Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Oulun Kirjailijaseuran blogissa:http://oulunkirjailijaseura.blogit.fi/perjantai-13paiva-berliinissa/
Istun turkkilaiseen ruokapaikkaan Weddingissä. Pieni poika kiikuttaa kuponkeja käteen. Ensi on pitsapaikan esite. Kaikki pitsat 2,50 ja nuudelit 3,00 euroa annos.
Pitsa lappusen alla on toisenlainen tarjous. Päähuomio kiinnittyy lappusessa kommenttiin ” Küsse extra zu bezahlen”. Oraalit ja anaalit, dominat ja pissaleikit kuuluvat valikoimaan ja sisältyvät hintaan. Mutta suukot maksavat lisää. Kiitän taivaat ja maat, etten ole vielä niin epätoivoinen, että huoran huulilta hakisin suudelmia 15 euron lisähintaan.
Kuvan nainen on ilmeisesti lappusia kiikuttaneen pojan äiti. Samaa näköä pisti ihmisiä kyttäävän kirjailijan silmään. Pienet tissit, suuret silmät ja ilmeisen ylpeä ammatistaan. Ja mikä ettei, kun maksaa verot ja pyörittää bisneksiään ilmeisen menestyksekkäästi.
Aikaisemmin päivällä kolme tyttöä jakoi esitteitä Leopoldplazilla. ”Vain tällä lapulla, kolme tyttöä yhden hinnalla!” Lappunen väittää tyttöjen olevan ”Hobby whores”, eli harrastehuoria, ja valitsevansa itse asiakkaansa. 150 euroa tunti ja siihen sisältyy suukot ja muut.
En tiennyt miten asiaan suhtautua. Tuo, että ulkonäkö viestii jonkin asteisesta puutteesta, lienee se negatiivinen pointti. 45-vuotias mies yksin kartta kädessä kaupungilla. Mitä muuta se voi olla etsimässä kuin huorataloa? Ukko parka yksinään vanhuuden kynnyksellä, pitäähän sille piparia tarjota. Mutta toisaalta se, että kelpaisi valikoitujen asiakkaiden joukkoon nostattaa rintakarvoja. Pienen varuskunnan verran miehiä lappaa tyttöjen ohi saamatta lappua.
Tänään oli ihan muita suunnitelmia, kuin lueskella seksitarjouksia. Paras päivä pitkiin aikoihin, piti olla tämä perjantai 13.päivä. Henkilökohtaiset suuret suunnitelmat pienenivät kissanpaskan kokoiseksi läjäksi. Vaikka kuinka itselle uskottelen, niin se tuntuu pirun pahalta. Huorat saavat olla, mutta jotain pitää raapia kasaan, ettei pää leviä.
Päätän vakaasti vetää oikein kunnon päiväkännit.
Piipahdan Lidliin ja ostan seitsemän laatikkoa pikkupulloja: Jagdschloss ja Kronfurst Kräyter bitter. Molemmat 0,99 neljän pullon laatikko. Jokaisessa pullossa on pari senttiä ainetta. Käteviä, kun haluaa juoda julkisesti salaa.
Parin paketin jälkeen tunnelma nousee, mutta samalla yskänlääkkeelle maistuvat liköörit alkavat etoa. Vastaan tulee Netto Market, josta ostan kuuden pikkupullon laatikon Original Lehment Rosockeria, 2,99 euroa paketti. Se on jotain kirkasta ouzon ja votkan välimaaston juomaa. Vedän pari pulloa kassan jälkeen ja heti piristää kummasti. Kyllä se päivä tästä taas lähtee nousemaan!
Turkkilaisessa ruokapaikassa ei tietenkään ollut vessaa ja kusetti jo sisään mennessä. Nyt maistuu jo suoliston läpi tislatut pikkupullot suussa asti. Haen kiireisesti vessaa, kun sellaista ei löydy aidosta italialaisesta pitseriasta, jossa maleksii koko turkkilainen pikku kaupunki, eikä Asian foodista, jossa ei ole myyjää lainkaan, niin livahdan lähimpään porttikäytävään ja kusta lorotan seinään kadulle vilkuillen. Pohja noteeraus! Mutta hätä ei lue lakia. Lohduttaudun sillä, että kusisuihku suorastaan pesi pinttynyttä likaa seinästä.
Hädän helpotettua iskee välittömästi suolaisen nälkä. Takki auki ja sepalusta sulkien koikkelehdin läheiseen ruokapaikkaan.
Kun kysyn kasvisruokaa henki arvatenkin löyhkäten ja housun nappi vielä rehvakkaasti auki. Tarjoilija ilmoittaa, että paikassa on yksityistilaisuus.
Ja paskat! Missään ei näy lappua, eikä koko paikassa ole kuin neljä ihmistä, mutta oivalla syyn. Varmaan näytän ja haisen metropultsarilta.
Kadulla korjaan ryhtiä. Napitan housut ja hinkkaan asvalttiin kengänpohjaan tarttuneen kusisen esitteen. Ei ihme, ettei minua huolittu ruokapaikkaan.
Kävelen tien yli Intialaiseen ravintolaan. Syön kunnon aterian leipineen, salaatteineen ja oluineen. Pää alkaa selvitä ja muistan Robertin sähköpostin. Jokin matkajuttu Berliinistä olisi kiva saada blogiin. Vastaan tekstiviestillä ja kirjoitan tapahtumat tuoreesta muistista. Lähellä on kahvila, jossa nettikin toimii. Sinne siis, Berliner Kindl pullo eteen ja rojut laariin.
Pää alkaa selvitä sen verran, että oivallan Robertin tarkoittaneen varmaa jotain ihan muuta kuin tätä. Mutta pikku pulloja on vielä sen verran jäljellä, samoin kuin perjantai 13:sta päivää, joten saa kelvata.
Varsinkin kun tarina on ihan tosi!
perjantai 23. maaliskuuta 2012
torstai 17. marraskuuta 2011
Saamelainen ja lappalainen
(Kyseinen kirjoitus on julkaistu myös kulttuurilehti Hallauksen numerossa 13.)
Luin Pekka Aikion jutun Lapin Kansasta (29.1.2011). Siinä hän ihmettelee sitä, ettei saamelaisasioissa olla edistytty 20 vuoteen. Yhtenä ongelmana Aikio mainitsi sen, ettei Suomi ole ratifioinut ILO-sopimusta. Käytännössä sopimus tarkoittaa sitä, että alkuperäisväestön oikeudet maahan, veteen ja luonnonvaroihin taataan.
Löydettyäni vanhoista papereista tietoa oman sukuni vaiheista, ryhdyin tarkemmin pohtimaan syitä pattitilanteeseen. Huomasin, että Suomessa saamelaisten oikeuksien lisääminen merkitsee sitä, että muilta otetaan jotain pois. Miksi näin? Entä kuka oikeastaan on alkuperäisväestöä?
Kyseiset ajatuksia herättäneet paperit oli päivätty vuodelle 1999. Niillä isä haki tunnustusta sille, että oli saamelainen. Paperista ilmeni, että Hindrich Jönsson Kyrö oli merkitty lappalaisten joukkoon Enontekiön Peltojärvellä vuoden 1739 maakirjassa. Lisäksi oli virallisesti todistettu, että isä oli tämän jälkeläinen ja täytti YK:n sosiaali- ja talousneuvoston ihmisoikeuskomission J.R.M. COBO:n sopimuksen sekä ILO:n alkuperäiskansasopimuksen kriteerit.
Isä oli siis kiistatta alkuperäisväestöä, mutta silti häntä ei hyväksytty Saamelaiskäräjillä saamelaiseksi. Samanlaisia sukupohjaisia hakemuksia oli papereiden mukaan tuolloin ollut 1172 kappaletta. Kun luin kielteisen päätöksen perusteita, niin menin aluksi ymmälleni ja samalla oivalsin, että juuri tässä vaiheessa mentiin metsään, kun ILO-sopimusta ryhdyttiin tulkitsemaan tarkoitushakuisesti. Osa alkuperäisväestöstä rajattiin sopimuksen ulkopuolelle.
Yhtenä kielteisen päätöksen perusteluna oli se, ettei papereista löytynyt tuoreempia merkintöjä lappalaisuudesta. Voitiin olettaa, että entiset lappalaiset olisivat nyttemmin siirtyneet tilallisiksi. Mutta eikö lappalaisuudessa ole kyse etnisestä ryhmästä, eikä suinkaan yhteiskunnallisesta luokituksesta, kuten oli kansalaissodan erottelu punaisiin ja valkoisiin? Tilallinen tai ei, on sukuni harjoittanut myös saamelaisiksi leimaavia elinkeinoja, kuten poronhoitoa, metsästystä ja kalastusta. Perustelu ei vakuuttanut.
Toisena perusteena oli se, ettei isä puhunut saamea, jota pidetään tämän lappalaisnimitystä uudemman saamelaismääritelmän kriteerinä. Eikä isän kumpikaan vanhemmista puhunut saamea. Tässä kohtaa olin samoilla linjoilla Saamelaiskäräjien kanssa. Paitsi perustelujen perusteluissa: näin suurelle joukolle (1172) saamea puhumattomia, ei haluttu antaa äänivaltaa Saamelaiskäräjillä. Kerrassaan outo peruste kieltää oikeudet koska pyytäjiä on paljon. Perustelu tuskin pohjaa minkään kirjainyhdistelmän sopimukseen.
Kielellisin perustein isä ei ollut saamelainen. Silti hän oli alkuperäiskansaa, lappalaisten jälkeläinen, kytköksissä lappalaiseen kulttuuriin, perinteeseen, elinkeinoon, metsiin ja maihin. Kyse on määritelmästä: puhuttaessa alkuperäiskansasta, tulisi sen käsittää myös suomea äidinkielenään puhuvien oikeudet. Kyse on kahdesta alkuperäisväestön ryhmästä: saamelaisista ja lappalaisperusteisista. Kummallekin on turvattava oikeutensa. Koska Saamelaiskäräjät esiintyy alkuperäisväestön äänitorvena, pitäisi siellä molempien ryhmien saada äänensä kuuluville. Se on perusoikeus. Sitä kutsutaan demokratiaksi.
Jos pääpaino alkuperäisväestöön kuulumiselle on saamenkieli, niin siitä seuraa absurdeja ristiriitaisuuksia. Jos isä olisi ollut alkujaan syntyperäinen helsinkiläinen ja olisi mennyt naimisiin saamelaisen kanssa, niin hänet olisi hyväksytty Saamelaiskäräjille alkuperäiskansan äänioikeutettuna edustajana, samoin minut siskoineni. Vuosisatainen sukuhistoria ja ILO-sopimuksen ehtojen täyttäminen eivät tuota oikeutta suo.
On totta, että saamea puhuvat ansaitsevat kielelliset oikeutensa, kuten opiskelupaikkakiintiöt, oikeuden asioida virastoissa omalla äidinkielellään ja puitteet, jotka takaavat kielen säilymisen. Näitä oikeuksia on puolustettava ja edistettävä ponnekkaasti. Kieli ei saa kuitenkaan olla syy sivuttaa muiden alkuperäisasukkaiden yhtäläisiä oikeuksia maahan, kulttuuriin ja elinkeinon harjoittamiseen.
Ihmiset, joiden suvut ovat asuttaneet vuosisatoja pohjoisia seutuja, ovat lomittuneet kiinteäksi osaksi lappilaista perinnettä ja kulttuuria. Muna vai kana-keskustelua siitä, kenen suvut olivat, tulivat, menivät ja tekivät jotain ensimmäiseksi, voidaan jatkaa maailman tappiin asti. Ratkaisu ei riitelemällä löydy eivätkä asiat edisty. Nekään, joissa yhteisvoimin voitaisiin saada paljon aikaan. Vanha sanonta, ”sopu sijaa antaa”, sopii tähän erinomaisesti. Varsinkin, kun tilaa on täältä Oulun suunnalta katsottuna ihan jaettavaksi asti.
Luin Pekka Aikion jutun Lapin Kansasta (29.1.2011). Siinä hän ihmettelee sitä, ettei saamelaisasioissa olla edistytty 20 vuoteen. Yhtenä ongelmana Aikio mainitsi sen, ettei Suomi ole ratifioinut ILO-sopimusta. Käytännössä sopimus tarkoittaa sitä, että alkuperäisväestön oikeudet maahan, veteen ja luonnonvaroihin taataan.
Löydettyäni vanhoista papereista tietoa oman sukuni vaiheista, ryhdyin tarkemmin pohtimaan syitä pattitilanteeseen. Huomasin, että Suomessa saamelaisten oikeuksien lisääminen merkitsee sitä, että muilta otetaan jotain pois. Miksi näin? Entä kuka oikeastaan on alkuperäisväestöä?
Kyseiset ajatuksia herättäneet paperit oli päivätty vuodelle 1999. Niillä isä haki tunnustusta sille, että oli saamelainen. Paperista ilmeni, että Hindrich Jönsson Kyrö oli merkitty lappalaisten joukkoon Enontekiön Peltojärvellä vuoden 1739 maakirjassa. Lisäksi oli virallisesti todistettu, että isä oli tämän jälkeläinen ja täytti YK:n sosiaali- ja talousneuvoston ihmisoikeuskomission J.R.M. COBO:n sopimuksen sekä ILO:n alkuperäiskansasopimuksen kriteerit.
Isä oli siis kiistatta alkuperäisväestöä, mutta silti häntä ei hyväksytty Saamelaiskäräjillä saamelaiseksi. Samanlaisia sukupohjaisia hakemuksia oli papereiden mukaan tuolloin ollut 1172 kappaletta. Kun luin kielteisen päätöksen perusteita, niin menin aluksi ymmälleni ja samalla oivalsin, että juuri tässä vaiheessa mentiin metsään, kun ILO-sopimusta ryhdyttiin tulkitsemaan tarkoitushakuisesti. Osa alkuperäisväestöstä rajattiin sopimuksen ulkopuolelle.
Yhtenä kielteisen päätöksen perusteluna oli se, ettei papereista löytynyt tuoreempia merkintöjä lappalaisuudesta. Voitiin olettaa, että entiset lappalaiset olisivat nyttemmin siirtyneet tilallisiksi. Mutta eikö lappalaisuudessa ole kyse etnisestä ryhmästä, eikä suinkaan yhteiskunnallisesta luokituksesta, kuten oli kansalaissodan erottelu punaisiin ja valkoisiin? Tilallinen tai ei, on sukuni harjoittanut myös saamelaisiksi leimaavia elinkeinoja, kuten poronhoitoa, metsästystä ja kalastusta. Perustelu ei vakuuttanut.
Toisena perusteena oli se, ettei isä puhunut saamea, jota pidetään tämän lappalaisnimitystä uudemman saamelaismääritelmän kriteerinä. Eikä isän kumpikaan vanhemmista puhunut saamea. Tässä kohtaa olin samoilla linjoilla Saamelaiskäräjien kanssa. Paitsi perustelujen perusteluissa: näin suurelle joukolle (1172) saamea puhumattomia, ei haluttu antaa äänivaltaa Saamelaiskäräjillä. Kerrassaan outo peruste kieltää oikeudet koska pyytäjiä on paljon. Perustelu tuskin pohjaa minkään kirjainyhdistelmän sopimukseen.
Kielellisin perustein isä ei ollut saamelainen. Silti hän oli alkuperäiskansaa, lappalaisten jälkeläinen, kytköksissä lappalaiseen kulttuuriin, perinteeseen, elinkeinoon, metsiin ja maihin. Kyse on määritelmästä: puhuttaessa alkuperäiskansasta, tulisi sen käsittää myös suomea äidinkielenään puhuvien oikeudet. Kyse on kahdesta alkuperäisväestön ryhmästä: saamelaisista ja lappalaisperusteisista. Kummallekin on turvattava oikeutensa. Koska Saamelaiskäräjät esiintyy alkuperäisväestön äänitorvena, pitäisi siellä molempien ryhmien saada äänensä kuuluville. Se on perusoikeus. Sitä kutsutaan demokratiaksi.
Jos pääpaino alkuperäisväestöön kuulumiselle on saamenkieli, niin siitä seuraa absurdeja ristiriitaisuuksia. Jos isä olisi ollut alkujaan syntyperäinen helsinkiläinen ja olisi mennyt naimisiin saamelaisen kanssa, niin hänet olisi hyväksytty Saamelaiskäräjille alkuperäiskansan äänioikeutettuna edustajana, samoin minut siskoineni. Vuosisatainen sukuhistoria ja ILO-sopimuksen ehtojen täyttäminen eivät tuota oikeutta suo.
On totta, että saamea puhuvat ansaitsevat kielelliset oikeutensa, kuten opiskelupaikkakiintiöt, oikeuden asioida virastoissa omalla äidinkielellään ja puitteet, jotka takaavat kielen säilymisen. Näitä oikeuksia on puolustettava ja edistettävä ponnekkaasti. Kieli ei saa kuitenkaan olla syy sivuttaa muiden alkuperäisasukkaiden yhtäläisiä oikeuksia maahan, kulttuuriin ja elinkeinon harjoittamiseen.
Ihmiset, joiden suvut ovat asuttaneet vuosisatoja pohjoisia seutuja, ovat lomittuneet kiinteäksi osaksi lappilaista perinnettä ja kulttuuria. Muna vai kana-keskustelua siitä, kenen suvut olivat, tulivat, menivät ja tekivät jotain ensimmäiseksi, voidaan jatkaa maailman tappiin asti. Ratkaisu ei riitelemällä löydy eivätkä asiat edisty. Nekään, joissa yhteisvoimin voitaisiin saada paljon aikaan. Vanha sanonta, ”sopu sijaa antaa”, sopii tähän erinomaisesti. Varsinkin, kun tilaa on täältä Oulun suunnalta katsottuna ihan jaettavaksi asti.
lauantai 18. kesäkuuta 2011
Päivi Räsäsen töräytys
Eilen jopa Pienvittuilija meni hetkeksi ihan sanattomaksi luettuaan netistä Iltalehden jutun (17.6.2011). Ottamatta sen kummemmin kantaa itse asiaan, niin Päivi Räsäsen loppukommentti on ristiriitaisuudessaan ihan omaa luokkaansa. Suoranainen töräytys: "Kiitän puolueita suvaitsevaisuudesta..."
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011061713912553_uu.shtml
Alla koko juttu lainattuna:
"Samaa sukupuolta olevat parit eivät saa adoptio-oikeutta
Perjantai 17.6.2011 klo 20.39 (päivitetty klo 21.02)
Kristillisdemokraattien ehdot hallitukseen lähtöön toteutuivat.
Kristillisdemokraattien ehto hallitukseen lähtöön oli, ettei sukupuolineutraalia avioliittolakia tule eivätkä samaa sukupuolta olevat parit saa adoptio-oikeutta.
Kumpaakaan ei kirjattu hallitusohjelmaan.
-Kiitän muita puolueita suvaitsevaisuudesta, puolueen puheenjohtaja Päivi Räsänen iloitsi tavoitteidensa täyttymistä.
IL"
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011061713912553_uu.shtml
Alla koko juttu lainattuna:
"Samaa sukupuolta olevat parit eivät saa adoptio-oikeutta
Perjantai 17.6.2011 klo 20.39 (päivitetty klo 21.02)
Kristillisdemokraattien ehdot hallitukseen lähtöön toteutuivat.
Kristillisdemokraattien ehto hallitukseen lähtöön oli, ettei sukupuolineutraalia avioliittolakia tule eivätkä samaa sukupuolta olevat parit saa adoptio-oikeutta.
Kumpaakaan ei kirjattu hallitusohjelmaan.
-Kiitän muita puolueita suvaitsevaisuudesta, puolueen puheenjohtaja Päivi Räsänen iloitsi tavoitteidensa täyttymistä.
IL"
maanantai 2. toukokuuta 2011
Bin Laden ei kuollut nyt
Ei tarvitse paljoa miettiä perusteita otsikolle. Muutama peruste väitteelle alkuun laittamassani Facebook-keskustelussa:
Jarmo Stoor eli minä:
Bin Ladenin ruumis on haudattu merellisesti?? Liekö sittenkään kuollut, kun eivät näytille laittaneet.
Nainen: epäilen koko juttua. ei kuvia, merihautaus, dna testin 100% takaa joku nimetön taho ja kaikki tämä tapahtuu samaan aikaan kun amerikassa ollaan pari viikkoa kohkattu obaman kansallisuudesta ja muusta pressan ympärillä.
Nainen: siis uskon et se on kuollu kyllä, mutta ei nyt. Olihan hitlerkin etsinnässä sillon ku se oli jo kuollu.
Jarmo Stoor: Niin kuollut se on ja varmaan jo aikaa sitten. Todennäköisesti heti kaksoistornien iskun jälkeen. Silloin vain elävää Bin Ladenia tarvittiin perusteeksi iskuille öljymaihin.
Nainen: niinpä. ja nyt oli kiva aika julkaista kuolema, ilman kuvia ja todisteita toki.
Mies: "Ja suo mulle hauta pohjassa meren, kun vanhuuden peikko mun hyytävi veren!"
Jarmo Stoor Hitler muuten perusteli itsemurhaansa sillä, että venäläiset olisivat laittaneet hänet eläintarhaan näytille, jos olisivat saaneet hengissä kiinni...mitäpäs jos Bin Laden tappoi itsensä heti iskujen jälkeen mutta sehän olisi ollut voitto, joten nyt julkaistiin tuo outo juttu. Se asuntohan on ihan armeijan tukikohdan naapurissa...kyllä joku olisi kavaltanut puolesta miljoonasta dollarista.
Jarmo Stoor eli minä:
Bin Ladenin ruumis on haudattu merellisesti?? Liekö sittenkään kuollut, kun eivät näytille laittaneet.
Nainen: epäilen koko juttua. ei kuvia, merihautaus, dna testin 100% takaa joku nimetön taho ja kaikki tämä tapahtuu samaan aikaan kun amerikassa ollaan pari viikkoa kohkattu obaman kansallisuudesta ja muusta pressan ympärillä.
Nainen: siis uskon et se on kuollu kyllä, mutta ei nyt. Olihan hitlerkin etsinnässä sillon ku se oli jo kuollu.
Jarmo Stoor: Niin kuollut se on ja varmaan jo aikaa sitten. Todennäköisesti heti kaksoistornien iskun jälkeen. Silloin vain elävää Bin Ladenia tarvittiin perusteeksi iskuille öljymaihin.
Nainen: niinpä. ja nyt oli kiva aika julkaista kuolema, ilman kuvia ja todisteita toki.
Mies: "Ja suo mulle hauta pohjassa meren, kun vanhuuden peikko mun hyytävi veren!"
Jarmo Stoor Hitler muuten perusteli itsemurhaansa sillä, että venäläiset olisivat laittaneet hänet eläintarhaan näytille, jos olisivat saaneet hengissä kiinni...mitäpäs jos Bin Laden tappoi itsensä heti iskujen jälkeen mutta sehän olisi ollut voitto, joten nyt julkaistiin tuo outo juttu. Se asuntohan on ihan armeijan tukikohdan naapurissa...kyllä joku olisi kavaltanut puolesta miljoonasta dollarista.
lauantai 19. helmikuuta 2011
Nokia, Elop ja heikoimmat lenkit
Kirjassani Kestävää kehitystä kuvailin yt-neuvottelujen aikaista tilannetta it-alan yrityksessä. Firma oli Nokian alihankkija ja väliin Noksun omistamakin.
Lainaus kirjasta(27 sivu):
"...Jos joku sai potkut, siitä ei puhuttu mitään. Oltiin kuin ennenkin, päristiin nappiteknologian uusimmista saavutuksista, kuunneltiin heviä ja testattiin nappeja. oltiin vain tyytyväisiä, etteivät potkut koskettaneet itseä. Kaatuneita ei muisteltu. Sellaiseen, joka oli saanut irtisanomislapun, otettiin etäisyyttä jo ennen kuin irtisanominen astui voimaan. Aivan kuin irtisanominen olisi jokin virus, joka tarttui lähietäisyydeltä. Tai kuin syy olisi pois potkittavissa. Heikoimmat lenkit eivät sääliä tarvitse. Erikoinen yhteishenki alkoi jo haista paskalle."
Tämän päivän Kalevassa (19.2.2011) on juttu Nokiasta. Siinä ei sinällää ole mitään ihmeellistä. Nokia ja Microsoft aloittivat juuri yhteistyön ja aihe on kuuma. Irtisanomisia on jälleen tiedossa. Ja sama erikoisen yhteishengen nostatus paistaa lehtijutusta (Stephen Ellop):
"Ei ole kovempaa paikkaa johtajalle kuin sanoa ihmisiä irti. Meillä on kuitenkin vakavia ongelmia, jotka pitää ratkaista. Toivon työntekijöiden tukea, sillä muutos pitää saada mahdollisimman nopeasti läpi. Se on kaikkien etu ja siitä haluamme keskustella avoimesti kaikkien sidosryhmien kanssa ja etsiä ratkaisuja yhdessä."
Kommentti vilisee kirjastani tuttuja kliseisiä fraaseja: meitä, yhdessä, (lopullinen) ratkaisu yms.
Ensimmäisessä lauseessa Ellop tekee itsestään kärsivän osapuolen: "Ei ole kovempaa paikkaa johtajalle kuin sanoa ihmisiä irti."
Eli minähän se tässä joudun kovia päätöksiä tekemään. Olkaa minulle armeliaita.
Ellop: "Toivon työntekijöiden tukea, sillä muutos pitää saada mahdollisimman nopeasti läpi. Se on kaikkien etu ja siitä haluamme keskustella avoimesti kaikkien sidosryhmien kanssa ja etsiä ratkaisuja yhdessä."
Tässä kohdassa minulle palautui mieleen kirjan tapahtumat ja heikoin lenkki -vertaukset.
Yhteinen etu ei voi tarkoittaa irtisanottavien etua, vaan niiden jotka saavat jäädä taloon. Taloon jäävien ei vahingossakaan pidä asettua irtisanottavien puolelle. Heikoimpien lenkkien. Se heikentää vahvan ketjun. Asia on väistämätön, kuten auringon lasku. Ellop ei suoraan tuota sanonut, mutta pohjusti jo tulevaa. Kovia ratkaisuja, joiden uhreiksi jääneet ovat painolastia Nokialaivan purjehduksella kohti älypuhelinten eliittiä ja nousevaa kurssia.
Vielä ei ole selvinnyt ketkä saavat lähteä ja ketkä jäädä, joten puhe ei vielä keneenkään kunnolla uppoa. Mutta sekin aika tulee, kun homma valkenee.
Lehtikuvasta, jossa Ellop kohottaa oikean kätensä, tuli mieleen toinen kirjan kohta, jossa hullu puhuu viisaita. Tämä jo hymyilytti yhtäläisyydessään:
"Rakkaan johtajamme iso käsi nousee jo aamu-usvasta Hitler-tervehdykseen tai kuin Jeesus Vuorisaarnassaan kehottaessaan ihmisiä jakamaan viisi leipää ja kaksi kalaa, tietäen totuuden salatuista voimavaroista. Se on Nokia-tervehdys. Se on kehoitus antaa kaikkensa, vaikkei mitään järjellistä ole enää antaa. Me kuulumme tuohon perheseen.
Me emme ymmärrä, että olemmekin juutalaisia, joiden pakkotyöstä kohoavat Nokian johtajien mahtavat optio-ohjelmat. Me kannatamme kurssia. Me loimme menestyksen Ollila-unioniin. Ja meidät voi kaasuttaa syntyperäisen sopimattomuutemme vuoksi. Mikään ei ole niin helppoa kuin hankkiutua eroon Nokia insinööristä. Yt-kierros ja pihalle. Insinööri raukka luulee vielä pihalla soraa potkiessaan olevansa heikoin lenkki."
Lainaus kirjasta(27 sivu):
"...Jos joku sai potkut, siitä ei puhuttu mitään. Oltiin kuin ennenkin, päristiin nappiteknologian uusimmista saavutuksista, kuunneltiin heviä ja testattiin nappeja. oltiin vain tyytyväisiä, etteivät potkut koskettaneet itseä. Kaatuneita ei muisteltu. Sellaiseen, joka oli saanut irtisanomislapun, otettiin etäisyyttä jo ennen kuin irtisanominen astui voimaan. Aivan kuin irtisanominen olisi jokin virus, joka tarttui lähietäisyydeltä. Tai kuin syy olisi pois potkittavissa. Heikoimmat lenkit eivät sääliä tarvitse. Erikoinen yhteishenki alkoi jo haista paskalle."
Tämän päivän Kalevassa (19.2.2011) on juttu Nokiasta. Siinä ei sinällää ole mitään ihmeellistä. Nokia ja Microsoft aloittivat juuri yhteistyön ja aihe on kuuma. Irtisanomisia on jälleen tiedossa. Ja sama erikoisen yhteishengen nostatus paistaa lehtijutusta (Stephen Ellop):
"Ei ole kovempaa paikkaa johtajalle kuin sanoa ihmisiä irti. Meillä on kuitenkin vakavia ongelmia, jotka pitää ratkaista. Toivon työntekijöiden tukea, sillä muutos pitää saada mahdollisimman nopeasti läpi. Se on kaikkien etu ja siitä haluamme keskustella avoimesti kaikkien sidosryhmien kanssa ja etsiä ratkaisuja yhdessä."
Kommentti vilisee kirjastani tuttuja kliseisiä fraaseja: meitä, yhdessä, (lopullinen) ratkaisu yms.
Ensimmäisessä lauseessa Ellop tekee itsestään kärsivän osapuolen: "Ei ole kovempaa paikkaa johtajalle kuin sanoa ihmisiä irti."
Eli minähän se tässä joudun kovia päätöksiä tekemään. Olkaa minulle armeliaita.
Ellop: "Toivon työntekijöiden tukea, sillä muutos pitää saada mahdollisimman nopeasti läpi. Se on kaikkien etu ja siitä haluamme keskustella avoimesti kaikkien sidosryhmien kanssa ja etsiä ratkaisuja yhdessä."
Tässä kohdassa minulle palautui mieleen kirjan tapahtumat ja heikoin lenkki -vertaukset.
Yhteinen etu ei voi tarkoittaa irtisanottavien etua, vaan niiden jotka saavat jäädä taloon. Taloon jäävien ei vahingossakaan pidä asettua irtisanottavien puolelle. Heikoimpien lenkkien. Se heikentää vahvan ketjun. Asia on väistämätön, kuten auringon lasku. Ellop ei suoraan tuota sanonut, mutta pohjusti jo tulevaa. Kovia ratkaisuja, joiden uhreiksi jääneet ovat painolastia Nokialaivan purjehduksella kohti älypuhelinten eliittiä ja nousevaa kurssia.
Vielä ei ole selvinnyt ketkä saavat lähteä ja ketkä jäädä, joten puhe ei vielä keneenkään kunnolla uppoa. Mutta sekin aika tulee, kun homma valkenee.
Lehtikuvasta, jossa Ellop kohottaa oikean kätensä, tuli mieleen toinen kirjan kohta, jossa hullu puhuu viisaita. Tämä jo hymyilytti yhtäläisyydessään:
"Rakkaan johtajamme iso käsi nousee jo aamu-usvasta Hitler-tervehdykseen tai kuin Jeesus Vuorisaarnassaan kehottaessaan ihmisiä jakamaan viisi leipää ja kaksi kalaa, tietäen totuuden salatuista voimavaroista. Se on Nokia-tervehdys. Se on kehoitus antaa kaikkensa, vaikkei mitään järjellistä ole enää antaa. Me kuulumme tuohon perheseen.
Me emme ymmärrä, että olemmekin juutalaisia, joiden pakkotyöstä kohoavat Nokian johtajien mahtavat optio-ohjelmat. Me kannatamme kurssia. Me loimme menestyksen Ollila-unioniin. Ja meidät voi kaasuttaa syntyperäisen sopimattomuutemme vuoksi. Mikään ei ole niin helppoa kuin hankkiutua eroon Nokia insinööristä. Yt-kierros ja pihalle. Insinööri raukka luulee vielä pihalla soraa potkiessaan olevansa heikoin lenkki."
maanantai 24. tammikuuta 2011
Marskijuttuun liittyen
Iltasanomissa julkaistiin 20.1.2011, pitkään pimennossa ollut filmi Marskin vastavierailusta Hitlerin luo.
Eipä ollut Marskilla hanskoja kädessä kätelessä, kuten oli Hitlerin Suomen vierailulla.
Näyttää kuuluvan protokollaan tuo, että vierasta vastaanottava kättelee hanskat kädessä. Marskikin otettiin samoin vastaan tässä filmissä.
Kovin on lämpimät ja rakkaat välit, ja miksi ei olisi. Yhteinen kun vihulainen on.
Filmi sopii jatko-osaksi edelliseen juttuun.
Linkin osoite alla:
http://www.iltasanomat.fi/videot/Salattu%20elokuva%20-%20Mannerheimin%20vierailu%20Sudenpes%C3%A4ss%C3%A4/vid-1288362929913.html
Eipä ollut Marskilla hanskoja kädessä kätelessä, kuten oli Hitlerin Suomen vierailulla.
Näyttää kuuluvan protokollaan tuo, että vierasta vastaanottava kättelee hanskat kädessä. Marskikin otettiin samoin vastaan tässä filmissä.
Kovin on lämpimät ja rakkaat välit, ja miksi ei olisi. Yhteinen kun vihulainen on.
Filmi sopii jatko-osaksi edelliseen juttuun.
Linkin osoite alla:
http://www.iltasanomat.fi/videot/Salattu%20elokuva%20-%20Mannerheimin%20vierailu%20Sudenpes%C3%A4ss%C3%A4/vid-1288362929913.html
torstai 30. joulukuuta 2010
Vapahtaja Mannerheim
Pienvittuilija törmäsi tällaiseen Iltalehden juttuun Facebookissa ja intoutui kommentoimaan asiaa siellä. Nyt plätkäisen saman suuntaista kommenttia tänne kaiken maailman luettavaksi.
""Iltalehti Torstai 30.12.2010 klo 06.00
Unohdettu kirja paljastaa:
Marski esti Ruotsin miehityksen
Pääesikunnan tiedotuspäällikkö Kalle Lehmus katsoo Ruotsin pelastuneen Saksan miehitykseltä marsalkka Mannerheimin ansiosta.
Marsalkka Mannerheimin pysyvä, tiukan kielteinen aseen Ruotsin vastaisiin operaatioihin oli Saksan tiedossa.
Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheim on saanut maassamme kansallissankarin aseman. Suomalaisten lisäksi myös ruotsalaisten tulisi omaksua Mannerheim sankarikseen, jos uskomme jatkosodan aikana Suomen armeijan päämajan tiedotuspäällikkönä toimineen eversti Kalle Lehmuksen muistelmia.
Lehmuksen mukaan Mannerheim esti Pohjois-Suomessa ja Lapissa olevien saksalaisten joukkojen käytön Suomen alueelta Pohjois-Ruotsia vastaan mahdollisesti suunnattavaan hyökkäykseen.
Salaisuus puhelimessa
Lehmus kertoo vuonna 1967 ilmestyneessä kirjassaan Tuntematon Mannerheim (Weilin&Göös) puhelusta, jossa Mannerheim oli ilmeisesti puolustusministeri Rudolf Waldenin kanssa keskustellut asiasta. Lehmus oli esittelykäynnillä Mannerheimin luona 6.8.1941 kun hän joutui puhelun todistajaksi.
"Merkitsin siitä muistiin vain, että kysymys oli vuosisataisten suhteiden tuhoutumisesta ja että hän, Mannerheim, ei salli sen tapahtuvan, vaikkapa sitten hänen olisi pantava vaakalaudalle oma asemansa ylipäällikkönä", kirjoittaa Kalle Lehmus kirjassaan.
Mannerheim oli hyvin tietoinen siitä, että Lehmus kuuli ja ymmärsi puhelun sisällön. Hän oli katseellaan viestittänyt asian salaisuudeksi.
Lehmus kertoo muutama päivä puhelun jälkeen saaneensa Helsingissä sosiaalidemokraattien johtajalta Väinö Tannerilta vahvistuksen, että Mannerheim oli torjunut saksalaisjoukkojen käytön Suomen maaperältä Ruotsia vastaan.
Saksa olisi halunnut turvata Ruotsin miehityksellä joukkojensa vapaan kuljetuksen itärintamalle, ennen kaikkea sen pohjoisosiin.
Lue lisää aiheesta torstain (30.12.2010.) Iltalehdestä.
JUHA KESKINEN
juha.keskinen@iltalehti.fi
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010122912900545_uu.shtml
Pienvittuilijalla tuli mieleen, että Suomessa olisi syytä kirjoittaa Uusitestamentti uusiksi: on tuo Marski niin suuri vapahtaja täällä.
Jokunen vuosi sitten väitettiin, että Mannerheim pelasti Neuvostoliiton koska ei katkaissut Leningradin huoltotietä Laatokan yli.
Jos huoltotie olisi katkaistu, olisi kaupunki nääntynyt kokonaan ja Saksalta olisi vapautunut joukkoja Moskovan valtaamiseen.
Jos taas Neuvostoliitto olisi kaatunut, olisi koko maailma joutunut Saksan hallintaan.
Pelkkä Ruotsi...Pöh!Meidän Mannerheim pelasti koko maailman!
Aamen!
Mannerheim uskon julistusta ei haittaa, vaikka noista kaavailuista on tietenkin jätetty huomioonottamatta Neuvostoliiton oma vähäinen panos saksalaisten lyömisessä mm. jopa 22 miljoonan kaatuneen muodossa.
Ja se, että ehkä ne Leningradin saksalaisjoukot eivät kuitenkaan olisi Moskovaan päässeet.
Ja jos olisivatkin, niin mitä sitten: Vladivostogiin on matkaa!
Muuan Napoleon niminen tyyppi valloitti kerran Moskovan vain huomatakseen, ettei se nyt vielä mitään merkaa.
Tässä "uudemmassa" Ruotsia koskevassa väitteessä unohdetaan se, että Saksan ei kannattanut valloittaa Ruotsia, koska tämä näennäisesti puolueeton maa toimitti 80% Saksan tarvitsemasta rautamalmista.
Saksa sai aseisiinsa rautaa tarvitsematta pelätä, että kaivokset räjäytetään paskaksi.
Mitä pidemmälle sota eteni ja Saksan sotaonni heikkeni, sitä tärkeämmäksi tuo asia tuli.
Leikitäänpä ajatuksella, että Mannerheim tosiaan esti Ruotsin valloituksen sodan alkuvaiheessa?
Jos Saksa olisi miehittänyt Ruotsin, niin olisiko se jopa lyhentänyt maailmansotaa?
Ruotsin valloittaminen olisi sitonut muutenkin rajalliseksi osoittautuneita Saksan joukkoja. Lisäksi Ruotsin malmikentät olisivat olleet sotatoimien kohteina.
Juuri rautamalmin toimitukset Ruotsista mahdollistivat Saksan sodankäynnin.
Pidensikö Marski maailmansotaa?
Tämä nyt oli taas yksi kaavailu, mutta ei sen huonompi kuin nuo edellisetkään.
Eiköhän olisi aika lopettaa ylenpalttinen Mannerheimin palvonta.
Ei hän sentään koko maailmaa pelastanut, vaikka olisihan se meistä suomalaisista kivaa.
""Iltalehti Torstai 30.12.2010 klo 06.00
Unohdettu kirja paljastaa:
Marski esti Ruotsin miehityksen
Pääesikunnan tiedotuspäällikkö Kalle Lehmus katsoo Ruotsin pelastuneen Saksan miehitykseltä marsalkka Mannerheimin ansiosta.
Marsalkka Mannerheimin pysyvä, tiukan kielteinen aseen Ruotsin vastaisiin operaatioihin oli Saksan tiedossa.
Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheim on saanut maassamme kansallissankarin aseman. Suomalaisten lisäksi myös ruotsalaisten tulisi omaksua Mannerheim sankarikseen, jos uskomme jatkosodan aikana Suomen armeijan päämajan tiedotuspäällikkönä toimineen eversti Kalle Lehmuksen muistelmia.
Lehmuksen mukaan Mannerheim esti Pohjois-Suomessa ja Lapissa olevien saksalaisten joukkojen käytön Suomen alueelta Pohjois-Ruotsia vastaan mahdollisesti suunnattavaan hyökkäykseen.
Salaisuus puhelimessa
Lehmus kertoo vuonna 1967 ilmestyneessä kirjassaan Tuntematon Mannerheim (Weilin&Göös) puhelusta, jossa Mannerheim oli ilmeisesti puolustusministeri Rudolf Waldenin kanssa keskustellut asiasta. Lehmus oli esittelykäynnillä Mannerheimin luona 6.8.1941 kun hän joutui puhelun todistajaksi.
"Merkitsin siitä muistiin vain, että kysymys oli vuosisataisten suhteiden tuhoutumisesta ja että hän, Mannerheim, ei salli sen tapahtuvan, vaikkapa sitten hänen olisi pantava vaakalaudalle oma asemansa ylipäällikkönä", kirjoittaa Kalle Lehmus kirjassaan.
Mannerheim oli hyvin tietoinen siitä, että Lehmus kuuli ja ymmärsi puhelun sisällön. Hän oli katseellaan viestittänyt asian salaisuudeksi.
Lehmus kertoo muutama päivä puhelun jälkeen saaneensa Helsingissä sosiaalidemokraattien johtajalta Väinö Tannerilta vahvistuksen, että Mannerheim oli torjunut saksalaisjoukkojen käytön Suomen maaperältä Ruotsia vastaan.
Saksa olisi halunnut turvata Ruotsin miehityksellä joukkojensa vapaan kuljetuksen itärintamalle, ennen kaikkea sen pohjoisosiin.
Lue lisää aiheesta torstain (30.12.2010.) Iltalehdestä.
JUHA KESKINEN
juha.keskinen@iltalehti.fi
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010122912900545_uu.shtml
Pienvittuilijalla tuli mieleen, että Suomessa olisi syytä kirjoittaa Uusitestamentti uusiksi: on tuo Marski niin suuri vapahtaja täällä.
Jokunen vuosi sitten väitettiin, että Mannerheim pelasti Neuvostoliiton koska ei katkaissut Leningradin huoltotietä Laatokan yli.
Jos huoltotie olisi katkaistu, olisi kaupunki nääntynyt kokonaan ja Saksalta olisi vapautunut joukkoja Moskovan valtaamiseen.
Jos taas Neuvostoliitto olisi kaatunut, olisi koko maailma joutunut Saksan hallintaan.
Pelkkä Ruotsi...Pöh!Meidän Mannerheim pelasti koko maailman!
Aamen!
Mannerheim uskon julistusta ei haittaa, vaikka noista kaavailuista on tietenkin jätetty huomioonottamatta Neuvostoliiton oma vähäinen panos saksalaisten lyömisessä mm. jopa 22 miljoonan kaatuneen muodossa.
Ja se, että ehkä ne Leningradin saksalaisjoukot eivät kuitenkaan olisi Moskovaan päässeet.
Ja jos olisivatkin, niin mitä sitten: Vladivostogiin on matkaa!
Muuan Napoleon niminen tyyppi valloitti kerran Moskovan vain huomatakseen, ettei se nyt vielä mitään merkaa.
Tässä "uudemmassa" Ruotsia koskevassa väitteessä unohdetaan se, että Saksan ei kannattanut valloittaa Ruotsia, koska tämä näennäisesti puolueeton maa toimitti 80% Saksan tarvitsemasta rautamalmista.
Saksa sai aseisiinsa rautaa tarvitsematta pelätä, että kaivokset räjäytetään paskaksi.
Mitä pidemmälle sota eteni ja Saksan sotaonni heikkeni, sitä tärkeämmäksi tuo asia tuli.
Leikitäänpä ajatuksella, että Mannerheim tosiaan esti Ruotsin valloituksen sodan alkuvaiheessa?
Jos Saksa olisi miehittänyt Ruotsin, niin olisiko se jopa lyhentänyt maailmansotaa?
Ruotsin valloittaminen olisi sitonut muutenkin rajalliseksi osoittautuneita Saksan joukkoja. Lisäksi Ruotsin malmikentät olisivat olleet sotatoimien kohteina.
Juuri rautamalmin toimitukset Ruotsista mahdollistivat Saksan sodankäynnin.
Pidensikö Marski maailmansotaa?
Tämä nyt oli taas yksi kaavailu, mutta ei sen huonompi kuin nuo edellisetkään.
Eiköhän olisi aika lopettaa ylenpalttinen Mannerheimin palvonta.
Ei hän sentään koko maailmaa pelastanut, vaikka olisihan se meistä suomalaisista kivaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
