Hetki sitten kirjoitin facebookiin:
Kello kuusi. Valvottu yö. Taustalla soi Vysotski. Tyhjä paperi on saanut kirjaimia
peitokseen. Hullun hommaa. Taistelua lihamyllyjä vastaan. Viisas nukkuisi. Rikas lepäisi.
En ole kumpaakaan. Sulatan itseäni hieman paremmin.
Kirjailijan elämään varmaan kuuluu tietynlainen ulkopuolisuus. Ympärillä olevaa tulee tarkkailtua hirmu tarkasti. Muiden elämä piirtyy mieleen kuvantarkasti.
Samalla kuitenkin käy niin, ettei omaa elämää tule tarkasteltua kovinkaan tarkoin. Ei silloinkaan, kun kirjoittaa itsestään. Tulee tarkkailtua itseään kuin ulkopuolista.
Aina väliin tulee tunne, että oma elämä on outoa. vierasta. Aivan kuin sitä tarkkailisi ulkopuolelta.
Asiat, jotka ovat monille tärkeitä ja elämän kiintopisteitä, ovat itselle merkityksettömiä. Kunnes aina silloin tällöin ne törmäävät iholle ja on pakko ottaa kantaa merkityksettömiin ja mitättömiin asioihin, kuten riittääkö rahat, onko huomenna tiistai vai jo nyt.
Rahan ympärillä kuitenkin kaikki pyörii ja hyörii.
Kaikki asiat ovat markkinaa ja markkinoitavissa. Ei siinä mitään pahaa, se on elämän laki. Mutta ei siinä ole mitään hyvääkään.
Picasso sanoi aikoinaan kun Matisse kuoli, että nyt ei sitten enää tarvitse keskustella kenenkään kanssa.
Yhtä äkkisesti ajateltuna aivan päätön lause monen mielestä. Mutta tarkemmin ajateltuna aika fiksu veto.
Mitä puhua, jos ei ole sanottavaa.
Luin kerran, että keskivertopariskunta käyttää kommunikointiin sataa sanaa.
Ja that´s it. Eli mitä tänään syödään ja miten Viivi on pärjännyt koulussa, mitä telkusta tulee, muistithan maksaa laskut...ei noista saa kasaan, edes sitä sataa sanaa.
Helvetin tylsää näin ajateltuna.
Entäpä normaali ihmisen normaali aikuiselämä: Hankitaan koulutus, hankitaan ammatti, hankitaan kumppani ja pari tenavaa.
Ostetaan se isompi asunto, kun on perhettä ja kun työuraa on takana riittävästi, niin hankitaan se parempi auto, kun siihen on varaa.
Hankitaan mökki järven rannasta. Käydään Thaimaassa talvilomalla ja Juku Juku-maassa kesälömalla. Kyllästytään ja kyrsiinnytään työhön ja kumppaniin. Hankitaan viikonloppuhellu helpottamaan puutteessa riutuvaa kroppaa. Tai sitten vedetään käteen salassa ja häpeillen. Ostetaan Kallen kestotilaus tai etsitään virusvapaa nettisaitti, jota tihrutetaan kädet töhnässä pitkin yötä.
Lopuksi aikaa käperrytään pieniin lokeroihinsa ja muumioidutaan odottamaan eläkeputkea. Kiukkuunnutaan politikoille, kun yrittävät nostaa eläkeikää. Haukutaan EU:ta kun käyrä kurkku ei kelpaa syötäväksi. Kadehditaan naapuria, kun sillä on kaikki niin paljon helpompaa, ja autokin on parempi ja vaimo nuorempi ja lapset pääsivät yliopistoon opiskelemaan lakia. Se kyllä jo korpeaa, kun oma Teppo poika halusi autonasentajaksi. Vittu, sehän sitten rassaa naapurin lakimieskakaroiden mersuja merkkikorjaamolla kaiket päivät. Ihan niin kuin sillä olisi väliä, miten putkeen kolahtaa, kun putkeen mennään kuitenkin.
Ei elämää voi lansaarata valmiiksi.
Tulee nousukausia ja laskukausia. Kirvesmiehelle on töitä, toisinaan kirvesmiehelle ei ole työtä. Sellainen on maailma, mutta kukapa olikaan linnanjuhlien seksikkäin. Sehän se on tärkeää.
Tällaista tekstiä valvotun yön jälkeen.
Pääsin muuten kohtaan:
Pärjäsin Riekkolehden kirjoituskilpailussa. Jaettu ykköstila ja vielä kahdella novellilla. Äiti sanoi Nortin takaa:
"Älä sitten kuvittele alkavasi kirjailijaksi, ettei pidetä hulluna kuin Ismoa."
Ismo on kuollut, eikä vihreää Norttia enää valmisteta. Pahvinen laatikko täyttyi novelleista.
tiistai 8. joulukuuta 2009
maanantai 7. joulukuuta 2009
Kansallinen ruokakulttuurimme?
Nisperoa vastapäätä avataan parhaillan ravintolaa. Miehiä hyörii ja pyörii ikkunassa aamusta iltaan. Ravintola on saman omistajan kolmas. Yksi niistä välimerellinen ravintola Olympos, vai ikä se oli, on sekin tuossa ihan kulman takana. Asemakadulla taitaa olla Kreikkalainen ravintola. Tämä tässä on sitten ehkä espanjalainen tai jotain muuta Etelä-Eurooppalaista tyyppiä.
Nisperosta katsotuna vastapuolella katua on pitserioita, kebabpaikkoja, Intialainen ravintola ja Mini-marketti, joka myy välimerellisiä herkkuja. Löytyy täytettyä paprikaa ja viininlehtikäärylettä.
Oulussa jokaisessa kulmassa ja käytävässä on pitseriaa ja kebabin vääntäjää.
Ja kun istuu autoon ja matkaa mihin suuntaan vaan, niin aina löytyy pitserioita.
Lätty kyllä irtoaa kylässä kuin kylässä, mutta missä on suomalainen ruoka?
Mistä löytyy nakit ja muusi? Jos ei lasketa nassikoille tarkoitettuja nauravia nakkeja. Mistä karjalanpaisti ja keitetyt perunat? Mistä savusiika ja uuniperunat? Mistä makaronilaatikko ja puolukkahillo?
Jostain löytyy jotain noista, mutta mistä löytyy suomalainen ravintola? Jos ei oteta lukuun hienoja ja kalliita nyrpeänaamaisten eliitti-ihmisten gurmeeravintoloita.
Jonkun voi jostain pongata, mutta ei niitä haitaksi asti ole.
Kaikki kohtuuhintaiset paikat tuppaavat olemaan pitserioita, kebabpaikkoja tai hampparimestoja.
Ruokakulttuurilla tarkoitetaan niitä ruokatottumuksia, joita valtaenemmistö suosii.
Ehdotan täten, että Suomen kansallisruuaksi nimetään pitsa. Toisena listalla olisivat kebab ja hampurilaiset rintarinnan.
Kansallisena alkuruokana pitserian raastettu kiinankaali maustettuna etikassa uitetulla paprikalla ja toisena tietty chiken wings.
Kansallisena jälkiruokana pohjaan palanut suodatinkahvi tai huumekasvin keitinlientä muistuttava haudutettu yrttitee (jota muuten en ole koskaan nähnyt kenenkään ottavan missään, koskaan).
Berlusconi haukkui aikoinaan suomalaista ruokaa. Hänestä Suomi ei kelvannut elintarvikeviraston sijoituspaikaksi. Ei tiennyt Berlusconi mitä haukkui. Minusta meillä ja varsinkin Oulussa, on maailman parhaat pitsat. Paljon on tullut maailmalla pitsaa maistettua, mutta mistään ei ole yhtä hyviä ja suuria pitsoja löytynyt kuin Suomesta. Ja kohtuuhinnalla.
Olkaamme siis ylpeitä suomalaisesta etnisestä pitsastamme ja jättiläismäisistä kebabannoksista.
Kyllä Suomi on tuhansien pitserioiden maa, jonka tuhansiin pitsoihin nälkänsä voi hukuttaa.
Sellaista.
Nälkähän tässä tulee ruuasta kirjoittaessa. Taidan laittaa luukun kiinni ja lähteä pitsalle.
Nisperosta katsotuna vastapuolella katua on pitserioita, kebabpaikkoja, Intialainen ravintola ja Mini-marketti, joka myy välimerellisiä herkkuja. Löytyy täytettyä paprikaa ja viininlehtikäärylettä.
Oulussa jokaisessa kulmassa ja käytävässä on pitseriaa ja kebabin vääntäjää.
Ja kun istuu autoon ja matkaa mihin suuntaan vaan, niin aina löytyy pitserioita.
Lätty kyllä irtoaa kylässä kuin kylässä, mutta missä on suomalainen ruoka?
Mistä löytyy nakit ja muusi? Jos ei lasketa nassikoille tarkoitettuja nauravia nakkeja. Mistä karjalanpaisti ja keitetyt perunat? Mistä savusiika ja uuniperunat? Mistä makaronilaatikko ja puolukkahillo?
Jostain löytyy jotain noista, mutta mistä löytyy suomalainen ravintola? Jos ei oteta lukuun hienoja ja kalliita nyrpeänaamaisten eliitti-ihmisten gurmeeravintoloita.
Jonkun voi jostain pongata, mutta ei niitä haitaksi asti ole.
Kaikki kohtuuhintaiset paikat tuppaavat olemaan pitserioita, kebabpaikkoja tai hampparimestoja.
Ruokakulttuurilla tarkoitetaan niitä ruokatottumuksia, joita valtaenemmistö suosii.
Ehdotan täten, että Suomen kansallisruuaksi nimetään pitsa. Toisena listalla olisivat kebab ja hampurilaiset rintarinnan.
Kansallisena alkuruokana pitserian raastettu kiinankaali maustettuna etikassa uitetulla paprikalla ja toisena tietty chiken wings.
Kansallisena jälkiruokana pohjaan palanut suodatinkahvi tai huumekasvin keitinlientä muistuttava haudutettu yrttitee (jota muuten en ole koskaan nähnyt kenenkään ottavan missään, koskaan).
Berlusconi haukkui aikoinaan suomalaista ruokaa. Hänestä Suomi ei kelvannut elintarvikeviraston sijoituspaikaksi. Ei tiennyt Berlusconi mitä haukkui. Minusta meillä ja varsinkin Oulussa, on maailman parhaat pitsat. Paljon on tullut maailmalla pitsaa maistettua, mutta mistään ei ole yhtä hyviä ja suuria pitsoja löytynyt kuin Suomesta. Ja kohtuuhinnalla.
Olkaamme siis ylpeitä suomalaisesta etnisestä pitsastamme ja jättiläismäisistä kebabannoksista.
Kyllä Suomi on tuhansien pitserioiden maa, jonka tuhansiin pitsoihin nälkänsä voi hukuttaa.
Sellaista.
Nälkähän tässä tulee ruuasta kirjoittaessa. Taidan laittaa luukun kiinni ja lähteä pitsalle.
keskiviikko 2. joulukuuta 2009
Mitäs jos meitä vedätetään
Goebbels sanoi aikoinaan, että kerro tarpeeksi suuri vale, niin ihmiset uskovat sen kakistelematta.
Ajattelin tuota eilen illalla. Ehkä itsekin on samoin vietävissä.
Muutamia esimerkkejä pullahti heti mieleen:
Entä, jos jääkautta ei ole ollut olemassakaan. Jo ala-asteen maantiedon kirjoissa tuota tietoa alettiin tuputtamaan. Kukaan ei kyseenalaistanut sitä.
80-luvulla mm. Spede tuki taloudellisesti kirjaa: Jääkautta ei koskaan ollutkaan.
Spede myös teki aiheesta dokumentin, jota ei koskaan esitetty.
Kirjasta mieleeni jäi muutama asia, jotka kyllä tuntuvat ihan järkeviltä.
Rukan huipulle oli jäädytetty 17-metrinen jääkuutio. Se ei sulanut pois edes koko kesän aikana. Kirjassa esitettiin ihan aiheellinen kysymys: Miten kilometri jäätä olisi sulanut pois, jos edes 17-metrinen jääkuutio ei sula Lapin kesässä.
Kun ottaa huomioon vielä sen, että kilometrin jääpatsas jäähdyttää ympäristöä melkoisesti kaikkine heijastusvaikutuksineen.
Kilometrin korkeudessa on ilma myös melkoisen kylmää.
Ihan aiheellista esittää kysymys, miten?
Toinen jääkautta tukeva tieto, jota meille on syötetty ovat siirtolohkareet.
Ne jääkausi nakkeli ympäri pohjolaa.
Kirjassa oli kuva Afrikan savanneilta. Siellä siirtolohkareita nökötti, vaikkei jääkausi ollut käynyt lähelläkään.
Onko jääkautta siis ollut olemassakaan?
Toinen meille valmiina syötetty totuus on, että maapallon ilmasto lämpenee.
Kasvihuonekaasut lisäävät lämpätilaa puoliastetta ja ilmakehään varastoituvan vesihöyryn vuoksi lämpeneminen voi olla jopa kolme astetta.
Napajäätiköt sulavat ja maa joutuu veden valtaan. Vedenpaisumus iskee kuin Nooan aikana konsanaan.
Pari viikkoa sitten satuin kuulemaan toisinajattelija tiedemiehen ajatuksia. Vesihöyry ei varastoidu ilmakehään, kuten on oletettu. Ilmasto lämpenee vain puoliastetta. Itse asiassa jäätiköt ovat alkaneet jälleen kasvaa...
Vedätetäänkö meitä?
Ajattelin tuota eilen illalla. Ehkä itsekin on samoin vietävissä.
Muutamia esimerkkejä pullahti heti mieleen:
Entä, jos jääkautta ei ole ollut olemassakaan. Jo ala-asteen maantiedon kirjoissa tuota tietoa alettiin tuputtamaan. Kukaan ei kyseenalaistanut sitä.
80-luvulla mm. Spede tuki taloudellisesti kirjaa: Jääkautta ei koskaan ollutkaan.
Spede myös teki aiheesta dokumentin, jota ei koskaan esitetty.
Kirjasta mieleeni jäi muutama asia, jotka kyllä tuntuvat ihan järkeviltä.
Rukan huipulle oli jäädytetty 17-metrinen jääkuutio. Se ei sulanut pois edes koko kesän aikana. Kirjassa esitettiin ihan aiheellinen kysymys: Miten kilometri jäätä olisi sulanut pois, jos edes 17-metrinen jääkuutio ei sula Lapin kesässä.
Kun ottaa huomioon vielä sen, että kilometrin jääpatsas jäähdyttää ympäristöä melkoisesti kaikkine heijastusvaikutuksineen.
Kilometrin korkeudessa on ilma myös melkoisen kylmää.
Ihan aiheellista esittää kysymys, miten?
Toinen jääkautta tukeva tieto, jota meille on syötetty ovat siirtolohkareet.
Ne jääkausi nakkeli ympäri pohjolaa.
Kirjassa oli kuva Afrikan savanneilta. Siellä siirtolohkareita nökötti, vaikkei jääkausi ollut käynyt lähelläkään.
Onko jääkautta siis ollut olemassakaan?
Toinen meille valmiina syötetty totuus on, että maapallon ilmasto lämpenee.
Kasvihuonekaasut lisäävät lämpätilaa puoliastetta ja ilmakehään varastoituvan vesihöyryn vuoksi lämpeneminen voi olla jopa kolme astetta.
Napajäätiköt sulavat ja maa joutuu veden valtaan. Vedenpaisumus iskee kuin Nooan aikana konsanaan.
Pari viikkoa sitten satuin kuulemaan toisinajattelija tiedemiehen ajatuksia. Vesihöyry ei varastoidu ilmakehään, kuten on oletettu. Ilmasto lämpenee vain puoliastetta. Itse asiassa jäätiköt ovat alkaneet jälleen kasvaa...
Vedätetäänkö meitä?
maanantai 23. marraskuuta 2009
Freetime Machosista tutuksi tullut kirja
Minun pitäisi jo osata olla kamalan kaupallinen ja bisneshenkinen, mutta enpä taida siihen taipua. Jotenkin nolottaa kaupata omaa tuotostaan. Vaikka tosi hyvä kirja onkin kyseessä...Itse kehussa ei moittimista:-)
Nyt se pakollinen mainos:
Osta Freetime Machosissa luettua ja elokuvassa tutuksi tullutta
kirjaa (Kestävää kehitystä) suoraan minulta.
Kirjan saa signeerattuna.
Kirjaa voi tilata tätä kautta:
http://jarmostoor.com/
Osto sivun kautta toimii varmaan jo 25.11
Nyt se pakollinen mainos:
Osta Freetime Machosissa luettua ja elokuvassa tutuksi tullutta
kirjaa (Kestävää kehitystä) suoraan minulta.
Kirjan saa signeerattuna.
Kirjaa voi tilata tätä kautta:
http://jarmostoor.com/
Osto sivun kautta toimii varmaan jo 25.11
torstai 19. marraskuuta 2009
Jälleen uusi haaste ja mahdollisuus
Eilen Kalevassa oli juttu, joka sai naaman nykimään naurusta.
Aikanaan nämä jutut eivät jaksaneet naurattaa, mutta nyt on aikaa kulunut sen verran it-alan ajasta, että hymy jo pilkehtii suupielessä.
Hän ken on lukenut viimeisimmän kirjani Kestävää kehitystä tietää, kuinka usein it-alalla törmäsi sanontaan: Uusi haaste ja mahdollisuus. Omintakeisen ajattelun seurauksena koskaan mikään asia ei mennyt insinöörillä perseelleen. Aina kyseessä oli vain uusi haaste ja mahdollisuus. Yritys, jossa pelätään kaikkein eniten epäonnistumista ja heikommaksi lenkiksi joutumista. Ihmiset, jotka pitävät itseään voittajaluokkaan kuuluvina huipputeknologian lähettiläinä jotka pelastavat maailman, heidän sanavarastoonsa ei sovi sanonta: nyt meni asiat perseelleen.
Mikään ei ollut koskaan huonosti. Ei vaikka työt siirrettiin Kiinaan ja Unkariin. Ei vaikka yt-neuvotteluja kertyi vuoden aikana jonoksi asti. Ei vaikka yritys myytiin ja pilkottiin palasiksi. Aina kaikki oli vain uusi haaste ja mahdollisuus. Mukavaa huomata, että vanha kunnon verbaalivoimistelu jatkuu kielenkäytössä.
Eilisessä Kalevassa oli juttu:
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=824930
"18.11.2009 ARI VALJAKKA
Uudet haasteet Nokian mahdollisuus
Tietokirja
Martti Häikiö: Nokia, Matka Maailman huipulle. Edita 2009.
Jättiyritys-Nokian 1 000-sivuisen historiikin jo aiemmin kirjoittanut professori Martti Häikiö on onnistunut tiivistämään aineistonsa 220 sivun lukupaketiksi kunnioitettavalla tavalla ja tarkkuudella. Nokia, Matka maailman huipulle -teos on sankaritarina 145-vuotiaan suomalaisyrityksen perustamisesta tähän päivään. Se täyttää sekä yritystoiminnan oppikirjan että jännityskertomuksen mitat......"
Eli seuraavan kerran kun työt lähtevät alta, vaimo jattää ja terveys pettää, niin ei muuta kuin maailmalle kailottamaan: Tämä on vain uusi haaste ja mahdollisuus.
Aikanaan nämä jutut eivät jaksaneet naurattaa, mutta nyt on aikaa kulunut sen verran it-alan ajasta, että hymy jo pilkehtii suupielessä.
Hän ken on lukenut viimeisimmän kirjani Kestävää kehitystä tietää, kuinka usein it-alalla törmäsi sanontaan: Uusi haaste ja mahdollisuus. Omintakeisen ajattelun seurauksena koskaan mikään asia ei mennyt insinöörillä perseelleen. Aina kyseessä oli vain uusi haaste ja mahdollisuus. Yritys, jossa pelätään kaikkein eniten epäonnistumista ja heikommaksi lenkiksi joutumista. Ihmiset, jotka pitävät itseään voittajaluokkaan kuuluvina huipputeknologian lähettiläinä jotka pelastavat maailman, heidän sanavarastoonsa ei sovi sanonta: nyt meni asiat perseelleen.
Mikään ei ollut koskaan huonosti. Ei vaikka työt siirrettiin Kiinaan ja Unkariin. Ei vaikka yt-neuvotteluja kertyi vuoden aikana jonoksi asti. Ei vaikka yritys myytiin ja pilkottiin palasiksi. Aina kaikki oli vain uusi haaste ja mahdollisuus. Mukavaa huomata, että vanha kunnon verbaalivoimistelu jatkuu kielenkäytössä.
Eilisessä Kalevassa oli juttu:
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=824930
"18.11.2009 ARI VALJAKKA
Uudet haasteet Nokian mahdollisuus
Tietokirja
Martti Häikiö: Nokia, Matka Maailman huipulle. Edita 2009.
Jättiyritys-Nokian 1 000-sivuisen historiikin jo aiemmin kirjoittanut professori Martti Häikiö on onnistunut tiivistämään aineistonsa 220 sivun lukupaketiksi kunnioitettavalla tavalla ja tarkkuudella. Nokia, Matka maailman huipulle -teos on sankaritarina 145-vuotiaan suomalaisyrityksen perustamisesta tähän päivään. Se täyttää sekä yritystoiminnan oppikirjan että jännityskertomuksen mitat......"
Eli seuraavan kerran kun työt lähtevät alta, vaimo jattää ja terveys pettää, niin ei muuta kuin maailmalle kailottamaan: Tämä on vain uusi haaste ja mahdollisuus.
maanantai 9. marraskuuta 2009
Perusasioissa
Oivalsin yöllä pari perusasiaa:
Kaikki tanssivat rahan mukaan.
Käytännössä eniten ne, jotka väittävät sen vähiten merkitsevän.
Ihminen on pohjimmiltaan mukavuudenhaluinen eläin.
Ne, jotka eivät myönnä rahan merkitsevän ovat niitä, joille mielekäs työ on tärkeää.
Mutta juuri heille raha on poikkeuksellisen tärkeää. Se on väline, jonka avulla mielekästä työtä tehdään. Ja sen edestä he ovat valmiit taistelemaan. Maksoi mitä maksoi. Tuli eteen mitä tuli ja poljetaan kenet poljetaan. Tavallinen tallaaja taas ilmoittaa muittamutkitta, että raha on tärkeää elämässä, mutta on valmis tekemään työtä kuin työtä saadakseen rahaa. Ei ole tarpeen mennä maksoi mitä maksoi-linjalle.
Toinen juttu jonka oivalsin oli se, että kirjailija kirjoittaa yhtä ja samaa tarinaa. Minäkin. Huomaan kirjoittaneeni neljä kirjaa jurosta, mutta pohjimmiltaan hyväntahtoisesta miehestä. Tämä on hämmentävää.
Enkö saatana saa muuta ulos.
Tässäkö on aina tulos.
Todellakin hämmentävää. Pienvittuilija vittuilee siis itselleen.
Kaikki tanssivat rahan mukaan.
Käytännössä eniten ne, jotka väittävät sen vähiten merkitsevän.
Ihminen on pohjimmiltaan mukavuudenhaluinen eläin.
Ne, jotka eivät myönnä rahan merkitsevän ovat niitä, joille mielekäs työ on tärkeää.
Mutta juuri heille raha on poikkeuksellisen tärkeää. Se on väline, jonka avulla mielekästä työtä tehdään. Ja sen edestä he ovat valmiit taistelemaan. Maksoi mitä maksoi. Tuli eteen mitä tuli ja poljetaan kenet poljetaan. Tavallinen tallaaja taas ilmoittaa muittamutkitta, että raha on tärkeää elämässä, mutta on valmis tekemään työtä kuin työtä saadakseen rahaa. Ei ole tarpeen mennä maksoi mitä maksoi-linjalle.
Toinen juttu jonka oivalsin oli se, että kirjailija kirjoittaa yhtä ja samaa tarinaa. Minäkin. Huomaan kirjoittaneeni neljä kirjaa jurosta, mutta pohjimmiltaan hyväntahtoisesta miehestä. Tämä on hämmentävää.
Enkö saatana saa muuta ulos.
Tässäkö on aina tulos.
Todellakin hämmentävää. Pienvittuilija vittuilee siis itselleen.
lauantai 7. marraskuuta 2009
Ollaan maailman parhaita...valittamaan
Joku aika sitten tulla tupsahti tekstitv:n sivulle uutinen: Suomi on maailman paras maa. Ajattelin kopsaavani jutun blogiin jostain suuren lehden kannesta. Onhan kyseessä tosi iso asia, jolla luulisi kehtaavan retostella laman syvässä kurimuksessa. Mutta mitä vielä. Pieniä uutisia siellä täällä. Suuria uutisia Vanhasen lautakasasta ja jatkuvista irtisanomisista. Vihreiden purkkapää Sinnenmäki vakuuttaa, etteivät vihreät lähde hallituksesta, koska nyt on mahdollisuus laatia laki estämään väärinkäytöksiä. Hellou, miksi ei olisi uudellakin hallituksella. Tosin kansallinen purukumipuolue ei uskalla kuin myönnellä mukana. Vallankahvasta on hankalaa luopua.
Vähän lipsahti aiheesta, mutta tällaisessa kirjoituksessa se sallittakoon.
Muistin virkistämiseksi juttu suomesta.
Tuore vaurausindeksi listaa:
Suomi maailman paras!
Maanantai 26.10.2009 klo 10.46
Suomi on noussut maailman parhaaksi maaksi brittiläisen Legatum-tutkimuslaitoksen vaurausindeksissä.
Vaikka loskassa talsiessa ei uskoisi, niin Suomessa voidaan hyvin. Näin väittää Legatum-tutkimuslaitoksen tuore vaurausindeksi, joka nostaa Suomen maailman vauraimmaksi maaksi.
Tutkimus mittaa rahallisen vaurauden lisäksi muun muassa demokratian ja hallinnon laatua. Hyvän hallinnon, sisäisen turvallisuuden ja korkean koulutustason mittareilla Suomi sijoittui tutkimuksessa ensimmäiseksi.
Kokonaispisteissä Suomi oli viime vuonna indeksin kolmosena, mutta nousi tuoreessa tutkimuksessa kärkeen.
- Johtosijaan vaikuttivat sitoutuminen vapauden edistämiseen, turvallisuus, hyvä hallinto ja terve taloudellinen kehitys, totesi Legatum Instituten varatoimitusjohtaja tohtori William Inboden.
Suomen jälkeen kärkipaikoille kipusivat Sveitsi, Ruotsi, Tanska ja Norja. Perää pitivät Sudan, Jemen ja Zimbabwe. Tutkimuksessa käytettiin yhdeksää mittaria, joilla mitattiin hyvinvoinnin perustan muodostavaa talouden kasvua ja henkilökohtaista hyvinvointia.
Bkt:ssä Suomi ei yllä kymppikerhoon
Legatum-tutkimuslaitoksen tuore vaurausindeksi on yksi lukuisista talouden ja hyvinvoinnin kehitystä mittaavista indekseistä. Mittareista eniten tuijotettu talouden tunnusluku on kuitenkin perinteinen bruttokansantuote (bkt). Se mittaa kussakin maassa vuoden aikana tuotettujen tavaroiden ja palvelujen yhteenlaskettua arvoa.
Säännöllisin väliajoin pintaan pulpahtaa kritiikkiä bkt:n hyvyydestä hyvinvoinnin mittarina. Viimeksi kritiikkiä kuultiin reilu kuukausi sitten, kun talousnobelisti Joseph Stiglitz julkisti Ranskan presidentin Nicolas Sarkozyn tilaman raportin talouden kasvun mittaamisesta. Raportissa ruodittiin oikeita tapoja mitata talouden kehitystä ja raportti kritisoi yksioikoista bkt:n tuijottamista talouden kehityksen mittaamisessa. Raportissa muistutettiin, että esimerkiksi kotityön ja luonnonvarojen kulumisen arvo puuttuvat bruttokansantuotteesta.
Kansakuntien bkt-kilvassa Suomi ei pärjää yhtä hyvin kuin Legatum-tutkimuslaitoksen vaurausindeksissä. Suomi ei mahdu maailman kymmenen vauraimman maan joukkoon bkt:llä henkeä kohden mitattuna.
STT
Kuten huomaa, on negatiivisten uutisten värkkääjä tässäkin jutussa päässäyt jutun loppuun hämmentämään. Ei täällä nyt niin hyvin mene.
Ja alussa juttua myös varoitellaan, ettei kyllä uskoisi.
Näin loppuyhteenvetona voi todeta viimeaikaisista uutisista, että emme me tästä lamasta selviä vuosiin jos silloinkaan. Eli kaikki vain narua ostamaan kun on vielä rahaa ja lähimpään kuuseen/mäntyyn itseään hirttämään. niin kauan kuin niitäkään riittää. Ilmaston lämpeneminen ne tappaa kuitenkin. Eikä tilalle saada tosiaankaan palmuja, vaan lähinnä hirvikärpäsiä Lappiin ja punkkeja Peltovuomaan. Hirvikärpäsistä ei tosin ole haittaa, sillä silloin Lappin on jo autioitunut asuinkelvottomaksi kansainvälisten kaivosyhtiöiden takapihaksi.
Varmaan saman toivottoman asenteen vuoksi Suomessa poliitikot saavat rellestää mielin määrin. Asenteena tuntuu olevan: Mitä niitä vaihtamaan. Samanlaisia paskoja ne on kaikki poliitikot. Ei se vaihtamalla parane, pitää suomalaisten mielestä paikkaansa tässä asiassa.
Ruotsin vallan, Venäjän vallan, Kekkosen vallan, suomettumisen vallan, maailmantalouden vallan, aina alla vallan olleen kansan itsetunto ei nouse hetkessä.
Eikä uutisointi tätä ainakaan edistä...taas yksi syy lisää hakea sitä köyttä.
Vähän lipsahti aiheesta, mutta tällaisessa kirjoituksessa se sallittakoon.
Muistin virkistämiseksi juttu suomesta.
Tuore vaurausindeksi listaa:
Suomi maailman paras!
Maanantai 26.10.2009 klo 10.46
Suomi on noussut maailman parhaaksi maaksi brittiläisen Legatum-tutkimuslaitoksen vaurausindeksissä.
Vaikka loskassa talsiessa ei uskoisi, niin Suomessa voidaan hyvin. Näin väittää Legatum-tutkimuslaitoksen tuore vaurausindeksi, joka nostaa Suomen maailman vauraimmaksi maaksi.
Tutkimus mittaa rahallisen vaurauden lisäksi muun muassa demokratian ja hallinnon laatua. Hyvän hallinnon, sisäisen turvallisuuden ja korkean koulutustason mittareilla Suomi sijoittui tutkimuksessa ensimmäiseksi.
Kokonaispisteissä Suomi oli viime vuonna indeksin kolmosena, mutta nousi tuoreessa tutkimuksessa kärkeen.
- Johtosijaan vaikuttivat sitoutuminen vapauden edistämiseen, turvallisuus, hyvä hallinto ja terve taloudellinen kehitys, totesi Legatum Instituten varatoimitusjohtaja tohtori William Inboden.
Suomen jälkeen kärkipaikoille kipusivat Sveitsi, Ruotsi, Tanska ja Norja. Perää pitivät Sudan, Jemen ja Zimbabwe. Tutkimuksessa käytettiin yhdeksää mittaria, joilla mitattiin hyvinvoinnin perustan muodostavaa talouden kasvua ja henkilökohtaista hyvinvointia.
Bkt:ssä Suomi ei yllä kymppikerhoon
Legatum-tutkimuslaitoksen tuore vaurausindeksi on yksi lukuisista talouden ja hyvinvoinnin kehitystä mittaavista indekseistä. Mittareista eniten tuijotettu talouden tunnusluku on kuitenkin perinteinen bruttokansantuote (bkt). Se mittaa kussakin maassa vuoden aikana tuotettujen tavaroiden ja palvelujen yhteenlaskettua arvoa.
Säännöllisin väliajoin pintaan pulpahtaa kritiikkiä bkt:n hyvyydestä hyvinvoinnin mittarina. Viimeksi kritiikkiä kuultiin reilu kuukausi sitten, kun talousnobelisti Joseph Stiglitz julkisti Ranskan presidentin Nicolas Sarkozyn tilaman raportin talouden kasvun mittaamisesta. Raportissa ruodittiin oikeita tapoja mitata talouden kehitystä ja raportti kritisoi yksioikoista bkt:n tuijottamista talouden kehityksen mittaamisessa. Raportissa muistutettiin, että esimerkiksi kotityön ja luonnonvarojen kulumisen arvo puuttuvat bruttokansantuotteesta.
Kansakuntien bkt-kilvassa Suomi ei pärjää yhtä hyvin kuin Legatum-tutkimuslaitoksen vaurausindeksissä. Suomi ei mahdu maailman kymmenen vauraimman maan joukkoon bkt:llä henkeä kohden mitattuna.
STT
Kuten huomaa, on negatiivisten uutisten värkkääjä tässäkin jutussa päässäyt jutun loppuun hämmentämään. Ei täällä nyt niin hyvin mene.
Ja alussa juttua myös varoitellaan, ettei kyllä uskoisi.
Näin loppuyhteenvetona voi todeta viimeaikaisista uutisista, että emme me tästä lamasta selviä vuosiin jos silloinkaan. Eli kaikki vain narua ostamaan kun on vielä rahaa ja lähimpään kuuseen/mäntyyn itseään hirttämään. niin kauan kuin niitäkään riittää. Ilmaston lämpeneminen ne tappaa kuitenkin. Eikä tilalle saada tosiaankaan palmuja, vaan lähinnä hirvikärpäsiä Lappiin ja punkkeja Peltovuomaan. Hirvikärpäsistä ei tosin ole haittaa, sillä silloin Lappin on jo autioitunut asuinkelvottomaksi kansainvälisten kaivosyhtiöiden takapihaksi.
Varmaan saman toivottoman asenteen vuoksi Suomessa poliitikot saavat rellestää mielin määrin. Asenteena tuntuu olevan: Mitä niitä vaihtamaan. Samanlaisia paskoja ne on kaikki poliitikot. Ei se vaihtamalla parane, pitää suomalaisten mielestä paikkaansa tässä asiassa.
Ruotsin vallan, Venäjän vallan, Kekkosen vallan, suomettumisen vallan, maailmantalouden vallan, aina alla vallan olleen kansan itsetunto ei nouse hetkessä.
Eikä uutisointi tätä ainakaan edistä...taas yksi syy lisää hakea sitä köyttä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
