mask: Israel and the Jews".

Jos uhraa ajatuksen nykypäivän vainojen uhreille, niin yksi sorretuimmista ryhmistä ovat Länsirannan palestiinalaiset.
Ja se saa kyllä ihmettelemään ihan mahdottomasti sitä, miten juutalaisista tuli vainoojia. Natsien vainojen uhreista. Eikö ihminen opi mitään...tai siis ovathan israelin juutalaiset paljonkin natseilta oppineet. Nimittäin sen, miten vainotaan, miten eristetään, miten halvennetaan, miten viedään ihmisarvo, ammutaan tankilla kiviä heitteleviä lapsia, jyrätään talo vastarinta epäilystä..koko kylä yhdestä syyllisestä.

Noinhan ne vainot kai aina etenevät. Ei vain haluaisi uskoa, että ihminen tavoittelee loppujen lopuksi vain omaa etuaan.
Vainoon, kiristykseen, kidutuksiin, raiskauksiin ja murhiin turvaudutaan aina, kun siihen on mahdollisuus, kun ollaan vahvempia, kun siitä hyödytään.
Siitä tiedosta, miltä tuntuu olla vainottu, ei opita mitään...ainakaan hyvää.

Ettei menisi ihan filosofiseksi kikkailuksi, niin tässä pieni vertailu kahden sortomuurin välillä, Länsirannan muurin ja Varsovan gheton muuri kesken.
Juttuja lukiessa on hyvä muistaa, että natseilla oli hieman vapaammat kädet toteuttaa "itseään" ennen televisiota ja nettiä...ennen pienvittuilijoiden vittuilua.

.....................................
Voiman artikkeli:

MUURI PILKKOI PALESTIINALAISKYLÄN


Puolentoista tunnin bussissa istuskelu Itä-Jerusalemista Tulkarmiin tuntuu matkalta talvesta kevääseen. Sateiset kukkulat ja mutkaiset tiet vaihtuvat tasamaaksi. Oliivipuuviljelmillä tehdään tammikuussa lannoitustöitä.

Perille Qaffinin kylään pääsee service-taxilla. Kiinteää reittiä ajavat, muutaman sekelin kyydistä veloittavat tilataksit ovat palestiinalaisten keskeinen liikkumismuoto Israelin armeijan tarkastuspisteiden halkomalla Länsirannalla.

Qaffinissa Länsirannan pohjoisosan välimerellisessä ilmastossa voi poimia mandariineja suoraan puusta. Pikkulapset kerääntyvät ihmettelemään tulijoita. Villapaitaisia poikia ja muutama vanhempi mies lähtee näyttämään kyläläisten ykköshuolenaihetta. Muuria, joka on pilkkonut lintukodon kolmeen osaan.

”Tässä on Israelin terroristimuuri. Juutalaiset eivät jätä meitä koskaan rauhaan. Meidän täytyy taistella heitä vastaan kuolemaan asti”, lyhyt, luiseva viisitoistakesäinen poika esittelee maisemaa rumentavan näyn. Herkästi hymyilevän kiharapään sanat kylmäävät.

Berliinin muuri jää toiseksi Ariel Sharonin oikeistohallituksen rakennustöille. Qaffinissa ”muuri” koostuu piikkilangasta, vallihaudasta, kolmimetrisestä sähköaidasta ja sotilastiestä. Toisilla alueilla kyse on kahdeksanmetrisestä betonimuurista vartiotorneineen.

Noin 190 kilometriä muurin suunnitellusta 730 kilometrin kokonaispituudesta on nyt valmiina. Vaikka muuria ei Israelin ulkopuolella juuri kukaan rakasta, nimiä sillä riittää.

Sharon puhuu ”turva-aidasta”, hanketta kritisoiva YK ”turvallisuusmuurista”. Stop the Wall -kansalaisjärjestöverkosto kutsuu sitä ”apartheidmuuriksi”.

Randa Siniora Palestiinan suurimmasta ihmisoikeusjärjestöstä al-Haqista käyttää termiä ”maananastusmuuri”.

”Jos kaikki suunnitelmat muurista ja sen laajennusosista toteutuvat, puolet Länsirannasta anastetaan meiltä. Mukana menee maatalousmaita ja 33 tärkeää vesilähdettä.”

Tuleva palestiinalaisvaltio tehdään jo valmiiksi taloudellisesti elinkelvottomaksi. Sinioran mielestä ei olekaan ihme, että islamilaiset ääriliikkeet ovat nousussa.

Qaffinin pormestari Taisir Harasheh, 42, on kiireinen mies. Ennen poliittista virkaansa vuosia konemestarina maailman merillä purjehtinut Harasheh puhuu englantia jenkkimurteella.

Media on kiinnostunut pormestarista. Hän on esiintynyt muun muassa BBC:n 45 Minutes -ohjelmassa ja Guardianissa. Kesken haastattelumme hänelle soitetaan Ranskasta.

Puhelun jälkeen Harasheh pistää tupakaksi ja huokaa.

”Elokuussa 2002 Israelin armeija ripusti kylien porteille huonolla arabialla kirjoitettuja tiedotteita, joissa kerrottiin, että maita takavarikoidaan sotilaskäyttöön.”

Armeija antoi kuntalaisille viikon aikaa vedota oikeuteen, jos heillä olisi vastalauseita. Tulkarmissa oli silloin ulkonaliikkumiskielto, joten harva pääsi oikeuteen asti.

Puskutraktorit tulivat syyskuussa, kaksi viikkoa ennen sadonkorjuuta. ”Ihmiset keräsivät hädissään oliiveja, kun traktorit ja moottorisahat kaatoivat puita”, Harasheh muistelee.

Noin 9 000 asukkaan kunnasta kolme kylää on jäänyt muurin toiselle puolelle. Puolet asukkaista on menettänyt maitaan. Tie pelloille kulkee armeijan tarkastuspisteen kautta – niillä onnekkailla, joilla on tarvittava lupa.

Lintukodon rauha on mennyttä. Kansainvälisen solidaarisuusliikkeen aktiivit ovat auttaneet qaffinilaisia maataloustöissä sekä osoittaneet mieltään. Enää israelilaissotilaat eivät päästä heitä paikan päälle.

Kivienheittely ja kyynelkaasupilvet ovat jokaviikkoisia näkyjä Qaffinin vanhoissa kylissä. Islamistit hyökkäilevät läheistä juutalaissiirtokuntaa vastaan.

”Meidän on vaikea valvoa järjestystä. Israelin sotilaat estävät palestiinalaispoliisien ja ambulanssien tulon Qaffiniin. Talouden romahdus on merkinnyt rikollisuuden nousua sekä muuttoliikettä. Ihmiset lähtevät Ramallahiin ja Nablusiin, joissa on vielä jotain toivoa saada töitä”, Harasheh latelee synkkänä.

Hänen pikkutakkinsa taskut ovat täynnä karttoja. ”Tuskin israelilaisetkaan pystyvät seuraamaan kaikkia suunnitelmia. Muuriin on tulossa laajennusosia raja-alueille, ja siirtokuntien ympärille. Jordanian rajalle kaavaillaan erityistä turvavyöhykettä.”

Pormestarin mukaan Sharonin pitkän tähtäimen suunnitelmana on jakaa Länsiranta kolmeen kantoniin. Gaza muodostaisi neljännen. ”Kun palestiinalaisia tarpeeksi kuristetaan, heidän odotetaan muuttavan vapaaehtoisesti pois.”

Demografialle Sharon ei silti mahda mitään. Palestiinalaisten syntyvyys on selvästi korkeampi kuin Israelissa. Parinkymmenen vuoden kuluttua alueella asuu enemmän arabeja kuin juutalaisia.

Lähtöaamunamme sotilaat ovat kireinä ja Länsirannan tarkastuspisteillä on tuntikausien jonotus. Huhut kertovat terroristiuhasta, mutta kukaan ei tiedä tarkemmin.

Muistan tummakiharaisen pojan ja hänen sanansa.
Jani Saxell
...................................................

Varsovan ghetosta Wikipediasta:

...................................................
Elämä ghetossa

Gheton arkielämän ankaruudesta huolimatta juutalaisneuvosto onnistui muodostamaan ghettoon erilaisia järjestöjä asukkaiden kurjien olosuhteiden helpottamiseksi. Suurimmat huolenaiheet olivat liikakansoitus, nälkä ja asukkaiden toimettomuus. Vastauksena ongelmiin juutalaisneuvosto järjesti yhteisasutuksen – keskimäärin seitsemän ihmistä huonetta kohden – ja hyväntekeväisyysjärjestöt organisoivat ilmaisia keittoaterioita. Nämä soppakeittiöt tarjosivat ruokaa jopa kahdelle kolmasosalle gheton väestöstä. Neuvosto sai myös luvan perustaa neljä alkeisopetuskoulua lyhyeksi aikaa gheton lapsille. Tämän lisäksi ghetossa toimi laaja maanalainen koulujärjestö, joka tarjosi jopa yliopistotason luentoja. Juutalaisneuvosto oli vastuussa myös gheton sairaaloista ja orpokodeista.

Ghetossa toimi vilkas lehdistö kolmella kielellä: jiddišiksi, puolaksi ja hepreaksi. Järjestettiin myös kulttuuri- ja uskonnollista toimintaa, johon sisältyi muun muassa kirkko katolisiksi kääntyneille juutalaisille, luentoja, konsertteja sekä teatteri- ja taidenäytöksiä. Monissa tapauksissa esiintyjät olivat puolalaisen kulttuurielämän eturivin edustajia.

Eräs huomattavimmista gheton asukkaiden ponnistuksista oli historioitsija Emmanuel Ringelblumin ja hänen Oyneg Shabbos -ryhmänsä pyrkimys kerätä talteen mahdollisimman paljon aineistoa gheton elämästä. On arvioitu, että näin onnistuttiin keräämään noin 50 000 dokumenttia eri-ikäisiltä ja eri asemissa toimivilta juutalaisilta. Aineisto sisälsi kirjoituksia, päiväkirjoja, muistelmia, taideteoksia, maanalaisia lehtiä, piirroksia, koulutöitä, julisteita, luentomuistiinpanoja ja muuta sen kaltaista materiaalia, ja se piilotettiin kolmeen eri paikkaan. Näistä kaksi on sittemmin löydetty, ja ne tarjoavat verrattoman arvokasta tietoa gheton arjesta. Kolmannen kätkön uskotaan olevan nykyisen Kiinan suurlähetystön alla Varsovassa, ja sen kaivaminen esiin on suunnitteilla.
..............................................

Ghetto...turvavyöhyke...
Aika vanha sanonta väittää, että historia toistaa itseään!

lauantai 22. marraskuuta 2008

Hallita uutisia=hallita maailmaa

Tänään teksti-TV:ssä (22.11.08) oli uutinen. Ihan tavallinen juttu, jollaisia singahtelee medioissa tuon tuostakin ilman, että niihin edes kiinnittää sen suurempaa huomiota:


"Lentokone terroristi sai surmansa Pakistanissa!

Matkustajalentokoneiden räjäytysyrityksistä epäilty brittiläis-pakistanilainen Rashid Rauf on saanut surmansa yhdysvaltalaisjoukkojen ohjusiskussa Pakistanissa. Pakistanin Pohjois-Waziristanissa tehty ohjusisku surmasi myös egyptiläisen militantin ja kolme muuta ihmistä.

Isku tehtiin miehittämättömillä sotilaslentokoneilla. Asiasta kertovat pakistanilaiset televisiokanavat.

Pakistanin sisäministerin mukaan Rauf kuului terroriverkosto al-Qaidaan ja hänellä on yhteyksiä Afganistaniin. Hänen epäillään osallistuneen salahankkeeseen usean Britanniasta Yhdysvaltoihin matkaavan lentokoneen räjäyttämiseksi nestemäisillä räjähteillä Atlantin yllä vuonna 2006.

Epäilyt johtivat lentomatkustajien nestemäisiä käsimatkatavaroita koskeviin rajoituksiin."


Ei mikään ihmeellinen uutinen tosiaan. Kaikkihan tietävät, että turbaanipäät hautovat jatkuvasti ja ikuisesti viattomien länsimaiden tuhoa...ja varsinkin demokratian riemuvaltiaiden amerikkalaisten, jotka hyvää hyvyyttään tahtovat levittää ilosanomaansa kaikkiin maihin, joissa on öljylähteitä.
Viattomat amerikkalaiset tappavat aina vain aiheesta.
Kaikki amerikkalaisia vastustavat ovat terroristejä, eivät vihollissotureita, eivätkä varsinkaan vapaustaistelijoita.
Joskus aikoinaan pienen autonomisen Suomen Eugen Schauman ampui kenraalikuvernööri Bobrikovin ja sitten itsensä. Itsemurhatappaja on meille sankari. Venäläistämisen vastustaja. Mitä mahdettiin Venäjällä ajatella tuosta sankariteosta. Entäpä jos tuo olisi tapahtunut nykypäivänä ja Schauman olisi ollut Irakilainen, joka olisi ampunut amerikkalaisten joukkojen komentajan, koska vastusti amerikkalaistamista.
Uutisena olisi:
Itsemurhaterroristi tappoi yhdysvaltojen Irakin joukkojen komentajan!

Mietitäänpä hetki tuota teksti-TV:n uutista toisin päin:
Jospa Pakistanilaiset olisivat anpuneet ohjuksella kuoliaaksi amerikkalaisen, jota oltaisiin epäilty pommi-iskun suunnittelusta, vaikka Iranin ydinvoimaloita vastaan tai jota olisi epäilty vakoilusta tai epäilty mistä vain sellaisesta, mitä Yhdysvallat tekee maailmalla kaiken aikaa. Ja jos siinä samassa ohjusiskussa olisi kuollut neljä muuta ihan sivullista eurooppalaista.
Tuskin otsikkona olisi ollut: Amerikkalainen terroristi kuoli Pakistanissa!

torstai 20. marraskuuta 2008

Talvisota takaisin!

Tulin eilen yötä vasten pohjoisesta kotiin. Siskon ja sen hellun kanssa tuli otettua suuntaa-antavaa molempien kanssa yhdessä ja kummankin kanssa erikseen. Juomana oli mm. Karjala-olutta. Hieman heikko olo ja Karjala-oluen miekka sapelia vastassa, saivat herkistymään aina ajankohtaisen ja rakkaan ryssävihan äärelle.
Tutkin Wigipediasta Karjala oluen historiaa. Mistä lienee peräisin noinkin isänmaallinen olut ja onko nimellä ja vaakunalla pullon kyljessä ollut merkitystä.. ja kyllä oli:-)

Wikipedia:
"Karjala on suomalainen Hartwallin valmistama lager-tyyppinen olutmerkki. Karjala-olutta valmisti Osuusliike Itä-Karjalan omistama Sortavalan panimo Oy vuodesta 1932 vuoteen 1944. 1948 sitä alettiin valmistaa uudelleen.

Karjala-olut oli 1960-luvun jo tuote-elinkaarellaan hiipuva olutmerkki, kunnes Neuvostoliiton suurlähettiläs Andrei E. Kovalev totesi 1968 julkisesti, että Karjala-oluen etiketti herättää vääriä mielikuvia sota-ajalta. Karjala-oluen etiketissä on Karjalan vaakuna, missä länsimaista (ruotsalaista) suoraa miekkaa kädessään pitävä käsi miekkailee venäläistä sapelia pitävän käden kanssa. Lehdistössä tapaus sai julkisuutta 14 broadsheet sivua vastaavan palstamillimetrimäärän ja Karjala-olut alkoi jälleen vahvistua tavaramerkkinä. Muodostui myöhemmin sanonta Karjala-oluen juontiin liittyen, että "Karjala takaisin, vaikka pullo kerrallaan." Keskioluen levinneisyyden myötä käytettiin erityisesti itäisessä Suomessa Karjala-oluesta myös nimitysta Evakkokalja, se kun "tulloo aina takasi". Vuosilukujen 1970-1980 vaihteen aikoina suomalaiset nauttivat absoluuttiseksi alkoholiksi muutettuna merkkituotteista eniten Karjala-olutta."
Sellainen opettavainen tarina se.

Ja kas kummaa, Ryssäviha aiheeseen liittyen, löysin päivän Iltasanomista (20.11.08) jutun:
"Venäjän johto haalii maata Suomesta
20.11.2008 8:49

Suomessa suuria maakauppoja tekevällä pietarilaisella liikemiehellä Denis Fokinilla on kytkentöjä Kremliin. MTV3:n 45 minuuttia -ohjelman mukaan liikemies on osa yritysverkostoa, jonka päästä löytyy Medvedevin ja Putinin lähipiiri.

Nytkin liikemies suunnittelee rakentavansa kaksi luksuslomakeskusta Saarijärvelle ja Vammalaan. Hän neuvottelee suurien maa-alueiden ostamisesta.

Miltäs tämä kuulostaa?
Herranjestas"

Kuten arvata saattaa, niin joku kirjoitukseen vastannut oli asian tiimoilta täydessä talvisodan tiimellyksessä, isoisä kun oli maata verissäpäin puolustanut ja nyt se myytiin ryssille tuosta vaan, pala kerrallaan...tana sentään...
Suuri ystävällismielinen itänaapurimme nostattaa suuria tunteita.
Jos maata myytäisiin ruotsalaisille, niin asia ei varmaan herättäisi kummempia mielenkuohuja. Ei siitäkään huolimatta, että juuri ruotsalaiset ovat meitä todellakin sortaneet. Lukemattomissa sodissa suomalaiset ovat kuolleet Svea-mamman puolesta. Ja vielä nykyäänkin meidät pakotetaan koulussa opettelemaan toinen virallinen kielemme. Miksi? Viimeksihän olemme olleet Venäjän alla ja meidänhän pitäisi opiskella venäjää mieluummin kuin ruotsia. Venäjän osaamisesta olis enemmän hyötyä kuin pikkuruisen ruotsinkielen mongertamisesta.
Venäjän edeltäjä Neuvostoliitto antoi Suomelle itsenäisyyden ja oman maan (tosin myöhemmin yrittivät ottaa sen takaisin). Suomenruotsalaiset Ruotsin tuella taas estivät karjalan evakkojen asuttamisen ruotsinkieliselle rannikkoseudulle. "Bätre folk" onnistui taas kertaalleen iskemään suomalaista nivusiin. Suomenruotsalaisten maat jäivät jakamatta ja karjalaiset asutettiin kylmille tiloille kuolevaan korpeen...voi jävlä, etten paremmin sano.
Ja vieläkin "ruotsalaisten" ylivalta nostaa joskus päätään: milloin helsinkiläiselle siirtolapuutarhalle on mahdotonta päästä suomalaisena, milloin keinotekoisilla kuntaliitoksilla ruotsalaisenemmistöisinä pidetyt kunnat hankaloittavat suomenkielisten rakennuslupien saantia, milloin tulee poistumaan ruotsinkielen osaamispakko Ahvenanmaalle muuttoa havittelevalta...
No, joo vähän karkasi aiheesta, mutta ihan aiheesta tuokin vuodatus.

Palatakseni tuohon maanomistusasiaan, niin maa on ja pysyy Suomen rajojen sisäpuolella, oli sen omistaja venäläinen tai kroaatti.
Ja uusi raha luo uusia työpaikkoja tähän maahamme armaaseen.
Maa ei katoa edes laukkuryssän laukussa rajan taa.
Toisin on asianlaita tietotaidon suhteen. Vuosikymmenien perinteet ja suomalaisesta yhteiskunnasta ponnistaneet yritykset ovat siirtyneet kansainvälisten yritysten hallintaan:
Suomalaiset jäänmurtajat, Hartwall, Valtran traktorit, Tunturin polkupyörät, Turun sinappi, Valion jäätelöt...yms..yms..
Kossu pelastui, mutta varmaan vain siksi, että sitä ei kukaan halunnut oikeasti.
Venäläisen votka-asiantuntijan mukaan kossu on kerta kaikkiaan juotavaksi kelpaamatonta.

Parhaiten minulle tuttu on it-alan yritysten "katoaminen" kansainvälisten mustekalayritysten lonkeroihin.
Kun aikoinani, vuonna -95 (ei niin kauan sitten!)menin töihin Kempeleessä kotiaan pitävälle it-alan alihankkijalle, oli firman nimi silloin LK-Products ja töissä oli muistaakseni 1243 henkilöä. Myöhemmin firman osti englantilainen lonkeroyritys, joka takoi rahaa aseteollisuuden alihankkijana. Jotain maaliinhakeutuvien täsmäohjusten ohjausyksiköitä taisivat rakennella Natolle demokratian viennin vauhdittajiksi. Nimi oli tuolloin Filtronic. Sitten nimi muuttui Filtronic LK. Sitten firma jaettiin ja toisen puolen osti Powervave ja nimesi palasen Pulseksi ja toisen puolen osti Technitroll...jotenkin noin se meni ja nimet lienevät lähes oikein. Nyt Powervave on taas vähentämässä porukkaa. 86 saa lopputilin. Tämän jälkeen molemmilla yrityksen puolikkailla on yhteensä noin 300 henkilöä hommissa.
Tuotantoa on siirretty kiinaan ja Unkariin ja mihin lie.
Vaarassa on myös tuotekehityksen siirtyminen muille maille vierahille.

Tässä on vain yksi esimerkki suomalaisen tietotaidon ja sitä myöten nykyisten ja tulevien työpaikkojen katoamisesta ulkomaisten taskuissa ulos maasta.
Yritysten patentit ja huippuosaaminen ,jotka voisivat olla pohja tuleville innovaatioille ja joista voisi ponnahtaa uusia Nokioita, ovat muiden hallussa.
Enemmän kantaisin huolta tästä kehityksestä, kuin venäläisten sijoittamasta rahasta Suomeen...

keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Urheilija: Huora vai sutenööri

Tämän päivän Iltasanomissa (12.11.08) oli juttu:
"Dopingista kärynnyt Ville Tiisanoja kutsuttiin seuransa kunniajäseneksi lokakuun lopussa pidetyssä tilaisuudessa, jossa vantaalaisseura Kenttäurheilijat -58 juhlisti 50-vuotista taivaltaan...Suomen urheiluliiton puheenjohtaja Antti Pihlakoski piti tilaisuudessa juhlapuheen. Pihlakoskelle Tiisanojan nimitys tuli yllätyksenä."
Joopa joo... yllätti ja yllätti. Kilpaurheilussa on tarkoitus menestyä. Ville Tiisanoja on edustanut Suomea useaan otteeseen arvoturnauksissa ja on siis millä tahansa mittarilla menestynyt urheilija.
Sitä, että Kenttäurheilijat -58 palkitsee dopingista kärynneen voi pitää moraalisesti arveluttavana, mutta sääntöjen puitteissa mentiin. Tiisanoja on kilpailukieltorangaistuksensa kärsinyt (joitain dopingrikemaksuja tosin saattaa vielä olla maksamatta...).
Matti Meikäläisestä dopinghörhön palkitseminen saattaa tuntua kohtalaisen kohtuuttomalta kunnianosoitukselta. Vähän samalta kuin jos lastensuojeluliitto palkitsisi tarhatätinä toimineen ja pedofiilinä tuomitun kunniapalkinnolla sen jälkeen kun tuomio olisi kärsitty. Perusteeksi kävisivät aiemmat meriitit... Aika ylilyövä esimerkki tosiaan, sillä urheilija ei ole suoranaisesti vahingoittanut muita kuin itseään dopingin käytöllään (jos jätetään pois laskuista esimerkin näyttäminen nuorille, dopingin aineiden välittäminen muille...).

No, meikäläinen ei olisi hormooniruiskua palkinnut, eikä kovin moni muukaan.
Mutta seuran johdossa työskentelevät ovatkin ihmisiä, jotka tietävät missä ja millä keinoilla huippu-urheilussa mennään. Kilpaurheilussa taistellaan menestyksestä ja sitä kautta rahasta. Kun suuret rahat ovat kyseessä, niin menestystä tavoitellaan kaikin "laillisin" keinoin, mikä tarkoittaa sitä, että kaikkea saa tehdä menestyksen eteen, kunhan ei jää siitä kiinni.

Joskus aina mieleen hiipii kysymys: Mihin kaikkeen urheilija on valmis menestyksen vuoksi?
Suomessa, jossa on muitakin mahdolisuuksia menestyä kuin urheilu, eivät urheilijat ole luultavasti valmiita niin koviin riskeihin kuin paikoissa, joissa ei juuri muita mahdollisuuksia ole.
Vuosia sitten lukemassani jutussa kerrottiin kyselystä, joka oli tehty arfikkalaisille urheilijoille. Urheilijoille oli esitetty kysymys: Suostuisitko syömään pillerin, joka takaisi sinulle olympiavoiton, mutta kuolisit siitä vuoden kuluttua?
Puolet vastasi syövänsä pillerin!

Suomessa ei ehkä olisi kovin monta halukasta nielemään tuollaista pilleriä, mutta paljoon ollaan meilläkin silti valmiita. Omien urheiluharrastuksieni, rugbyn ja kilpakädenväännön, puitteissa on varmasti dopingia mukana. Suomen tasolla ei niinkään rugbyssä, jossa pelin tärkeimpiä asioita on "kolmas puoliaika" eli saunominen ja oluen juonti vastajoukkueen pelaajien kanssa.
Mutta kädenvääntö... Harva se kisa näkee lavalle tanssahtelevan tyypin, jonka rystyset laahaavat maata... Mitään en ole jättänyt ottamatta, lienee sopisi motoksi.
No, ehkä nuo räikeimmät karsiutuvat ajan kuluessa, kun liitto kuitenkin on Wadan alainen... Tai ehkä ainakin vähenee tai sitten ei.

Mutta siihen mihin urheilijat ovat valmiita menestyksen ja varsinkin sponsorirahojen vuoksi, käy hyvänä esimerkkinä viime kesäiset Pegingin Olympialaiset (ne jotka sujuivat hyvin ja olivat kaikkien aikojen urheilutapahtuma jne jne..).
Ihan sai olla naama punaisena ylpeydestä keihäänheittäjä Tero Pitkämäen ja sen vähän vähemmän kuuluisan Tero Järvenpään tempauksista.
Kaksikko oli laittanut nimensä adressiin, jossa tuomitaan Kiinan ihmisoikeusloukkaukset. Kun juttu sitten vuosi julkistuuteen, kiirehtivät Terot Pitkämäki etunenässä managereineen päivineen julistamaan, että meitä huijattiin kirjoittamaan nimet adressiin. Isoon ääneen vakuuttelivat "syyttömyyttään" ja yhteen ääneen kailottivat, "että eihän meillä ole mitään Kiinan ihmisoikeusloukkauksia vastaan". Oli vain tuotu paperi eteen ja pyydetty kirjoittamaan nimi siihen, eikä oltu kerrottu mihin nimeä tarvitaan!!!
Se, että suomalainen laittaa ulkomailla nimensä paperiin, josta ei tiedä mikä se on, on yhtä uskottava kuin Martti Vainion dopingkäryn selitys. Kyseinen juoksulegenda väitti, kuten monet muistavat, että talonmies olisi piikittänyt häneen kiellettyjä aineita hänen nukkuessa.
Olin ihan tyytyväinen, että "ihmisoikeus Terot" eivät pärjänneet kisoissa.
Ja onnea ja menestystä vantaalaisseura Kenttäurheilijat -58:lle :-)

lauantai 1. marraskuuta 2008

Sarjassamme vieläkö muistat: Kenraali Hägglundin Gepardi

Samaisesta varastosta, jonka syövereistä löysin Piitun haastattelun, löysin myös tämän. Juttu ei ole kovinkaan vanha (Kaleva 6.9.08).
Nyt täytyy kyllä sanoa, että en tiedä kumpaa pitäisi ihmetellä enemmän: Sotahullua kenraalia, joka tappaa heti ja välittömästi kaiken mikä liikkuu tai liikahtelee vai lehteä, joka julkaisee kuvan tapetusta ja täytetystä gepardista. Tähän taas selvennyksenä, että pienvittuilija ei vastusta metsästystä yleensä, kuten hirvien kaatamista. Muutenhan ne sarvipäät kaataisivat omat ja naapurin taimikot ja parit autot siinä sivussa, mutta uhanalaisen gepardin ampumista pienvittuilija pitää isona rikoksena (Wigipedian mukaan kaikki gepardin alalajit ovat uhanalaisia).

Kuvassa poseeraa Gustav Hägglund täytetyn gepardin kanssa ja kommentoi näin kuvatekstissä: "Se aisti vaaran ja seisahtui äkkiä kesken juoksun, jolloin ammuin heti. Tuosta meni luoti sisään ja lävisti sydämmen", Gustav Hägglund osoittaa gepardin etujalan kainalon alle. Kenraalin viime vuonna Afrikassa ampuma maailman nopein eläin seisoo täytettynä hänen kotonaan helsingin Veräjämäessä.

Ihan tuli pakko tarkistaa, että kyseessä on tosiaan vuoden 2008 lehti, eikä Kaleva
50 vuotta sitten...onneksi on perjantai (tai nyt siis jo lauantai) ja korkkamaton rommipullo laukussa odottamassa..