Minun pitäisi jo osata olla kamalan kaupallinen ja bisneshenkinen, mutta enpä taida siihen taipua. Jotenkin nolottaa kaupata omaa tuotostaan. Vaikka tosi hyvä kirja onkin kyseessä...Itse kehussa ei moittimista:-)
Nyt se pakollinen mainos:
Osta Freetime Machosissa luettua ja elokuvassa tutuksi tullutta
kirjaa (Kestävää kehitystä) suoraan minulta.
Kirjan saa signeerattuna.
Kirjaa voi tilata tätä kautta:
http://jarmostoor.com/
Osto sivun kautta toimii varmaan jo 25.11
maanantai 23. marraskuuta 2009
torstai 19. marraskuuta 2009
Jälleen uusi haaste ja mahdollisuus
Eilen Kalevassa oli juttu, joka sai naaman nykimään naurusta.
Aikanaan nämä jutut eivät jaksaneet naurattaa, mutta nyt on aikaa kulunut sen verran it-alan ajasta, että hymy jo pilkehtii suupielessä.
Hän ken on lukenut viimeisimmän kirjani Kestävää kehitystä tietää, kuinka usein it-alalla törmäsi sanontaan: Uusi haaste ja mahdollisuus. Omintakeisen ajattelun seurauksena koskaan mikään asia ei mennyt insinöörillä perseelleen. Aina kyseessä oli vain uusi haaste ja mahdollisuus. Yritys, jossa pelätään kaikkein eniten epäonnistumista ja heikommaksi lenkiksi joutumista. Ihmiset, jotka pitävät itseään voittajaluokkaan kuuluvina huipputeknologian lähettiläinä jotka pelastavat maailman, heidän sanavarastoonsa ei sovi sanonta: nyt meni asiat perseelleen.
Mikään ei ollut koskaan huonosti. Ei vaikka työt siirrettiin Kiinaan ja Unkariin. Ei vaikka yt-neuvotteluja kertyi vuoden aikana jonoksi asti. Ei vaikka yritys myytiin ja pilkottiin palasiksi. Aina kaikki oli vain uusi haaste ja mahdollisuus. Mukavaa huomata, että vanha kunnon verbaalivoimistelu jatkuu kielenkäytössä.
Eilisessä Kalevassa oli juttu:
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=824930
"18.11.2009 ARI VALJAKKA
Uudet haasteet Nokian mahdollisuus
Tietokirja
Martti Häikiö: Nokia, Matka Maailman huipulle. Edita 2009.
Jättiyritys-Nokian 1 000-sivuisen historiikin jo aiemmin kirjoittanut professori Martti Häikiö on onnistunut tiivistämään aineistonsa 220 sivun lukupaketiksi kunnioitettavalla tavalla ja tarkkuudella. Nokia, Matka maailman huipulle -teos on sankaritarina 145-vuotiaan suomalaisyrityksen perustamisesta tähän päivään. Se täyttää sekä yritystoiminnan oppikirjan että jännityskertomuksen mitat......"
Eli seuraavan kerran kun työt lähtevät alta, vaimo jattää ja terveys pettää, niin ei muuta kuin maailmalle kailottamaan: Tämä on vain uusi haaste ja mahdollisuus.
Aikanaan nämä jutut eivät jaksaneet naurattaa, mutta nyt on aikaa kulunut sen verran it-alan ajasta, että hymy jo pilkehtii suupielessä.
Hän ken on lukenut viimeisimmän kirjani Kestävää kehitystä tietää, kuinka usein it-alalla törmäsi sanontaan: Uusi haaste ja mahdollisuus. Omintakeisen ajattelun seurauksena koskaan mikään asia ei mennyt insinöörillä perseelleen. Aina kyseessä oli vain uusi haaste ja mahdollisuus. Yritys, jossa pelätään kaikkein eniten epäonnistumista ja heikommaksi lenkiksi joutumista. Ihmiset, jotka pitävät itseään voittajaluokkaan kuuluvina huipputeknologian lähettiläinä jotka pelastavat maailman, heidän sanavarastoonsa ei sovi sanonta: nyt meni asiat perseelleen.
Mikään ei ollut koskaan huonosti. Ei vaikka työt siirrettiin Kiinaan ja Unkariin. Ei vaikka yt-neuvotteluja kertyi vuoden aikana jonoksi asti. Ei vaikka yritys myytiin ja pilkottiin palasiksi. Aina kaikki oli vain uusi haaste ja mahdollisuus. Mukavaa huomata, että vanha kunnon verbaalivoimistelu jatkuu kielenkäytössä.
Eilisessä Kalevassa oli juttu:
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=824930
"18.11.2009 ARI VALJAKKA
Uudet haasteet Nokian mahdollisuus
Tietokirja
Martti Häikiö: Nokia, Matka Maailman huipulle. Edita 2009.
Jättiyritys-Nokian 1 000-sivuisen historiikin jo aiemmin kirjoittanut professori Martti Häikiö on onnistunut tiivistämään aineistonsa 220 sivun lukupaketiksi kunnioitettavalla tavalla ja tarkkuudella. Nokia, Matka maailman huipulle -teos on sankaritarina 145-vuotiaan suomalaisyrityksen perustamisesta tähän päivään. Se täyttää sekä yritystoiminnan oppikirjan että jännityskertomuksen mitat......"
Eli seuraavan kerran kun työt lähtevät alta, vaimo jattää ja terveys pettää, niin ei muuta kuin maailmalle kailottamaan: Tämä on vain uusi haaste ja mahdollisuus.
maanantai 9. marraskuuta 2009
Perusasioissa
Oivalsin yöllä pari perusasiaa:
Kaikki tanssivat rahan mukaan.
Käytännössä eniten ne, jotka väittävät sen vähiten merkitsevän.
Ihminen on pohjimmiltaan mukavuudenhaluinen eläin.
Ne, jotka eivät myönnä rahan merkitsevän ovat niitä, joille mielekäs työ on tärkeää.
Mutta juuri heille raha on poikkeuksellisen tärkeää. Se on väline, jonka avulla mielekästä työtä tehdään. Ja sen edestä he ovat valmiit taistelemaan. Maksoi mitä maksoi. Tuli eteen mitä tuli ja poljetaan kenet poljetaan. Tavallinen tallaaja taas ilmoittaa muittamutkitta, että raha on tärkeää elämässä, mutta on valmis tekemään työtä kuin työtä saadakseen rahaa. Ei ole tarpeen mennä maksoi mitä maksoi-linjalle.
Toinen juttu jonka oivalsin oli se, että kirjailija kirjoittaa yhtä ja samaa tarinaa. Minäkin. Huomaan kirjoittaneeni neljä kirjaa jurosta, mutta pohjimmiltaan hyväntahtoisesta miehestä. Tämä on hämmentävää.
Enkö saatana saa muuta ulos.
Tässäkö on aina tulos.
Todellakin hämmentävää. Pienvittuilija vittuilee siis itselleen.
Kaikki tanssivat rahan mukaan.
Käytännössä eniten ne, jotka väittävät sen vähiten merkitsevän.
Ihminen on pohjimmiltaan mukavuudenhaluinen eläin.
Ne, jotka eivät myönnä rahan merkitsevän ovat niitä, joille mielekäs työ on tärkeää.
Mutta juuri heille raha on poikkeuksellisen tärkeää. Se on väline, jonka avulla mielekästä työtä tehdään. Ja sen edestä he ovat valmiit taistelemaan. Maksoi mitä maksoi. Tuli eteen mitä tuli ja poljetaan kenet poljetaan. Tavallinen tallaaja taas ilmoittaa muittamutkitta, että raha on tärkeää elämässä, mutta on valmis tekemään työtä kuin työtä saadakseen rahaa. Ei ole tarpeen mennä maksoi mitä maksoi-linjalle.
Toinen juttu jonka oivalsin oli se, että kirjailija kirjoittaa yhtä ja samaa tarinaa. Minäkin. Huomaan kirjoittaneeni neljä kirjaa jurosta, mutta pohjimmiltaan hyväntahtoisesta miehestä. Tämä on hämmentävää.
Enkö saatana saa muuta ulos.
Tässäkö on aina tulos.
Todellakin hämmentävää. Pienvittuilija vittuilee siis itselleen.
lauantai 7. marraskuuta 2009
Ollaan maailman parhaita...valittamaan
Joku aika sitten tulla tupsahti tekstitv:n sivulle uutinen: Suomi on maailman paras maa. Ajattelin kopsaavani jutun blogiin jostain suuren lehden kannesta. Onhan kyseessä tosi iso asia, jolla luulisi kehtaavan retostella laman syvässä kurimuksessa. Mutta mitä vielä. Pieniä uutisia siellä täällä. Suuria uutisia Vanhasen lautakasasta ja jatkuvista irtisanomisista. Vihreiden purkkapää Sinnenmäki vakuuttaa, etteivät vihreät lähde hallituksesta, koska nyt on mahdollisuus laatia laki estämään väärinkäytöksiä. Hellou, miksi ei olisi uudellakin hallituksella. Tosin kansallinen purukumipuolue ei uskalla kuin myönnellä mukana. Vallankahvasta on hankalaa luopua.
Vähän lipsahti aiheesta, mutta tällaisessa kirjoituksessa se sallittakoon.
Muistin virkistämiseksi juttu suomesta.
Tuore vaurausindeksi listaa:
Suomi maailman paras!
Maanantai 26.10.2009 klo 10.46
Suomi on noussut maailman parhaaksi maaksi brittiläisen Legatum-tutkimuslaitoksen vaurausindeksissä.
Vaikka loskassa talsiessa ei uskoisi, niin Suomessa voidaan hyvin. Näin väittää Legatum-tutkimuslaitoksen tuore vaurausindeksi, joka nostaa Suomen maailman vauraimmaksi maaksi.
Tutkimus mittaa rahallisen vaurauden lisäksi muun muassa demokratian ja hallinnon laatua. Hyvän hallinnon, sisäisen turvallisuuden ja korkean koulutustason mittareilla Suomi sijoittui tutkimuksessa ensimmäiseksi.
Kokonaispisteissä Suomi oli viime vuonna indeksin kolmosena, mutta nousi tuoreessa tutkimuksessa kärkeen.
- Johtosijaan vaikuttivat sitoutuminen vapauden edistämiseen, turvallisuus, hyvä hallinto ja terve taloudellinen kehitys, totesi Legatum Instituten varatoimitusjohtaja tohtori William Inboden.
Suomen jälkeen kärkipaikoille kipusivat Sveitsi, Ruotsi, Tanska ja Norja. Perää pitivät Sudan, Jemen ja Zimbabwe. Tutkimuksessa käytettiin yhdeksää mittaria, joilla mitattiin hyvinvoinnin perustan muodostavaa talouden kasvua ja henkilökohtaista hyvinvointia.
Bkt:ssä Suomi ei yllä kymppikerhoon
Legatum-tutkimuslaitoksen tuore vaurausindeksi on yksi lukuisista talouden ja hyvinvoinnin kehitystä mittaavista indekseistä. Mittareista eniten tuijotettu talouden tunnusluku on kuitenkin perinteinen bruttokansantuote (bkt). Se mittaa kussakin maassa vuoden aikana tuotettujen tavaroiden ja palvelujen yhteenlaskettua arvoa.
Säännöllisin väliajoin pintaan pulpahtaa kritiikkiä bkt:n hyvyydestä hyvinvoinnin mittarina. Viimeksi kritiikkiä kuultiin reilu kuukausi sitten, kun talousnobelisti Joseph Stiglitz julkisti Ranskan presidentin Nicolas Sarkozyn tilaman raportin talouden kasvun mittaamisesta. Raportissa ruodittiin oikeita tapoja mitata talouden kehitystä ja raportti kritisoi yksioikoista bkt:n tuijottamista talouden kehityksen mittaamisessa. Raportissa muistutettiin, että esimerkiksi kotityön ja luonnonvarojen kulumisen arvo puuttuvat bruttokansantuotteesta.
Kansakuntien bkt-kilvassa Suomi ei pärjää yhtä hyvin kuin Legatum-tutkimuslaitoksen vaurausindeksissä. Suomi ei mahdu maailman kymmenen vauraimman maan joukkoon bkt:llä henkeä kohden mitattuna.
STT
Kuten huomaa, on negatiivisten uutisten värkkääjä tässäkin jutussa päässäyt jutun loppuun hämmentämään. Ei täällä nyt niin hyvin mene.
Ja alussa juttua myös varoitellaan, ettei kyllä uskoisi.
Näin loppuyhteenvetona voi todeta viimeaikaisista uutisista, että emme me tästä lamasta selviä vuosiin jos silloinkaan. Eli kaikki vain narua ostamaan kun on vielä rahaa ja lähimpään kuuseen/mäntyyn itseään hirttämään. niin kauan kuin niitäkään riittää. Ilmaston lämpeneminen ne tappaa kuitenkin. Eikä tilalle saada tosiaankaan palmuja, vaan lähinnä hirvikärpäsiä Lappiin ja punkkeja Peltovuomaan. Hirvikärpäsistä ei tosin ole haittaa, sillä silloin Lappin on jo autioitunut asuinkelvottomaksi kansainvälisten kaivosyhtiöiden takapihaksi.
Varmaan saman toivottoman asenteen vuoksi Suomessa poliitikot saavat rellestää mielin määrin. Asenteena tuntuu olevan: Mitä niitä vaihtamaan. Samanlaisia paskoja ne on kaikki poliitikot. Ei se vaihtamalla parane, pitää suomalaisten mielestä paikkaansa tässä asiassa.
Ruotsin vallan, Venäjän vallan, Kekkosen vallan, suomettumisen vallan, maailmantalouden vallan, aina alla vallan olleen kansan itsetunto ei nouse hetkessä.
Eikä uutisointi tätä ainakaan edistä...taas yksi syy lisää hakea sitä köyttä.
Vähän lipsahti aiheesta, mutta tällaisessa kirjoituksessa se sallittakoon.
Muistin virkistämiseksi juttu suomesta.
Tuore vaurausindeksi listaa:
Suomi maailman paras!
Maanantai 26.10.2009 klo 10.46
Suomi on noussut maailman parhaaksi maaksi brittiläisen Legatum-tutkimuslaitoksen vaurausindeksissä.
Vaikka loskassa talsiessa ei uskoisi, niin Suomessa voidaan hyvin. Näin väittää Legatum-tutkimuslaitoksen tuore vaurausindeksi, joka nostaa Suomen maailman vauraimmaksi maaksi.
Tutkimus mittaa rahallisen vaurauden lisäksi muun muassa demokratian ja hallinnon laatua. Hyvän hallinnon, sisäisen turvallisuuden ja korkean koulutustason mittareilla Suomi sijoittui tutkimuksessa ensimmäiseksi.
Kokonaispisteissä Suomi oli viime vuonna indeksin kolmosena, mutta nousi tuoreessa tutkimuksessa kärkeen.
- Johtosijaan vaikuttivat sitoutuminen vapauden edistämiseen, turvallisuus, hyvä hallinto ja terve taloudellinen kehitys, totesi Legatum Instituten varatoimitusjohtaja tohtori William Inboden.
Suomen jälkeen kärkipaikoille kipusivat Sveitsi, Ruotsi, Tanska ja Norja. Perää pitivät Sudan, Jemen ja Zimbabwe. Tutkimuksessa käytettiin yhdeksää mittaria, joilla mitattiin hyvinvoinnin perustan muodostavaa talouden kasvua ja henkilökohtaista hyvinvointia.
Bkt:ssä Suomi ei yllä kymppikerhoon
Legatum-tutkimuslaitoksen tuore vaurausindeksi on yksi lukuisista talouden ja hyvinvoinnin kehitystä mittaavista indekseistä. Mittareista eniten tuijotettu talouden tunnusluku on kuitenkin perinteinen bruttokansantuote (bkt). Se mittaa kussakin maassa vuoden aikana tuotettujen tavaroiden ja palvelujen yhteenlaskettua arvoa.
Säännöllisin väliajoin pintaan pulpahtaa kritiikkiä bkt:n hyvyydestä hyvinvoinnin mittarina. Viimeksi kritiikkiä kuultiin reilu kuukausi sitten, kun talousnobelisti Joseph Stiglitz julkisti Ranskan presidentin Nicolas Sarkozyn tilaman raportin talouden kasvun mittaamisesta. Raportissa ruodittiin oikeita tapoja mitata talouden kehitystä ja raportti kritisoi yksioikoista bkt:n tuijottamista talouden kehityksen mittaamisessa. Raportissa muistutettiin, että esimerkiksi kotityön ja luonnonvarojen kulumisen arvo puuttuvat bruttokansantuotteesta.
Kansakuntien bkt-kilvassa Suomi ei pärjää yhtä hyvin kuin Legatum-tutkimuslaitoksen vaurausindeksissä. Suomi ei mahdu maailman kymmenen vauraimman maan joukkoon bkt:llä henkeä kohden mitattuna.
STT
Kuten huomaa, on negatiivisten uutisten värkkääjä tässäkin jutussa päässäyt jutun loppuun hämmentämään. Ei täällä nyt niin hyvin mene.
Ja alussa juttua myös varoitellaan, ettei kyllä uskoisi.
Näin loppuyhteenvetona voi todeta viimeaikaisista uutisista, että emme me tästä lamasta selviä vuosiin jos silloinkaan. Eli kaikki vain narua ostamaan kun on vielä rahaa ja lähimpään kuuseen/mäntyyn itseään hirttämään. niin kauan kuin niitäkään riittää. Ilmaston lämpeneminen ne tappaa kuitenkin. Eikä tilalle saada tosiaankaan palmuja, vaan lähinnä hirvikärpäsiä Lappiin ja punkkeja Peltovuomaan. Hirvikärpäsistä ei tosin ole haittaa, sillä silloin Lappin on jo autioitunut asuinkelvottomaksi kansainvälisten kaivosyhtiöiden takapihaksi.
Varmaan saman toivottoman asenteen vuoksi Suomessa poliitikot saavat rellestää mielin määrin. Asenteena tuntuu olevan: Mitä niitä vaihtamaan. Samanlaisia paskoja ne on kaikki poliitikot. Ei se vaihtamalla parane, pitää suomalaisten mielestä paikkaansa tässä asiassa.
Ruotsin vallan, Venäjän vallan, Kekkosen vallan, suomettumisen vallan, maailmantalouden vallan, aina alla vallan olleen kansan itsetunto ei nouse hetkessä.
Eikä uutisointi tätä ainakaan edistä...taas yksi syy lisää hakea sitä köyttä.
tiistai 6. lokakuuta 2009
Silmänkääntäjä Tommy the Taabermanni
Vanha viisaus on, että huomion kiinnittyessä kiusalliseen asiaan, tulee huomio saada kiinnitettyä toisaalle. Taikurit käyttävät tätä sovellusta antoisasti hyväkseen. Kukaan ei huomaa laatikon takana lymyilevää taikuria kun lavalla sipsuttelee hehkeä naikkonen. Miehet katsovat sitä itseään ja naisten huomio herpaantuu siihen, kun omaa röllypersettä verrataan napakkaan ahteriin.
Politiikan saralla tätä "silmänkääntötemppua" on viime aikoina käyttänyt hyväkseen alias runoilia uutisvuoto Taabermanni. Kiitos ja ylistys siitä hänelle, sillä en uskonut miehestä moista poliittista peluria löytyvän.
Taaberman kun möläyttää mäksäytti juoneensa vuosia kolme pulloa viiniä päivässä. Ja sehän taas tarkoittaisi sitä, että arvoisa herra kansanedustaja on ollut saatanallisessa tokkurassa jokaisessa eduskunnan täysistunnossa ja muussa meiningissä, missä maan tulevaisuutta armottoman taantuman kourissa on käsitelty. Ehkä ei kansanedustaja, mutta sentään kansanmies, sanan syvällisessä merkityksessä.
Voimme tosin lohduttautua sillä, etteivät Taabermannin teot olisi kovin korkealle yltäneet selvänäkään. Hän nimittäin julistautui heti ensi töikseen rakkauden lähettilääksi eduskuntaan. Eräänlaiseksi rakkausministeriksi. Rakkautta eduskuntaan sopisi tiivistelmäksi Taabermannin vaalikauden ohjelmasta.
Rakkautta paikkaan, jossa häpykarvoihin asti tissivakoaan esittelevä Tanja Karpela kiukkuaa siitä, että hississä miehet katsovat hänen rintojaan.
Paikkaan, jossa eroottinen tekstiviesti hellulle johtaa kohuun ja jossa tekstiviesti eroottiselle tanssijalle johtaa erottamiseen.
Palataksemme "Rakkaus" Taabermanniin, niin mitä tekikään armas kansanedustajamme huomattuaan mokansa aamun selvänä hetkenä ennen ensimmäistä viinihörppyään: hän käänsi huomion muualle.
Julkisuuteen ponnahti tieto Taabermannin kasvaimesta päässä. Voi sitä säälin ja sympatian tulvaa jota onnettoman juopon, anteeksi sairaan, osaksi lankesi. Jo vaikenivat keltaiset lehdet ja jopa Seitsemän päivää-lehti. Kansa kun ei tykkää heikompien hakkaamisesta julkisesti. Jo sana syöpä herättää itsessään säälin ja pelon tunteita. Syövästä ei revitä mukaansa tempaavia hävistysjuttuja. Kaikki mikä oli ennen muuttuu kun lukuun lisätään sana syöpä.
Juoposta kansanedustajasta tuli hetkessä kaiken rusentavan sairauden heijastuma. Mukaan revittiin toinen uutisvuodon kestotähti Jari Tervo, joka kertoi tukeneensa kaveriaan hädän hetkellä. "Kun tiukkaa oli, Jarin tuki oli..."
Kuka tai mikä enää tohtii tuoda esiin sitä tosiasiaa, että Taaberman on ollut ympäri kännissä eduskunnassa eikä siis ole voinut hoitaa tehtäviään kunnolla tai ollenkaan.
Eipä kukaan muu, kuin Taabermannin kanssa yhtä känninen Pienvittuilija.
Jos ja kun Taaberman paranee taudistaan, niin hän paranee siitä voittajana. Unholaan ovat jääneet viinin höyrystämät vuodet, jolloin olisi pitänyt ajaa kansan etuja, mutta tulikin vain ajettua kännissä taksilla.
Nerokasta. Suorastaan nerokasta sanoo Pienvittuilija.
Tommyssä on selvästi politikon ainesta. Hänestä saamme vielä oivan valtiomiehen kansanlaivaa ohjaamaan. Totuus on, että kansa kyllä muistaa. Eikä kansa rakasta nuhteettomia ritareitaan. Tämä tuhansien Matti Nykästen maa, jonka tuhansiin järviin hukkua saa...Täällä kansa rakastaa renttujaan. Taabermannilla on siis kaikki hyvin, jollei erehdy taas alkamaan liian snobiksi ja suomenruotsalaiseksi, kun sen viitan voisi heitää harteiltaan. Meillä kun heRRat hirtetään munistaan, paitsi Lahtari Mannerheim, josta on leivottu koko kansan urhea ritari. Mutta se onkin jo "uusi" lukunsa.
Nyt Pienvittuilija kääntää kasvot kohden punkaa.
Politiikan saralla tätä "silmänkääntötemppua" on viime aikoina käyttänyt hyväkseen alias runoilia uutisvuoto Taabermanni. Kiitos ja ylistys siitä hänelle, sillä en uskonut miehestä moista poliittista peluria löytyvän.
Taaberman kun möläyttää mäksäytti juoneensa vuosia kolme pulloa viiniä päivässä. Ja sehän taas tarkoittaisi sitä, että arvoisa herra kansanedustaja on ollut saatanallisessa tokkurassa jokaisessa eduskunnan täysistunnossa ja muussa meiningissä, missä maan tulevaisuutta armottoman taantuman kourissa on käsitelty. Ehkä ei kansanedustaja, mutta sentään kansanmies, sanan syvällisessä merkityksessä.
Voimme tosin lohduttautua sillä, etteivät Taabermannin teot olisi kovin korkealle yltäneet selvänäkään. Hän nimittäin julistautui heti ensi töikseen rakkauden lähettilääksi eduskuntaan. Eräänlaiseksi rakkausministeriksi. Rakkautta eduskuntaan sopisi tiivistelmäksi Taabermannin vaalikauden ohjelmasta.
Rakkautta paikkaan, jossa häpykarvoihin asti tissivakoaan esittelevä Tanja Karpela kiukkuaa siitä, että hississä miehet katsovat hänen rintojaan.
Paikkaan, jossa eroottinen tekstiviesti hellulle johtaa kohuun ja jossa tekstiviesti eroottiselle tanssijalle johtaa erottamiseen.
Palataksemme "Rakkaus" Taabermanniin, niin mitä tekikään armas kansanedustajamme huomattuaan mokansa aamun selvänä hetkenä ennen ensimmäistä viinihörppyään: hän käänsi huomion muualle.
Julkisuuteen ponnahti tieto Taabermannin kasvaimesta päässä. Voi sitä säälin ja sympatian tulvaa jota onnettoman juopon, anteeksi sairaan, osaksi lankesi. Jo vaikenivat keltaiset lehdet ja jopa Seitsemän päivää-lehti. Kansa kun ei tykkää heikompien hakkaamisesta julkisesti. Jo sana syöpä herättää itsessään säälin ja pelon tunteita. Syövästä ei revitä mukaansa tempaavia hävistysjuttuja. Kaikki mikä oli ennen muuttuu kun lukuun lisätään sana syöpä.
Juoposta kansanedustajasta tuli hetkessä kaiken rusentavan sairauden heijastuma. Mukaan revittiin toinen uutisvuodon kestotähti Jari Tervo, joka kertoi tukeneensa kaveriaan hädän hetkellä. "Kun tiukkaa oli, Jarin tuki oli..."
Kuka tai mikä enää tohtii tuoda esiin sitä tosiasiaa, että Taaberman on ollut ympäri kännissä eduskunnassa eikä siis ole voinut hoitaa tehtäviään kunnolla tai ollenkaan.
Eipä kukaan muu, kuin Taabermannin kanssa yhtä känninen Pienvittuilija.
Jos ja kun Taaberman paranee taudistaan, niin hän paranee siitä voittajana. Unholaan ovat jääneet viinin höyrystämät vuodet, jolloin olisi pitänyt ajaa kansan etuja, mutta tulikin vain ajettua kännissä taksilla.
Nerokasta. Suorastaan nerokasta sanoo Pienvittuilija.
Tommyssä on selvästi politikon ainesta. Hänestä saamme vielä oivan valtiomiehen kansanlaivaa ohjaamaan. Totuus on, että kansa kyllä muistaa. Eikä kansa rakasta nuhteettomia ritareitaan. Tämä tuhansien Matti Nykästen maa, jonka tuhansiin järviin hukkua saa...Täällä kansa rakastaa renttujaan. Taabermannilla on siis kaikki hyvin, jollei erehdy taas alkamaan liian snobiksi ja suomenruotsalaiseksi, kun sen viitan voisi heitää harteiltaan. Meillä kun heRRat hirtetään munistaan, paitsi Lahtari Mannerheim, josta on leivottu koko kansan urhea ritari. Mutta se onkin jo "uusi" lukunsa.
Nyt Pienvittuilija kääntää kasvot kohden punkaa.
perjantai 18. syyskuuta 2009
Totuus=Tarpeeksi toistettu valhe?
Kuka muistaa vielä Irakin ja Husseini joukkotuhoaseet.
Niitä piti olla pilvin pimein siroteltuna pitkin öljyn kyllästämää hiekka-aavikkoa.
Kun lopulta mitään ei löytynyt, niin koko tuhoisa sota kuitattiin demokratianvientihankkeeksi.
Meilläkin tiedotusvälineet näyttivät kuvia oletetuista myrkkyrekoista ja kaikki Natofanit Hangosta Ivaloon tumputtivat pippeleitään telkun ääressä. Tv-studioihin raahattiin milloin mikäkin sotahullu sotakorkeakoulusta kertomaan tulevasta sodasta ja sen strategiasta.
Sodan oikeutukseksi riitti tarpeeksi toistettu valhe: Irakin joukkotuhoaseet on tuhottava (vrt. Karhago on tuhottava).
Nyt toinen lähes nimikaima valtio on ollut Naton hampaissa ydinaseillaan. Ei vaikuta se, ettei maalla ole todistettavasti ydinaseita eikä ydinaseohjelmaa.
Vaikkei maahan heti huomenna hyökättäisi, niin on hyvä kylvää hyökkäyssyyn siementä hyvissä ajoin. Tarpeen tullen siihen voi vedota.
Alla pari TekstiTv:n sivua tältä päivältä:
Eli Irakilla EI ole ydinaseita eikä ydinaseohjelmaa eikä ole koskaan ollutkaan
Mutta mitäs sanookaan herra isoherra herra Natoherra:
Mistä toiveista pitäisikään luopua?
Niitä piti olla pilvin pimein siroteltuna pitkin öljyn kyllästämää hiekka-aavikkoa.
Kun lopulta mitään ei löytynyt, niin koko tuhoisa sota kuitattiin demokratianvientihankkeeksi.
Meilläkin tiedotusvälineet näyttivät kuvia oletetuista myrkkyrekoista ja kaikki Natofanit Hangosta Ivaloon tumputtivat pippeleitään telkun ääressä. Tv-studioihin raahattiin milloin mikäkin sotahullu sotakorkeakoulusta kertomaan tulevasta sodasta ja sen strategiasta.
Sodan oikeutukseksi riitti tarpeeksi toistettu valhe: Irakin joukkotuhoaseet on tuhottava (vrt. Karhago on tuhottava).
Nyt toinen lähes nimikaima valtio on ollut Naton hampaissa ydinaseillaan. Ei vaikuta se, ettei maalla ole todistettavasti ydinaseita eikä ydinaseohjelmaa.
Vaikkei maahan heti huomenna hyökättäisi, niin on hyvä kylvää hyökkäyssyyn siementä hyvissä ajoin. Tarpeen tullen siihen voi vedota.
Alla pari TekstiTv:n sivua tältä päivältä:
Eli Irakilla EI ole ydinaseita eikä ydinaseohjelmaa eikä ole koskaan ollutkaan
Mutta mitäs sanookaan herra isoherra herra Natoherra:
Mistä toiveista pitäisikään luopua?
Kenelle uhraa Jumala?
Yksi asia on pienvittuilijaa kauan ja hartaasti askarruttanut.
Uhraaminen.
Wikipediassa uhraamisesta kerrotaan näin:
"Uhraaminen on moniin uskontoihin liittyvä toimitus, jossa ihminen antaa lahjan jumalalle, jumalille tai henkiolennolle väärien tekojensa sovitukseksi tai jumalien kiittämiseksi.
Uhrausta harjoitetaan, koska jumalan uskotaan tuomitsevan ihmisen väärät teot taikka kiitokseksi jumalalta saaduista hyvistä asioista. Yleensä uhraamiseen liittyy uhrilahjan jättäminen, hajottaminen, tappaminen, upottaminen, pudottaminen tai polttaminen. Uhratun asian täytyy tavallaan kadota ihmisten maailmasta ja lakata olemasta hyödyksi ihmisille, että se voisi tulla jumalan maailmaan ja olla jumalan hyödyksi. Uhrilahja voi olla luonnonesine kuten kukka, hyötyesine, eläin tai ihminen. Jumala pystyi usein ottamaan uhrin parhaiten vastaan tietyillä uhripaikoilla, jonka vuoksi uhraaminen keskittyi niihin."
Uhraaminen on siis lahja ylemmän miellyttämiseksi. Maallisemmissa maisemissa esimerkkinä käy Japanin mafia yakuza, jonka tehtävässä epäonnistuneet jäsenet leikkavat irti pikkisormensa uhriksi ylemmilleen.
Ihmiset uhraavat miellyttääkseen ylempiään, jumalia ja jumalan asemassa olevia ihmisiä.
Nyt päästäänkin itse pienvittuiljaa askarruttaneeseen pulmaan:
Kenelle Jumala uhraa?
Taannoin yksi kadulla vastaan laahustanut Jeesus-heppu tyrkytti minulle lappua. Ja mumisi matraansa: Niin on Jumala ihmistä rakastanut, että uhrasi ainoan poikansa jne....
Miksi uhrasi?
Kenelle tai mille uhrasi?
Jos Jumala on kaiken yläpuolella ja kaikkivaltias, kuten väitetään, niin mille uhrata ja miksi kun on jo kerta kaikkivaltias?
Ei ymmärrä pieni pää vielä pienipäisempien Raamatun raapustajien aivoituksia.
Yhtä outoa kuin se, että meille vakuutetaan, että kristinusko on yksijumalinen, monoteistinen uskonto, vaikka rippikoulusta asti pannaan toistamaan värssyä, jossa on kolme jumalaa, Isä, Poika ja Pyhähenki.
Ja tämän liirum laarumin vuoksi ihmisiä on tapettu ja kidutettu halki vuosituhansien. Käännytetty väkisten, sodittu ja muuten vaan murhattu.
Kyllä on niin hanurista tämä juttu, etten paremmin sano.
Uhraaminen.
Wikipediassa uhraamisesta kerrotaan näin:
"Uhraaminen on moniin uskontoihin liittyvä toimitus, jossa ihminen antaa lahjan jumalalle, jumalille tai henkiolennolle väärien tekojensa sovitukseksi tai jumalien kiittämiseksi.
Uhrausta harjoitetaan, koska jumalan uskotaan tuomitsevan ihmisen väärät teot taikka kiitokseksi jumalalta saaduista hyvistä asioista. Yleensä uhraamiseen liittyy uhrilahjan jättäminen, hajottaminen, tappaminen, upottaminen, pudottaminen tai polttaminen. Uhratun asian täytyy tavallaan kadota ihmisten maailmasta ja lakata olemasta hyödyksi ihmisille, että se voisi tulla jumalan maailmaan ja olla jumalan hyödyksi. Uhrilahja voi olla luonnonesine kuten kukka, hyötyesine, eläin tai ihminen. Jumala pystyi usein ottamaan uhrin parhaiten vastaan tietyillä uhripaikoilla, jonka vuoksi uhraaminen keskittyi niihin."
Uhraaminen on siis lahja ylemmän miellyttämiseksi. Maallisemmissa maisemissa esimerkkinä käy Japanin mafia yakuza, jonka tehtävässä epäonnistuneet jäsenet leikkavat irti pikkisormensa uhriksi ylemmilleen.
Ihmiset uhraavat miellyttääkseen ylempiään, jumalia ja jumalan asemassa olevia ihmisiä.
Nyt päästäänkin itse pienvittuiljaa askarruttaneeseen pulmaan:
Kenelle Jumala uhraa?
Taannoin yksi kadulla vastaan laahustanut Jeesus-heppu tyrkytti minulle lappua. Ja mumisi matraansa: Niin on Jumala ihmistä rakastanut, että uhrasi ainoan poikansa jne....
Miksi uhrasi?
Kenelle tai mille uhrasi?
Jos Jumala on kaiken yläpuolella ja kaikkivaltias, kuten väitetään, niin mille uhrata ja miksi kun on jo kerta kaikkivaltias?
Ei ymmärrä pieni pää vielä pienipäisempien Raamatun raapustajien aivoituksia.
Yhtä outoa kuin se, että meille vakuutetaan, että kristinusko on yksijumalinen, monoteistinen uskonto, vaikka rippikoulusta asti pannaan toistamaan värssyä, jossa on kolme jumalaa, Isä, Poika ja Pyhähenki.
Ja tämän liirum laarumin vuoksi ihmisiä on tapettu ja kidutettu halki vuosituhansien. Käännytetty väkisten, sodittu ja muuten vaan murhattu.
Kyllä on niin hanurista tämä juttu, etten paremmin sano.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
