maanantai 7. joulukuuta 2009

Kansallinen ruokakulttuurimme?

Nisperoa vastapäätä avataan parhaillan ravintolaa. Miehiä hyörii ja pyörii ikkunassa aamusta iltaan. Ravintola on saman omistajan kolmas. Yksi niistä välimerellinen ravintola Olympos, vai ikä se oli, on sekin tuossa ihan kulman takana. Asemakadulla taitaa olla Kreikkalainen ravintola. Tämä tässä on sitten ehkä espanjalainen tai jotain muuta Etelä-Eurooppalaista tyyppiä.
Nisperosta katsotuna vastapuolella katua on pitserioita, kebabpaikkoja, Intialainen ravintola ja Mini-marketti, joka myy välimerellisiä herkkuja. Löytyy täytettyä paprikaa ja viininlehtikäärylettä.
Oulussa jokaisessa kulmassa ja käytävässä on pitseriaa ja kebabin vääntäjää.
Ja kun istuu autoon ja matkaa mihin suuntaan vaan, niin aina löytyy pitserioita.

Lätty kyllä irtoaa kylässä kuin kylässä, mutta missä on suomalainen ruoka?
Mistä löytyy nakit ja muusi? Jos ei lasketa nassikoille tarkoitettuja nauravia nakkeja. Mistä karjalanpaisti ja keitetyt perunat? Mistä savusiika ja uuniperunat? Mistä makaronilaatikko ja puolukkahillo?
Jostain löytyy jotain noista, mutta mistä löytyy suomalainen ravintola? Jos ei oteta lukuun hienoja ja kalliita nyrpeänaamaisten eliitti-ihmisten gurmeeravintoloita.
Jonkun voi jostain pongata, mutta ei niitä haitaksi asti ole.
Kaikki kohtuuhintaiset paikat tuppaavat olemaan pitserioita, kebabpaikkoja tai hampparimestoja.

Ruokakulttuurilla tarkoitetaan niitä ruokatottumuksia, joita valtaenemmistö suosii.
Ehdotan täten, että Suomen kansallisruuaksi nimetään pitsa. Toisena listalla olisivat kebab ja hampurilaiset rintarinnan.
Kansallisena alkuruokana pitserian raastettu kiinankaali maustettuna etikassa uitetulla paprikalla ja toisena tietty chiken wings.
Kansallisena jälkiruokana pohjaan palanut suodatinkahvi tai huumekasvin keitinlientä muistuttava haudutettu yrttitee (jota muuten en ole koskaan nähnyt kenenkään ottavan missään, koskaan).

Berlusconi haukkui aikoinaan suomalaista ruokaa. Hänestä Suomi ei kelvannut elintarvikeviraston sijoituspaikaksi. Ei tiennyt Berlusconi mitä haukkui. Minusta meillä ja varsinkin Oulussa, on maailman parhaat pitsat. Paljon on tullut maailmalla pitsaa maistettua, mutta mistään ei ole yhtä hyviä ja suuria pitsoja löytynyt kuin Suomesta. Ja kohtuuhinnalla.
Olkaamme siis ylpeitä suomalaisesta etnisestä pitsastamme ja jättiläismäisistä kebabannoksista.
Kyllä Suomi on tuhansien pitserioiden maa, jonka tuhansiin pitsoihin nälkänsä voi hukuttaa.

Sellaista.
Nälkähän tässä tulee ruuasta kirjoittaessa. Taidan laittaa luukun kiinni ja lähteä pitsalle.

Ei kommentteja: